Viime kautta voidaan Calgary Flamesin osalta pitää jo jonkinlaisena pohjakosketuksena. Ainakin Albertan osavaltion suurkaupunki Calgaryssa toivotaan, että pohja nähtiin jo. Kaudella 2013–14 taakse jäi nimittäin koko liigassa vain Edmonton Oilers, Florida Panthers ja Buffalo Sabres.

Jos Flamesin viime sesongista haluaa jotain positiivista hakea, niin laukauksia joukkue päästi maaliansa kohti kahdeksanneksi vähiten. Kaikki muu liekkipaitojen pelaamisessa olikin korkeintaan alempaa keskitasoa.

Uusi Kipper-ehdokas

Puolustusnippuun Flames tuntui olevan tyytyväinen, mutta hyökkäyksessä puhaltavat muutoksen tuulet ja maalivahtiosastollekin tehtiin yksi selkeä täsmähankinta. Joey MacDonald korvattiin Jonas Hillerillä. Takalinjoilta poistui Shane O'Brien ja Chris Butler, joiden tilalle tulivat Deryk Engelland ja Corey Potter. Lisäksi 7.10. tiistaiaamuyönä Suomen aikaan ilmoitettiin Raphael Diazin tehneen sopimuksen joukkueen kanssa try out -sopimuksen päätteeksi. Hyökkäyspään merkittävimmät lähtijät olivat T.J. Galiardi ja Mike Cammalleri, paluupostissa tulivat vapaista agenteista hankitut Mason Raymond ja Devin Setoguchi.

Flamesin Stanley Cup –finaaliinkin asti johdattaneen, kauteen 2012–13 lopettaneen Miikka Kiprusoffin tilalle hankittiin jo viime kaudeksi toinen suomalainen Karri Rämö. Luottamus Asikkalassa syntyneeseen Rämöön horjui kuitenkin nopeasti eikä joukkueen valmentajana toimiva Bob Hartley tuntunut millään löytävän mieleistään aloittavaa maalivahtia organisaatiostaan. Lopulta Rämö sai pelata 40 peliä ja suoriutui tehtävästään kohtuullisesti.

Kohtuullisuus ei joukkuejohdolle luonnollisesti riittänyt ja se hankkikin tällä kertaa kokeneen Hillerin, joka on ennakkoon Flamesin aloittava maalivahti. 32-vuotias sveitsiläinen jäi yllätyksekseen pudotuspeleissä Anaheim Ducksin ja sen valmentaja Bruce Boudreaun koirankoppiin ja hänen katkolla olevan sopimuksensa myötä 188-senttiselle Hillerille aukesi sopiva hetki vaihtaa saman tien maisemaa. Calgary Flames oli hereillä ja tarjosi jo heinäkuun ensimmäisenä päivänä Sveitsin olympiajoukkueen maalivahdille sopimusta, jonka mies nopeasti allekirjoitti.

Rämöllä on mahdollisuus haastaa neljä vuotta vanhempi Hiller aloittavan maalivahdin paikalla, mutta se vaatii sekä miehen omaa tason nostoa että Hillerin totuttua heikompia otteita. Myös Joni Ortio on potentiaalinen maalivahti NHL-tasolla ja viime kauden piipahdus isoissa valoissa pitää Hannu Jortikka -imitaattorinakin tunnetun turkulaisen motivaation korkealla. Kautensa Ortio kuitenkin aloittaa farmista. Kokonaisuutena Flamesin maalivahtipeli on paljon vankemmalla pohjalla kuin viime kaudella.

Puolustusrintamalta ei mitään uutta

Puolustuksen runko on kutakuinkin sama kuin viime kauden lopussa. Flamesin kannalta elintärkeänä palasena joukkueen peräpäätä johtaa edelleen 31-vuotias Mark Giordano.

Giordano johtaa puolustusta sekä henkisesti että kiekollisesti. Toista kautta peräkkäin seuran logon lisäksi myös toista C-kirjainta rinnassaan kantava Giordano tykkää laukoa erittäin paljon, eikä pelkää pitää kiekkoa. Viime kaudella ahkera laukominen kannatti, kun 180 laukauksesta maaliverkkoa venytti jopa 14.

Puolustus on toki kohtuullisesti roolitettu, mutta puolet puolustajista ovat hylkiöitä, jotka eivät ole edelliselle seuralleen kelvanneet. Se ei tee automaattisesta pelaajasta huonoa, ettei pelaaja jollekin seuralle kelpaa, mutta näiden pelaajien urat ovat pahasti laskusuunnassa. Dennis Wideman ei tunnu enää muistavan, missä puolustajan pitää omalla kenttäpuoliskolla olla. Kris Russell on kyllä kohtuullinen kiekon kanssa, mutta se ei yksinään riitä, kun on fyysisesti raakile. Potter ei vielä 30-vuotiaanakaan tiedä, kuuluuko NHL:ään vai ei.

Vaikka T.J. Brodie teki viime kaudella lopullisen läpimurtonsa NHL-tasolle, ei Brodien ja kippari Giordanon takana ei silti ole huippulaatua, vaikka avauskokoonpanon jokainen pakki onkin kykenevä pelaamaan NHL:ssä.

Giordanolla on tälläkin kaudella lupa laukoa.

Kuva © Getty Images

Kolme kakkossentteriä

Hyökkäyksessä on sama ongelma kuin puolustuksessa. Kärki on auttamatta sekä liian tylppä että kapea.

Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat Flamesin sentterit. Kolme kärkisentteriä ovat ennakkoon Sean Monahan, Mikael Backlund ja Matt Stajan. Kukaan ei tiedä, missä järjestyksessä herrat pitäisi mainita. Kaikki ovat ainakin jokseenkin kohtuullisia kakkossenttereitä, mutta kukaan heistä ei viime kauden tasolla pelatessaan ole valmis ottamaan joukkuetta reppuselkään.

Flamesia neljänä kautena edustanut Cammalleri on kovan luokan lähtijä, jota ei ole saatu korvattua. Tätä aukkoa pyritään paikkaamaan Raymondilla, mutta epätodennäköistä on, että hän kykenisi samanlaisiin suorituksiin kuin Cammalleri. Katseet Calgaryssa kohdistuvat myös yliopistosarjaa dominoineen ja MM-kisoissa Yhdysvaltojen paidassa vakuuttaneen Johnny Gaudreaun suuntaan. Lisäksi Markus Granlundilta toivotaan läpimurtoa lupauksia herättäneen viime kauden jälkeen.

Hyökkäyksessä vaadittaisiin liian monelta pelaajalta tasonnostoa, että se tekisi menestykseen vaaditun määrän tulosta. Ennakkoon hyökkäys ei ole ainakaan huomattavasti parantunut viime kaudesta.

NHL-toimituksen arvio: Hyvästä maalivahtikaksikosta huolimatta joukkue koostuu liiaksi rivipelaajista. Playoff-paikka vaatisi erittäin monelta pelaajalta itsensä ylittämistä. Flames taistelee viime kauden tapaan divisioonajumboksi jäämistä vastaan Oilersin kanssa.