Viime kausi päättyi Flamesin osalta liian tuttua kaavaa mukaillen. Calgaryn kannattajat saivat laittaa fanipaitansa pesuun jo runkosarjan jälkeen neljäntenä vuotena peräkkäin ja seurata pudotuspelejä vain median välityksellä. Tynkäkauden alla leijui ilmoilla jo monia kysymysmerkkejä, joista suurimpina pitkäaikaisen kapteenin Jarome Iginlan viimeinen sopimuskausi.

Lopulta Iginla päätyi monien vaihdeiden jälkeen Pittsburghin vahvuuteen. Flames-nutun ennen siirtotakarajaa jätti myös monen mielestä ylipalkattu Jay Bouwmeester. Miikka Kiprusoffinkin siirtohalukkuutta kyseltiin, mutta suomalainen halusi päättää uransa Calgaryssa. Uuden strategian toteuttaminen aloitettiin jo hyvissä ajoin kesken viime kauden.

Maltillisia rakennuspalikoita

Calgaryn pitkäaikainen ongelma on ollut sijoittuminen pudotuspeliviivan tuntumaan, yleensä sen huonommalle puolelle. Tästä johtuen Calgaryssa ei olla päästy varaamaan huippuyksilöitä vaan on jouduttu ottamaan ykköskierroksen keskivaiheilta keskitasoisia pelimiehiä. Haaviin ei ole tarttunut niin sanottuja ”franchise"-pelaajatyyppejä. Tänä vuonna kuudentena koko varaustilaisuudessa varattu Sean Monahan saattaa olla pitkästä aikaa vähän potentiaalisempi tapaus.

Kesän aikana joukkueeseen tulleet pelaajat ovat NHL-tasolla täytemiehiä joka mittarilla katsottuna. Avalanchesta tutut T.J. Galiardi ja David Jones ovat hyviä kolmoskentän marginaalipelaajia. Puolustuksen uudet kasvot Shane O’Brien ja Kris Russell eivät ole fanituotemyyjän ihannenimiä. Selkeästi maltillinen linja on Flamesin ratkaisu pelaajahankintojen suhteen.

Poistumapuolella Iginlan, Bouwmeesterin ja Kiprusoffin lisäksi on KHL:ään palannut, ja sinne paremmin pelityylinsä puolesta sopiva Roman Cervenka. Alex Tanguay muutti takaisin Coloradoon. Hänen vanavedessään lumivyörypaitaan matkasi myös Cory Sarich.

Toimiston puolelle toimitusjohtaja Jay Feaster saa kokeneen avustajan, kun Ducksin ja Maple Leafsin entinen toimitusjohtaja Brian Burke tulee auttamaan joukkueen kasaamisessa. Burken ammattitaito on tervetullut lisä vaikeassa vaiheessa seilaavalle organisaatiolle.

Nuoruuden innosta voimaa?

Alkavan kauden suurin vahvuus on että kukaan ei odota Flamesilta mitään. Joukkue elää murroksen ensimmäistä kautta ja nuoret pelaajat pääsevät rauhassa näyttämään kykynsä. Yksi lupaavimmista läpimurron partaalla olevista pelaajista on sveitsiläishyökkääjä Sven Bärtschi. Hän on haistellut jo parilla kaudella NHL-tunnelmaa lupauksia antavasti ja ennen kaikkea tehokkaasti. Mikael Bäcklund pääsee näyttämään onko hänestä 82 ottelun mittaisen runkosarjan ajan joukkueen selkeäksi ykkössentteriksi.

Sven Bärtschiltä voidaan odottaa läpimurtoa.

Kuva © Getty Images

Myös maalivahtiosastolla on varmasti näyttöhaluja, kun Karri Rämö yrittää toisen kerran NHL:ssä. Loistavasti KHL-kaukalot valloittaneella suomalaiskassarilla on huonot muistot edelliseltä visiitiltään Tampasta, mutta nyt mies on elämänsä tilaisuuden edessä Calgaryssa. Todellakin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Varalla olevista Joey MacDonaldista ja Reto Berrasta ei ole suomalaisen todellisiksi haastajiksi.

Flamesilla on kasassa luisteluvoimainen joukkue, joka pystyy nopealla suunnanmuutospelillä horjuttamaan vastustajiaan. Turhaa peruuttelua tuskin tullaan päävalmentaja Bob Hartelyn suojateilta näkemään.

Löytyykö veteraaneista johtajuutta?

Iginlan saappaat eivät ole mitenkään pienet täytettäviksi, kun puhutaan joukkueen johtamisesta kopissa tai jäällä. Siksipä suurimmaksi kysymysmerkiksi nousee alkavalla kaudella kuinka hyvin Calgaryn kokeneempi kaarti pystyy auttamaan haasteellisen kauden edetessä. Mark Giordano sekä Dennis Wideman kipparoivat puolustuspäätä ja tulevat saamaan isoja minuutteja illasta toiseen. Pystyykö kumpikaan kuitenkaan paikkaamaan Bouwmeesterin kokoista aukkoa, etenkään alivoimalla?

Viime kaudella Flames päästi eniten maaleja omassa konferenssissaan ja tuon tilaston petraaminen vaatii kovaa venymistä nimettömältä puolustukselta. Maalimäärät on pidettävä alhaisina, jotta nimetön hyökkäys ei joudu toivottoman tilanteen eteen.

Hyökkäyspään johtamista odotetaan Michael Cammallerilta, jonka viime kauden tehotilasto oli pahasti pakkasella. Lee Stempniak, Curtis Glencross ja Jiri Hudler ovat uransa suurimman vastuun edessä. Enää ei pääse iskemään taustalta vaan pitäisi johtaa edestä.

Maalintekovoima on suuri kysymysmerkki kauden alla. Jos veteraanit pettävät, jää nuorille liikaa vastuuta kannettavaksi. Glencross iski viime kaudella 15 kaappia ja yli 10:n maalin miehiä olivat myös Hudler ja Cammalleri. Vaikea uskoa että heistä kukaan yltäisi edes 30 maalin kerhoon.

Alkavan kauden tavoitteisiin tuskin on kirjattu Stanley Cupin voittoa, mutta pitkästä aikaa Calgaryssa päästään rauhassa rakentamaan jotain uutta. Uusi lehti Albertassa on kääntynyt ja pikkuhiljaa liekki alkaa lepattaa. Milloin se syttyy roihuavaksi tuleksi, sen aika näytää.

Arvio: Muutokset vaativat veronsa. Jää konferenssinsa ja koko NHL:n viimeiseksi.