Teksti: Lauri Meriläinen, Tilastot: Miika Arponen

"Tarkalleen kentän keskipisteeseen merkitään piste, jonka halkaisija on 30 cm. Tämä piste toimii keskipisteenä keskiympyrälle, joka merkitään 5 cm leveällä sinisellä viivalla. Keskiympyrän säde on 4,5 metriä."

Näin sääntökirja määrittää paikan, jossa jääkiekko-ottelu herää henkiin. Paikan, jossa suoritetaan ottelun ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen aloitus.

Kauden aikana ahkerimmille keskushyökkääjille merkitään pitkälle toistatuhatta aloituskertaa. Useimmiten aloitusmäärissä kärkipaikkoja pitävien senttreiden aloitusprosenttikin on hyvä.

Liigan ahkerin aloittaja oli Lukon Aaron Gagnon, jolle kertyi 1440 aloitusta runkosarjassa. Kanadalaisen voittoprosentti oli 57,2.

Yli tuhat aloitusta ottaneista pelaajista HIFK:n Corey Elkins oli ykkönen mahtavalla voittoprosentilla 61. Kakkoseksi ennen Gagnonia kiilasi kesken kauden HPK:sta Tapparaan siirtynyt Juhani Jasu, joka myös hätyytteli 60 prosentin rajaa (59,5 %).

− Tavoitteeni on olla yli 60 prosentin aloittaja. Olen ylpeä aloitustaidostani ja pidän sitä itse korkeassa arvossa. Parhaat aloittajat ovat todella nälkäisiä ja kilpailuhenkisiä, Elkins toteaa.

− Uskon, että jokaisella Liigan kärkialoittajista on se tietty ylpeys siitä aloittamisesta. Eivät he ole tilastojen kärjessä sattumalta, Jasu pohtii.

Miksi aloituksen voittaminen on niin tärkeää?

− Jos aikoo tehdä maalin, kiekko täytyy saada itselle. Aloitus on ensimmäinen paikka ottaa kiekko vastustajalta pois, Lukon päävalmentaja Risto Dufva kiteyttää.

Tasakentällisin pelatessa aloitusvoitot saattavat vaikuttaa merkittävästikin pelin virtaukseen. Kiekollinen joukkue pystyy paremmin rytmittämään peliä ja määräämään sille haluamansa tahdin.

Dufvan valmentama Lukko oli runkosarjassa kokonaisuutena paras aloituksissa (53,78 %), kun taasen vahvaan kiekkokontrolliin nojaava KalPa oli Liigan heikoin (44,31 %).

Erikoistilanteissa aloitusten merkitys korostuu entisestään. Kaudelle 2009-2010 Liigan säännöt muuttuivat siten, että ylivoima alkaa aina rikotun joukkueen hyökkäyspään aloituksella.

Aloituksen voittamalla ylivoimalla oleva joukkue saa ylivoimapelinsä käyntiin suoraan hyökkäysalueella tai vaihtoehtoisesti alivoimajoukkue saa kulutettua puoli minuuttia jäähystä purkamalla kiekon.

"Torino, 26.2.2006. Olympiafinaalin kolmannen erän alku. Saku Koivun maila hajoaa keskiympyrään aloituksessa Mats Sundinia vastaan. Leijonasentteri ei edes ehdi hakemaan uutta työvälinettä vaihtoaitiosta, kun Ruotsin Nicklas Lidström tällää jo nopeasta hyökkäyksestä olympiakullan ratkaisevan osuman."

Eroavaisuudet eri pisteiden välillä vaikuttavat aloituksiin. Siinä missä hyökkäys- ja puolustuspään aloituspisteillä on selvästi jäähän merkityin viivoin määritetty miten pelaajien tulee aloitukseen asettua, ei keskialueella vastaavaa ohjausta ole.

Vaikka osa liigavalmentajista kiistää väitteen, eivät kaikki aloitukset ole pelaajien silmissä saman arvoisia. Keskialueella aloituksia ei oteta niin tosissaan kuin hyökkäys- ja puolustusalueilla.

− Aika jännä väittämä, että joku ei ottaisi tosissaan. Ihan samalla tavalla se kiekko siinäkin putoaa jäähän ja kumpi sen kiekon saakaan, on sillä hetkellä pelin päällä, SaiPa-luotsi Pekka Tirkkonen hämmästelee.

Väittämälle vahvistusta antaa entinen liigasentteri, nykyisin KooKoon valmennusryhmässä toimiva Jari Kauppila.

− Pelaajana ajattelin samalla tavalla. Vanhemmalla iällä ja valmentajana tajusin, että keskialueenkin aloitus on tärkeä, sillä siitäkin voi saada kiekon itselleen, Kauppila muistelee.

Myös HIFK-sentteri Teemu Ramstedt myöntää, ettei kaikkiin aloituksiin laiteta aina ihan kaikkea peliin.

− Kyllä pelaajat varmasti alitajuisesti miettivät, että keskialueella ei laiteta kaikkea peliin. Parhaat kikatkin halutaan säästää hyökkäys- ja puolustusalueen aloituksiin, Ramstedt perustelee.

− Toisaalta linjurit antavat mennä läpi ihan eri juttuja keskialueella. Tulkinnat ovat erilaiset. Erien ensimmäiset aloitukset keskiympyrässä ovat ihan eri maailma, kun päätuomari pudottaa kiekon. Niissä vallitsee käytännössä vankilasäännöt.

Esimerkiksi jo vuosia Liigan aloitustilastojen kärkipäässä heilunut Kim Hirschovits voittaa hyökkäyspäässä lähes 60 prosenttia aloituksistaan ja puolustuspäässäkin pitkälle yli puolet, mutta keskialueella hänen voittoprosenttinsa on ainoastaan 49,5.

"Tampere 16.3.2008. Tapparan ja JYPin välinen kolmas välierä. Kotijoukkueen johtomaali syntyy erän lopussa, kun Tappara-kapteeni Janne Ojanen ottaa JYPin Jarkko Immoselta hyökkäyspään b-pisteen aloitusvoiton, tuikkaa kiekon Immosen jalkojen välistä eteenpäin, kiertää sentterin ja napauttaa kiekon maalin yläkulmaan.

− Olin hävinnyt niin paljon aloituksia, että päätin yrittää jotain muuta. Jotain vain naksahti päässä, joten kyllä se hetken päähänpistosta tuli, Ojanen kertaa maaliaan ottelun jälkeen Jatkoajalle.

Kriittisten hetkien luottomiehet

Kuten todettua, useimmiten eniten aloittavat sentterit aloittavat paljon siksi, koska ovat siinä niin hyviä. Puhutaan valmentajien luottoaloittajista.

− Aina on joku tietty luottosoturi. Meillä on ollut Mika Niemi sellainen koko kauden. Alivoimalla ja silloin, kun johdetaan peliä. Silloin aloittaminen on kaiken a ja o, Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki kertoo.

Mainittu Niemi otti runkosarjan neljänneksi eniten aloituksia koko Liigasta. Yhteensä 1238 kappaletta. Niemi voitti ottamistaan aloituksista 51,1 prosenttia.

Otteluiden varsinaisen peliajan viimeisillä viisiminuuttisilla Niemen hyökkäyspään aloitusprosentti on 40,48 ja puolustuspäässä 43,06. Niin sanotun kriittisten hetkien aloitustilaston ykkösnimi on Henri Heino.

Pelicans-sentteri kaapi runkosarjassa otteluiden varsinaisen peliajan viimeisellä viisiminuuttisella hyökkäys- ja puolustuspään aloitukset 71,43 prosentin varmuudella.

− Käytän Heinoa, oli sitten tasa- tai alivoimatilanne. Tärkeissä hetkissä. Viimekädessä se ratkaisu tulee kuitenkin gut feelingistä, että minä luotan tuohon pelaajaan niin paljon, että laitan aloitukseen, Pelicans-käskijä Petri Matikainen kertoo.

Eroja on myös siinä, onko joukkue kriittisillä hetkillä johto- vai tappioasemassa.

− Harvemmin esimerkiksi laitan Heinoa aloittamaan, jos olemme maalin tappiolla, sillä hänen vahvuutensa ovat puolustuspelaamisessa, Matikainen muistuttaa.

Joukkueet myös tilastoivat itse aloituksia. Omien tilastojen käytön suhteen joukkueissa on eroja. Jyväskylässä pureudutaan aloituksiin hyvinkin tarkasti jo pelin sisällä.

− Jokaisella aloittajalla mennään aloitus kerrallaan. Senttereistä on tilastot siitä, miten pärjää hyökkäys- ja puolustuspäässä ketäkin sentteriä vastaan, JYP-luotsi Marko Virtanen kertoo.

Liigan viralliset tilastot erottelevat vain voitot ja häviöt prosentteina. Mukana on jaottelu hyökkäys- ja puolustuspään sekä keskialueen aloituksille. Tilastoissa voitto merkitään sille pelaajalle, jonka joukkue saa kiekon haltuun aloituksesta.

− Ne tilastot ovat mustavalkoiset. Siinä on tilastoijalla vastuu esimerkiksi tasurin suhteen. Meidän joukkueessamme taas on aina sama sääntö, ja sen takia emme vertaile omia tilastojamme muihin TPS-valmentaja Ari-Pekka Selin taustoittaa.

“Tavoitteeni on olla yli 60 prosentin aloittaja. Olen ylpeä aloitustaidostani ja pidän sitä itse korkeassa arvossa.”

Mistä on voitettu aloitus tehty?

− Jos yksi ominaisuus pitäisi nostaa ylitse muiden, niin omalla kohdalla ainakin nopeus on se. Jos on hiukankin myöhässä, on jo hävinnyt aloituksen, Jasu toteaa.

HIFK-sentteri Elkinsin mukaan erot Pohjois-Amerikan ja Suomen välillä ovat selvät. Siinä missä rapakon takana säännöt aloituksissa ovat väljemmät, ei Liigassa ole jätetty tilaa kikkailulle.

− Täällä ei voi esimerkiksi pelata ensin vastustajan mailaa pois tai potkaista kiekkoa aloituksessa, Elkins muistuttaa.

Siinä on kenties syy siihen, miksi yksi Matikaisen luottoaloittajista, Ryan Potulny, voitti ainoastaan 44,3 prosenttia aloituksistaan. Valmentajan mielestä Potulny myös vaihdettiin kohtuuttoman usein pois aloituksesta.

− Olemme miettineet, että mitä hän tekee niin väärin. Hän usein voittaa aloituksen, mutta sitten vaihdetaan pois. En minä ainakaan näe niissä aloituksissa mitään väärää, Matikainen hämmästelee.

Taito-ominaisuuksien lisäksi myös aloituksen sijainti on merkittävässä roolissa. Esimerkiksi päätyalueen aloituksissa puolustavan joukkueen pelaajan tulee laittaa maila ensin jäähän, jolloin hyökkäävän joukkueen aloittajalle jää etu reagoida.

Myös sillä on merkitystä, onko aloitus kentän oikealla vai vasemmalla puolella. Linjatuomarin sijainnilla aloittajaan nähden on suuri merkitys.

− Oikean puolen aloituksissa näen kiekon helpommin ja saan oman asennon pisteeseen nähden paremmin. Vasemmalla puolella on ahtaampi tila asettua aloitukseen. Jos vastassa on toinen right, niin hänellä on iso etu siinä, oikea käsi alhaalla pelaava Jasu kertoo.

Joukkueet tilastoivatkin eroja miten omat keskushyökkääjät ovat pärjänneet eri kätisyyksiä vastaan. Koko Liigan osalta oikea käsi alhaalla pelaavat pelaajat veivät runkosarjassa pidemmän korren voittamalla 52,15 prosenttia aloituksista vasen käsi alhaalla pelaavia vastaan. Kätisyyksiensä vuoksi myös oikea käsi alhaalla pelaavia laitahyökkääjiä, kuten esimerkiksi HIFK:n Joonas Raskia ja SaiPan Sami Venäläistä käytetään kaukalon päädyissä tapahtuvissa aloituksissa.

Vaikka tilastoissa aloitusvoitto merkitäänkin vain yhdelle miehelle, vaaditaan aloituksissakin aina koko joukkueen panos. 

− Käytämme luottohevosia, ja mieluummin otamme jäälle kaksi siltä varalta, jos aloittaja vaihdetaan. Mutta se on myös tärkeää, ketkä ne muut pelaajat siellä ovat ja mitä on sovittu, Selin muistuttaa.

− Se ei ole pelkästään sentteri, vaan ne seuraavat kaverit. Pitää pyrkiä siihen, että olisimme ensimmäisenä kiekossa. He pystyvät auttamaan etenkin niissä tasurialoituksissa. Vastuu aloituksista on koko viisikolla, ei pelkästään sentterillä, Marjamäki komppaa.

Jälleen kerran erikoistilanteet nousevat isoon rooliin. Ylivoimalla aloitusvoiton kaapiminen on helpompaa, sillä tasaisissa väännöissä ylivoimalla olevalla joukkueella on enemmän pelaajia raapimassa kiekkoa omille.

Minkälainen on sentterin ihannelaituri aloitusten osalta?

− Sellainen, joka on oppinut sen, miten aloitan. Mitä tapahtuu minkäkin puolen aloituksissa ja osaa lukea vähän miten kiekko pomppii tasaisemman aloituksen jälkeen, Jasu kuvailee.

Ylpeys omasta erikoistaidosta yhdistää monia hyviä aloittajia. Miten hyviä aloittajia syntyy?

− Liigaan pyrkiessäni panostin aloitusten harjoitteluun, jotta saisin alivoimavastuuta ja sitä kautta enemmän peliaikaa, Jasu muistelee.

− Juniorivuosinani valmentajani kertoi minulle aloitusten tärkeydestä. Joskus 16-17-vuotiaana aloin panostaa niihin enemmän, Elkins kertaa.

Nuorempana Elkins seurasi paljon Detroit Red Wingsiä ja yksi pelaaja oli ylitse muiden.

− Olen ottanut aloitustyylini Sergei Fjodorovilta. Hän laittoi jalat todella leveälle ja pääsi todella matalalle. Työsulkukaudella 2004-2005 Ruslan Fedotenko harjoitteli juniorijoukkueeni mukana ja opetti paljon muun muassa sitä, miten voimaa saa käytettyä aloituksissa edukseen, Elkins muistelee.

Aloitusten harjoitteleminen on useimmiten täysin pelaajien oma-aloitteisuudesta kiinni. Se vaatii sen, että varsinaisten jääharjoitusten jälkeen saa houkuteltua itselleen harjoitusvastustajan ja jonkun pudottamaan kiekkoja.

Jasun ja Elkinsin kaltaiset kokeneet sentterit saavat kauden aikana riittävän määrän toistoja tason ylläpitämiseksi, mutta pitäisikö junioreissa panostaa aloitusten harjoittelemiseen?

− Erilaisissa yli- ja alivoimaharjoituksissa aloitustilanteet ovat mukana. Muuten ne ovat aika paljon pelaajalähtöisiä. Tässä kohtaa aina herää se ajatus, että harjoitellaanko niitä tarpeeksi. Ja se toinen ajatus, että harjoitellaanko nuorissa niitä tarpeeksi, KalPa-luotsi Pekka Virta pohtii.

− Kuten tilastoista näkee, siellä on ne kokeneet pelaajat kärkipäässä ja mukana erityisen paljon ulkomaalaisia. Aloitus voisi olla meilläkin suomalaisessa jääkiekossa korkeammalla prioriteetilla nuorista asti, Virta linjaa.