Blues-Kärpät-ottelu on jatkoajalla 1-1-tilanteessa. Kaksi minuuttia pelattu jatkoaikaa. Maalipaikkoja ei synny. Voittomaalikilpailu hiipii mieleen.
Bluesin nelosketjun keskushyökkääjä Jani Lajunen, 20, saa Kärppien maalin takana kiekon. Kukaan ei häiritse häntä. Lajunen saa rauhassa nostaa kiekon lavalleen ja hän pyöräyttää sen tyylipuhtaasti Kärppien maaliin. Maalivahti Petri Koivisto ei ollut hereillä.
Pelikello pysähtyy aikaan 62.24. Blues voittaa. Maali oli Lajuselle kauden ensimmäinen, SM-liigauran kahdeksas.
Espoolaisyleisö kohahtaa poikkeuksellisen voimakkaasti. Hämmästys. Innostuminen. Ihailu.
– Onneksi olkoon meidän Jani Lajuselle. Hatunnosto hänelle. Aivan mieletön ratkaisu jatkoajalla. Rohkea ratkaisu. Hienoa nähdä tällaista SM-liigassa, ilakoi Bluesin päävalmentaja Petri Matikainen.
– Mistä sielun syövereistä se ratkaisu tulikaan? Huikeaa ratkaista peli joukkueelle tuollaisella yksilösuorituksella.
Lajunen oli ilmiömäisestä maalistaan vaatimaton.
– En tiedä, siinä oli tilaa ja sain pienen suonenvedon, hän hymyili tv-kameroille.
– Nuorempana olen tainnut tällaista yrittää. Hienoa, että nyt onnistui.
Lajunen on espoolaissyntyinen Blues-kasvatti, jolle viime kausi oli ensimmäinen kokonainen SM-liigassa. Korkean työmoraalin keskushyökkääjä on Nashville Predatorsin varaus, joka solmi toukokuussa kolmivuotisen sopimuksen Nashvillen kanssa. Tämän kauden hän on lainalla Bluesissa.
– Joku on sanonut, että Janilla ei ole käsiä. Kyllä hänellä on kädet. Kumpikin käsi roikkuu siinä ja maila on välissä, Matikainen sanoi.
Kukaan ei rohkene väittää vastaan.
Espoossa nähtiin viimeksi ilmaveivimaali SM-liigassa kaudella 2005–2006, kun Ässien kanadalaishyökkääjä Rob Hisey yllätti Blues-maalivahti Matti Kaltiaisen. Silloin maali oli Ässien murskavoitossa merkityksetön, mutta Lajusen yksilösuoritus oli tasaisen ottelun ratkaissut kruunu, todellinen kliimaksi.
