Anaheim Ducksin viime kausi päättyi lähes identtisesti edellisen kauden kanssa, vaikka tällä kertaa Ducks kampesi itsensä konferenssifinaaliin saakka. Seinä tuli vastaan tulevan Stanley Cup -mestarin muodossa, kun Chicago Blackhawks kaatoi Ankat konferenssifinaalin seitsemännessä ottelussa.

Ducksin runkosarjaa hankaloitti alkukauden sitkeä sikotautiepidemia ja myöhemmin loukkaantumiset, jotka iskivät joukkueen avainpelaajiin. Pudotuspeleihin Ankat pääsi kuitenkin kutakuinkin terveiden kirjoissa.

Näennäisesti kovasta menestyksestä huolimatta odotukset olivat kovemmat läntisen konferenssin runkosarjan voittajalle eikä päävalmentaja Bruce Boudreau saanut epäilijöitään hiljaisiksi. Boudreau sai vielä pitää paikkansa, mutta tulevalla kaudella mikään muu kuin mestaruus ei tyydytä Ducksia.

Perille pienin muutoksin

Ilja Bryzgalovin harharetket eivät tuoneet viime kaudella toivottua apua akuuttiin maalivahtipulaan, kun John Gibson ja Jason LaBarbera kärsivät molemmat loukkaantumisista. Ducks ei uusinut LaBarberan sopimusta ja Frederik Andersenin taakse hankittiin Carolinasta Anton Hudobin vaihtokaupassa James Wisniewskiin. Samalla Ducks pääsi eroon Wisniewskin kalliista ja turhasta sopimuksesta. Gibson putoaa Hudobinin myötä kolmosvahdiksi ja pelaa todennäköisesti suuren osan kautta farmissa. Loukkaantumiset ja peliesitykset voivat kuitenkin muuttaa tilanteen nopeasti.

Ducks ei tarjonnut jatkosopimusta luottopuolustaja Francois Beaucheminille, vaan hankki tilalle toisen kovaksikeitetyn veteraanin Kevin Bieksan. Bieksa luopui sopimuksensa kaupan estävästä pykälästä ja lähti Vancouverista vaihdossa ensi kesän varausvuoroon.

Carl Hagelin saapui New York Rangersista vahvistamaan Ducksin kasvavaa ruotsalaisjoukkoa. Vaihtokaupassa New Yorkiin lähti Emerson Etem, joka ei vahvasta potentiaalistaan huolimatta noussut vielä täydelle tasolleen Ankoissa. Hagelin saa näytönpaikan kärkikuusikosta ja istuu hyvin Matt Beleskeyn jättämälle paikalle. Elämänsä kauden pelannut Beleskey päätti kokeilla markkina-arvoaan vapailla markkinoilla ja etsiä uusia haasteita Bostonista.

Ducks nappasi vapailta markkinoilta riveihinsä yksivuotisilla sopimuksilla kolme hyökkäyspään vahvistusta alempiin ketjuihin: Chris Stewartin, Shawn Horcoffin ja Mike Santorellin. Hyvällä laukauksella varustettu isokokoinen voimahyökkääjä Stewart tuo kaivattua fyysisyyttä hyökkäyspäähän. Stewartille tarjotaan nyt mahdollisuutta saada uransa uuteen nousuun. Jos viimevuosien ailahtelevat esitykset kääntyvät kuitenkin epäonnistumiseksi Ankkojen riveissä, Stewart voi päätyä nopeasti kauppatavaraksi.

Horcoff tuo johtajuutta ja vahvaa veteraanipreesensiä joukkueeseen. Horcoff pärjää hyvin aloituksissa ja voi paikata joitain aukkoja hyökkäyksessä. Varsinkin nyt, kun Nate Thompsonin oletetaan olevan poissa pelistä ensi vuoden puolelle saakka, Horcoff on mies paikallaan.

Tehdäkseen tilaa useammille edessä oleville sopimusneuvotteluille Ducks luopui ensi vuonna rajoitetuksi vapaaksi pelaajaksi tulevasta Kyle Palmierista. New Jersey Devils sai Palmierin vaihdossa varausvuoroihin.

Sami Vatasesta on kehkeytynyt joukkueensa paras hyökkäävä puolustaja.

Kuva © Getty Images

Vahva hyökkäys, kiekollinen puolustus

Ankkojen hyökkäyspään kärki pärjää vertailussa miltei kelle tahansa. Ryan Getzlaf – Corey Perry -kaksikko on yksi liigan tehokkaimmista. Laihasta viime kauden pistesaldostaan huolimatta Ryan Kesler on mies paikallaan kakkosketjun keskellä, otti painetta pois Getzlafin harteilta ja oli vahva kahteen suuntaan.

Joukkueen ehkä suurin vahvuus tällä kaudella on kuitenkin nuori, liikkuva ja nopea puolustus. Hampus Lindholm on nuoresta iästään huolimatta varma ja virheetön yleispuolustaja. Sami Vatasen ja Cam Fowlerin luistelu, nopeus ja laukaus ovat häikäisevää katsottavaa. Kaikki kolme kärkipuolustajaa ovat iältään alle 25-vuotiaita. Kokemusta ja vahvaa fyysisyyttä takalinjoille tuo Bieksa.

Uusin keinoin ylivoimaa ratkomaan

Viime kauden vaikeudet ylivoimalla eivät saa toistua. Asiat jäävät Ducksin osalta edelleen keskeneräisiksi, jos erikoistilannepelaaminen tuottaa yhtä paljon hankaluuksia. Uudelta apulaisvalmentajalta Paul MacLeanilta voi löytyä ratkaisu tähän pulmaan. Samoin viime kauden takaa ja ohi -tyyli on turhan kuluttava pelitapa. Ei riitä, että pelaamaan herätään vasta kolmannessa erässä.

Maalivahtitilanne herättää myös kysymyksiä. Andersenin olisi syytä päästä tasaisempiin suorituksiin pitääkseen ykkösvahdin paikkansa. Hudobinista tuskin on haastajaksi harjoituskauden loistavista suorituksista huolimatta, mutta tulevaisuuden tähti Gibson odottaa nälkäisenä seuraavaa näytönpaikkaa.

Toimituksen arvio: Ducks toistaa kahden edellisen vuoden saavutuksensa ja porhaltaa runkosarjassa läntisen konferenssin voittoon.