Pelicansin maalinsuulla yksi veskareista kantaa selkeää ykkösvahdin viittaa. Jere Myllyniemellä on ehdoton asema aloittavana kassarina. Viime kauden alavireisesti muun joukkueen mukana aloittanut Myllyniemi kasvoi keväällä ykkösvahdin mittoihin, kun veräjänvartija piti lahtelaiset mainiolla pelillään pudotuspelimahdollisuuksissa kiinni aivan runkosarjan loppumetreille asti.
Penkkivahdin paikkaa pitää ennakkokaavailuissa turkoosipaitojen lupaavin nuorimies, Janne Juvonen. Ainoastaan kokeneen Myllyniemen mahdollinen alavire voi antaa nuorelle Juvoselle paikan ykkösvahdin valokeilassa, muuten miehen työksi jää luultavasti pääosin tuurailu.
Kakkosmaalivahdin rooli Lahdessa on myös suhteellisen selkästi Juvosen hallussa. Suurimmilta osin Pelicansin A-nuorissa pelaava norjalainen Thomas Narmo treenaa miesten edustusjoukkueen kanssa, mutta vain loukkaantumiset tulevat avaamaan viikinkivahdille paikan SM-liigamaalilla. Komennus Mestikseen Peliittoihin hakemaan kokemusta on myös erittäin mahdollinen.
Tässä voikin nähdä jo yhden Pelicansin kokoonpano-ongelmista. Laajuutta miehistössä ei ole melkein nimeksikään.
Oman maalin suojelusenkeleitä ja pari asetta viivalle
Puolustus näyttää Pelicansin tasapaksusta miehistöstä paperilla kaikkein vahvimmalle. Pelaajien keskinäinen tasoero ei ole suuri, ja lähes jokainen turkoosien alakerran miehistöstä on kannuksensa liigakaukaloissa jo ansainnut.
Lahtelaisten suurimman vastuun kantaa kokeneen osaston pakki, Oskari Korpikari. Monikäyttöisenä oman pään pelin hallitsijana Korpikarin tulee nostaa omaa panostaan myös kiekollisen pelin puolella. Muuten mies on takuuvarma työjuhta, joka taistelee puolustuspäässä illasta toiseen.
Pelicansin puolustuspäässä eivät eilisen teereen pojat juuri juhli. SM-liigan otteluennätyksen haltija, ikinuori Jan Latvala, kotikaupunkiinsa palannut Henri Laurila, sekä Antti Ylönen, johtavat näkemyksellään ja kokemuksellaan lahtelaispuolustusta.
Turkuun lähtenyttä Markus Seikolaa on viivapelissä hankittu paikkaamaan Tapparasta Juha Leimu. Tamperelaisella puolustajalla on iso rooli hyökkäyssuuntaan, sillä Pelicansin kokoonpanossa selkeät hyökkäävän puolustajan raamit täyttää Leimun lisäksi ainoastaan Joonas Hurri. Puolustuspäässäkin Leimun on jätettävä viime kausina nähdyt osittaiset koomailut. Jos näin tapahtuu, on taitavalla viivapelurilla erittäin lupaavannäköinen kausi edessään.
Lahtelaisväriä puolustukseen lisäävät omat kasvatit Hurri, Juha-Pekka Pietilä ja Niko Tuhkanen. Hurri ja Pietilä hakevat viimeistä läpimurtoaan liigakaukaloissa, kun taas Tuhkanen palasi kotiin hakemaan itselleen näyttöpaikkaa SM-liigassa. Kaudet Valko-Venäjällä, Ruotsissa ja viimeksi Vaasassa, ovat antaneet Tuhkaselle lisää rutiinia, eikä Lahden kaukalossa nähdäkään enää samaa epävarmahkoa peruspuolustajaa kun viimeksi kaudella 2010-2011. Tilannetasaisuus ja pelin ymmärtäminen ovat lisääntyneet Tuhkasen otteissa.
Mahdollisina stuntteina puolustuksen loukkaantumisiin ja pelipaikkojen kierrättämisiin voidaan nähdä kauden aikana Kärppien A-nuorista Lahteen siirtynyttä Stepan Jenikiä, sekä lahtelaiskasvatti Mikko Arosta. Molemmat treenaavat Pelicansin mukana, mutta tulevat pelaamaan luultavasti pääosin Mestistä, tai A-nuorten SM-liigaa.
Pelicansin puolustuksen rakenne on toimiva. Nuoria ja näytönhaluisia omia kasvatteja, pari paluumuuttajaa sekä toimivia perusluutia oman maalin eteen. Tällä ryhmittymällä on tiukka työ pitää puolustus tiiviinä, mutta kaikista Pelicansin osa-alueista se on todennäköisin onnistuja.
Jos peruspuolustajat onnistuvat omassa osassaan, on hyökkäyspään apujen helpompi ylittää omia odotuksiaan.
Hyökkäys, nyhjäise maalisi tyhjästä!
Lahtelaisten hyökkäyspään miehistöä tutkaillessa voi huomata lähes ensisilmäyksellä ongelman. Kärkipään osaaminen puuttuu Pelicansin hyökkäyksestä lähes kokonaan.
Joukkueessa löytyy maalintekoon kaksi pyssyä, Radek Smolenak ja Vili Sopanen, jotka terveenä pysyessään kantavat Pelicansissa maalinteon suuret paineet. Lukemia ja tekoja kaivataan molemmilta, sillä muiden onnistumisista ei takeita voi antaa. Myös Timo Pärssisellä ja Tomi Pekkalalla on potentiaalia maalintekoon, mutta molemmilla kaksikosta on omat arvailun varaan jätettävät kohtansa. Pärssisellä osumat riippuvat paljolti siitä, kuinka kehäketun luistin kulkee. Pekkalalla taas tulee olemaan runsaasti näytettävänä siinä, kuinka hän onnistuu sopeutumaan liigatason vauhtiin.
Pelinrakentelun puolella Pelicans oli viime vuoden syksyllä aivan kaamoksessa, kun kukaan joukkueeseen hankituista pelaajista ei pystynyt ottamaan hyökkäyspään kapellimestarin manttelia harteilleen.
Keväällä ongelma ratkesi Tyler Redenbachin muodossa. Kanadalainen toi tarvittavan ominaisuuden lahtelaisleiriin ja ansaitsi näin myös jatkosopimuksensa. Redenbachilla on tällä kaudella ykkössentterin rooli kannettavanaan, lahtelaiset kaipaavat oivaltavaa työskentelyä myös tällä sesongilla. Viime keväänä Redenbach sai usean Pelicansin konkaripelaajan liitoon ja sitä joukkueen luotsi Hannu Aravirta toivonee myös nyt.
Yksi isoin kysymysmerkeistä mastokaupunkilaisten mietteissä on ollut Jesse Niinimäki. Kesken viime kauden Ilveksestä kaupattu sentteri ei osoittanut sen suurempia merkkejä pelillisestä heräämisestään kevään runkosarjakoitoksissa, mutta sai silti rustata puumerkkinsä lahtelaisseuran jatkopahviin. Niinimäessä on hyvän pelintekijän pohja, mutta nähtäväksi jää, saako kokenut Aravirta heräteltyä nukkuvan tamperelaisen ja luotsattua tämän takaisin oikeille raiteille. Mies tulee viihtymään Pelicansin roolituksissa enimmäkseen laiturin paikalla.
Kokemukseen ei ainakaan pitäisi lahtelaishyökkäyksenkään kaatua. Miikka Männikkö, Kimmo Koskenkorva, Jarkko Immonen, Pekka Saarenheimo, kaikilla on kokemusta tarjolla riittämiin. Jokaisen on vain näytettävä, että sillä kokemuksella on muutankin kuin näennäisarvo. Tekemisen on näyttävä myös kentällä.
Duunariosasto on perinteiseen lahtelaiseen tapaan kunnossa. Työntekijäosaston liidereinä jatkavat tutut arvokkaat työhevoset Tommi Paakkolanvaara ja Marko Pöyhönen, joiden tekemiseen voivat lahtelaiset luottaa kuin muuriin. Paakkolanvaara tulee myös totuttuun tapaansa kantamaan myös reilusti kiekollista vastuuta, sekä henkisen liiderin roolia. Läpimurtokautta voi povata jo viime kaudella pirteästi esiintyneelle Janne Ritamäelle.
Mielenkiintoinen esiintyjä on myös Pelicansin juuri kiinnittämä nuori Joel Mustonen. Lahtelaisten kakkosvalmentajan poika on kärsinyt pitkään mykoplasmasta ja sen jälkitaudeista, mutta on nyt vihdoin paranemaan päin. Tervehtyessään täyteen kuntoonsa on kahden kauden pituisen sopimuksen solmineesta Mustosesta varmasti iloa turkoosipaidoille.