Pelicans oli koko pudotuspelisarjan ajan kärsivällinen. Se puolusti tiiviisti omalla alueellaan eikä päästänyt KalPaa hyville maalintekopaikoille.
Tiistaina ratkaisevassa ottelussa KalPa jaksoi jauhaa omaa kiekkokontrolliaan laadukkaasti erityisesti avauserässä, jota joukkue myös hallitsi selvästi. KalPa hyökkäsi peräti 13 kertaa viivelähdöllä ensimmäisessä erässä. Niiralan montun isossa kaukalossa Pelicans ei lähtenyt samalla tavalla rikkomaan KalPan kiekollista pelaamista kuin Lahdessa.
Edellisessä ottelussa KalPan yksi ongelmista oli se, että viivelähdöt pysähtyivät keskialueella. Tiistaina KalPa kuitenkin pääsi pitkiin hyökkäyksiin, kun viivelähdöt vyöryivät Pelicansin alueelle. Pelin virtaus oli vahvasti KalPan hallussa.
Avauserä näytti KalPan kannalta todella hyvältä. Kiekkoa pitämällä joukkue samalla puolusti, sillä Pelicans ei päässyt ollenkaan maalipaikoille ensimmäisessä erässä.
KalPan kärsivällisyys oman pelitavan jauhamiseen ei kuitenkaan säilynyt koko ottelua. Toisessa ja kolmannessa erässä joukkueen kiekollinen peli hieman herpaantui. Sen lisäksi Pelicansin oikea-aikainen paineistaminen sekoitti ajoittain kotijoukkueen peliä.
Samaan aikaan Pelicans jatkoi edelleen kärsivällisesti tiivistä puolustuspelaamistaan. Hyvien vastahyökkäyksien myötä maalipaikatkin tasoittuivat.
KalPan ja Pelicansin välisessä sarjassa ratkaisevaan rooliin nousi kärsivällisyys. Ensimmäisessä ottelussa Pelicansin kärsivällisyys ei riittänyt. Sen jälkeen joukkue palasi tiukasti perusasioiden ääreen. KalPa pysyi hyvin omassa pelitavassaan, mutta se ei ollut tarpeeksi yllätyksellinen, jotta Pelicansin puolustus olisi auennut. KalPa hallitsi otteluita näennäisesti, mutta pelkkä kiekonhallinta ei riittänyt pääsyyn kahdeksan parhaan joukkoon.
