Anaheim Ducksin viime kausi päättyi lähes identtisesti edellisen kauden kanssa, vaikka tällä kertaa Ducks kampesi itsensä konferenssifinaaliin saakka. Seinä tuli vastaan tulevan Stanley Cup -mestarin muodossa, kun Chicago Blackhawks kaatoi Ankat konferenssifinaalin seitsemännessä ottelussa.

Ducksin runkosarjaa hankaloitti alkukauden sitkeä sikotautiepidemia ja myöhemmin loukkaantumiset, jotka iskivät joukkueen avainpelaajiin. Pudotuspeleihin Ankat pääsi kuitenkin kutakuinkin terveiden kirjoissa.

Näennäisesti kovasta menestyksestä huolimatta odotukset olivat kovemmat läntisen konferenssin runkosarjan voittajalle eikä päävalmentaja Bruce Boudreau saanut epäilijöitään hiljaisiksi. Boudreau sai vielä pitää paikkansa, mutta tulevalla kaudella mikään muu kuin mestaruus ei tyydytä Ducksia.

Ilja Bryzgalovin harharetket eivät tuoneet viime kaudella toivottua apua akuuttiin maalivahtipulaan, kun John Gibson ja Jason LaBarbera kärsivät molemmat loukkaantumisista. Ducks ei uusinut LaBarberan sopimusta ja Frederik Andersenin taakse hankittiin Carolinasta Anton Hudobin vaihtokaupassa James Wisniewskiin. Samalla Ducks pääsi eroon Wisniewskin kalliista ja turhasta sopimuksesta. Gibson putoaa Hudobinin myötä kolmosvahdiksi ja pelaa todennäköisesti suuren osan kautta farmissa. Loukkaantumiset ja peliesitykset voivat kuitenkin muuttaa tilanteen nopeasti.

Ankkojen hyökkäyspään kärki pärjää vertailussa miltei kelle tahansa. Ryan Getzlaf – Corey Perry -kaksikko on yksi liigan tehokkaimmista. Laihasta viime kauden pistesaldostaan huolimatta Ryan Kesler on mies paikallaan kakkosketjun keskellä, otti painetta pois Getzlafin harteilta ja oli vahva kahteen suuntaan.

Jatka lukemista Anaheim Ducksin kausiennakossa »

Arizona Coyotesin kausi on päättynyt runkosarjaan kolmena viime keväänä, eikä viime talvi tuonut tuohon trendiin muutosta. Eräs liigan heikoimmista alivoimista johti joukkueen liigan häntäpäähän.

Alkuvuoden kohokohtia olivatkin joukkueen uudelleenrakennus: toimitusjohtaja Don Maloney hääräsi aktiivisena siirtomarkkinoilla ennen siirtojen takarajaa ja kesätauon aikana. Tämän lisäksi innokkaan vastaanoton saivat yksittäisten pelaajien onnistumiset. Oliver Ekman-Larsson voitti puolustajien maalipörssin, ja esimerkiksi ECHL-tappelijaan aikaisemmin vaihdettu Tobias Rieder esiintyi pirteästi joukkueen laituriosastolla.

Kesän aikana joukkuetta rukattiin uuteen uskoon isolla kädellä. Hyökkäyksen isoin vahvistus on Antoine Vermette, joka siirtyi hyvää korvausta vastaan siirtotakarajalla Stanley Cup -jahtiin Chicagoon, ja palasi sitten kesällä takaisin Arizonaan. Voimahyökkääjä Steve Downie saapui Pittsburghista, Boyd Gordon Edmontonista vaihdossa Lauri Korpikoskeen, ja Brad Richardson vaihtoi osoitettaan Vancouverista.

Joukkueen vahvuudeksi voidaan laskea sen kirkas tulevaisuus. Ekman-Larsson on tähänkin kauteen lähdettäessä yksi NHL:n kärkipuolustajista, ja viime varaustilaisuudet sekä pelaajakaupat ovat kartuttaneet seuran lupausosastoa säntillisesti. Uuteen nousuun menee vielä hetki, mutta tosiasioiden tunnustaminen on auttanut Coyotesia löytämään uuden suunnan organisaatiolle: eteen- ja ylöspäin.

Jatka lukemista Arizona Coyotesin kausiennakossa »

Kausi 2014-15 toi Flames-leiriin suuren määrän positiivisia asioita. Jiri Hudler murtautui NHL:n eliittiin, maalivahtipeli toimi ja Sean Monahan haistatti toisen kauden kiroukselle pitkät. Valmentaja Bob Hartleyn pelitapa iskostui pelaajiin ihailtavalla tavalla, minkä ansiosta edes Curtis Glencrossin myyminen tai kapteeni Mark Giordanon pitkäaikainen loukkaantuminen eivät lopulta tuntuneet vaikuttavan joukkueen pelaamiseen.

Kaiken tämän ja monen muun asian seurauksena Flames yllätti, taisteli itsensä pudotuspeleihin, eteni toiselle kierrokselle ja kaatui saappaat tiukasti jalassa. Nyt Calgaryssa odotetaan vähintään yhtä hyvää kautta, ellei parempaa.

Glencrossin myyminen viime kauden siirtotakarajalla oli aika selvä viesti siitä, että viime kauteen ei vielä panostettu. Kausi 2014-15 toi ilman panostustakin tulosta, joten kesän aikana joukkuetta vahvistettiin parilla täsmähankinnalla.

Flamesin runko on pysynyt erittäin tiukasti samana viimekautiseen verrattuna. Lähtijät olivat kaikki rivimiehiä ja tilalle tuli kaksi selkeästi joukkuetta auttavaa pelaajaa. Tämä on erittäin iso voimavara, koska nimenomaan sitoutuneisuus Hartleyn pelikirjaan auttoi liekkipaidat viime kaudella pudotuspeleihin. Kausi 2014-15 antaa pelaajille varmasti uskoa siihen, että tällä kaudella Flames voi vahvistuneilla riveillä mennä vielä pidemmälle kuin viime kaudella.

Jatka lukemista Calgary Flamesin kausiennakossa »

Edmonton Oilersille kausi 2014-15 oli jälleen kerran paha pettymys. Joukkue sijoittui läntisen konferenssin häntäpäähän jääden pudotuspelien ulkopuolelle jo yhdeksättä kertaa peräkkäin. Kunnes lottoarvonta muutti kaiken. Kaikkien yllätykseksi Oilers arvottiin jälleen kerran ykköseksi ja seuran haaviin tarttui liigan seuraavaksi suurpelaajaksi hehkutettu Connor McDavid.

Sen jälkeen alkoi tapahtua. Ensin Bob Nicholsonista tehtiin seuran uusi pomo. Ensi töikseen Nicholson nimitti Peter Chiarellin seuran uudeksi toimitusjohtajaksi. Toukokuussa Todd McLellan nimettiin seuran päävalmentajaksi. Liigan monivuotinen vitsi alkoikin yhtäkkiä näyttää varteenotettavalta organisaatiolta. Nämä muutokset, yhdessä McDavidin saapumisen kanssa, ovat herättäneet myös fanit. Ilmassa onkin pitkästä aikaa todellinen optimismin tuntu.

Chiarelli oli kesän aikana melkoisen aktiivinen joukkueen muokkaamisessa. Maalivahtiosaston näkyvin muutos oli pahasti flopanneen Viktor Fasthin siirtyminen KHL:ään. Chiarelli rukkasi myös pakistoa uusiksi, kun Martin Marincin kaupattiin Toronto Maple Leafsiin. Loistavan kevätkauden pelannut Derek Roy jäi ilman jatkosopimusta ja Boyd Gordon kaupattiin takaisin Arizona Coyotesiin. Myös Bruinsista waivers-listan kautta tullut Matt Fraser jäi ilman sopimusta.

Oilersin ehdoton vahvuus on sen huippulupaava hyökkäyskalusto. Nuorisokaarti on vuoden vanhempi ja kokeneempi. Lisäksi McDavidista Oilers saa kauan kaivatun ykkössentterin ja joukkueen pelin sielun. Myös Leon Draisaitl tuo oman lisänsä Oilers-hyökkäykseen. Iso ja ulottuva saksalainen on erinomainen kiekonsuojaaja ja loistava pelintekijä. Viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Anton Lander on hänkin ehdottomasti seuraamisen arvoinen nimi. McLellanin joukkueet ovat totutusti olleet kovia ylivoimalla, joten vastustajien on syytä pysyä poissa jäähyaitiosta Oilersia vastaan.

Jatka lukemista Edmonton Oilersin kausiennakossa »

Edelliskausi oli kuninkaille vaikea. Hallitseva mestari jäi ulos pudotuspeleistä jääden kaksi pistettä Calgary Flamesin taakse Tyynenmeren divisioonassa. Näin kuuden kauden pudotuspeliputki katkesi.

Kovimman kolauksensa Kings sai jo aivan kauden alussa, kun venäläispuolustaja Vjatšeslav Voinov asetettiin NHL:n kurinpidon päätöksestä loppukaudeksi pelikieltoon. Monta pitkää kevättä pelanneen joukkueen peli yskähteli pitkin kautta; Kings kärsi niin maalinteko-ongelmista, loukkaantumisista kuin vieraskiertueiden vaikeuksista, eikä se päässyt huippuvireeseen oikein missään vaiheessa.

Kingsin mestaruuksia voittanut joukkue eli varsin staattisessa tilassa useamman kauden ajan. Tänä kesänä joukkueesta irtosi kuitenkin palasia, joita GM Dean Lombardi on paikkaillut parhaansa mukaan.

Pakistosta uransa lopetti veteraani Robyn Regehr ja pikavisiitillä käynyt Andrej Sekera jatkoi matkaansa Edmontoniin. Voinovin tilanne ratkesi syyskuussa, kun hän ilmoitti palaavansa takaisin Venäjälle. Voinovin tilanne oli pitkään epäselvä, joskin Kings oli ilmeisesti päättänyt päästää hänet joka tapauksessa menemään. Ratkaisu on sinänsä oikea, koska Voinovin pelaaminen tuomionsa jälkeen olisi ollut seuralle selkeä imagotappio.

Tulijapuolella Kingsin toimisto räjäytti pankin varaustilaisuuden alla hankkiessaan seuraan Bostonista voimahyökkääjä Milan Lucicin. Kanadalaislaiturin hankinta osoitti jälleen kerran, että Lombardi uskaltaa tehdä ison profiilin kauppoja nähdessään ne tarpeellisiksi. Pakistoa täydentämään kuninkaisiin liittyy kokenut Christian Ehrhoff, joka paikkaa Regehrin ja Sekeran lähtöä yhden vuoden sopimuksella.

Jatka lukemista Los Angeles Kingsin kausiennakossa »

Viime kaudella San Jose Sharksin ailahteleva pelaaminen johti karsiutumiseen pudotuspeleistä ensimmäisen kerran sitten vuoden 2003. Todd McLellan lähti Edmontoniin ja hänen tilalleen palkattiin New Jerseystä potkut saanut Peter DeBoer.

Antti Niemi lähti Dallasiin, joten maalivahtiosasto on kokenut uudistuksia. Myös puolustus- ja hyökkäysosasto ovat kokeneet muutoksia. Scott Hannan, Jason Demers ja John Scott lähtivät hailaumasta kesällä. Demers lähti Niemen seuratoveriksi viime syksynä. Avainkysymys kuuluukin: miten uudet hankinnat sopeutuvat joukkueeseen?

Niemen lähtö avaa Alex Stalockille loistavan mahdollisuuden nousta liigan parhaimpien veräjänvartijoiden joukkoon. Ainakaan itseluottamuksesta ei ole puutetta, niin vakuuttavasti hän vuorotteli Niemen kanssa viime kaudella. Los Angelesista hankittu Martin Jones tarjoaa Stalockille haastetta. Jones toimi luukkuvahtina Kingsin Stanley Cup -voitoissa, joten mies halajaa myös aloittavan maalivahdin tonttia.

Suomalaislupaus Joonas Donskoilta odotetaan hyvää esiinmarssia pieneen kaukaloon. Viime kaudella Liigan tehokkaimpiin pelaajiin kuulunut Raahe-kiekon kasvatti haluaa ansaita paikkansa hailaumassa. Kahden vuoden sopimus antaa opettelulle aikaa. Washington Capitalsista tuli isokokoinen laituri Joel Ward, jota on harjoituspeleissä käytetty kolmosketjussa vastustajien karvaamista silmällä pitäen.

Jatka lukemista San Jose Sharksin kausiennakossa »

Kanadan länsirannikolla on käynyt muutaman viime kauden aikana melkoinen tuuli. Ovea on näytetty kahdelle kokeneelle valmentajalle. Seuran presidentti-, manageri- sekä koko muu johtoporras on pistetty kiertoon. Lähteneillä kiekkovaikuttajilla oli pitkä tausta ammattilaistason jääkiekosta. Joskus muutokset ovat tarvittaviakin, mutta vielä tällä hetkellä suuntaa ei tiedä kukaan.

Pelillisesti Vancouver Canucksin viime kausi oli parempi mitä yleisesti odotettiin. Joukkue pelasi uuden valmennusjohdon alla edelliskauteen verrattuna nopeampaa jääkiekkoa, paransi pistemääräänsä 18 pisteellä ja meni pudotuspeleihin. Siellä tie tyssäsi kuitenkin nopeasti, kuten se on viime kausina järjestelmällisesti tehnyt.

Nyt tuota runkosarjassa hyvin alkanutta reittiä on tarkoitus pitää yllä jo tutun valmentajan Willie Desjardinsin johtamalla pelitavalla. Canucks menetti kesällä useampia veteraaneja. Organisaatiota 11 vuotta uskollisesti palvellut Kevin Bieksa myytiin Anaheimiin. Vapaiksi agenteiksi tulleet Brad Richardson ja Shawn Matthias päästettiin pois tarjoamatta jatkosopimuksia.

Canucksilla on kokoonpanossaan paljon kysymysmerkkejä. Maalilla veteraani Ryan Miller keräsi viime kaudella loukkaantumiseensa saakka lähes puolet enemmän voittoja kuin tappioita, mutta ei häikäissyt muuten tilastoillaan. Nyt hän on jälleen vuoden vanhempi ja ikä alkaa väkisin näkymään. Kakkosvahti Jacob Markström oli aikanaan kiekkomaailman kovin lupaus, ja hän pelasi viime kaudella uransa parhaan farmikauden, mutta onko pitkä ruotsalaisvahti vieläkään riittävän laadukas NHL:ään?

Jatka lukemista Vancouver Canucksin kausiennakossa »

Kaudella 2014-2015 Chicago Blackhawks jäi hyvistä otteistaan huolimatta runkosarjassa äärimmäisen kovan Keskisen divisioonan kolmanneksi St. Louis Bluesin ja Nashville Predatorsin taakse. Pudotuspeleissä Joel Quennevillen johtama joukkue osoitti kuitenkin jälleen kovuutensa, ja raivasi tiensä aina Stanley Cupiin asti. Tuttuun tyyliin Blackhawksia johtivat nimet Jonathan Toews ja Duncan Keith, mutta keväällä johtavien pelaajien rintamaan nousi runkosarjassa epätasaisuudesta kärsinyt Teuvo Teräväinen.

Kauden edetessä Chicagon pelaajistosta alkoi yhä selkeämmin paistaa läpi voittamisen kulttuuri. Tästä osoituksena tilastofakta, jonka mukaan Blackhawks johti viimekauden aikana ottelun toisen erän jälkeen 33 kertaa ja voitti niistä jokaisen.

Välittömästi Stanley Cup -juhlien jälkeen Blackhawksin GM Stan Bowmanilla alkoivat hikiset ajat. Palkkakatto oli tulossa auttamatta vastaan, eivätkä Patrick Kanen ja Toewsin uudet megasuuret sopimukset ainakaan tehneet tilanteesta helpompaa. Bowmanin oli reagoitava tilanteeseen vaihtamalla muun muassa fanien suursuosikiksi noussut Brandon Saad Jarmo Kekäläisen johtamaan Columbus Blue Jacketsiin.

Lähtijöitä on paikattu uusilla mielenkiintoisilla nimillä, joista suurimmat odotukset kohdistuvat viimekaudella Pietarin SKA:n paidassa loistaneeseen venäläistaituri Artemi Panariniin. Panarinin sopeutumista helpottavat hänen maanmiehensä Viktor Tihonov ja Artjom Anisimov. Tihonov pelasi jo viime kaudella Panarinin kanssa Pietarissa, kun taas Anisimov siirtyi Chicagoon Columbuksesta Saad-kaupan yhteydessä.

Jatka lukemista Chicago Blackhawksin kausiennakossa »

Colorado Avalanchen kohdalla voidaan sanoa, että joukkue palasi normaaliin päiväjärjestykseen, kun divisioonavoittoa ja Patrick Royn upeaa debyyttikautta päävalmentajana seurasi putoaminen divisioonan hännille.

Avalanche jäi vahvan divisioonan hännille heti kauden alussa, eikä saanut missään vaiheessa ajettua muiden johtoa kiinni. Kärkipelaajien kohdalla ongelmallisia asioita olivat Nathan MacKinnonin toisen kauden kirous ja Semjon Varlamovin loukkaantuminen. Jääminen divisioonan hännille ei tuonut kuitenkaan kovin aikaista varausvuoroa, ja lopulta joukkueeseen varattiin suomalaisväriä yhdeksännellä vuorolla.

Avalanchen kesän suurin muutos oli avainhyökkääjä Ryan O'Reillyn kauppaaminen Sabresiin. Tehokas ja puolustussuuntaankin elintärkeä O'Reilly olisi tullut vuoden päästä vapaaksi agentiksi, eivätkä Avalanchen ja O'Reillyn ajatukset uuden sopimuksen arvosta kohdanneet. Näin ollen Avalanche päätyi kauppaamaan hänet vaihdossa nuoriin venäläisiin Nikita Zadoroviin ja Mihail Grigorenkoon. Kaupassa Sabresiin matkasi myös työmyyrähyökkääjä Jamie McGinn.

Avalanchen suurin voimavara on maalivahtipeli ja tarkemmin ykkösvahti Varlamov. Toissakaudella Vezina Trophyn reunaa kolkutellut venäläinen sai viime kauteen huonon lähdön loukkaantumisten kautta, mutta palatessaan oli jälleen täyttä terästä. Varlamov on joukkueen ehdottomasti tärkein pelaaja, jonka kanssa muu joukkue joko loistaa tai kuolee.

Jatka lukemista Colorado Avalanchen kausiennakossa »

Stars kärsi viime kaudella eniten epätasaisuudesta ja siitä, ettei se pelannut riittävän hyvin joukkueena. Lindy Ruff yritti pitkin kauden kaikkea, muun muassa kovaa ja lempeää linjaa. Kauden alussa puolustus oli täysi kaaos. Sitten kun puolustus paransi kauden aikana otteitaan, pysyi Kari Lehtosen kunto ailahtelevana.

Starsin leveys ei myöskään ollut riittävällä tasolla. Puolustus menetti pitkäksi aikaa Patrik Nemethin, hyökkäys Valeri Nitšuškinin, ja kyseiset poissaolot sotkivat koko joukkueen kemian. Joukkue teki toiseksi eniten maaleja, mutta suunnitelma 6-5-voitoista ei riittänyt.

Stars jatkoi kesällä hyväksi havaittua kaavaa. Jim Nill tutki markkinoita hetken ja teki siirtonsa sen jälkeen. Ensin Nill hankki Antti Niemen oikeudet San Jose Sharksista, joten Lehtonen sai kolmeksi vuodeksi itselleen kilpailijan tolppien väliin. Chicago Blackhawksista Nill hankki Patrick Sharpin ja Stephen Johnsin pelaajakaupalla ja Johnny Oduyan vapaana agenttina.

Stars ei enää pysty naamioimaan itseään. Ajat yllättäjänä tai altavastaajana ovat ohi. Nill on vahvistanut joukkueen jokaista osa-aluetta, josta seuraava askel on pudotuspeleissä menestyminen. Ruff on saanut käyttöönsä laadukkaan rungon ja paineet kasvavat kaiken aikaa.

Nill on erittäin kärsivällinen ja Ruff tuskin saa potkuja kesken kauden. Starsin on kuitenkin päästävä pudotuspeleihin, tai Ruff istuu kiukaalla kesän alkaessa.

Jatka lukemista Dallas Starsin kausiennakossa »

Minnesota Wild pääsi viime kaudella kolmatta kertaa peräkkäin mukaan pudotuspeleihin, mutta kahden edellisen kevään tapaan Chicago Blackhawks pudotti Mike Yeon johtaman ryhmän jatkosta.

Runkosarjan alussa Wildin peli yski pahasti, eikä joukkuepelaamisesta ollut tietoakaan. Isoin odotuksin Minnesotaan saapunut Thomas Vanek ei pystynyt täyttämään hänelle asetettuja odotuksia, eikä Mikael Granlundista ollut vieläkään johtamaan Wildin ykköskenttää. Kevättä kohden peli parani kuitenkin huomattavasti ja siitä iso kiitos kuuluu huikean kauden pelanneelle Devan Dubnykille.

Minnesota luottaa tulevallakin kaudella päävalmentaja Yeon ja toimitusjohtaja Chuck Fletcherin hyväksi toteamaan sapluunaan. Chris Stewartin, Kyle Brodziakin ja Matt Cooken mukana joukkueesta poistui lähinnä kokemusta ja alempien kenttien leveyttä. Kokeneen kolmikon paikkaamisessa luotetaan organisaation omiin pelaajiin, sillä kesän ainoat uudet hankinnat olivat St. Louis Bluesista saapunut hyökkääjä Chris Porter, Buffalo Sabresin paidassa viime kaudella NHL-kokemusta saanut Zac Dalpe sekä Columbus Blue Jacketsin sopimustarjouksesta kieltäytynyt Mike Reilly.

Viime kauteen lähdettiin "State of Hockeyssa" suurin odotuksin, kun Jason Pominvillen Buffalo-aikojen tutkapari Vanek palasi Minnesotaan. 2000-luvun alkupuolella kaupungissa yliopistokiekkoa pelannut itävaltalaishyökkääjä ei kuitenkaan pystynyt täyttämään hänelle kaavailtua maalitykin tonttia, eikä tutkapari Pominvillekaan päässyt uransa huippuvuosien kaltaisiin tehoihin.

Jatka lukemista Minnesota Wildin kausiennakossa »

Nashville Predators pääsi viime kaudella pudotuspeleihin kahden kauden tauon jälkeen. Joukkue pelasi pitkään runkosarjassa erinomaisesti, joskin sen loppupuolella Predators alkoi hyytyä. Lopulta Chicago Blackhawks oli parempi voitoin 4-2 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Peter Lavioletten ensimmäinen kausi Predatorsin päävalmentajana oli joka tapauksessa onnistunut. Joukkueen pelitapa oli aikaisempaa selvästi hyökkäysvoittoisempi, mikä osoittautui hyväksi muutokseksi.

Predatorsin toimitusjohtaja David Poilen tavoitteena on ollut pitää joukkueen runko mahdollisimman samana kuin viime kaudella. Lähtijöitä on kuitenkin muutamia. Kokenut hyökkääjä Matt Cullen lähti Pittsburgh Penguinsiin, kun taas kovasta laukauksestaan tunnettu puolustaja Cody Franson siirtyi Buffalo Sabresin paitaan. Viime kauden joukkueesta hyökkääjät Taylor Beck, cMike Santorelli ja Viktor Stålberg sekä puolustaja Anton Voltshenkov eivät myöskään jatka.

Hyökkäykseen on hankittu 25-vuotias Cody Hodgson, joka edusti kolme edellistä kautta Buffalo Sabresia. Hän teki viime kaudella vain 13 pistettä pelaten tähänastisen uransa heikoimman kauden NHL:ssä. Hodgsonilla on kuitenkin potentiaalia olla vahvistus kahden ensimmäisen ketjun takana ja hänen pitäisi sopia Predatorsin nykyiseen hyökkäävämpään pelitapaan.

Lisäksi Predators hankki KHL:n maaliennätyksen viime kaudella tehneen hyökkääjän Steve Mosesin ja kokeneen puolustajan Barret Jackmanin. Moses lähetettiin kuitenkin AHL-joukkue Milwaukee Admiralsiin, jossa hän todennäköisesti aloittaa kautensa. Jackman on tasainen pakki, joka on pelannut 803 NHL-ottelua St. Louis Bluesin paidassa. Hänen odotetaan tuovan parannusta Predatorsin viime kauden heikkoon alivoimapeliin.

Viime kaudella Predatorsin erikoistilannepelaaminen ei ollut vahvalla tasolla, sillä sen ylivoima oli vasta 25. koko liigassa. Joukkue teki runkosarjassa vain 42 ylivoimamaalia. Alivoimapeli oli toki 18. parasta, mutta joukkueen kilpailukyvyn kannalta myös alivoiman parantuminen olisi tärkeää. Joukkue on pysynyt kärkipelaajien osana hyvin samana ja näin ollen valmennukselta on odotettavissa muutoksia systeemiin ylivoimapelissä.

Jatka lukemista Nashville Predatorsin kausiennakossa »

Tuttu juttu nähtiin taas. St. Louis Blues voitti kovan keskisen divisioonan, mutta joukkueesta ei ollut jatkamaan pudotuspelien toiselle kierrokselle. Divisioonaneloseksi sijoittunut Wild osoittautui liian vahvaksi vastustajaksi, joten Bluesin kausi päättyi kuuden pudotuspeliottelun jälkeen.

Se oli jo kolmas kerta putkeen, kun Blues putoaa ensimmäisellä kierroksella kuuden ottelun jälkeen, vaikka jokaiseen sarjaan on Blues lähtenyt kotiedulla. Blues on muodostunut joukkueeksi, jota vastaan ei tahdottaisi pelata montaa kertaa runkosarjassa, mutta joka halutaan pudotuspeleissä vastaan. Miten tämä voi olla mahdollista?

Kesällä oli T.J. Oshien aika lähteä joukkueesta, kun taitava hyökkääjä kaupattiin itään ja tarkemmin Capitalsiin. Kauppa oli Bluesin suunnalta odotettu, sillä huhuja amerikkalaispelaajan kauppaamisesta oli ilmoilla pitkään. Mitään pakkoa Bluesilla ei kuitenkaan kauppaamiseen ollut, joten ihmetystä herättää, miten halvalla Oshie lähti. Vaihdossa Capitalsista saapui voimahyökkääjä Troy Brouwer ja pari pienempää palasta.

Oshien myötä joukkueesta lähti paljon taitoa, kun Brouwer tuo lähinnä lisää voimaa hyökkäyspelaamiseen. Voimaa hyökkäykseen saapui muutenkin lisää, kun Kyle Brodziak poimittiin vapaista pelaajista joukkueen alempiin ketjuihin. Hän paikkaa kotimaahansa palanneen Marcel Gocin.

Bluesin maalivahtikaksikko, Jake Allen - Brian Elliott, on tasainen ja mielenkiintoinen. Elliott pelasi viime kaudella odotetusti enemmän, mutta lopulta Allen nappasi pudotuspeleihin ykkösveskarin viitan itselleen. Se ei toki johdu siitä, että Allen olisi ollut erityisen loistava lopuissa peleissä. Hän vain oli kaksikosta parempi.

Jatka lukemista St. Louis Bluesin kausiennakossa »

Yleisesti divisioonansa ja koko läntisen konferenssin pohjalle vuoden takaisissa ennakoissa povattu Winnipeg Jets oli eräs viime NHL-kauden valopilkkuja: se nousi kivikovasta keskisestä divisioonasta pudotuspeleihin, joissa toki matka katkesi tylysti suoraan neljässä ottelussa Anaheim Ducksia vastaan.

Pelillisesti Jets otti kuitenkin isoja askelia eteenpäin: sen onnistui luoda pelaajamateriaaliinsa sopiva ja toimiva pelitapa, jota joukkue noudattikin läpi kauden kurinalaisesti.

Winnipegiläisten maalivahtipeli oli tiiviin viisikkopuolustamisen ohella avain organisaation ensimmäiseen pudotuspelipaikkaan Winnipegiin paluun jälkeen. Nuori Michael Hutchinson loisti alkukaudesta ykkösvahdiksi kaavaillun Ondrej Pavelecin hapuillessa ja Pavelec löysi huippuvireen loppukaudeksi sopivasti Hutchinsonin hyydyttyä.

Jets-kokoonpanon runko pysyi kesän vapaiden pelaajien siirtomarkkinoilla pitkälti ennallaan. Toimitusjohtaja Kevin Cheveldayoff ei nähnyt tarpeelliseksi hakea isoa kalaa menneenäkään kesänä, vaikka palkkakaton alle mahtuminen ei Jetsille olisi mikään ongelma ollutkaan. Tiukka talouskuuri pienellä talousalueella tekee menestyvän ostojoukkueen rakentamisen miltei mahdottomaksi. Jets ei pysty, näin halutessaankaan, houkuttelemaan liigan kovimpia nimiä Winnipegiin. Samalla se menettää helposti läpimurtopelaajiaan muualle.

Jets-kokoonpano on avainpaikkojen osalta varsin kapea. Koska ratkaisijoita ei lähtökohtaisesti liikaa löydy, nousee erikoistilannepelaamisen merkitys entisestään. Jetsin on pystyttävä hyödyntämään miesylivoimamahdollisuutensa viime kautta paremmin.

Jatka lukemista Winnipeg Jetsin kausiennakossa »

Bruins lähti vuosi sitten kauteen valtavin odotuksin. Kesän vähäiset muutokset tiesivät sitä, että valmentaja Claude Julien saisi operoida tutulla rykmentillä tavoitteenaan haalia menestystä runkosarjan lisäksi myös pudotuspeleissä.

Toisin kävi; Bruinsin kausi näytti katastrofin merkkejä alkusyksystä lähtien, eikä lopulta sen enempää Tuukka Raskin kuin Patrice Bergeroninkaan taidonnäytteitä päästy näkemään kevään tosipeleissä. Yksilötasolla valtaosa bostonilaisista epäonnistui, joten muutoksia peräänkuulutettiin välittömästi kesäloman alettua. Suurimman vastuun farssista joutui kantamaan toimitusjohtaja Peter Chiarelli.

Jo varhain keväällä ovea näytettiin Chiarellille, joka vastaa nyt Edmonton Oilersin rakentamisesta. Tilalle toimitusjohtajan pallille valittiin organisaation sisältä yli 1000 NHL-peliä Bruins-paidassa pelannut ja vuodesta 2009 seuran varatoimitusjohtajana työskennellyt Don Sweeney.

Talven mahalaskun myötä oli odotettavissa, että Sweeney tekee isoja peliliikkeitä kesän markkinoilla. Jännityksellä kuitenkin odotettiin kuka Bruinsiin juurtuneista runkopelaajista saisi pakata laukkunsa. Lopulta arpa osui koko tähänastisen NHL-uransa seuraa edustaneeseen omaan varaukseen, Milan Luciciin, joka pelaa nyt päällään Los Angeles Kingsin peliasu.

Bruinsin runko koostuu todella tutuista pelaajista, siis pääasiassa viime kauden epäonnistujista. Vaikka toimitusjohtajavaihdoksen ja sitä seuranneiden siirtojen myötä voidaan sanoa uuden aikakauden alkaneen Bostonissa, on hyvin vaikea sanoa, onko muutos tällä kertaa ollut myös kehitystä.

Jatka lukemista Boston Bruinsin kausiennakossa »

Alkavan kauden pelillisten tavoitteiden ei välttämättä tarvitse olla järisyttävän korkealla, kun Buffalo Sabres –johto lupaa joukkueen parantavan viime kaudesta.

Kausi 2014-15 oli kokonaisvaltaisesti surkea: vähiten pisteitä ja tehtyjä maaleja liigassa, sarjan heikoin yli- ja alivoimasaldo, toiseksi eniten päästettyjä maaleja. Sabresilla on todella vain yksi suunta, ylöspäin.

Sabres rakensi käytännössä koko viime kauden uutta, parempaa tulevaisuutta. Hankittiin Evander Kane maaliruiskuksi ja Zach Bogosian puolustuksen johtajaksi, molemmat Winnipeg Jetsistä. Maalivahtipajatso pyöräytettiin kevään ja kesän aikana ympäri: nyt Robin Lehner aloittaa ykkösvahtina. Jack Eichel tuli tulevaisuuden Sabres-palapelin kulmapalaksi varaustilaisuuden kakkosnimenä ja Ryan O'Reilly monipuoliseksi ykkössentteriksi pelaajakaupan kautta. Cody Franson solmi kahden vuoden sopimuksen vapaana pelaajana ja tuo tullessaan kokemusta peräpäähän.

Maalivahtikaksikko on eräs kaikkein epävarmimpia osa-alueita Sabres-kokoonpanossa ennen avauskiekon pudottamista. Onko Lehneristä ykkösvahdiksi kiekkosateeseen? Hän kärsi aivotärähdyksestä viime kaudella eikä pelannut enää helmikuun jälkeen. Kestääkö kroppa täyden kauden oletettavasti hyvin runsaan vastuun taakan alla?

Jatka lukemista Buffalo Sabresin kausiennakossa »

Detroit Red Wingsin sijoittuminen itäisen konferenssin kuudenneksi ja Atlantin divisioonan kolmanneksi viime kaudella ei ollut yllätys. Kuten ei ollut myöskään pudotuspelikevään jääminen lyhyeksi jälleen kerran; joukkue aloitti sarjan Tampa Bay Lightningia vastaan tehokkaasti, mutta lopulta salamapaidat halusivat voittoa hieman enemmän.

Suomalaiskotikatsomoissa jännitettiin kauden aikana aukeaako Teemu Pulkkiselle ovet NHL-parrasvaloihin. Lopulta vuodenvaihteen jälkeen Pulu sai hyvin näyttöpaikkoja. Kuluvan syksyn harjoitusotteluissa hyökkääjän otteet ovat olleet sen verran vakuuttavia, että AHL-uran voi ennustaa olevan ainakin toistaiseksi historiaa.

Red Wingsin ei juuri tarvinnut korvaajia haaliskella kesän pelaajamarkkinoilta, sillä joukkueen vahvuudesta ei poistunut valmentaja Mike Babcockin lisäksi ketään. Toronto Maple Leafsin peräsimessä tulevalla kaudella toimivan Babcockin saappaat on ojennettu hyvää työtä seuran AHL-joukkue Grand Rapid Griffinsissa tehneelle Jeff Blashillille. Vaikka Blashill on kääntämätön kortti NHL-päävalmentajana, uskotaan miehen pelikirjan toimivan hyvänä jatkumona Babcockin aikakaudelle.

Joukkue tulee olemaan etenkin hyökkäyspäässä erittäin vaarallinen, jopa ilmanPavel Datsjukia, joka vielä alkukauden kuntouttaa nilkkaansa.. Sen sijaan oman maalin tulisi pysyä puhtaana paremmin kuin viime kaudella: joukkue päästi konferenssissaan yhdeksänneksi eniten maaleja runkosarjassa. Hyökkäyspään vahvuuksista tunnettu Mike Green ei riitä ratkaisuksi, jos Jimmy Howard jatkaa ailahtelevia otteita ja Petr Mrazekista ei sittenkään ole vielä pysyvään ykkösvahdin rooliin.

Jatka lukemista Detroit Red Wingsin kausiennakossa »

Florida Panthersin kiri jäi lopulta lyhyeksi ja joukkue jäi lopulta villin kortin paikasta seitsemän pisteen päähän. Vaikka joukkue jäi pudotuspeliviivan alapuolelle, konferenssin kymmenes paikka oli paljon enemmän kuin moni osasi odottaa.

Tulevaan kauteen joukkue lähtee tuttujen runkopelaajien johdolla. Kauden kulun määritteleekin pitkälti se, millaisia kehitysaskelia joukkueen nuoret tähdet kykenevät ottamaan.

Alkukauden vähämaaliset pelit ja tuskaiset tappiot saivat käänteen helmikuussa, kun Jaromir Jagr kaupattiin New Jersey Devilsistä Floridaan. Kauppa piristi etenkin joukkueen nuoria superlupauksia. Joukkue teki kesän aikana vain pieniä muutoksia ja tukeutuu edelleen pääosin omiin varauksiinsa. Kauppojen myötä kesällä joukkueeseen tuli Reilly Smith ja vanavedessä Marc Savardin sopimus. Smith pystyy hyvänä päivänä olemaan tehokas pelaaja ja rikkoikin ensimmäisellä Bruins-kaudellaan 50 pisteen rajan.Toiseen suuntaan lähti Jimmy Hayes.

Vaikka joukkueeseen on hankittu veteraanitason tietämystä voittavasta kiekosta, Jagr ei ole mikään sateentekijä. Joukkueen nuoret orit ovat edelleen vasta uransa alkutaipaleella opettelemassa voittavan kiekon saloja, joten kasvukivut kuuluvat edelleen asiaan. Joukkue taistelee samoista pudotuspelipaikoista rutinoituneiden organisaatioiden kanssa ja yksinkertaisesti voiton anatomia on vieras käsite suurimmalle osalle pelaajista.

Jatka lukemista Florida Panthersin kausiennakossa »

Canadiensin viime kauden voi tiivistää yhteen tarinaan: Carey Price torjui ilmiömäisesti läpi vuoden, kantoi joukkuetta hartioillaan ja nappasi ansaitusti kauden päätyttyä kaikki mahdolliset henkilökohtaiset pokaalit: Hart-, Ted Lindsay -, Vezina- ja William. M. Jennings -palkinnot. Maailman parhaan maalivahdin avittamana Canadiens ylsi runkosarjassa lopulta Atlantin divisioonan voittoon.

Pudotuspeleissä Canadiens päihitti ensimmäisellä kierroksella tunteita nostattaneen ottelusarjan päätteeksi Ottawa Senatorsin. Toisella kierroksella vastaan tullut Tampa Bay Lightning oli liian väkevä vastus ja se katkaisi Canadiensin kauden voitoin 4-2.

Canadiens nuorentui kesän aikana, kun Manny Malhotralle, P-A Parenteaulle, Sergei Gontšarille ja Mike Weaverille ei tarjottu jatkosopimusta. Canadiensin omat nuoremmat puolustajat – ennen muuta Nathan Beaulieu ja Greg Pateryn sekä suurella varauksella Jarred Tinordi – korvaavat Gontšarin ja Weaverin.

Buffalo Sabresista kesken kauden hankittu 30-vuotias Torrey Mitchell korvasi viisi vuotta vanhemman Malhotran nelosketjun keskushyökkääjänä. Parenteau puolestaan epäonnistui vastaavalla tavalla kuin Daniel Briere vuosi aiemmin. Nyt on kesällä vapaana agenttina hankitun Aleksandr Sjominin vuoro yrittää voittaa päävalmentaja Michel Therrienin luottamus.

Jatka lukemista Montreal Canadiensin kausiennakossa »

Ottawa Senatorsin viime kausi alkoi erittäin heikosti ja seura päätti erottaa päävalmentaja Paul MacLeanin joulukuussa. Tässä vaiheessa kautta Senators oli kymmenentenä ja päävalmentajaksi tuli apuvalmentajana toiminut Dave Cameron. Cameronin tultua päävalmentajaksi joukkue voitti 55 ottelustaan peräti 32 ja nousi suurena yllätyksenä pudotuspeleihin loistavan maalivahtinsa Andrew Hammondin johdolla.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastassa oli divisioonan kärkijoukkue Montreal Canadiens, jolle Senators putosi kuudessa ottelussa. Vuonna 2007 Stanley Cup -finaaleissa häviävänä osapuolena ollut Senators ei ole sen jälkeen päässyt kuin kerran toiselle kierrokselle pudotuspeleissä.

Senators kauppasi juuri ennen kesän varaustilaisuutta ruotsalaismaalivahti Robin Lehnerin ja sentteri David Legwandin Buffalo Sabresiin vaihdossa ykköskierroksen varausvuoroon. Senators valitsi kyseisellä vuorolla yhdysvaltalaissentteri Colin Whiten, joka on aloittamassa ensimmäisen kautensa Boston Collegessa.

Puolustuksen johtohahmo on Erik Karlsson, joka pokkasi viime kauden jälkeen toisen Norris Trophynsa NHL:n parhaana puolustajana. Kahdesti 20 maalin rajapyykin rikkonut Karlsson on ehdottomasti puolustuksen tärkein yksittäinen pelaaja, jonka merkitys ylivoimapelissä on suuri. Hänen pakkiparinaan tasakentällisin on luotettava 30-vuotias Marc Methot, joka on tasainen ja tehokas omalla puolustusalueella.

Jatka lukemista Ottawa Senatorsin kausiennakossa »

Viime kaudella Lighnting kairasi itsensä divisioonan kakkospaikalle ja lähti pudotuspeleihin kysymysmerkki ilmassa. Periaatteessa kaikki eväät menestykseen olivat, mutta suurin mietinnän aihe oli se, että onko nuori joukkue tarpeeksi kokenut viedäkseen projektin päätyyn asti.

Joukkue kävi niin lähellä kannua kuin se vain pystyi, eli hävisi Stanley Cupin finaalit. Lohtua finaalin jälkeen toi se, että joukkue oli finaaleissa vuoden etuajassa. Maalinteko ei ole koskaan ollut Lighntingille ongelma, vaan se, että oma pää on vuotanut. Viime kaudella se ongelma saatiin lopullisesti kuriin menettämättä tehoa hyökkäyspäässä: joukkue teki eniten maaleja NHL:ssä.

Lightningin tiukka palkkakattotilanne ei anna paljoa liikkumavaraa pelaajien suhteen, joten muutokset ovat erittäin vähäisiä. Joukkue ei uusinut Brenden Morrowin sopimusta, vaan palkkasi tilalle nuoremman Erik Condran. Toimitusjohtaja Steve Yzerman uskoo joukkueen tuttuun runkoon eikä halua sekoittaa pakkaa liikaa.

Joukkueella on edessään paljoa puhuva kausi. Takana on kaksi karvaan pettymyksen kautta ja hyvä joukkue pystyy ammentamaan siitä voimaa ja tunnetta viedä projekti päätyyn asti. Jos finaalitappio jätti vähääkään arpia, niin sitä on erittäin vaikea kääntää voittavaksi kiekoksi, kun sillä on eniten väliä.

Joukkuetta voi myös mietityttää ensi kesänä katkolla oleva Steven Stamkosin jatkosopimus, millä on tunnetusti vaikutusta pelaamiseen. Henrik Lundqvist taannoin kyykkäsi juuri neuvotteluhetkillä ja nousi takaisin loistoonsa, kun nimet olivat paperissa. Mikäli sopimusta ei synny ennen ensi kesää, se voi olla erittäin paha pala joukkueen hengelle, koska Stamkos on joukkueen kapteeni.

Jatka lukemista Tampa Bay Lightningin kausiennakossa »

Maple Leafs viime kausikin alkoi muutosten alla, kun kesällä 2014 myllerrys kävi johtoportaassa. Brendan Shanahan nimitettiin pääpomoksi, ja hän alkoi muokata organisaatiota mieleisekseen.

Pelillisesti kausi alkoi ihan hyvin, mutta romahti alun jälkeen täysin. Kurssia yritettiin kääntää päävalmentaja Randy Carlylen erottamisella, mutta juna kulki liian lujaa väärään suuntaan. Lopulta Leafs valahti koko sarjan neljänneksi viimeiseksi, eikä kaudesta jäänyt juuri kerrottavaa.

Siirtomarkkinoille Leafsin suurin kala oli päävalmentaja Mike Babcock Detroitista. Kanadalainen solmi pitkän sopimuksen ja täten hänen ympärilleen luodaan Torontossa uutta projektia. Käytännössä koko organisaation pukuosasto on uudistunut reilun vuoden sisään.

Kanadalaisjoukkueelle on vaikea povata minkäänlaista menestystä tulevalle kaudelle. Edes huippuvalmennus ei pysty estämään kipuja, joita uudelleenrakennus aiheuttaa.

Nuorten kehitysaskeleet voivat auttaa joukkuetta voittamaan pelejä, mutta lähinnä se on rahaa tulevien kausien pankkiin. Seurassa on toki melko laadukkaita hyökkääjiä, mutta sekä entiset että uudet tulokkaat ovat laitahyökkääjiä. Täten sentteriosasto on edelleen selvä heikkous ja koko terävin kärki on tylsä.

Jatka lukemista Toronto Maple Leafsin kausiennakossa »

Kaudella 2014-15 Hurricanes jäi jo kuudennen kerran peräkkäin ulos pudotuspeleistä. Tehottomuudesta kärsinyt joukkue jäi Metropolitan-divisioonan viimeiseksi. Pisteitä ja maaleja kertyi koko NHL:ssä viidenneksi vähiten.

Koko kauden aikana Hurricanes onnistui vain kuusi kertaa voittamaan vähintään kaksi peliä peräkkäin. Tehottomuus näkyi myös yksilötasolla. Paras pistemies Eric Staal oli 54 pisteellään pistepörssissä vasta sijalla 73. Kyseessä oli joukkueen kapteenin heikoin täysi kausi sitten tulokaskauden.

Merkittävin muutos kokoonpanoon oli Aleksander Sjominin sopimuksen ulososto. Kovapalkkaisen ja surffailevan laiturin lähtö on joukkueen ilmapiirille vain hyvä asia, mutta venäläisen taitoa voi tulla pitkän talven aikana ikävä.

Joukkue on täynnä keskushyökkääjiä, mutta laadukkaat laiturit ovat vähissä. Jopa Eric Staalia on peluutettu laidalla, kuten montaa muutakin keskushyökkääjää. Toimistolla pitäisi olla hereillä, jos markkinoille ilmaantuu laadukas laitahyökkääjä.

Jatka lukemista Carolina Hurricanesin kausiennakossa »

Kausi 2014-15 oli Blue Jacketsille vaikea edelliskauden nousuhurmoksen jälkeen. Suurin yksittäinen syy olivat loukkaantumiset. Blue Jackets oli koko NHL:n eniten otteluita ja pelaajien keskiarvominuutteja menettänyt joukkue. Sivussa ehti olla muun muassa ykkösvahti ja selkäranka Sergei Bobrovski. Paikkaajien taso ei riittänyt toista kertaa peräkkäin idän kahdeksan parhaan joukkoon.

Rohkeutta ja näkemystä seuralta eikä toimitusjohtaja Jarmo Kekäläiseltä puutu. Runkoa on kasvatettu luottamalla viime kausien onnistumiseen, ja nuorten lupauksien rinnalle on tehty rohkeita siirtoja iskukykyisen kärjen kasvattamiseksi.

Koko kesän suurimpiin uutisiin kaupparintamalla kuului mahtikauppa, jossa Kekäläinen räjäytti potin hankkimalla palkkakaton kanssa kamppailleesta Blackhawksista itselleen Brandon Saadin. 22-vuotias voimahyökkääjä näyttäisi sopivan Blue Jacketsin ykkösketjun laitaan kuin nyrkki silmään. Voimaa, nopeutta ja maalintekoa tuova pelaaja on voittanut jo kaksi Stanley Cupia, mikä on hänen ikäiselleen pelaajalle kova meriitti.

Kesä jätti kysymysmerkkejä Blue Jacketsin pakiston osalta. Keväällä poiskaupatun James Wisnievskin jättämä kiekollinen aukko on vieläkin täyttämättä. Kun NHL on vahvasti kiekolliseen hallintaan perustuva sarja, vaatii myös pudotuspeleihin pääseminen ensisijaisesti liikkuvaa ja kiekon kanssa osaavaa pakistoa.

Jatka lukemista Columbus Blue Jacketsin kausiennakossa »

New Jersey Devils jäi kaudella 2014-15 jo kolmannen kerran peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle. Viimeksi seura oli pudotuspeleissä keväällä 2012, kun se kohtasi finaaleissa Los Angeles Kingsin.

Viime kausi alkoi todella huonosti ja jouluna silloiselle päävalmentajalle Peter DeBoerille annettiin potkut. Loppukausi hoitui valmennuksellisesti kolmen koplalla. Washington Capitalsia aiemmin valmentanut Adam Oates jakoi tehtävät Devilsin apuvalmentajan Scott Stevensin ja seuran GM:n Lou Lamoriellon kanssa.

Lopulta Devils jäi Metropolitan-divisioonassa toiseksi viimeiseksi eli seitsemänneksi ennen Carolina Hurricanesia. Maalivahti Cory Schneider pelasi seuran konttaamisesta huolimatta hyvän kauden ja pelasti, mitä pelastettavissa oli.

Hyökkäyspuolelta joukkueesta lähti vanhempaa pelaajistoa. 30 vuoden rajapyykin jo ylittäneet Dainius Zubrus, Scott Gomez, Martin Havlát ja Steve Bernier siirtyivät muualle. Gomez siirtyi St. Louis Bluesiin, Havlát Florida Panthersiin ja Bernier naapurijoukkue New York Islandersiin. Zubruksen sopimus ostettiin ulos.

Kesällä Devils varasi kuudennella varausvuorolla tšekkihyökkääjä Pavel Zachan. Hänelle on varmasti tulossa näytönpaikka kauden aikana ja seurassa toivotaan, että hän nousisi tulevina vuosina kärkisentterin rooliin. Yhdeksän hyökkääjän sopimus on myös tulevan kauden jälkeen katkolla ja hyökkäyspuolelle tarvittava jälleenrakennus ja nuorennus on mahdollista tehdä vuoden kuluttua.

Jatka lukemista New Jersey Devilsin kausiennakossa »

Kausi 2014-15 oli Islandersille nousu takaisin pohjamudista. Se johti jo ajoittain omaa divisioonaansa ja näytti jopa, että New Yorkin herruus on vaihtunut. Lopulta Rangers meni ohi, mutta pudotuspeleihin pääsy oli se kuuluisa apina selästä Islesille.

Pudotuspelit päättyivät kuitenkin katkerasti ensimmäisen kierroksen seitsemänteen otteluun. Pettymys joukkueelle oli suuri, etenkin kapteeni John Tavares ilmaisi erittäin avoimesti medialle, miten pahasti tippuminen niin aikaisin kirpaisi. Tulevaan kauteen Islanders tulee siis suurella nälällä.

Kesällä GM Garth Snow teki vain pari siirtoa. Sekä puolustuksesta että hyökkäyksestä poistettiin ylijäämää, ja siirtotakarajalla Islanders-vahvuuteen liittyneen Michal Neuvirthin kanssa yhteisymmärrystä ei saavutettu. Michael Grabnerin siirtyessä Toronto Maple Leafsiin Islanders-organisaatioon liittyi viisi uutta pelaajaa. Heistä suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisin on Suomen Christopher Gibson, jolle raivattiin farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersista paikka aloittavana maalivahtina, kun Kevin Poulin meni waivers-listan kautta Tampa Bay Lightningiin.

Jatka lukemista New York Islandersin kausiennakossa »

New York Rangers on ollut kiistattomasti yksi viime vuosien menestyneimmistä NHL-joukkueista, mutta kaikista kirkkainta pokaalia ei Manhattanilla ole nostettu sitten kevään 1994. Keväällä 2014 joukkue ylsi aina finaalin asti, mutta Los Angeles Kings oli parempi voitoin 4-1.

Kevään 2015 piti olla seuralle kasvojen pesu, mutta Rangersin tie katkesi hiukan yllättäen jo Itäisen konferenssin finaaliin, jossa Tampa Bay Lightning oli parempi otteluvoitoin 4-3. Peruspalikat ovat Manhattanilla kunnossa myös alkavaan kauteen lähdettäessä.

Tiukan palkkakattotilanteen vuoksi New York Rangers oli pakotettu tekemään pieniä muutoksia joukkueeseen kesän aikana. Martin St. Louis lopetti menestyksekkään uransa viime kauteen, Cam Talbot vaihtoi maisemaa Edmonton Oilersiin ja Carl Hagelin lähti vaihdossa Anaheimiin Ducksiin. Tilalle tulivat Antti Raanta, Emerson Etem, Viktor Stålberg ja Jarret Stoll. Hyvän harjoitusleirin perusteella paikkansa pelaavassa kokoonpanossa ansaitsi myös nuori puolustaja Dylan McIlrath.

Hyvän ylivoiman merkityksestä voidaan olla montaa mieltä. Viime kauden mestari Chicago Blackhawks löytyy ylivoimatilaston sijalta 20, yhden sijan edellä Rangersia. Vaikka toimiva ylivoima ei ole synonyymi menestykselle, on siitä varsinkin pudotuspeleissä paljon hyötyä.

Jatka lukemista New York Rangersin kausiennakossa »

Flyersin ensimmäinen kausi uuden toimitusjohtajan Ron Hextallin alaisuudessa ei tuottanut suurta menestystä. Hyvän loppukauden pelannut Flyers oli lopulta oman divisioonansa kuudes 84 pisteellä.

Eniten pielessä oli viisikkopeli, joka ei löytänyt tasapainoa koko kauden aikana. Kauden jälkeen päävalmentaja Craig Berube sai väistyä, ja tilalle hankinttiin menestynyt NCAA-valmentaja Dave Hakstol.

Philadelphia Flyers onnistui paikkamaan kesällä menettämänsä pelaajat suhteellisen hyvin. Ray Emeryn tilalle hankittiin tšekkimaalivahti Michael Neuvirth ja kohuhyökkääjä Zac Rinaldo korvattiin laatusentteri Sam Gagnerilla. Takalinjoilta poistuneen Niklas Grossmannin tilalle tuli KHL:ssä loistavan kauden pelannut Jevgeni Medvedev.

Jos Flyersin ylivoima oli lähes liigan parhaimmistoa, ei samaa voida sanoa joukkueen alivoimasta. Tässä kategoriassa joukkue löytyy aivan liigan hänniltä, ja kun tähän lisätään suhteellisen suuret jäähyminuutit, voidaan tulos lukea sarjataulukosta. Flyersin ongelmana olivat myös heikot avauserät, joissa takaiskuja tuli liian useasti.

Jatka lukemista Philadelphia Flyersin kausiennakossa »

Pittsburgh Penguins aloitti viime kauden päätteeksi kesäloman New York Rangersin lähetettyä pingviinit laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella. Sarjan katkeaminen viidessä ottelussa ei tullut yllätyksenä. Rangersin käyrä oli nouseva kauden mittaan, Penguinsin kauden kehitys taas juuri päinvastainen. Joukkue sai taistella tosissaan päästäkseen edes pudotuspeleihin.

Epäonnistuneen kauden ja pudotuspelien jälkeen joukkueen ovet kävivät kesän aikana tiuhaan. Merkittävin lähtijöistä oli puolustaja Paul Martin, joka viiden pingviinivuotensa jälkeen solmi neljän vuoden sopimuksen San Jose Sharksin kanssa. Martinin lähtö kirpaisee Penguinsin puolustusta, joka jäi ilman korvaavaa miestä.

Hyökkäys ennen puolustusta. Se on laulu askelten Pittsburgh Penguinsissä edelleen. Crosby-Malkin -aikakauden tavaramerkki, hyökkäys, on supertähtikaksikon myötä Penguinsin vahvuus ja siihen on edelleen panostettu. Maalinteko olikin viime kauden viimeisissä peleissä pahimmin tökkivä osa-alue. Silti Penguinsissä ei ole vielä päädytty laittamaan suurimpia tähtiä lihoiksi.

Alkavalla kaudella hyökkäyksen pitäisi olla vielä aiempaa suurempi vahvuus Kesselin hankkimisen myötä. Maaleja tarpeeksi mättämälläkin voi voittaa. Kesselistä pitäisi olla hyötyä myös ylivoimapelissä, joka laski viime kaudella kuin lehmän häntä erittäin lupaavan alun jälkeen. Alivoimapelin kehitys oli päinvastainen. Heikon alun jälkeen Penguins oli alivoimassa NHL:n kärkipäässä.

Jatka lukemista Pittsburgh Penguinsin kausiennakossa »

Päävalmentaja Barry Trotzin ja toimitusjohtaja Brian MacLellanin ensimmäinen kausi Capitalsissa pisti seuran perusasioita uusiksi. Jo ensimmäisestä kesästä lähtien oli selvää, ettei kaksikko epäröi tehdä peliliikkeitä heikkouksien paikkaamiseksi. Tuloksena oli ryhtiliike ja paluu pudotuspeleihin.

MacLellan vahvisti ensimmäisenä kesänä joukkueen kyseenalaista puolustusta kahdella rohkealla vapaalla agentilla. Matt Niskanen ja Brooks Orpik täyttivät paikkansa, ja sille jatkumona Trotz opetti supertähtiä myöten pelaajiaan puolustamaan.

Noste ei riittänyt pudotuspelien toista kierrosta pidemmälle, mutta pari vuotta kestäneestä mahalaskusta Capitals pääsi taas nousujohteiselle polulle.

Kolmannen palasen jahti Nicklas Bäckströmin ja Aleksandr Ovetškinin rinnalle ykkösketjuun on toistaiseksi ohi. Kyseiselle paikalle saatiin kesällä St. Louis Bluesista T.J. Oshie, jota kohtaan odotukset pääkaupungissa ovat korkealla.

Capitals lukeutuu tulevalla kaudella itäisen konferenssin suosikkijoukkueisiin. Kovin haaste menestyksen tiellä sille on viime kausien perusteella New York Rangers, jolle pärjäämiseksi joukkueen on onnistuttava ensin nappaamaan korkeampi sijoitus lohkossa, ja sitten kukistettava viime kausien mörkö pudotuspeleissä.

Jatka lukemista Washington Capitalsin kausiennakossa »