Rangersin viime kevät taas
päättyi toisella kierroksella selkeään 1-4-tappioon Pittsburghia
vastaan. Nyt joukkueista toinen saa mahdollisuuden ottaa askel
eteenpäin. Tappio ensimmäisellä kierroksella taas sysäisi etenkin
Rangersin suurien muutospaineiden alle.
Rangers kokosi itsensä uuden valmentajan voimin. Kausi käynnistyi
loistavasti ja joukkue nähtiin Idän huipullakin, mutta tehottomuus
uuvutti voitokkaat otteet niukiksi tappioiksi ja se koitui lopulta
myös päävalmentaja Tom Renneyn kohtaloksi. Paikalle palkatun John
Tortorellan tultua penkin taakse ei nähty varsinaisia ihmeitä, mutta
saldo kääntyi tappioputkesta voitolliseksi. Ryhdistäytyneiltä
veteraaneilta voidaan kai siksi perustellusti odottaa, että ainakaan
helpolla pääkaupungin nuoret kukonpojat eivät tule pääsemään.
Capitalsin kausi oli tasaisen huikea. Joukkue menestyi muutaman
ottelun taaperruksen jälkeen loistavasti, ja etenkin kotisaldo oli
eräs NHL:n kärkilukemista lähes läpi kauden. Yksittäisissä otteluissa
näkyi ajoittain liikaakin ailahteluita ja vastustajan päästämistä
johtoon, mutta kerta toisensa jälkeen joukkue taisteli itsensä
voittajaksi. Divisioonan voitto varmistui hyvissä ajoin ennen
runkosarjan päätöstä. Voidaan sanoa ettei Bruce Boudreaun viime
kaudella tuoma hyökkäävä pelityyli jäänyt runkosarjan perusteella
yhden hitin ihmeeksi.
Maalivahdeissa etu Rangersilla
Runkosarjan kuudenneksi vähiten maaleja päästäneen joukkueen suurin
tuki seisoo edelleen tolppien välissä. Henrik Lundqvist piti pintansa
joukkueen vaikeinakin aikoina säilyttäen asemansa liigan ehdottomasti
parhaiden maalivahtien joukossa. Tilastoissa mies ei ihan yltänyt
kymmenen parhaan joukkoon, muttei ole epäilystäkään etteikö 70 ottelua
pelannut mies olisi ollut (jälleen) Rangersin selkeästi tärkein
yksittäinen pelaaja.
Samaa ei voida sanoa Jose Theodoresta. Vaikean alun jälkeen Theodore
nosti itsensä nuoren ja kokemattoman puolustuksen takaa selkeäksi
ykkösvahdiksi, mutta kantaa epäilijöiden papereissa mukanaan edelleen
kysymysmerkkejä. Runkosarjan tilastot eivät mairittele miestä, mutta
tärkeintä joukkueelle oli se, että otteet tasoittuivat huomattavasti
alun ailahtelemisesta ja se oli omiaan rauhoittamaan koko joukkuetta.
Kysymysmerkin pudotuspelien suhteen aiheuttaa historia. Theodore on
urallaan voittanut neljästä avauskierroksen pudotuspelisarjastaan
jokaisen, muttei ole koskaan selviynyt läpi toisesta kierroksesta.
Viime keväänä peliä Avalanchen paidassa sotki toisella kierroksella
vatsatauti, mutta koko uran saldoa tai tulevia mahdollisia tappioita
ei voi pistää kyseisen heikon kanapastan piikkiin. Nyt on näytön
paikka.
Lundqvist antaa maalivahtipelissä Rangersille etulyöntiaseman, mutta
se ei sulje pois Theodoren mahdollisuutta onnistumiseen.
Jokerikorttina valmentaja Bruce Boudreaulla on vielä tarvittaessa
heittää maalille superlupaus Simeon Varlamov.
Puolustuksissa ei toivotonta, mutta molemmilla kysymysmerkkejä
Keskinäisessä vertailussa huomataan sellainen mielenkiintoinen seikka,
että joukkueiden puolustusten ongelmat ovat varsin päinvastaiset.
Washingtonin Mike Green oli runkosarjan tehokkain puolustaja koko
liigassa, ja kamppailee tosissaan Norris Trophyn voitosta. Lisäksi
organisaatiosta löytyy iso kasa muita lupaavia pakkeja kuten Karl
Alzner, jota tosin tuskin nähdään tämän kevään pudotuspeleissä.
Omassa päässä joukkueen pelissä ilmenee kuitenkin ajoittaisia
vaikeuksia, eikä Greeniä tukeviin rooleihin tahdo löytyä tarpeeksi
jämäkkää miehitystä, ainoastaan iso liuta kohtalaisia miehiä. Tom
Potin loukkaantumisten värittämä kausi ei ole auttanut asiaa, ja
miehen pelit ensimmäisellä kierroksellakin ovat kuntoutumisen varassa.
Kysymys siis kuuluu, kuka muu nousee Greenin ohella isoihin
saappaisiin? Kenties vastaus on loppukaudesta peliään hieman
parantanut Shaone Morrisonn tai ristiriitaisia kommentteja herättävä
hujoppi Jeff Schultz?
Rangersin ongelmat taas ovat syömähampaissa. Joukkue päästää vähän
maaleja, mutta syömähampaat puuttuvat lähes tyystin kun
huippukalliilla sopimuksella joukkueeseen tullut Wade Redden pelasi
todella keskinkertaisen kauden, eivätkä Michal Rozsivalinkaan otteet
olleet ihan Norris-luokkaa. Kuka laittaa ylivoimalla kiekot reppuun?
Derek Morrisin tulo jämäköitti pakistoa, muttei sekään auta kyseiseen
heikkouteen. Marc Staal, Dan Girardi eikä Paul Marakaan myöskään ole
vastaus siihen kysymykseen, vaikka joukkue pärjäisikin puolustuksensa
suhteen omassa päässä hyvin.
Sarjaan nähden varsinaisiksi ratkaisijoiksi voi siis tarjota
yksittäisistä pelaajista ensisijaisesti vain Mike Greenia. Se, kumpi
miehistö selviytyy kokonaisuutena paremmin, tulee selviämään vasta
koko sarjan päätyttyä.
Capitals-hyökkäys liigan kärkeä
Rakettimaalien ydinkärki Aleksander Ovechkin oli loppukaudesta
otsikoissa milloin lausuntojensa, ja milloin tuuletustensa takia,
mutta tärkein totuus lepää tulostaululla ja tilastoissa. Maalipörssin
peräti kymmenen maalin erolla voittanut Ovechkin taipui
pistepörssikisassakin vain maanmiehelleen Evgeni Malkinille. Sitä
kauneusvirhettä ei kukaan tule kuitenkaan muistelemaan jos tahti pysyy
samanlaisena pudotuspeleissä.
Ykkösketjun keskellä pelaa Nicklas Bäckström (88 pistettä
runkosarjassa), jonka aseita ovat etenkin huippuluokan pelinluku ja
tilan tekeminen Ovechkinille. Vaikka yleensä hommaa tuijotetaan toisin
päin, ei pidä väheksyä Bäckströmin merkitystä Ovechkinin tehoille.
Toiseen laitaan taas luistelee ketjulle tärkeä, mutta urallaan
heikommin pudotuspeleissä esiintyneen Viktor Kozlov. Kozlovin sopimus
on kesällä katkolla, ja tehoton pudotuspelirupeama saattaisi lopettaa
Kozlovin Capitals-uran tähän kauteen.
Toisessa ketjussa pudotuspelit aloittavat Brooks Laich, Sergei Fedorov
ja Aleksander Semin. Pistepörssin kärjessäkin alkukaudesta keikkunut
Semin antaa joukkueelleen toisen lähes yhtä vaikeasti pidettävän
aseen, etenkin koska vastustajan päähuomio keskittyy vartioinnissa
aina Ovechkiniin. Kun samaan ketjuun lisätään vielä entisistä kylmää
sotaa käyneistä valtioista tulevat Laich ja Fedorov, on kyseessä
parhaimmillaan ykkösketjun tasoinen supervalta.
Brooks Laich pelasi uransa parhaan kauden (53 pistettä) ja on
elintärkeä mies joukkueelleen etenkin laukauksien blokkaamisessa ja
jäähyntapossa. Myös Sergei Fedorovin rooli tulee korostumaan varmasti.
Vaikka venäläisellä on ikää mittarissa jo 38, ei todellakaan pidä
ohittaa olankohautuksella veteraania jolla on urallaan 168 pistettä
169 pudotuspelissä. Nuoressa ja suhteellisen kokemattomassa
joukkueessa maila voi täristä monellakin kaverilla, mutta Stanley
Cupin kolme kertaa Detroitissa voittanut Fedorov ei ole yksi heistä.
Kolmas ketju on edelleen melkoinen arvoitus, sillä ratkaisevia pelejä
jatkon kannalta käydään myös henkilökohtaisella tasolla. Isompaa
roolia jatkossa hamuavien suhteen Tomas Fleischmannille ja Eric
Fehrille mahdolliset maalit olisivat elintärkeitä. Boudreaun
koirankopissa kauden viettänyt Michael Nylander pelaa ketjun keskellä.
Nelosen Dave Steckel on prosenteissa joukkueensa paras aloittaja. Boyd
Gordon, Donald Brashear, Chris Clark ja Matt Bradley taistelevat
laitureina peliminuuteista pienemmissä rooleissa.
Kokonaisuutena hyökkäyskalusto on erittäin sitoutunut Boudreaun
pelitapaan, joka perustuu ajatukseen siitä että kiekkoa hallussa
pitämällä ei voi hävitä ottelua. Jopa Brashearin kaltainen
nyrkkisankari viilettää jokaisen vaihdon varmasti täydellä höyryllä ja
luistelulla. Ongelmia syntyykin yleensä vain, jos joukkue sortuu
ottamaan liikaa jäähyjä, tai vastustaja pääsee muuten rokottamaan
yli-innokkuudesta. Yrityksen kestäessä täyden 60 minuuttia
Capitals-hyökkäys on joka tapauksessa lähes mahdoton pysäytettävä.
Rangersilla roolipelaajia, muttei maalintekijöitä
Kun joukkueen parhaat pistemiehet kuittaavat kaudesta lähes kahdeksan
miljoonan dollarin arvoisia palkkashekkejä, mutta jäävät runkosarjassa
alle 60 pisteen, on jotain pahasti pielessä. Tällainen on tilanne New
York Rangersin joukkueessa, eikä valoa tunnelin päässä ole isommin
näkyvissä.
Paperilla asialliselta NHL:n mittakaavassa näyttävä joukkue oli
todella aneeminen runkosarjan aikana. Maalinteossa runkosarjassa
onnistui Rangers-paidassa yli 20 kertaa neljä pelaajaa, mutta kun
paras saldo niistä oli vain 24 osumaa, ei varsinaisista pelotteista
voida puhua. Vai voidaanko?
Rangersin toiveet lepäävät siinä, että kokeneet ketut kuten Chris
Drury, Scott Gomez ja Markus Näslund heräävät tekemään tarvittavat
maalit ja oikeaan aikaan. Drury ja Gomez ovat aiempien kausien aikana
myös todistaneet osaavansa kyseisen tasonnoston ratkaisuotteluissa.
Heille lisätukea maalinteossa antavat siirtorajalla joukkueeseen
hankittu Nik Antropov (yhteensä 28 osumaa), ailahteleva Nikolai
Zherdev, sekä läpimurtokauden pelannut Ryan Callahan.
Zherdev lienee porukan arvoituksellisin pelaaja. Penkityksen ja
ykköskentän väliä seilannut Zherdev pelaa nyt ensimmäisiä
pudotuspelejä, ja hänen kipinänsä saattaisi edistää joukkueen toiveita
jatkoonpääsystä.
Joukkueen suurin kipinä sanan varsinaisessa merkityksessä on kuitenkin
Sean Avery. Jo kenties entiseksi NHL-peluriksi aiemmin kaudesta
tuomittu väriläiskä (tai ämpäri, johon kaikki värit sekoitetaan)
palasi hyvällä sykkeellä joukkueeseen. Puheet lehdistölle hiljenivät,
mutta kaukalossa syntyi asiallista jälkeä niin pisteissä kuin
vastustajan hämmentämisessäkin.
On vaikea uskoa että Rangersin hyökkäys onnistuisi nostamaan tehoaan
merkittävästi. Lähes täysin jossittelujen varassa oleva toiveikkuus
suurista tasonnostoista maalimäärien suhteen on melkoisen turhaa
haaveilua. Maalintekokilpailuihin sillä ei ole todellakaan vara
ryhtyä. Vähämaalisissa peleissä taas mahdollisuudet nousevat
merkittävästi, sillä Druryn kaltaiset monessa sopassa keitetyt
pelaajat tuskin puristavat tiukoissa paikoissa mailaa tänäkään vuonna.
Erikoistilanteet ja kotietu nostavat merkitystään
Kentällä kohtaavat samalla runkosarjan toiseksi paras ylivoimajoukkue
Washington ja paras alivoimajoukkue NY Rangers. Kumpi siis vetää
pidemmän korren, vai tehdäänkö ratkaisut viidellä viittä vastaan?
Toisinpäin ajateltuna ajoittain jäähyherkän Washingtonin
keskinkertainen alivoima voi tarjota Rangersille mahdollisuuksia
parantaa omaa heikkoa ylivoimaansa.
Kovan kotisaldon runkosarjassa pelannut Capitals lähtee
todennäköisesti voittamaan ensisijaisesti itseään. Keskinäisissä
otteluissa kauden aikana kahdeksasta mahdollisesta pisteestä seitsemän
kerännyt Capitals pystyy todistetusti voittamaan Rangersin, mutta
vapautuuko peli liikaa ja pysyykö oma pää puhtaana?
Oma lukunsa on tilanne Rangersin organisaatiossa. Fanien keskuudessa
on jopa toivottu heikkoa menestystä jotta megasopimuksia
huolimattomasti jaellut GM Glen Sather saataisiin ulos
organisaatiosta. Joukkueen motivaatioon se tuskin vaikuttaa, muttei
ole omiaan myöskään kohottamaan Stanley Cupin metsästystoiveita.
Ratkaisu tapahtunee kahdessa ensimmäisessä ottelussa joissa kova
kotijoukkue Washington pyrkii karistamaan viime kevään kaltaiset
jännitykset heti pois ja saamaan koneensa käyntiin. Jos punakone
lämpenee noissa otteluissa kahden voiton arvoisesti, on vaikeaa uskoa
että edes Madison Square Garden auttaa tehojensa kanssa kamppailevaa
haastajaa. Jos taas Rangers onnistuu pitämään ottelut vähämaalisena ja
varastamaan kokemuksella yhdenkin voiton vieraista, saattaa sarja
venyä vaikka seitsemään otteluun.
Arvio: Washington jatkoon otteluvoitoin 4-2.
