Jatkoajan Liiga-toimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen peliviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa.
Hyytyykö hyvin aloittanut HPK?
Matias Strozyk: Taisi jo hyytyä. Nolla pistettä yhdeksästä viime viikolla ja seuraavaksi Ässät Porissa ja Ilves. "Yhden ketjun joukkue" ei kykene maalintekoon - sensaatio? Niko Kapanen ei uinut haaviin - missä se tarvittu/-ttava sentterihankinta on? Missä vaiheessa Jesse Saarinen ja Tuomas Santavuori alkavat taas näyttää kärkilaitureilta - tai alkavatko?
Nuori maalivahtipari on suorittanut odotettua paremmin, mutta toisessa kenttäpäädyssä aseet loppuvat kesken, eikä Liigan pienin ja kevyin joukkue ole maalin edessä se uhmakkain vastus.
Manu Lempinen: Viime viikon kolmessa ottelussa Kerhon harrastama yksi tehty maali per peli ei ainakaan ihan riitä. Taitoa joukkueessa on riittävästi, ongelma vain on siinä, että suurin osa taito-osastosta on edelleen melko kokematonta. Juha Kiilholman ei pitäisi olla joukkueensa maalipörssissä jaetulla kärkisijalla, niin hieno taistelija kuin hän onkin. HPK:n parasta antia on ollut nuorten maalivahtien esiinmarssi, mutta mikäli toisessa päässä kenttää verkkoja ei saada heilumaan, eivät hekään pysty loputtomiin joukkuettaan kannattelemaan.
Mielessäni pyörii sama kysymys kuin luultavasti Kai Rautiolla. Joonas Vihko, missä olet?
Raportti: Hämeenlinnassa ei mässäilty
Raportti: Pelicans jatkoi pisteputkeaan
Raportti: Kerholle täpärä tappio
Kuvakooste: Ei mikään kaunis peli
Kuvakooste: Tarkalla pelillä voittoon
Ovatko Philip McRaen päivät Tapparassa jo luetut?
Lempinen: Nostin viime viikolla David Kvetonin kohdalla esiin Rob Hiseyn esimerkin, sama pätee tässäkin ihan täysin. McRaen alku on ollut surkea, ja esimerkiksi Ässät-Tappara-ottelussa havahduin hänen olemassaoloonsa vasta kolmannessa erässä. Tapparan ja McRaen sekä Kärppien ja Kvetonin tilanteessa on kuitenkin yksi ratkaiseva ero. Tapparalla on niin laaja ja laadukas hyökkääjäkalusto, että sillä on tässä vaiheessa kautta varaa odotella vielä kymmenkunta peliä ja katsoa, josko McRaesta sittenkin kuoriutuisi pelimies.
Jukka Rautakorpi ei ole näissä tilanteissa tunnettu kärsivällisyydestään. Jos joku runkopelaaja loukkaantuu, hän haluaa tilalle paremman pelaajan, mieluiten kaksi. Siksi pidän lähes varmana, että tällä viikolla Tapparalla on tiedotettavaa aiheesta McRae.
Strozyk: Tämän aiheen piti olla käsittelyssä jo viikko sitten, mutta silloin David Kvetonin edesottamukset ajoivat edelle. Nyt hän on historiaa. McRaelta oli aihetta odottaa enemmän kuin Kvetonilta ja onhan hän kiistatta alisuorittanut. Mies hankittiin Suomeen hopeamitalistin ykkössentteriksi hirmuisella palkankorotuksella, joten optimistinen "nuori pelaaja totuttelemassa" -selitys ei kelpaa.
0+1, edellisestä sajaottelussa tehdystä maalista tuli lauantaina täyteen kahdeksan kuukautta. McRaen asemassa ei voi olla näin kauan saamatta aikaan yhtikäs mitään, joten järkiperäiset syyt eivät riitä perustelemaan mukana roikottamista vielä kolmattakin kuukautta. McRae on paljon Tampereella esittämäänsä parempi pelaaja, joten ajaudun alinomaa väistämättä kysymään, onko herra täysin terve?
Kolumni: McRae lentokentälle - uusi ykkössentteri hankintaan
Maanantaijää: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Uutinen: Kveton sai potkut Kärpistä
Miksi Blues taapertaa?
Strozyk: Arvioimme ennen kautta Bluesin sijalle 12, joten sikäli ollaan aikataulussa. Vastaus kysymykseen on silti ikävä luettelo. Kim Hirschovits ei voi kantaa joukkuetta yksin, eikä Daniel Widing ole 20 maalin mies. Teemu Rinkinenkin on ollut useimmiten hakoteillä kaimansa lähdöstä asti. Puolustus ei riitä ja alkumetreillä petti maalivahtipelikin.
Toisaalta, ja pahoittelen orastavaa tamismia, voittaminen alkaa ylhäältä. Jyrki Aho saa tehdä ihmeitä, kun kaikki on kriisissä henkilöstöpuolesta kassan kautta pelaajamateriaaliin. Tilanne on aika erilainen kuin JYP-dynastiassa.
Lempinen: Vaikka entistä päävalmentajaa ei kukaan jäänytkään kaipaamaan, kuten Martin Saarikangas asian kohteliaasti muotoili, uuden rakentuminen ottaa aikansa. Bluesin tapauksessa sen uuden rakentamisesta on vain tehty mahdollisimman vaikeaa. Talous on kuralla, ja sen seurauksena tapahtui äärimmäisen herkässä vaiheessa surullinen maalivahtisekoilu. Ilari Näckel on alansa huippuja, enkä olisi Jani Niemisestäkään huolissani. Se puoli rakentuu kyllä riittävälle tasolle.
Tommi Huhtala ja epäilemäni Kim Hirschovits ovat osoittaneet pystyvänsä suhteellisen tasaisiin tehoihin. Bluesin materiaalilla luultavasti otetaan työvoittoja sen verran, että se juuri ja juuri joko riittää kymmenenteen sijaan tai sitten ei. Laajennan vanhaa viisautta vielä siten, että mikäli Jussi Makkonen on vastaus, niin kukaan ei edes tiedä mikä oli kysymys.
Raportti: KalPalle kauden ensimmäiset vieraspisteet
Raportti: HIFK vahvempi hurlumhei-ottelussa
Raportti: Tappara piti pintansa Bluesia vastaan
Kuvakooste: KalPa jatkoaikavoittoon Espoossa
Uutinen: Blues hankki täydennystä hyökkäykseensä
Onko Ilveksen vire kestävä?
Lempinen: Vastaus riippuu siitä, mihin asti vireen pitäisi kestää. Pidän nimittäin tällä hetkellä Ilvestä vahvasti runkosarjajoukkueena, jonka eväät pudotuspeleissä on syöty nopeasti. Jääkiekko on edelleen suhteellisen yksinkertainen laji. Siinä pärjää luistelemalla enemmän kuin vastustaja, ja sama pätee kaksinkamppailuiden voittamiseen. Näissä asioissa Ilves on hyvä. Organisaatiouudistus on tuonut lisäpotkua ja maalivahtipeli on kunnossa, joten mikäpä siinä on pelata jääkiekkoa hyvillä mielin, etenkin kun ottaa huomioon joukkueen lähihistorian.
Paria täsmävahvistusta Ilveksen miehistö kuitenkin kipeästi tarvitsee, mikäli menestystä halutaan runkosarjan jälkeenkin. Joukkueen kokemus ei ole riittävällä tasolla miesten peleihin lähdettäessä, ja toisaalta taas ajatus Daniel Corsosta yksinäisenä johtajana aiheuttaa lähinnä pelkoa.
Strozyk: Kohtahan se nähdään. Voittoputki päättyi Turussa ja vaikka maalivahdeista voi jossitella, näytti Ilveksen suoritustaso putoavan - varsinkin ykkösketjun takana - parilla pykälällä heti kun hyökkäyksestä tippui tärkeä palanen.
Tuomas Tuokkola voi jo varovasti naureskella Kuopion suuntaan, Ilveksen joukkue on suorittanut pitkälti sillä tavalla kuin maksimissa voi odottaakin. Osana siihen kuuluu Corson asema kultakypäränä. Toistaiseksi pelaaminen on kiinnostanut, mutta mitäs sitten kun uhkaa alkaa kyllästyttää? "Karmea asenne, mutta hänen kanssaan oli kiva pelata", kuten eräs kiekkoilija taannoin tiivisti.
Silti: ei mikään vire kestävä ole ainakaan 60 ottelun ja seitsemän kuukauden runkosarjassa. Ilves on kykeneväinen haastamaan pudotuspelipaikasta, lokakuussa on turhaa luvata sen enempää. Mukavaa katsottavaa, mutta kausi on ollut ennätystasainen ja sellaisena se myös jatkuu.
Raportti: Rohkea Ilves jätti aneemisen jokeripakan nollille
Raportti: Kolppanen Ilveksen voittoputken takuumiehenä
Raportti: Ilveksen taika päättyi maalijuhliin
Kuvakooste: Ilveksen voittoputki venyi kuuteen otteluun
Uutinen: Ilves-vahti Liigan kuukauden pelaaja
Viikon kommentti
spesiaalia herätä sohvalta 2ekaa erää Panthers peliä katsoneena. Nukahdin tyytyväisenä, näin että Kotka lentää tyylillä. Kauden hienoin aamu
— Ville Nieminen (@TampereenPoika) October 4, 2013
