Bostonin ensimmäisen kierroksen peleistä ei voi vetää suuria johtopäätöksiä, sillä raajarikkoinen Montreal oli koko ajan jäljessä vastustajaansa. Osaltaan tämä kertoo toki Bruinsin hyvyydestä, sillä Canadiens yritti kaikin keinoin horjuttaa bostonilaisten peliä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Canadiens-sarjasta voidaankin Bostonin osalta nostaa esiin vahva usko omaan tekemiseen. Joukkue jaksoi jauhaa oman systeeminsä mukaan ja pystyi myös vastaamaan Canadiensin esittämiin haasteisiin fyysisellä osastolla. Varmaa on, että tämä karhulauma ei tänä keväänä ota ainuttakaan taka-askelta. Kovuudella Bruinsia ei kaadeta.
Carolinan kevätkausi on puolestaan ollut melkoista triumfia. Joukkue teki ryhtiliikkeen, jonka johtajina ovat häärineet kapteeni Eric Staal ja maalivahti Cam Ward. Runkosarjassa saavutettu vire jatkui pudotuspeleissä, kun ryhmä kellisti New Jerseyn seitsemännessä ottelussa kahdella viime hetken osumalla. Nämä onnistumiset eivät varmasti tee pahaa joukkueen uskolle ja hengelle.
Bruinsiin verrattuna Carolinan otteet heilahtelevat enemmän. Devilsiä vastaan joukkue oli välillä herra ja Hidalgo, mutta välillä pahasti vänkärin paikalla vastustajan viedessä peliä. Bostonin tasaiset esitykset ja tasainen ryhmä voikin olla myrkkyä Hurricanesille. Pohjoiscarolinalaiset ovat tottuneet kurinalaiseen vastustajaan Devilsiä vastaan, mutta Bostonin hyökkäys on monta astetta vaarallisempi ja leveämpi kuin New Jerseyn.
Huippuvahdit
Ward oli New Jerseytä vastaan huimassa iskussa. Taisto henkilöityi pitkälti juuri häneen ja vastapuolen legendaan Martin Brodeuriin. Lopulta Ward otti tärkeimpään eli voittosarakkeeseen yhden kiinnityksen kilpakumppaniaan enemmän. Bruins saakin tehdä täyden päivätyön ohittaakseen Hurricanes-vahdin.
Huonoksi ei voi haukkua Bostoninkaan maalivahtiosastoa. Vezina-ennakkosuosikki Tim Thomasin torjunnat eivät aina ole oppikirjojen mukaisia, mutta kiekot tarttuvat suojuksiin tehokkaasti. Carolinaa vastaan hänkin joutuu jälleen kovempaan testiin kuin aiemmin. Maalivahdin huonouteen tämä sarja tuskin on kaatumassa kumpaankaan suuntaan.
Molempien herrojen hommaa helpottaa luonnollisesti edessä oleva puolustus. Kummankin joukkueen pakiston nimilista on varsin tasainen, vaikkakin esiin voi nostaa muutaman nimen.
Bostonin Zdeno Chara pystyy tarvittaessa pelaamaan valtavia minuutteja. Jättiläinen on lähes mahdoton kierrettävä alakerrassa ja lisäksi mies tykittää kanuunoita ylivoimalla kovaan tahtiin. Yksi Carolinan tavoite lieneekin Charan pehmittäminen, mutta se ei ole helppo missio.
Murheena Bostonin puolustuksessa on Matt Hunwickin puuttuminen. Mies kiidätettiin sairaalaan Canadiens-sarjan aikana ja lopulta häneltä jouduttiin poistamaan perna. Puolustajaa tuskin nähdään kaukalossa hetkeen.
Carolinalla ei ole aivan Charan kaltaista ykkösnimeä, mutta esimerkiksi Joni Pitkänen, Joe Corvo ja Anton Babtshuk ovat pelanneet hyvät pudotuspelit.
Jyrääkö laaja materiaali?
Bostonin hyökkäys on sikäli erikoinen, että varsinaista ykköskenttää on vaikea nimetä. Kaikki neljä vitjaa pelaavat tasaisesti, kun joukkueet ovat täysilukuisia. Montrealia vastaan parhaassa iskussa olivat Milan Lucic, David Krejci ja Michael Ryder. Ylivoimalla Bruinsin ykkösmies on syöttökone Marc Savard, joka nakutellee hyvät pisteet myös Hurricanesia vastaan.
Bruinsin hyökkäys on taitava, mutta samalla myös kova, sillä taitopelaajistakin löytyy ärhäkkyyttä. Tämän osoitti Montrealia vastaan Patrice Bergeron, joka tiputti hanskansakin. Hyökkääjän vasuri yllätti vastustajan pahan kerran. Yksi sarjan ratkaisupelaajista voi olla myös Phil Kessel, joka on ollut hyvässä vireessä. Bruinsin hyökkäyksestä on sivussa ainoastaan jo kautensa päättänyt Marco Stürm.
Hurricanesin isoin nimi on tietysti kapteeni Staal. Kauden aikana mies erotettiin tutkapari Ray Whiteneystä, jotta joukkueesta löytyisi tehoja laajemmalta rintamalta. Pudotuspeleissä kaksikko kuitenkin palautettiin yhteen ja tulosta alkoi tulla. Molemmat miehet sekä oivaltaviin syöttöihin että kylmäpäiseen viimeistelyyn.
Muina niminä Hurricanesin hyökkäyksestä kannattaa nostaa esiin hyvin tsemppaava Chad LaRose ja kalajokinen Jussi Jokinen. Kesken kauden seuraan saapunut suomalainen onnistui hienosti viimeistelyssä New Jerseytä vastaan juuri silloin, kun pitääkin – aivan ottelun lopussa. Toinen osumista oli voittomaali neljännessä pelissä ja toinen elintärkeä tasoitus seitsemännessä kohtaamisessa.
Mistä ratkaisu?
Carolinalla löytyy erikoistilanteisiin osaajia. Ongelma voi kuitenkin olla se, että vaikka Boston pelaa kovaa, se ei ota kovinkaan paljoa jäähyjä. Bruinsin ali- ja ylivoimat ovat olleet puolestaan todella hyvässä iskussa.
Molemmat joukkueet pystyvät varsin nopeaan peliin, joten sarjan voidaan odottaa olevan varsin yleisöystävällinen. Kumpikin ryhmä on kuitenkin myös varsin kurinalainen. Varsinkin Bruinsin usko omaan systeemiin on kovalla tasolla. Montreal-sarjassa eri käänteiden jälkeen kommentit ryhmästä olivat koko ajan luokkaa ”me pelaamme vain omaa peliämme”.
Hurricanesin kärkinimet Staalin johdolla ovat erinomaisessa iskussa, mutta Bostonin rivien leveys lienee sarjassa myrkkyä. Neljän kentän rummutus on pitkässä sarjassa tärkeä seikka, joka lopulta tuonee voiton Bostoniin.
Hurrikaani on menettänyt enimmät tehonsa paholaisten kimpussa, ja kevätunilta heränneet karhut murjovat itsensä jatkoon voiton 4-1
