− Tämä oli valtava yllätys, minulla ei ollut tästä aavistustakaan.
Winnipeg Jetsiä läheltä seuraava Winnipeg Free Pressin toimittaja Ken Wiebe puki Winnipeg Sports Talk -podcastin vieraana sanoiksi likipitäen koko Jets-yhteisön tuntemukset, kun joukkue ilmoitti aivan uuden kauden alla tehneensä massiiviset jatkosopimukset avainpelaajiensa Connor Hellebuyckin ja Mark Scheifelen kanssa.
Niin tähtivahti Hellebuyck kuin joukkueen ykkössentteri Scheifele allekirjoittivat seitsenvuotiset ja palkkatasoltaan identtiset sopimukset.
Kummankin pelaajan sopimus astuu voimaan ensi kesänä miesten nykyisten sopimusten umpeutuessa. Sopimukset kuormittavat Jetsin palkkakattoa 8,5 miljoonaa dollaria kaudessa. Jets-tähdet nettoavat samalla reilun parin miljoonan dollarin palkankorotuksen.
Sopimusten syntyminen pääsi yllättämään, sillä etukäteen isompia huhuja moisesta ei liikkunut, kuten Wieben yllättyneestä reaktiosta voimme huomata. Itse asiassa yleisesti ennakoitiin miesten olevan lähdössä Winnipegistä, sillä varsinkin Scheifele oli tuonut useaan kertaan julki tyytymättömyytensä olosuhteisiin.
Muuttiko kesä asenneilmapiiriä?
Tuolloin Jetsin onnistui kaupata niin ikään tyytymättömyyttään Winnipegiin purnanneen Pierre-Luc Dubois'n. Kaupasta saatu vastine, Gabriel Vilardi, Alex Iafallo, Rasmus Kupari ja varausvuoro, tulkittiin yleisesti onnistumiseksi Jetsin kannalta.
Pikainen keittiöpsykologin tulkinta tämänjälkeisestä ajasta voisikin viestiä Scheifelen ja Hellebuyckin huomanneen Jetsin panostukset riittäviksi, jotta menestystä voisi olla saavutettavissa Winnipegissä. Ajatus jatkosopimuksesta realisoitui konkretiaksi vähitellen.
Sopimuksia on jo paikallismediassa ehditty hehkuttaa isoimmaksi tapahtumaksi Jets-perheessä sitten kesän 1981, jolloin Jets varasi koko NHL-varaustilaisuuden ykkösnimenä sittemmin legendan maineeseen nousseen Dale Hawerchukin.
Hawerchuk rikkoi tulokaskaudellaan nuorimpana pelaajana sadan tehopisteen rajan ja toimi joukkueen kapteenistossa yli puoli vuosikymmentä. Hän sairastui pelaajauransa jälkeen mahasyöpään ja menehtyi 57-vuotiaana kolme vuotta sitten.
Hän on kuitenkin edelleen läsnä Jetsin ottelutapahtumissa, kun miehen muistoksi läheiselle True North -aukiolle pystytetty patsas toivottaa otteluvieraat tervetulleeksi Jets-pyhättöön.
Pelaajauransa jälkeen Hawerchuk oli usean vuoden ajan OHL-junioriliigan Barrie Coltsin päävalmentajana, jossa hänen valmennettavanaan pelasi myös muuan Mark Scheifele.
Hawerchuk säilyi valmennussuhteen päättymisen jälkeenkin tärkeänä opettajana Scheifelelle.
Miehet kävivät aivan Hawerchukin elämän loppumetreille saakka keskusteluja keskushyökkääjäpelaamisesta. Scheifele onkin korostanut lukuisasti 80-luvun tähtihyökkääjän merkitystä oman pelillisen identiteettinsä muovautumisessa ja toisaalta paikallisyhteisöön integroitumisessa.
Realismilla ryyditettyjä unikuvia
Ensiyllätyksestä toivuttuaan näyttää Jets-väki suhtautuvan jatkosopimuksiin pitkälti myönteisesti, uutta toivoa katseessaan.
Etenkin jääkiekkoromantikolle tilanteessa on ainekset unelmien päiväunelle: Omat varaukset ovat nousseet joukkueensa ehdottomiksi avainpelaajiksi, Hellebuyckin tapauksessa vielä koko sarjan parhaimmistoon.
Pitkät jatkosopimukset tarjoavat mahdollisuuden pelata koko ammattilaisuran ajan heidät varanneen organisaation riveissä. Kun kaikki sujuu onnellisten tähtien alla, ei takavuosien Jets-päävalmentaja Paul Mauricen ennuste nyky-Jetsin historian ensimmäiselle varaukselle Scheifelelle pystytettävästä patsaasta olekaan enää pelkkää hirtehistä huumoria.
Jossain vaiheessa realismi astuu varjoista ja keskeyttää romantikon päiväunet.
Varsinkin Scheifelen kohdalla pitkä jatkosopimus aiheuttaa kyllä päriseviä partoja.
Seitsemän vuoden jatkosopimus tuolloin 31-vuotiaalle kiekkoilijalle liki yhdeksän miljoonan dollarin vuositaksalla kuulostaa kovalta. Pelottavalta. Uhkapeliltä. Hulluudelta suorastaan.
Eikö taannoisesta Blake Wheelerin tapauksesta opittu mitään?
Kesällä sopimuksestaan ulosostettu ex-kapteeni Wheeler solmi viimeisen, viisivuotisen Jets-sopimuksensa 32-vuotiaana ollessaan uransa huipulla.
8,25 miljoonaa dollaria vuodessa tuonut sopimus osoittautui kuitenkin lopulta taakaksi Jetsille amerikkalaispelaajan pelillisen tason vähitellen hiipuessa. Niinpä yhteiselo päättyi hieman surullisesti viime kesänä pitkäaikaisen kapteenin sopimuksen ulosostoon ja Jets-uran päättymiseen.
Scheifelen mentävä pakkorako
Puhtaasti numeroiden valossa jatkosopimukset kuvautuvat kyllä riskipelinä. Jos ei aivan heti, niin hyvin todennäköisesti sopimuskauden loppupuoliskolla.
Toisaalta palkkakatto on nousemassa, ja samalla yleinen palkkatasokin kohonnee eikä kahdeksan miljoonaa välttämättä tunnukaan enää viiden tai kymmenen vuoden päästä yhtä kirpaisevalta kuin tällä hetkellä.
On myös syytä pitää mielessä, ettei jääkiekkojoukkueen kokoaminen ole tosielämässä pelkkää numeropeliä ja se eroaa tosiaankin jonkin verran videopelimanageroinnista.
Jets oli tiettävästi ajautunut avainmiestensä kanssa hankalaan asemaan, suorastaan puun ja kuoren väliin. Varsinkin tilanne Scheifelen aseman kanssa oli kinkkinen.
Viimeistään Dubois'n kauppaaminen sementoi entisestään Scheifelen aseman itseoikeutettuna ykkössentterinä vailla potentiaalisia haastajia. Sen verran kaukana Scheifelen tasosta Jetsin sentterikaarti järjestään vielä on.
Ainoastaan Cole Perfetti kuvautuu tässä vaiheessa nyky-Jetsin keskushyökkääjistä mahdollisena haastajana muutaman vuoden perspektiivillä, jos pelaaja jatkaa tarpeeksi kehittymistään.
Koska ilman johtavaa keskikaistan sankaria on menestyminen edelleen likipitäen mahdotonta eikä Scheifelen korvaajasta ollut varmuutta, oli Jetsin päätös jatkaa kanadalaishyökkääjän kanssa jopa järkevää.
Jets ei ollut valmis aloittamaan joukkueensa täyttä uudelleenrakennusta vielä tässä vaiheessa, eikä näin ollen ollut halukas luopumaan suvereenista ykkössentteristään puoli-ilmaiseksi.
Jatkuvuus tuli näin turvatuksi, vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava, että Jets antaa Scheifele kärkisentterinään tasoitusta useimmille kilpailijoilleen.
Scheifele ei ole Connor McDavid, Nathan MacKinnon tai Elias Pettersson, ei välttämättä edes joukkueensa kärkihyökkääjä. Hänen puolustuspelaamisensa taso on edelleen huolta herättävää.
Toisaalta hän teki viime kaudella uransa parhaan maalimäärän, 42 osumaa. Ehkäpä Jets arvioi, ettei Scheifele ole vielä saavuttanut kehityksensä lakipistettä. Scheifelen kauden aloitus onkin ollut hyökkäyssuuntaan lupauksia antavan dynaaminen.
Työtaakan hallintaa tutun kakkosvahdin avulla
Hellebuyckin jatkosopimus ei kenties nostata aivan yhtä paljon soraääniä kuin Scheifelen identtinen pahvi, vaikka synkkiä pilviä senkin päällä leijailee.
Jenkkivahti on tällä hetkellä kiistatta liigan eliittiä. Hänet on jo kertaalleen palkittu kauden päätteeksi Vezina-palkinnolla kauden parhaana kiekonpysäyttäjänä, ja tälläkin kaudella hänen nimensä nousee etukäteiskaavailuissa esille palkinnon voittajaa arvuuteltaessa.
Mutta miehen työkuorma on tulevaisuuden huolenaihe. Hellebuyck on pelannut viime vuosina paljon. Miten hänen strategiset paikkansa kestävät lähivuosien ahkeroinnin, mikäli peliaikaa ei järkevöitetä?
Kesällä tapahtui kuitenkin myös Hellebuyckille myönteisiä pelaajasiirtoja, kun seura ilmoitti hankkineensa kakkosmaalivahdikseen uusvanhan vahvistuksen Laurent Brossoit'n.
Brossoit palaa näin Winnipegiin kahden vuoden tauon jälkeen. Kolmikymppinen kanadalaismaalivahti on joukkueelle ja varsinkin Hellebuyckille ennestään tuttu mies, sillä hän edusti Jetsiä vuosikymmenen vaihteessa kolmen kauden ajan.
Winnipegissä uskotaan ja toivotaan Brossoit'n pystyvän keventämään Hellebuyckin työkuormaa ainakin noin 20–25 ottelun verran, jotta tähtivahti säilyisi tuoreempana ja ennen kaikkea terveenä kevään ratkaisupelien koittaessa.
Pokeria tutuin kortein
Jatkosopimusten myötä Jets ilmoittaa hakevansa jättipottia muutaman vuoden aikajänteellä sysäten samalla taka-alalle ajatukset joukkueen jälleenrakennuksesta. Nyt mennään tällä rungolla sitä reunoilta vahvistaen. Jää nähtäväksi, mihin asti rahkeet sitten riittävät.
Jets-johto GM Kevin Cheveldayoff etunenässä pelaa omaa pokeriaan sillä, riittääkö runkomiesten tämän hetken taso ja toisaalta kehityspotentiaali joukkueen hinaamiseksi vielä kerran liigan eliittiin.
Osa nykyjoukkueen rungosta oli osana nyky-Jetsin liki jättipottia kaudella 2017–18, jolloin kanadalaisryhmä eteni mainion kevätkauden siivittämänä Stanley Cup -finaalien porteille.
Energia ei tuolloin viisi ja puoli vuotta sitten aivan riittänyt loppuun saakka, mutta noista kokemuksista ammennetaan jossakin määrin vieläkin winnipegiläisessä kiekkoretoriikassa. Menestyksen nälkää ja paloa näyttää kyllä riittävän.
Muutama lähivuosi siis osoittaa, miten Jetsin pokeri onnistuu. Tänä aikana sekä Hellebuyckin että Scheifelen uudet sopimukset ovat todennäköisesti aivan kelpoa valuuttaa eivätkä vielä taakka organisaatiolle. Jetsin etsikkoaika on seuraavan viiden vuoden aikana.
Alkukauden perusteella ennusmerkit ovat varsin positiivisia. Varsinkin Scheifele on tullut uuteen kauteen raikkaalla jalalla ja ollut muutaman ensimmäisen ottelun aikana hyökkäyssuuntaan jopa aiempaakin dynaamisempi.