Oulun Kärpät ja Helsingin IFK kohtaavat Liigan välierissä. Runkosarjan voittanut Kärpät kukisti puolivälierissä Porin Ässät 4-1-otteluvoitoin, ja HIFK oli JYPiä parempi 4-2.
Jatkoajan toimittajat Otto Leinonen ja Juuso Kokkonen pureutuvat Kärppien ja HIFK:n välisen sarjan taktisiin aspekteihin.
Mitkä ovat Kärppien ja HIFK:n pelitapojen leimallisimmat piirteet?
Kokkonen: Kärppien pelitapa on monella osa-alueella haastanut perinteisen suomalaisen viisikkopelin periaatteet. Kärppien pelaaminen perustuu tempoon, nopeaan kiekonliikuttamiseen, kovaan luisteluun, haastamiseen ja pelirohkeuteen.
Kärpillä on kiekollisessa pelissään kaksivaiheisuutta, mutta seisovia viivelähtöjä se välttää. Ne korvataan kiekottelulla, ja hyökkäämään lähdetään jo, vaikka oma viisikko ei olisikaan kasassa. Kiekollisen pelin ydin ovat alakerran syöttökolmiot.
Oululaisten viisikko venyy pitkittäissuunnassa paljon, ja kolmen kaistan pelaaminen on korvattu repivämmällä hyökkäämisellä, jossa pelin puoli ylimiehittyy voimakkaasti. Vaikka Kärppien pelaaminen näyttääkin monesti päättömältä pystysuunnan koohottamiselta, joukkue käyttää itse asiassa hyvin monipuolisesti erilaisia syöttösuuntia, ja pelissä on rakennetta ja toisteisuutta.
Puolustaessa Kärpiltä puuttuu oikeastaan kokonaan vetäytyvä vaihe. Oululaiset puolustavat jatkuvasti eteenpäin paineistaen joka kentän osa-alueella.
HIFK ilmeisesti tukeutuu hieman perinteisempään Suomi-lätkään?
Leinonen: Tämä välieräsarja on kieltämättä mielenkiintoinen juurikin taktisesta näkökulmasta. Jos Kärpät pyrkii murtamaan tietyllä tavalla Suomi-lätkän perinteitä, niin HIFK taasen luottaa juurikin Suomi-lätkän oppeihin - tietysti omilla mausteillaan. Mutta pelitavan jalusta on hyvinkin tuttua Meidän Peliä.
HIFK:n pelaamisesta huokuu kova työnteko molempiin suuntiin, vahva kiekkokontrolli ja fyysisyys ajoittain. HIFK on vahvimmillaan silloin, kun se pääsee itse määrittämään pelin virtausta. Tällöin se pääsee vaihtamaan kejtujaan kiekolla ja määrällisesti hyökkäämään enemmän kuin puolustamaan.
HIFK on vahvimmillaan silloin, kun se pääsee itse määrittämään pelin virtausta.
Kiekollisessa pelaamisessa HIFK:lta löytyy tutut kiekkokontrolli-elementit, kuten seisovat, oman maalin takaa lähtevät kontrollilähdöt. HIFK myös kiekottelee avauspelaamisessa, palauttelee ajoittain hyvinkin useasti, mikäli keskialue on tukossa.
Kuten Suomi-lätkän oppeihin kuuluu, pystyy HIFK myös lukemaan tilanteet, milloin lähteä omista nopeasti pystyyn, milloin puolinopeasti ja vastaavasti, milloin hidastaa ja ottaa viisikko kasaan. Ja toteuttamaan nämä lähdöt laadukkaasti.
Omista lähdetään lyhyillä syötöillä ja JYP-sarjassa mukaan tuli vielä keskushyökkääjän ja keskikaista käyttäminen avaustilanteissa. HIFK luottaa tiiviiseen viisikkoon niin hyökätessä kuin puolustaessakin.
Puolustaessa on myös vahva kaksivaiheisuus - kun mahdollisuus kovaan prässiin on, sen HIFK käyttää. Mikäli siihen ei ole mahdollisuutta, tyytyy HIFK keskialueen trappiin.
Kokkonen: Syöttöpeli ja viisikon tiiviys ovat osa-alueet, joissa joukkueet eroavat toisistaan. Kärpät venyttää tietoisesti viisikkoaan ja latelee kosolti pitkiä avauksia taskuihin hyökkäyssiniviivansa tuntumaan. Pitkiä avauksia ennen Kärpät usein tosin rytmittää peliään muutamin lyhyin syötöin. HIFK taas perustaa pelinsä tiiviiseen viisikkoon, kolmen kaistan hyökäämiseen ja lyhytsyöttöpeliin.
Sarjan mielenkiintoa lisää ehdottomasti se, että molemmat joukkueet haluavat itse määrittää pelin virtausta kiekkokontrollin avulla. Pelaavuus kiekon kanssa on molempien joukkueiden tukipilarit, joten sarjassa nähtäneen mukavaa taistelua kiekkokontrollista.
Miltä joukkueiden otteet näytivät puolivälierissä?
Kokkonen: Kärppien käyrä oli olympialaisten jälkeen runkosarjassa laskeva, mutta kurssi kääntyi puolivälierissä Ässiä vastaan. Esitykset tosin jättivät joitain kysymysmerkkejä.
Ässät pystyi kiusaamaan Kärppi hyvällä puolustuspelin rytmittämisellä erityisesti kotikaukalossaan. Kärpillä oli vaikeuksia paineen alla, ja silloin sen pakka sekosi. Lopulta porilaiset sortuivat tietynlaiseen häntyilyyn puolustaessaan, ja Kärppien kiekonliikuttaminen nautti siitä. Sarjan päätöskamppailu olikin suvereenia oululaisten näytöstä.
Kun Ässät muutamassa ottelussa sai Kärppien kiekollisen pelin pois tolaltaan, Kärpät alkoi puskemaan peliään väkisin pystyyn. Runkosarjasta tutut lennokkaat tilan tekemiset loistivat toisinaan poissaolollaan. Toki kiekollista peliä nihkeytti loukkaantumiset puolustuksessa.
Leinonen: Jos puolivälierät jättivät Kärppien esityksistä ilmaan kysymysmerkkejä, samaa ei voi sanoa HIFK:sta.
Etukäteen ajateltuna JYP oli mahdollisista vastustajista varmaankin se vaikein mahdollinen joukkue HIFK:lle. JYPillä oli sellaiset vahvuuden pelissään, millä olisi saanut HIFK:n junan raiteiltaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.
HIFK puolusti läpi JYP-sarjan varsin mallikkaasti - pois lukien erikoisten sattumusten ottelun, jossa HIFK nousi viiden maalin takaa tasoihin ja voitti ottelun. Sillä oli kuitenkin omat vaikeutensa maalineduspelaamisen ja trapin tiiveyden kanssa, mutta nämä asiat menivät sarjan edetessä eteenpäin.
Myös etukäteen mietitty ja parjattukin avauspelaaminen oli tarpeeksi laadukasta ja ajoittain hyvällä tasolla. HIFK:n kiekollinen pelaaminen oli laadukasta läpi sarjan. Varsinkin ratkaiseva puolivälieräottelu oli osoitus HIFK:n kyvystä puolustaa johtoa kiekolla ja puolustaa ilman kiekkoa.
Ennen kaikkea HIFK:n pelaaminen kehittyi läpi sarjan. Helsinkiläiset pelasivat parhaimmillaan laadukasta reagointijääkiekkoa, josta JYP jäi jälkeen niukasti. Pelaajat osasivat lukea tilanteita oikein ja tekemään oikeita päätöksiä kaukalossa.
Voitettu puolivälieräsarja oli omiaan nostattamaan jo valmiiksi henkisesti vahvan joukkueen itseluottamusta.
Kuinka HIFK voi pelillisesti horjuttaa runkosarjan voittanutta Kärppiä?
Kokkonen: Sanoisin, että jos HIFK mielii Kärpät kukistaa, puolustuksen kaksivaiheisuus on oltava timanttia. Ahnas prässi on oiva keino Kärppien horjuttamiseen, mutta joka ilta koko 60 minuuttia HIFK ei jaksa eikä edes ehdi prässätä laadukkaasti.
Pelinopeus tässä sarjassa tulee olemaan valtavan kova.
Keskialueen puolustuspeli ei saa vuotaa ja siinä ei saa etenkään juosta itseään pihalle kuten monet joukkueet runkosarjassa ja Ässät puolivälierässä Kärppiä vastaan tekivät. Jos Kärppien kiekotteluvaiheen pyrkii tukahduttamaan myöhästyneellä yhden tai kahden pelaajan näennäisellä paineistamisella, Kärpät puhkoo syöttökolmioillaan sen leikitellen ja avaa pitkillä syötöillä taskuihin hyökkäyssiniviivansa tuntumaan.
Leinonen: Olet aivan oikeilla jäljillä tässä. Jos JYP-sarja oli reagointijääkiekkoa parhaimmillaan, niin samaa voi sanoa tästä tulevasta sarjasta. Pelinopeus tässä sarjassa tulee olemaan valtavan kova.
HIFK:lla oli omat ongelmansa JYP-sarjassa trapin tiiveyden kanssa. Välillä JYP pääsi laidoista läpi, välillä HIFK:n viisikon sisälle muodostui isoja tiloja, johon JYP pystyi syöttämään hyökkääjän täyteen vauhtiin. Prässi toimi, varsinkin Helsingissä, ajoittain todella hyvin.
Siinäkin oli kuitenkin omat ongelmansa: välillä HIFK innostui liiaksikin prässäämään ja omiin syntyi ylivoimahyökkäyksiä. Niin kuin sanoit, jos HIFK meinaa prässätä korkealta, sen pitää olle yhtenäistä ja sen pitää tapahtua koko viisikon voimin. Se on myös toisaalta HIFK:n vahvuus - parhaimmillaan HIFK painestaa koko hyökkäysalueen leveydeltä.
HIFK ei tule voittamaan tätä pudotuspelisarjaa vetäytyvällä keskialueen ohjauspelillä.
Kokkonen: Myös HIFK:n hyökkäyspelaamisessa korostuu puolustuspelillinen osa-alue. Kärpät on yksi Liigan kenties Liigan paras, joukkue iskemään nopeasti vastaan, ja nopeat suorat hyökkäykset ovat yksi sen tärkeimmistä hyökkäyspelin osa-alueista. Ne HIFK:n pitää saada laadukkaalla puolustusvalmiudella pois.
HIFK:n tulee laittaa erityisesti pelin puoli nopeasti tukkoon. Kun Kärpät riistää puolustusalueellaan kiekon, painoton laitahyökkääjä tekee niin sanotun ylijuoksun painolliselle puolelle ja pyrkii saamaan pelin puolelle joukkueelleen yli- tai tasavoimatilanteen.
Vastaprässi vai vetäytyminen? Se on dilemma, jonka HIFK kohtaa, kun Kärpät riistää kiekon.
Vastaprässi vai vetäytyminen? Se on dilemma, jonka HIFK kohtaa, kun Kärpät riistää kiekon. Kärppien reagointi kiekonriistoihin on niin nopeaa, että jos HIFK:n vastaprässi höntyilee ja ei pysty kiekkoa riistämään takaisin, Kärpät karkaa ylivoimahyökkäykseen hämmästyttävän nopeasti. Toisaalta HIFK ei voi pelata koko ajan varman päälle ja vetäytyä aina, kun kiekon menettävät.
Jos HIFK reagoi laadukkaasti kiekonmenetyksissään ja pystyy tukkimaan Kärppien nopeat vastaiskut, stadilaisten osakkeet kohoavat.
Leinonen: Vaikka runkosarja on aina runkosarja, niin sieltä voi ottaa yhden pelillisen yksityiskohdan, johon HIFK voi iskeä. Hyökkäysalueella HIFK pyrki toisteisesti iskemään Kärppien selustaan. Hyökkäyssiniviivalta murtauduttiin päätykiekoilla hyökkäysalueelle ja päädystä rakennettiin laadukkaita maalipaikkoja laadukkaan päätypelin turvin.
Myös hyökkäysalueella kiekkoa lähetettiin monia kertoja kulmiin ja päätyyn. HIFK, kun on parhaimmillaan pääty- ja kulmapeleissä.
HIFK pystyy varsin nopeasti luomaan hyökkäysalueen kulmiin ja laitoihin alueellisia ylivoimatilanteita, josta muutamalla lyhyellä syötöllä luomaan laadukkaan maalipaikan. Pitkissä hyökkäyksissä hyökkäyssiniviivan kulmissa puolustajan ja hyökkääjän yhteistyöllä pystytään myös ohittamaan kärkikarvaaja, kun kiekkoa kierrätettään viivassa.
Missä piilevät HIFK:n heikkoudet, joihin Kärpät iskee?
Leinonen: Vaikka HIFK:n avauspelaaminen menikin eteenpäin JYP-sarjassa, saivat jyväskyläläiset silti sen ajoittain todella pahasti sekaisin. Mikäli HIFK:n pelaajien työmoraali ei ole tapissa tai valmistautuminen mennyt nappiin, niin se näkyy heti pelitavan toteutuksessa ja syötöissä. Kärpät on myös laadukas joukkue puolustamaan koko kaukalon pituudelta eteenpäin.
Kiekollisen pelaamisen laatu siis korostuu, niin hyökätessä kuin puolustaessakin. Mikäli Kärpät pääsee määrittämään pelin virtausta mielin määrin, on HIFK vaikeuksissa. Jos vaihdot ilman kiekkoa lisääntyvät, siirtokiekot omalta puolustusalueelta lisääntyvät, eikä laadukkaaseen hyökkäyspelaamiseen riitä enää energiaa.
Kokkonen: Olen todella skeptinen sen suhteen, että HIFK:n kiekollisen pelin nopeus pystyy vastaamaan Kärppien kiekonliikutteluun. HIFK:lla sakkasi runkosarjassa avauspelaaminen välillä pahastikin, kun taas Kärpät on jauhanut tasaisen tappavasti omaa kiekollista peliään koko kauden. Kuten mainitsit, avauspelaaminen on helsinkiläisjoukkueella parantunut, mutta Kärpillä on kiekollinen pelaaminen vahvemmin selkäytimessä.
Kiekonhallinta kääntynee siis jopa selvästi Kärpille erityisesti Oulussa. Se ei ole optimitilanne HIFK:lle, joka haluaisi itsekin kiekkoa hallita. Siinä mitataan sitten HIFK:n kykyä ja malttia puolustaa höntyilemättä.
HIFK:lla sakkasi runkosarjassa avauspelaaminen välillä pahastikin, kun taas Kärpät on jauhanut tasaisen tappavasti omaa kiekollista peliään koko kauden.
Leinonen: JYP-sarjassa HIFK:n keskialueen puolustupelaamisen vaikeudet heijastuivat heti myös puolustusalueen puolustuspelaamiseen.
Omalla puolustusalueen kulma- ja laitaväännöissä HIFK luottaa hyvin vahvasti tuplaamiseen ja ajoittain jopa triplaamiseen. Jos molemmat puolustajat ovat kulmassa kaivamassa kiekkoa, täytyy painottoman puolen hyökkääjän muistaa laskeutua oman maalin eteen. Tätä ei ole aina tarpeeksi usein tapahtunut.
Ja varsinkin JYP käytti tätä härskisti ajoittain hyväkseen ja pääsi iskemään maalinedustoilta maaleja.
Myös mainitsemasi Kärppien vastahyökkäykset ovat olleet HIFK:lle myrkkyä. HIFK menettää välillä turhankin paljon keskialueella kiekkoja, tilanteissa, joissa puolustuvalmius ei ole kohdallaan ja viisikko levällään.
Kokkonen: Oman alueen tuplauksessa ja triplauksessa on HIFK:n kannalta se ongelma, että hyökkäysvalmius heikkenee merkittävästi, jos syvällä omalla alueella on kulmaväännössä voimakas ylimiehitys. Valmius lähteä siitä vastahyökkäykseen on usein onneton. Ja vastahyökkäykset voisivat olla yksi keino iskeä Kärppiä vastaan, sillä oululaiset pyörittävät varsin rohkeasti hyökkäysalueen peliä ja paikkauspelaaminen on löyhää. Siniviivalla saattaa olla yksi pelaaja, ja syvällä hyökkäysalueella loput neljä.
Toki myös oman alueen ylimiehitys on ollut Suomi-kiekon ominaispiirteitä jo pidemmän aikaa, joten siinäkin suhteessa HIFK pelaa tyypillistä suomalaista jääkiekkoa.