Lauri Lehtinen ja Solmu Salminen eli tuttavallisesti Hanskaajat siirtävät ekspertiisiään hetkeksi itään. Tarkemmin sanottuna Lahteen.
Lauri Lehtinen: Pelicans on Liigan surkein jengi, ja Hannu Aravirrasta ei ole enää 2010-luvulla voittavaksi päävalmentajaksi. Pitäisi nyt edes hiukan kuria, että joku Jesse Niinimäki vielä jaksaisi pelata joukkueelle.
Lehtinen: Oho, tulikin kuukauden vanha analyysi. Tarkistetaas vähän.
Solmu Salminen: Pientä hienosäätöä ehkä. Jumbosta sarjakärki, eläköityvästä vaarivalmentajasta dominoiva huippu, Terassi-Niinimäestä Taikuri-Niinimäki. Muuten sitten oltiinkin kartalla.
Lahdessa nauretaan meille ja kaikille muille toimittajalle tällä hetkellä aika kuraiseen sävyyn. Asiantuntijamainen fiilis. Miten tässä näin kävi?
Lehtinen: Paikallisittain sanottuna "Lahessa" kyllästyttiin kuuntelemaan meidän muka-viisaiden urheilutoimittajien pärinää. V*tutus on yksi suomalaisen miehen suurimmista voimavaroista.
Vili Sopasen, Jesse Niinimäen, Jere Myllyniemen ja Juha Leimun kaltaisten pelaajien ailahtelevat otteet aiemmilla kausilla ovat mennyttä aikaa. Tämä johtuu juuri motivaatiosta, jonka dumaus synnytti.
Hannu Aravirran osuuden kärkikahinoissa ei pitänyt edes olla olemassa. Miten "Ara" yhä voi olla noin kova koutsi heikommassakin jengissä?
Salminen: Olen pitänyt Aravirtaa kaikkien kilometrien ja meriittien jälkeen hiukan ikääntyneenä, nuoren miehen tappajanvaistonsa menettäneenä valmentajana. En uskonut enää, että mies kykenisi puhumalla viemään joukkueen latingin sen tarvittavan pienen kynnyksen yli, ainakaan ilta toisensa jälkeen.
Totuus löytyy kuitenkin sarjataulukosta, pieleen meni. Aravirran moneen muuhun verrattuna positiivinen johtamistapa on omiaan tukemaan Pelsujen lumipalloefektiä. Pelicans pelaa viisikkona mukiinmenevästi, eikä enempää tarvitse, kun yksilöt ovat liekeissä. Tämä on suurelta osin Aravirran työn jälkeä. Vai väitätkö, että Radek Smolenak tai Niinimäki olisivat löytäneet nöyrän työnteon ilot?
Lehtinen: Tuskin nyt ihan nöyrän työnteon iloja, mutta varmasti ainakin harjoittelussa on ollut mukavaa motivaatiolisää ja oikeisiin asioihin on keskitytty läpi reenien.
Aravirran positiivinen, kurremainen lähestymistapa tepsii yhä. Enpä olisi uskonut itsekään enää tuon toimimiseen. Positiivinen aura näkyy esimerkiksi Pelicansin erinomaisessa ylivoimapelaamisessa. Leimun myötä viivalla on tulivoimaa, ja Niinimäen, Sopasen ja Tyler Redenbachin kautta käsiä pelinrakennukseen. Yhtäkkiä lahtelaiset ovatkin ylivoimalla supervaarallisia!
Silti suurin suosikkini lahtelaisista on Radek Smolenak. Hidas, laiska ja ei edes taitava. Mutta maalin edessä aivan tappava. Mitä itse tykkäät maalinedusmurhaajan hypestä?
Salminen: Motivaatio ja roolitus. Ei ole ydinfysiikkaa. Keskialueella Smolenak hämmentää painimalla ja pelkästään ison kaverin tuoman uhan turvin, ja Sopasella on aika paljon mukavampaa tuoda kiekko hyökkäysalueelle. Sitten vain kiekkoa maalille, kunhan Radek sinne ehtii möyriä. Aina, kun ennalta kahden jutun peluri tekee kovaa tuhoa, puhutaan jostain todella riemukkaasta.
Hyvin kasatut ketjut, motivoituneet ja arvosteluun kettuuntuneet pelaajat, murhaava viimeistely. Mutta vastustajien puolustuspeli tiivistyy koko ajan jokerimaisemmaksi. Miten Pelicans voittaa pelejä jatkossa, kun maalipaikkoja avautuu vähemmän?
Lehtinen: Älähän nyt. Radek on naulannut kymmeneen matsiin yhdeksän kaappia. Eikö tuosta jo voi repiä riemua?
Vaikka Pelicans onkin päästänyt toiseksi vähiten maaleja koko Liigassa, tilanteen voidaan odottaa muuttuvan talvella.
Vastustajien on pakko saada fyysisellä ja aggressiivisella karvauksella Leimun ja Jan Latvalan kaltaiset hitaammat ja pehmeämmät puolustajat luopumaan kiekosta. Tämän jälkeen Pelicansin vaaleanpunainen kiekollinen preesens laskee.
Silti on huomattava, että Pelicans on läpi alkukauden kääntänyt itseluottamuksellaan tasaiset pelit voitoikseen. Tämä on arvokas asia jatkossakin, uskon Pelicansin liidon jatkuvan.
Onko Tampereen toinen oraakkeli pessimistisemmällä kannalla liikkeellä näin masentavan tiistaikaamoksen aikana?
Salminen: Tässä on nyt varsinkin tiistai-illan parin Ilves-Pelicans osalta heitetty oraakkelin vermeet aikaa sitten koskeen. Nykyään pukeudun varvassandaaleihin ja vyölaukkuun.
Mahtava peli tulossa Hakametsässä. Pelicans laittaa tällä hetkellä kovinta painetta vastustajan pakeille. En tiedä, mennäänkö noin selkeästi hyökkäysvoittoisella rosterilla päätyyn asti, mutta kuuden joukosta lahelaiset eivät putoa kirveelläkään. Eikä millään ilveellä. Höhö.
Lehtinen: Kylpytakissani ja villasukissani jätän vitsisi omaan arvoonsa.
Kuuden joukkoon uskon Pelicansin mahtuvan itsekin. Kunhan Smolenak pelaa kauden loppuun asti Pelicansissa, kaikki on hyvin Suomen Chicagossa.
Me Hanskaajat, uskomme siis Pelicansiin. Kuten olemme kauden alusta asti tehneet. Siirrymmekö tekopyhyydessämme takaisin yläkertaan?
Salminen: Enemmänkin kellariin häpeämään. Huutelu tosin jatkuu sieltäkin.
