Detroit Red Wingsin sijoittuminen itäisen konferenssin kuudenneksi ja Atlantin divisioonan kolmanneksi viime kaudella ei ollut yllätys. Kuten ei ollut myöskään pudotuspelikevään jääminen lyhyeksi jälleen kerran; joukkue aloitti sarjan Tampa Bay Lightningia vastaan tehokkaasti, mutta lopulta salamapaidat halusivat voittoa hieman enemmän.

Suomalaiskotikatsomoissa jännitettiin kauden aikana aukeaako Teemu Pulkkiselle ovet NHL-parrasvaloihin. Lopulta vuodenvaihteen jälkeen Pulu sai hyvin näyttöpaikkoja. Kuluvan syksyn harjoitusotteluissa hyökkääjän otteet ovat olleet sen verran vakuuttavia, että AHL-uran voi ennustaa olevan ainakin toistaiseksi historiaa.

Ei määrä, vaan laatu

Red Wingsin ei juuri tarvinnut korvaajia haaliskella kesän pelaajamarkkinoilta, sillä joukkueen vahvuudesta ei poistunut valmentaja Mike Babcockin lisäksi ketään. Toronto Maple Leafsin peräsimessä tulevalla kaudella toimivan Babcockin saappaat on ojennettu hyvää työtä seuran AHL-joukkue Grand Rapid Griffinsissa tehneelle Jeff Blashillille. Vaikka Blashill on kääntämätön kortti NHL-päävalmentajana, uskotaan miehen pelikirjan toimivan hyvänä jatkumona Babcockin aikakaudelle.

Toimitusjohtaja Ken Holland ei kuitenkaan pysynyt täysin vaitonaisena lomasesongilla. Uusina niminä joukkueeseen saapuivat puolustaja Mike Green kolmivuotisella ja keskushyökkääjä Brad Richards yksivuotisella sopimuksella.

Lähes 600 NHL-ottelua Washington Capitalsin riveissä kiekkoillut Green oli lähtökohtaisesti yksi kesän markkinoiden kuumimmista nimistä. Viime kaudet hyvin yksinäisenä ykköspakkina toiminut Niklas Kronwall saa vihdoin taakalleen jakajan. Lisäksi Greenin hyökkäyspään osaaminen ja oikeanpuolinen kätisyys ovat erittäin tervetulleita Red Wingsille.

Richards päätti kautensa kannujuhliin Chicago Blackhawksin riveissä, joten miehen kokemus on erinomainen lisä Red Wingsissä, jossa uudelle sukupolvelle on tarjottu suurta vastuuta viime kausina. Joukkueen mahdollisista tulevaisuuden runkopelaajista etenkin Gustav Nyquist näyttäisi tarvitsevan mentoria näyttämään, kuinka lyödä suurempi vaihde silmään pudotuspelien alkaessa.

Vastaako Pulkkinen huutoon?

Red Wingsin vahvuus piilee edelliskausien tapaan niin viimeisiä pelivuosiaan pelaavissa tähdissä kuin vasta uraansa aloittelevissa lupauksissakin. Toisin kuin vuosi sitten, tällä kertaa joukkue on kuitenkin selvästi vahvistunut edellä mainittujen hankintojen myötä. Etenkin Green on tärkeä lisä joukkueelle, joka ei ole kilpailukyvyllä loistanut kahta ensimmäistä pakkiparia vertailtaessa.

Yksilötasolla joukkueesta löytyy jälleen tukku nimiä, joilta voi odottaa todellista läpimurtoa. Lupaavien laitahyökkääjien, kuten Pulkkisen, Andy Mielen ja Anthony Manthan onnistumisen mahdollisuutta parantaa sentteriosaston vahvistuminen Richardsilla. Lisäksi joukkueen maalivahtiosastolla tullaan todennäköisesti näkemään kova kilpailu Petr Mrazekin haastaessa Jimmy Howardin tosissaan.

Petr Mrazek laittoi Lightningin koville pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Kuva © Getty Images

Jo valmiiksi siipirikkoinen Red Wings

Red Wingsin suunta näyttäisi siis vahvasti olevan ylöspäin, mutta aivan kärkikahinoihin ei vielä kahdella hankinnalla nousta. Ei varsinkaan, kun joukkueen suurin tähti, Pavel Datsjuk, kuntouttaa vielä nilkkaansa kauden alkaessa.

Lisäksi suuri kysymysmerkki lepää uuden valmentajan yllä. Blashill tuntee pelaajat hyvin, ja hänen edustama pelityyli vastaa hyvin pitkälti sitä, mitä Red Wingsissä on nähty jo vuosikaudet. Babcockin saappaat eivät silti ole helpoimmat täytettävät.

Joukkue tulee olemaan etenkin hyökkäyspäässä erittäin vaarallinen, jopa ilman Datsjukia. Sen sijaan oman maalin tulisi pysyä puhtaana paremmin kuin viime kaudella: joukkue päästi konferenssissaan yhdeksänneksi eniten maaleja runkosarjassa. Hyökkäyspään vahvuuksista tunnettu Green ei riitä ratkaisuksi, jos Howard jatkaa ailahtelevia otteita ja Mrazekista ei sittenkään ole vielä pysyvään ykkösvahdin rooliin.

Toimituksen arvio: Vahvistunut Red Wings ei kykene haastamaan divisioonan ennakkosuosikkeja runkosarjassa, mutta pudotuspeliputken katkeamista ei Detroitissa tarvitse silti pelätä. Kevään tosipelit näyttävät, onko joukkue valmiina muuhunkin kuin haastajaksi ensimmäiselle kierrokselle.