Kolme hävittyä puolivälieräsarjaa putkeen kertoo yksiselitteisesti KalPan iskukyvystä viime vuosien ratkaisuhetkillä. Siksi joukkueessa puhutaan tällä hetkellä mieluummin eteenpäin katsomisesta kuin vanhojen muistelemisesta. Silti lausahdukset opin ottamisesta epäonnistumisista kuuluvat seurajohtajien suusta syksyisin, eikä mustakeltainen pataljoona tee tässä tapauksessa poikkeusta.
Urheilullisen menestyksen rakentaminen perustat luodaan taloudellisella puolella. Näin Kuopiossa ainakin ajateltiin ainakin reilu vuosi takaperin, kun ennätyssatsauksin luotu joukkue oli rakennusvaiheessa. Hutikuti on myönnetty ja kauden 2013-2014 kulubudjettia on leikattu huomattavasti etenkin pelaajabudjetin muodossa.
Se, että KalPa lähtee kauteen pienemmällä panostuksella ei tarkoita menestystoiveiden hautaamista. Silti odotusarvot savolaisten menestymisestä ovat maakunnassa matalalla. Kuopiossa eletään kauden alla realismin vallitessa. Toinen yhtä suuri vaje tilikauden tuloksessa sysäisi seuran heikkoon jamaan.
Onko kausi 2013-2014 enemmänkin taustojen kunnostamisen kausi, johon ei syöksytä urheilullisen menestyksen ehdoilla?
Tasaisista palikoista korkea torni?
KalPalla ei ole tarjota tällä kaudella selkeää pistelinkoa, jonka harteille ladata kasaa tiiliskiviä. Superjunnukaksikko Kasperi Kapanen - Artturi Lehkonen on varmasti kaikkien suupielillä pohdittaessa suuria odotusarvoja, mutta heidänkään päällensä sateentekijän viittaa ei voida asettaa. Mitä todennäköisemmin ilman mahtihankintoja operoiva KalPa menestyy tällä kaudella vain kollektiivisen tason nostamisen kautta.
Vaikka joukkueen sopimushyökkääjistä kahdeksan pelaajan synty ajoittuu 1990-luvulle, ei rosteri kuulu sarjan nuorimpiin. Käytännössä vain Kapaselle ja Lehkoselle on lähtökohtaisesti luvassa iso rooli alkukaudesta lähtien. Kärjen takana on asemia kärkkymässä puoli tusinaa uutta kasvoa, joista ainakin osa pääsee maistelemaan miesten pelien vauhtia.
Uusista ulkomaan avuista Luke Pitherista ja Jeff Fossista ei kannata sanoa painavaa sanaa ennen lokakuun puoliväliä. Pelkkien tilastojen tarkastelun valossa puhutaan vahvistuksista, joilla korvataan viime kauden kahden ensimmäisen kentän pelureista, mutta siinä kaikki.
Viime kaudella hyvin pitkälti Mikko Koskisen ja Sakari Salmisen varassa eläneet kuopiolaiset eivät kyenneet muodostamaan kokonaisvaltaista hyökkäyspelisuunnitelmaa. Onkin äärimmäisen mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa kautta Jari Laukkanen kykenee muokkaamaan viime kautta tasaisemmasta pelaajamassasta toimivan kokonaisuuden, jonka hyvän ja huonon päivän ero ei ole kuin yöllä ja päivällä.
Pelitavallisesti KalPan vaihtoehtona ei ole kehittää peliä kiekollisempaan suuntaan. Laukkanen ja Antti Pennanen ovat käytännössä pakotettuja ohjaamaan suojattejaan virtaviivaiseen pelitapaan, jossa kenttää uskalletaan halkoa tarvittaessa rohkeasti ylöspäin. Laitureiksi on asettaa muutaman luisteluvoimainen yksilö, joiden rooli korostunee tämän kauden joukkueessa. Asenteesta menestys ei tule jäämään kiinni. Sen sijaan valmennusjohto ei voi selitellä enää jouluna tappioita loukkaantumisilla ja epäedullisilla pomppukiekoilla. Suoritusvarmuus on löydyttävä kiekkokontrollin heikentymisenkin uhalla.
Yhteistyö Mestis-seura Kajaanin Hokin kanssa tuskin tuo pelaajavirtaa etelän suuntaan. Käytännössä vain erittäin pahat loukkaantumiset voivat johtaa näytön paikkaan Liigassa. Vitostie tullee kuitenkin huomattavan tutuksi Liigassa vähempään vastuuseen tyytymään joutuville pelureille.
Järkiajattelua menestymättömyyden uhalla
Elokuun lopulla KalPa tiedotti muutoksesta johtoportaassa. Jos KalPan maltillinen pelaajapolitiikka oli käytännössä pakon sanelema ratkaisu, ei toimitusjohtajan vaihtaminen lokeroidu samaan kategoriaan.
- Reilut kaksi vuotta olen tehnyt sekä toimitusjohtajan että urheilujohtajan tehtävää rinnakkain. Olen huojentunut, että hallitus päätti valita yhtiöön ammattitoimitusjohtajan, perusteli syyskuun lopussa toimitusjohtajan pallilta väistyvä Kimmo Kapanen.
Yrityselämässä meritoituneen Toni Saksmanin siirtyminen toimitusjohtajan tehtäviin luulisi tuovan vakautta toimintaan. Kapaselle urheilutoimenjohtajan rooli ei ole uusi, eikä tätä muutosta voida pitää merkittävänä uudistuksena. Totta on kuitenkin se, että järjellä ajateltuna kentän ulkopuoleinen roolitus vastaa toimijoiden mukavuus- ja osaamisaluetta parhaiten.
Henkilöstömuutokset johtoryhmässä ja kulujen järkeistäminen viestittävät vahvasti sitä, että organisaatiossa halutaan katsoa pidemmälle kuin vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Viime kausi kun osoitti, että urheilullisen ja taloudellisen menestyksen tavoittelun äärimmilleen virittäminen voi tuottaa hallaa. All in -menetelmällä on harvoin tehty hyvää urheilubisnestä.
KalPan siirrot jäällä ja jään ulkopuolella tuoksuvat rationalismilta. Näin syyskuun alussa ei voi olla välttymättä ajatukselta välikaudesta, jolloin urheilullinen menestys ei olisi arvoista suurin.
Rationaalisuuden aika tarkoittanee kuitenkin samalla sitä, ettei keltamusta rykmentti ei pelaa keväällä mitaleista.
