NHL on kyvytön valvomaan sääntöjään, kurinpito on sirkus ja muut viikon kuumat väitteet

NHL / Artikkeli
William Nylander aiheuttaa pohdintaa Maple Leafsin toimistolla.
Kuva © Claus Andersen
Maailman parhaassa jääkiekkosarjassa on jälleen sattunut ja tapahtunut seitsemän päivän verran, joten on aika pureutua sen lähihistorian vettä kiehuttavimpiin väitöksiin. Viikon listalta löytyvät Toronto Maple Leafsin seurajohdon älynväläykset, Marc-André Fleuryn maskikohu ja NHL:n umpitoivoton kurinpito.

Aika on aluton ja loputon. Se yhdistää kaksi ajattomuutta. Se on portti kahden pimeyden välillä. Se on päätön rihma, jota tuntematon käsi kerii olemattomasta olleeseen maailmain vavistessa (Uuno Kailas, Aika).

Aikaa on myös kulunut jälleen viikon verran, joten on aika pureutua NHL:n kuumimpien väitteiden pariin. Opettajina ovat runoja netistä kopioiva Leevi Kiesiläinen sekä aitoa hämmennystä artikkelipohjan ensimmäistä kertaa nähtyään tuntenut Niko Virolainen.

Toronto Maple Leafsin toimisto saa syyttää William Nylanderin tilanteesta vain itseään

Kiesiläinen: Kyllä vain. Jos olisin Maple Leafs -kannattaja, repisin tummansinistä tupsupipoani lanka langalta kappaleiksi tietäen, että lempijoukkueellani ei ole realistista mahdollisuutta antaa jatkosopimusta sen tämän hetken lähes parhaalle pelaajalle. Seurani toimisto on nimittäin käyttänyt kaiken palkkakattotilan ties mihin huumorisopimuksiin.

Kesän hankinnoista Ryan Reavesissa ja Max Domissa on kiinni 4,7 miljoonaa dollaria. Tuo summa yhdistettynä Nylanderin päättyvän sopimuksen arvoon voisi pienellä seurahenkisyydellä olla jo pöydällä kilpailukykyinen tarjous. Maple Leafs päätti kuitenkin ostaa näillä rahoilla peluutuskelvotonta kovuutta ja yhden supertähden vähemmän − maalivahdeista puhumattakaan. Auston Matthewsia käy sääliksi. Mahdollisesti historiallisen maalimäärän takova pelaaja tulee jäämään kokonaan ilman mestaruuksia.

Maple Leafsin paras vaihtoehto on koittaa kaupata Nylander nyt. Nykyinen joukkue ei ole tarpeeksi syvä, ja sen palkkakattorakenne on liian kovassa epätasapainossa. Seura itse hyötyy Nylanderista eniten hankkimalla hänet kauppamalla täsmäpalasia vastaan.

Virolainen: Kanadassa asuva suomalaistoimittaja Jouni Nieminen sanaili viestipalvelu X:ssä osuvasti, että meille myydään mielikuvia. Nylander on ylikylän äijä, iso tähti Torontossa ja juhlittu kuningas Global Seriesissä. Nylander on kartalla kaikkialla, eikä vähääkään kautta seurannut ole voinut ohittaa hänen tuloksentekoaan. Samaan aikaan Edmonton Oilers on kyntänyt, ja esimerkiksi Leon Draisaitlin kausi on mennyt päin ties mitä. Tästä huolimatta saksalaisella on kasassa enemmän pisteitä kuin ruotsalais-kanadalaisella kollegallaan.

Leikki sikseen, Nylander on otsikkonsa ansainnut. Kausi kaudelta parantanut Nylander listasi kauden alla tavoitteekseen 45–50 maalia. Myöhäisemmällä iällään hän on alkanut saamaan enemmän roolia ja vastuuta. NHL on saanut tästä loistavasta mailankäsittelijästä ja luistelijasta uuden huippumaalintekijän. Alihintaisena pelaajana Nylander on asettamassa Maple Leafsin vaikeaan asemaan kauden edetessä. Sen on ansainnut vaahteranlehtijohto itse.

Syyttävää sormea on turha osoitella seuran nykyisen GM:n Brad Trelivingin suuntaan. Hän on se mies, joka joutuu kohtaamaan aiemmin tehdyt virheet ja tekemään ratkaisuja, jotka ovat seurausta siitä, kun seuraa ei ole johdettu riittävän kauaskantoisesti. NMC- ja NTC-sopimuksia vilisevän rahattoman Maple Leafsin tulisi solmia Nylanderin kanssa jättimäinen, yli 10 miljoonan dollarin sopimus ensi kesänä.

Seuran tilanne pelaa kuitenkin Nylanderin pussiin. Hän pelaa vapautuneesti ja tietää voivansa lähteä lätkimään kauden päätteeksi sekä saavansa ansaitsemansa palkan. Oli seura sitten mikä tahansa. Ja onhan vaihtoehtona aina siirtyä kevään siirtoikkunallakin muualle. Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä Torontossa on lyöty jälleen kerran kädet ristiin menestyksen suhteen.

NHL on kyvytön valvomaan omia sääntöjään

Virolainen: Pienemmän väen suosimat tubettajat Niko ja Santtu ovat kilvoitelleet videoillaan pitkään siitä, kuka pysyy pisimpään missäkin. Tämän leikin voisi tuoda myös NHL:n ympärille ja kisata siitä, kuka pysyy pisimpään perässä NHL:n teemaotteluita koskevista linjauksista?

Seurat ovat oikeutettuja järjestämään erilaisia teemaotteluita, mutta NHL on kieltänyt pelaajia sommittelemaan varustuksiaan niiden mukaisesti. "Saatte järjestää teemaotteluita, mutta älkää tuoko sitä esille." Anteeksi mitä? Mikä tapahtuma voi lyödä läpi niin markkinoinnillisesti kuin esteettisestikin jos sitä ei saa järjestää näyttävästi?

Lokakuussa Winnipeg Jetsin oli määrä pelata Pride-teemainen ottelu, kunnes NHL neuvottelematta pelaajien kanssa päätti riisua heidän Pride-teippaukset mailoista. Myöhemmin marraskuussa joukkue kuitenkin uhmasi NHL:n linjausta ja järjesti kyseisen tapahtuman. Useat Jets-pelaajat viilettivät lämmittelyjen aikana Pride-teemapaidat yllään kielloista huolimatta.

Menneellä NHL-viikolla esiin nousi uusi uhmaustapaaminen, kun Minnesota Wildissa torjuva Marc-André Fleury haistatti pitkät esiinnyttyään jäällä alkuperäiskansoja kunnioittavalla maskilla.

NHL latelee ehtoja ja kieltoja, jotka palvelevat vain heidän omaa rahakukkaroaan ja markkinointityyliään. Se kuitenkin hukkaa ajatuksen siitä, että seurojen vapaampi toiminta toisi nykyaikaista näkyvyyttä ja hyväksyntää myös koko sarjalle. NHL:ssä saa siis laittaa intiaaneja paitoihin ja maskeihin vain, jos ei ole koskaan kysynyt lupaa keltään. Kysykää vaikka Chicagosta.

Kiesiläinen: Yksi sana: hämmennys. Loppujen lopulta on aivan turhaa koittaa selvittää, millainen varustus tai millaiset symbolit varusteissa ovat NHL:ssä sallittuja ja mitkä taas eivät. Selkeää ja yhtenäistä sekä loogista linjaa on erittäin hankalaa löytää. Pelaajien elämää kuitenkin onneksi helpottaa se, ettei mitään varustuksen symboliikan sääntöjä tarvitse noudattaa.

Mieleeni tulee toimittajakokemukseni vuoden 2023 jääkiekon MM-kisoista, joissa toimittajien toimintaa oltiin rajoitettu niin yksityiskohtaisella ja monimutkaisella sääntökirjalla, etteivät sitä valvomaan palkatut pystyneet valvomaan sääntöjen noudattamista, sillä he eivät pysyneet itsekään sääntöjensä perässä.

Tässä tilanteessa toki sääntöjä pystytään valvomaan, mutta rikkeistä ei voida rankaista. Eli sääntöjä ei siis pystytä valvomaan. Eli niitä ei tarvitse halutessaan noudattaa. Eli ne ovat turhia.

NHL:n kurinpito on edelleen yhtä epäpätevä kuin aikaisemminkin

Kiesiläinen: Muistakaahan, sakko tarkoittaa näissä yhteyksissä sallittua maksua vastaan. Kahdeksan miljoonaa dollaria kaudessa tienaava Jacob Trouba saa siis viiden tuhannen dollarin laskulla käyttää mailaansa vastustajan päähän kohdistettuna lyömäaseena. Paikalliselle pelaajayhdistykselle on nostettava hattua aikoinaan onnistuneista neuvotteluista, nimittäin pelaajien sakot ovat NHL:ssä olemattomia.

Kurinpidon johtajan George Parrosin rooli on malliesimerkki suojatyöpaikasta. Hänen ja hänen delegaationsa yksi ja ainoa tehtävä on huolehtia pelaajien turvallisuudesta, mutta vastustajan terveyden vaarantavia tempauksia saa ostaa itselleen murto-osalla palkastaan. On sanomattakin selvää, että Parrosin olisi pitänyt saada kenkää jo aikoja sitten, mutta karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Ainiin ja työvastuut jäävät tekemättä ja pelaajien turvallisuus on täysin sattuman varassa. Kuka näistä nyt jaksaa murehtia, eikö niin?

Virolainen: NHL:n kurinpito on kuin vitsikirja, jota on kaiveltu taskunpohjalta niin usein, että sen kulmat ovat kuluneet, ryttäytyneet ja sen sivutkin ovat ajansaatosta kellastuneet. Kuitenkin sillä erotuksella, että vitsikirjan lukemattomilta aukeamilta löytyy vitsi jos toinenkin, jotka jaksavat naurattaa vielä pitkänkin ajan päästä. NHL:n kurinpidollisille määräyksille ei puolestaan jaksa enää hörähtääkään.

Menneellä NHL-viikolla koettiin erikoinen tilanne New York Rangersin ja Boston Bruinsin välillä, kun maalineduskahakan päätteeksi Trouba huitaisi mailallaan vastustajan pelaajaa. Tällaisissa tilanteissa mailat monesti nousevat ja pelaajat ryntäävät puolustamaan maalivahtiaan, mutta Trouba käsitteli mailaansa kuin Rory Mcllroy viheriöllä iskien svinginsä suoraan Trent Fredericiä päähän.

Kurinpitolautakunta kertasi tilanteen nauhalta ja päätyi rankaisemaan Troubaa 5000 dollarin sakoilla. Vaikka kyseessä onkin pelaajalle langetettava maksimisakko, on kyse sellaisesta summasta, jonka Trouba voi jättää hovimestarin rintataskuun illallisen päätteeksi.

Minnesota Wildin Ryan Hartman sai juuri kahden pelin kakun jalkapyyhkäisystään. Vaikka teko on törkeä ja toisen pelaajan loukkaantumismahdollisuus on hyvinkin relevantti, ei kyseisen rikkeen vakavuus ylitä tekoa, jossa toisen pelaajan hartioiden väliä käytetään baseball-pallona. NHL:n kurinpitokomitea perusteli Hartmanin rangaistuksen pelaajan aiemmalla historialla. Eihän Troubakaan mikään enkeli ole ollut.

» Lähetä palautetta toimitukselle