Kaudella 2014-2015 Chicago Blackhawks jäi hyvistä otteistaan huolimatta runkosarjassa äärimmäisen kovan Keskisen divisioonan kolmanneksi St. Louis Bluesin ja Nashville Predatorsin taakse. Pudotuspeleissä Joel Quennevillen johtama joukkue osoitti kuitenkin jälleen kovuutensa, ja raivasi tiensä aina Stanley Cupiin asti. Tuttuun tyyliin Blackhawksia johtivat nimet Jonathan Toews ja Duncan Keith, mutta keväällä johtavien pelaajien rintamaan nousi runkosarjassa epätasaisuudesta kärsinyt Teuvo Teräväinen. 

Kauden edetessä Chicagon pelaajistosta alkoi yhä selkeämmin paistaa läpi voittamisen kulttuuri. Tästä osoituksena tilastofakta, jonka mukaan Blackhawks johti viimekauden aikana ottelun toisen erän jälkeen 33 kertaa ja voitti niistä jokaisen.

Stanley Cupista palkkakatto-ongelmiin

Välittömästi Stanley Cup -juhlien jälkeen Blackhawksin GM Stan Bowmanilla alkoivat hikiset ajat. Palkkakatto oli tulossa auttamatta vastaan, eivätkä Patrick Kanen ja Toewsin uudet megasuuret sopimukset ainakaan tehneet tilanteesta helpompaa. Bowmanin oli reagoitava tilanteeseen vaihtamalla muun muassa fanien suursuosikiksi noussut Brandon Saad Jarmo Kekäläisen johtamaan Columbus Blue Jacketsiin.

Muihin merkittäviin kesällä lähteneisiin pelaajiin voidaan laskea ainakin Kris Versteeg, Antone Vermette, Patrick Sharp, Johnny Oduya ja Brad Richards. Suomalaisista tuulisen kaupungin taakseen jättivät pienelle vastuulle jäänyt maalivahti Antti Raanta sekä upean uransa mestaruuteen päättänyt Kimmo Timonen.

Lähtijöitä on paikattu uusilla mielenkiintoisilla nimillä, joista suurimmat odotukset kohdistuvat viimekaudella Pietarin SKA:n paidassa loistaneeseen venäläistaituri Artemi Panariniin. Panarinin sopeutumista helpottavat hänen maanmiehensä Viktor Tihonov ja Artjom Anisimov. Tihonov pelasi jo viime kaudella Panarinin kanssa Pietarissa, kun taas Anisimov siirtyi Chicagoon Columbuksesta Saad-kaupan yhteydessä. Anisimovin lisäksi Blackhawks sai Columubuksesta hyökkäykseensä nuoren slovakialaishyökkääjä Marko Danon, joka löysi harjoitusotteluissa yhteisen sävelen lapsuuden idolinsa Marian Hossan kanssa. Runkosarjan Dano aloittaa AHL:ssä.

Puolustuksen osalta joukkueen monivuotiset parit hajosivat, sillä Oduya valitsi uudeksi seurakseen Dallas Starsin. Kokonaiskuvassa joukkueen puolustus kuitenkin vahvistui, sillä Oduyan lähtöä paikkaamaan hankittiin viimekaudella Dallasin paidassa 16 maalia tehnyt Trevor Daley. Luotettavasta peruspelistään tunnettu kanadalaispuolustaja on myös varsin käyttökelpoinen mies ylivoimalla, joten minuutteja hänelle on luvassa.

Timanttinen runko takaa menestyksen

Chicagon muutoksia tutkiessa on huomioitava se fakta, että yksikään muutos ei hetkauttanut joukkueen ydinrunkoa millään tavalla. Tuohon runkoon kuuluvista pelaajista Corey Crawford, Keith, Brent Seabrook, Niklas Hjalmarsson, Kane ja joukkueen kapteeni Toews ovat sidottuina monivuotisiin sopimuksiin. Juuri rungon säilyminen on suurin syy siihen, minkä vuoksi intiaanipaidat ovat vuodesta toiseen mukana mestaruustaistossa.

Heistä ainoastaan Hossan voi ennustaa palkkakaton sanelemana poistuvan joukkueesta lähivuosina, mutta hänen koulussaan Danosta voi kasvaa nopeallakin tahdilla uusi runkomies.

Joukkueen ydinporukkaan pääsemisestä taistelevat myös mailataiturit Panarin ja Teräväinen. Varsinkin viime kevään otteiden perusteella ainakin Teräväiselle on helppo ennustaa kirkasta tulevaisuutta jatkuvasti menestyvässä joukkueessa

Peräpään syvyys ja ylivoiman tehokkuus kysymysmerkkeinä

Kevään pudotuspelien aikaan Chicagon valmentajaa Quennevillea kritisoitiin melko kovinkin sanankääntein siitä, että kolmas puolustaja pari sai minimaalisen vähän peliaikaa kauden tärkeimmissä otteluissa. Timonen, Kyle Cumiskey, David Rundblad ja Trevor van Riemsdyk saivat vuorotellen tyytyä alle 10 minuutin jääaikoihin. Kuinka monta sadan ottelun ja 25-30 minuutin ottelukeskiarvolla pelattua kautta Seabrook ja Keith vielä jaksavat?

Kokeneen Michal Rozsivalin pelikunnosta ja tasosta ei ole mitään takeita, joten avainasemaan nousee Chicagon nuorten puolustajien läpimurto. Viimeisiä paikkoja pelaavassa kokoonpanossa kärkkyvät 24–vuotiaat kiekollisesti taitavat Rundblad sekä van Riemsdyk. Lisäksi farmijoukkue Rockford IceHogsissa kautensa aloittava suomalaislupaus Ville Pokka on valmiina taistelemaan pelipaikasta, mikäli kutsu NHL:n puolelle käy.

Kakkosmaalivahtina kauteen lähtevällä Scott Darlingilla ei ole kuin 14 runkosarjaottelun kokemus NHL-kiekosta, eikä hän liiemmin ole loistanut alemmillakaan tasoilla. Kyseessä voi olla joko hiomaton timantti tai yhden kevään ihme. Chicagossa luonnollisesti toivotaan ensimmäisen vaihtoehdon pitävän paikkaansa, sillä Darlingin takana ei varsinaista tunkua Blackhawksin maalinsuulle ole.

Farmissa kautensa aloittavista maalivahdeista kokenut kanadalainen Michael Leighton saattaa päästä penkille muutamassa ottelussa, kun taas organisaation oma varaus Mac Carruth pyrkii vasta vakiinnuttamaan paikkansa AHL:ssä. Tuota tehtävää vaikeuttamaan on Arizonasta saapunut entinen huippulupaus Mark Visentin, joka ei koskaan onnistunut täyttämään häneen kohdistettuja odotuksia Coytotesin organisaatiossa. Kun otetaan huomioon maalivahtien hidas ja arvaamaton kehittyminen, voi Visentin pitkässä juoksussa olla varsinainen jokerikortti Blackhawksille.

Suurin huolenaihe Chicagossa on kuitenkin ylivoimapeli. Valmennuksessa on varmasti pohdittu sitä, miten voi olla mahdollista, että mestarijoukkueen ylivoima on vasta liigan 20. tehokkainta. Tuohon ongelmaan on nyt pyritty paneutumaan entistä tarkemmin ja apua on haettu muun muassa uusien pelaajien kautta.

Viime kauden ylivoimaspesialisteista poistuivat Sharp ja viivapelaajana viihtynyt Richards, kun taas tilalle tuotiin Panarin ja Daley. Lisäksi Teräväinen tulee varmasti saamaan rutkasti ylivoimavastuuta heti kauden alusta saakka. Erikoistilannepelaamisen pitäisi näillä palasilla olla yksi joukkueen vahvuuksista. Toisaalta, niinhän sen piti viime kaudellakin olla.

Skandaalista ja muutoksista huolimatta luvassa menestystä

Viime aikoina Blackhawksista puhuttaessa keskustelu on kääntynyt välittömästi Kaneen ja häneen kohdistuvaan raiskausepäilyyn. Quennevillen mukaan tapauksen aiheuttama kohu ei ole vaikuttanut joukkueen ilmapiiriin negatiivisesti. Väitteessä saattaa piillä totuus, tai ainakin osa siitä, sillä kaiken huomion kohdistuessa Kaneen, ovat muut pelaajat saaneet kaikessa rauhassa valmistautua uuteen kauteen.

Tällaisen rauhaisan tilanteen voisi kuvitella sopivan ainakin Panarinille ja Teräväiselle, sillä ilman Kanen tapausta suurin mediahuomio olisi todennäköisesti keskittynyt heihin kahteen. Lopulliset vaikutukset nähdään kuitenkin vasta kauden alkaessa.

Toimituksen arvio: Lukuisista muutoksista huolimatta Chicagolla on jälleen kasassa jopa pelottavan kova ryhmä, jonka voittaminen vaatii jokaiselta joukkueelta lähes täydellistä onnistumista. Kun joukkueesta löytyy joka vuosi pelaajia, jotka pelaavat lähes poikkeuksetta kauden parhaat pelinsä vasta keväällä, on Blackhawks helppo nostaa jälleen mestarisuosikkien joukkoon. Jatkoaika arvioi Blackhawksin keskisen divisioonan sijalle yksi.