Kuopiossa ja Lahdessa on huilittu runkosarjan päätöksen jälkeen. Pitkä huili on ollut niin ikään KalPan ja Pelicansin tämän kauden viimeisimmästä kohtaamisesta. Joukkueet pelasivat vastakkain niinkin kauan sitten kuin 20. joulukuuta 2016. Tuolloin Pelicans oli kotonaan parempi tylysti lukemin 4−0.
Neljästä kamppailusta KalPa voitti muut kolme ja niistä kahdessa kuopiolaiset jättivät Pelicansin nollille. Molemmissa otteluissa kilpipaitojen maalilla pelasi Eero Kilpeläinen, joka myös rikkoi helmikuussa Liigan kaikkien aikojen nollapeliennätyksen.
Joukkueet kohtasivat viime keväänä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja lahtelaiset etenivät jatkoon. Kuopiossa on paljon hampaankolossa viime vuodesta ja revanssihenki on päällä.
Pudotuspelisarjaa ovat ennakoimassa Jaakko Gummerus Kuopion toimituksesta ja Miska Miettinen Lahden toimituksesta.
Pelicansin fyysinen peli korostuu pudotuspeleissä - se aiheuttaa KalPalle vaikeuksia?
Gummerus: Pudotuspeleissä tuomarilinja muuttuu perinteisesti sallivammaksi ja pelityyli sitä myötä fyysisemmäksi. KalPan kaltaiset taitoon ja vauhtiin nojaavat joukkueet ovat yleensä tällaisessa tilanteessa kärsivänä osapuolena.
Pelicans pystyy pelaamaan fyysisesti ja erittäin ärsyttävästi. Tämä voi olla KalPalle ongelma, mikäli se saa sitä myöten oman pelinsä sekaisin. Kuopiolaisten pelaamiselle on erittäin tärkeää olla koko ajan pelin yläpuolella ja päästä toteuttamaan omaa pelityyliään mahdollisimman pakottomasti.
Joukkue ei saisi hermostua ja menettää peliotettaan, vaikka lahtelaiset varmasti käyttävät kaikki keinonsa ärsyttääkseen kilpipaitoja. Kuitenkin myös KalPan täytyy pystyä ainakin jossain määrin vastaamaan fyysiseen peliin, tai muuten jatko kevään peleissä näyttää epätodennäköiseltä. Esimerkiksi Niko Mikkola on kuopiolaisista sellainen, joka pystyy tarjoamaan apua sillä osastolla.
Miettinen: Näin voi olla. Kuten allekirjoittanut kolumnissaan aiemmin mainitsi, Pelicans käytti runkosarjassa tätä vahvuuttaan hyödyksi mainiosti ampumatta telkkää pöntöstä. Jaakko oikeastaan tyhjensi potin viittaamalla sallivaan linjaan ja fyysiseen pelityyliin sekä sen tuomaan ärsytykseen.
Lahtelaiset osaavat kyseiset seikat, eikä runkosarjassa joukkue mennyt tästä pidemmälle. Kun vastustajan ihon alle päästiin, siellä pysyttiin, eikä itse provosoiduttu. Se oli Pelicansin kannalta hyvä merkki. Tämä kertonee siitä, että joukkue tietää, mitä tekee juurikin mainitun fyysisen pelin saralla.
Pelillisesti joukkueet ovat aikalailla tasaisia, mutta ihon alle pääsemisessä lahtelaiset ovat ehkä himpun verran edellä. Nostaisin esimerkiksi Juhani Tyrväisen ja Justin Hodgmanin tapetille. Onko mitään vastenmielisempää, kun heidän tekemänsä tai järjestämänsä maalit, ja tähän päälle pienet ärsytykset?
KalPan luisteluvoimainen pelityyli ja viimeistelytehokkuus vievät joukkueen jatkoon?
Gummerus: Kuopiolaisten kiekkokontrollipeli sai tälle kaudelle vivahteen suoraviivaisemmasta pelistä, ja se siivitti joukkueen erinomaiseen tulokseen runkosarjassa. Useat pelaajat tekivät henkilökohtaisia piste-ennätyksiä, mikä myös kertoo siitä, että pelityyli on toiminut.
Janne Keränen paukutti runkosarjassa 24 maalia, Jesse Mankinen 18 ja Matias Myttynen 14 osumaa. Onnistumisia tuli siis laajalla rintamalla ja niitä tarvitaan myös pudotuspeleissä.
Runkosarjan loppuvaiheilla KalPan meno alkoi tosin hyytyä viimeistelyn ja myös pelitavallisiin liittyvissä asioissa. Luistelu näytti otteluissa kankealta, kiekko ei liikkunut tarpeeksi nopeasti, eikä joukkue saanut luotua kovin paljoa erittäin vaarallisia maalipaikkoja.
Joukkue laukoi paljon, mutta suurin osa vedoista tuli joko huonoista paikoista tai menivät ohi. Niin ikään kaukalossa näkyi kaikuja vanhoista "kulmaralleista", joissa KalPa hallitsee kiekkoa näennäeisesti hyökkäysalueella, mutta ei pysty luomaan vaarallisia maalintekopaikkoja.
Pelicansia vastaan KalPan täytyy päästä pelaamaan vahvasti "omaa peliään" ja saada pelilleen leimalliset asiat toimimaan joka ottelussa. Myös kaksinkamppailuvoimaa täytyy löytyä, muuten lahtelaiset pääsevät riisumaan kilpipaidat aseistaan.
Miettinen: Jaakon esille nostamista "kulmaralleista" oli Pelicansin pelissä viiteitä heidän kannalta harmittavasti tasaiseen tahtiin koko runkosarjan ajan. Toisaalta parhaimpina päivinä kulmarallit Antti Erkinjuntin ja kumppanien johdolla johtavat maaleihin tai vähintäänkin vastustajan tekemään rikkeeseen ja sitä seuranneeseen ylivoimaan.
Jos KalPan vauhti hyytyi runkosarjan lopussa, oli Pelicansilla erikoisia suvantovaiheita silloin tällöin runkosarjassa. Suuri kysymys lienee se, kumpi suorittaa ottelusarjan tasaisemmin. Oma peli korostuu myös lahtelaisten leirissä, pelaajien roolien jaon on onnistuttava.
Erikoistilanteiden ja ratkaisupotentiaalin rooli korostuu entisestään pudotuspeleissä, kumpi on etulyöntiasemassa?
Gummerus: Viime kevään Pelicans-sarjassa KalPa kaatui esimerkiksi ylivoimansa huonouteen. Viime kaudella se oli todella surkeaa koko kauden, eikä sitä saatu herätettyä liekkiin pudotuspelien alkaessa. Tällä kaudella ylivoima on ollut paljon paremmalla tolalla, tosin huonojakin jaksoja on kauteen mahtunut. Ykkössentteri Jaakko Rissanen on KalPan kärkiylivoiman primus motor ja jakelee parhaimmillaan loistavia passeja.
Runkosarjan viidenneksi paras alivoima takaa hyvät lähtökohdat sarjaan myös siltä osin. Toki jäähyilyä on pyrittävä välttämään. Viime kevään sarjassa KalPa sortui ottamaan liikaa jäähyjä ja päästi Pelicansin siltä osin etulyöntiasemaan.
Ratkaisupotentiaalia KalPasta löytyy, mikäli kuopiolaiset pystyvät jatkamaan runkosarjan viitoittamalla onnistumisten tiellä. Loppuvaiheessa kone alkoi joiltain pelaajilta vähän yskiä, mutta muun muassa Janne Keränen otti vielä hienon loppukirin aivan runkosarjan loppuun. Myös esimerkiksi Matias Myttysen kausi on ollut todella hieno ja uskon, että hän onnistuu myös pudotuspeleissä.
Miettinen: Pelicansin osalta on paha sanoa. Jos oli pelillisesti joukkueen tekemisessä vuoristorataa, samaa voi sanoa myös erikoistilannepelaamisesta. Joukkueella sekä yli- että alivoima olivat runkosarjassa vasta 12:nneksi parasta. Sitä on mielestäni kuitenkaan turha tuijottaa.
Lahtelaisilla on hyökkäyspäässä ratkaisuvoimaa jopa ymmärrettyä enemmän. Kärkimiesten, kuten Erkinjuntin, Vili Sopasen, Iikka Kangasniemen ja Hodgmanin lisäksi pitää muistaa, että myös koko runkosarjan läpi pelannut Hannes Björninen sekä aikanaan Hermeksessä hurjaa jälkeä juurikin ylivoimalla tehnyt Aleksi Rekonen ovat potentiaalisia ratkojia. Eikä sovi unohtaa viivapommi Juha Leimua.
Kysymys kuuluu, kuka pystyy nostamaan vaihdetta vielä yhden pykälän isommalle? Vai pystyykö kukaan? Jos pystyy, Pelicans on vahvoilla laajuuden takia.
Arvio
Gummerus: Sarja tulee olemaan tasainen. Kahden erilaisen pelifilosofian kohdatessa kahdessa erilaisessa kaukalossa on vaikea ennustaa jatkoonmenijää. Uskon, että KalPa saa käytettyä vahvuuksiaan vauhtia ja hyvää viimeistelyä hyväkseen ja menee jatkoon voitoin 4-2.
Miettinen: Heitän kysymysmerkin ilmaan, enkä tyrkkää suoranaisesti kumpaakaan jatkoon. Uskallan kuitenkin väittää, että sarjasta tulee värikäs, eikä kuudes tai seitsemäs peli ole kaukana. Maalirikkaita pelejä siellä, tiukkoja yhden maalin marginaaleja täällä, toisaalta fyysisyyttä, joskus hitaita lähtöjä. Vuoristorataa.
