Kuten moni varmasti tietääkin, lähti HPK tälle kaudelle kovin tavoittein. Seuran puheenjohtajan Harri Lintumäen sanojen siivittämänä lähdettiin vihdoin hakemaan sitä kirkkainta mitalia – pronssin hohtoon oltiin jo totuttu. Tässä vaiheessa tiedettiin, että HPK:n kuuluisa kakkosketju ei ensi kaudella yhdessä pelaa, joten valmistelut lähtevien miesten paikkaamiseksi olivat jo käynnissä. Joukkue rakennettiinkin paperilla pelottavan voimakkaaksi paketiksi.
Puolustus rakentui Jan Vopatin, Jonas Junkan, Kimmo Peltosen ja Sebastian Sulun ympärille. Hyökkäys taasen hahmoteltiin HPK:n tehokkaan tsekkikaksikon varaan. Roman ”Iso Musta” Simicek oli ehdoton ykköskentän sentteri, jota kooltaan pienempi mailataituri Tomas Vlasak tuki erinomaisesti. Hajonnutta ”teletappiketjua” hälytettiin paikkaamaan Jokerien ikuinen lupaus Eero Somervuori ja SaiPan maalitykki Pasi Määttänen. Joukkueella oli hyvä pohja, taitoa, nopeutta, aggressiivisuutta ja nälkää. Tämä siis oli potentiaalinen mestarijoukkue. Se HPK, jonka kansa näki Suomen liigakaukaloissa viime kaudella, ei ollut lähelläkään alkuperäistä ”voittajajoukkuetta”.
Amerikan dollariliigan kutsu koitui suurilta osin HPK:n turmaksi. Sekä hyökkäyksen että puolustuksen runko sortui Simicekin, Vlasakin ja Junkan siirtyessä NHL:ään ja näin ollen pois HPK:n pelaavasta kokoonpanosta. Joukkopaon lisäksi Kerhon puolustuksen uusi johtohahmo, Jan Vopat, paljastui varsinaiseksi hilsenahaksi. Salaperäinen ihotauti pakotti puolustajan jättämään kaukalot – ehkä jopa lopullisesti. Kerhon kovaksi kuviteltu formaatti sortui siis jo ennen kauden alkua.
Ensimmäiset harjoituspelit lupasivat kuitenkin hyvää. Joukkue pelasi suurista menetyksistä huolimatta komeasti yhteen. Santala kantoi ennakko-odotuksista huolimatta ykkössentterin viittaa komeasti, ja Simicekin tilalle Ässistä hankittu Ondrej Steiner tuntui – ellei nyt loistavalta - kuitenkin hyvältä. Vlasakin paikalle hankittu slovakki Dusan Andrasovsky loisti nopeudellaan ja raatajan mentaliteetillaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin Dusanin tietynlainen persoonattomuus. Mies hankittiin joukkueeseen tekemään maaleja, mutta tähän kutsuun Andrasovsky oli kykenemätön vastaamaan. Slovakki päättikin lähteä Tapparan kautta muihin piireihin. Toinen ulkomaanapu, Steiner, sai lähtöpassit hieman myöhemmin joukkueenjohdon ollessa tyytymätön tsekin huonoon työmoraaliin ja tehottomuuteen.
Alkukauden valtavat loukkaantumissumat, paikkaajien hankinnat ja yleinen epävarmuus uuvuttivat joukkueen täysin. Porukan uusi ykkösnimi, Pavel Rosa, sai kantaakseen valtavan vastuun. Joissakin peleissä näytti siltä, että Pavel pelasi yksin vastustajan viittä kenttäpelaajaa vastaan. Rosa liikkui, taklasi, karvasi, rakensi, veivasi ja teki maaleja. Kaikki tämä ilman mainittavaa apua muilta ketjukavereilta. Menestymään tottunut mies sai kauden aikana osakseen myös kritiikkiä; tammi- helmikuussa miehellä oli kahdeksan pelin maaliton putki. Kaukalossa HPK:n johtohahmon henkinen lukko näkyi turhautumisena ja hermostumisena, josta media sai tietysti lisää vettä myllyynsä. On tietysti spekuloitavissa, että joukkueen tsekeillä olisi ollut jonkinlaista eripuraa, sillä Rosan ongelmat ajoittuivat samaan ajanjaksoon, jolloin Tomas Vlasak palasi Kerhon riveihin. Oliko HPK liian pieni joukkue kahdelle taiteilijalle?
Yleisesti ottaen joukkueen esitykset pitkin kautta olivat erittäin rikkonaisia. Ongelmia oli milloin puolustuksessa, milloin hyökkäyksessä. Yksittäistä syytä joukkueen rikkonaisuuteen on vaikea löytää, sillä muuttujia oli monia. Useat loukkaantumiset, alati muuttuneet ketjukoostumukset sekä pelaajien ja valmennuksen omat ongelmat kiteytyivät kaukalossa erittäin rikkonaiseksi ja epätasaiseksi peliksi. Radio Jannen kiekkoselostaja Joksi Jaakkola vertasikin osuvasti HPK:n peliä varpusparven pyrähdyksiin ja ryntäilyyn. Pelin taso vaihteli konttauksesta hyvään ja vauhdikkaaseen kiekkoviihteeseen. Tämä on tietysti tuttua jokaiselle joukkueelle, mutta HPK:lla muutoksen frekvenssi oli aivan liian nopea; romahdus saattoi tapahtua jopa erätauolla.
Lisäksi joukkuetta vaivasi hillitön sentteripula, sillä Santalan ja Hahlin lisäksi joukkueessa ei ollut yhtään peunkestävää sentteriä. Neloskentän keskurina pelannut Kestikään ei ollut ennen tätä kautta sentterin viittaa kantanut, joten ongelma oli ilmeinen. Puute näkyi selvimmin katastrofaalisina aloitushäviöinä omassa päässä. Nämä tilanteet johtivat aivan liian usein vastustajan maaleihin. Joukkueen rämpiessä osa Hämeenlinnan kiekkokansasta vaati suureen ääneen valmentaja Teijo Räsäsen erottamista. Tässä tapauksessa ongelmaksi olisi muodostunut hyvän valmentajan löytäminen kesken kautta. Kenet peräsimeen olisi palkattu? Tamminen, Pietilä vai Kapanen? Riski olisi joka tapauksessa ollut aivan liian suuri. Lopputuloksena kaudesta jäi käteen runkosarjan yhdestoista sija 51:llä pisteellä. Sijoitus ei missään nimessä vastannut ennen kautta asetettuja tavoitteita. Jääkiekko on kuitenkin laji, jossa sattumalla on suuri osuus. Nyt kiekot eivät vain pomppineet Kerholle.
Suunnitellusta HPK:n läpimurtokaudesta tuli välivuosi – torso - viimeistään siinä vaiheessa, kun joukkueenjohto ilmoitti, ettei ongelmiensa kanssa painivaa joukkuetta vahvisteta enää millään tavalla. Johdon osalta katseet oltiin siis käännetty ensi kauteen. Tämä sai Hämeenlinnan kiekkofanit hermostumaan, ja osa kannattajista äänestikin jaloillaan johdon toimia vastaan. Yleisömäärät jäivätkin loppukaudesta huomattavasti tavoitelukemista. Sääli sinänsä, sillä Kerhon pelissä oli paljon hyvääkin.
Seuraavasta kaudesta tulee eittämättä kiinnostava. Kuinka Korpela onnistuu toimitusjohtajan roolissaan? Hietasen jättämät saappaat ovat suuret ja haaste on vaikea. Ketä ulkomaalaispelaajia – Martinekin lisäksi - johto onnistuu haaviinsa kaappaamaan? Jos ulkomaalaiskiintiö laskee neljään pelaajaan, nousee ulkomaalaishankintojen merkitys pienemmillä seuroilla arvoon arvaamattomaan. Entä palaako HPK rähmälleen menneen etsikkokautensa jälkeen ”suurten kiusaajan” rooliin, vai panostetaanko tulevaan kauteen entistä enemmän? Kaikki tämä ynnä paljon muuta jää nähtäväksi. Nyt odotamme uuden Suomen mestarin paljastumista. Taistelu raivoaa ja panokset ovat kovia.
