Kolme syytä: Ässien peli kehittyi, mutta ei riittävästi

LIIGA / Artikkeli
Kevään 2017 viimeinen yleisön kiittäminen oli menossa.
Kuva © Kirsi Teiskonlahti
Kevään 2017 komeetta Ilves oli Ässiä parempi otteluvoitoin 2−1. Päävalmentaja Karri Kivi on saanut tamperelaisjoukkueen raiteilleen, eikä Ässät pystynyt lopulta vastaamaan siihen.

Jatkoaika niputti yhteen Ässien päättyneen kauden. Taistelu kuudennesta sijasta oli jotain, mihin Porissa ei oltu hetkeen totuttu, joten sikäli tulosta voi kehua. Matkan katkeaminen kesken jätti silti myös kysymysmerkkejä.

Peli kehittyi, mutta takamatkaa jäi vielä.

1. Hyökkäyspelaaminen

Ässien hyökkäyksiinlähdöistä ja myös toiminnasta hyökkäysalueella jäi puuttumaan rytmitys. Osa pelaajista puski kohti maalia aina ja poikkeuksetta, ja vetoja sinkoili silloinkin, kun vastahyökkäys oli todennäköisempää kuin alkeellinenkaan maalipaikka.

Puolustamista harjoitettiin hyökkäyksen kustannuksella.

Pata on jo vuosia ollut joukkue, jonka realiteeteissa riittävä määrä maaleja vaatii runsaasti laadukkaita maalipaikkoja. Varsinaiset snaipperit ovat olleet suhteellisen harvassa esimerkiksi 2000-luvun puolella.

Silti on sanottava, että kauden 2016-17 Ässät oli poikkeuksellisen tehoton joukkue. Pudotuspelin karsintavaiheessa Ilves hävisi Porin-peleissä laadukkaat maalipaikat selvästi, vaikka saikin luotua ratkaisupelin kaksi parasta paikkaa. Tampereen-ottelussa Ilves rankoi tehokkaasti ja puolusti johtoaan säntillisesti.

2. Jyri Marttisen merkitys puolustuspelaamiselle

Kuten analyysissä mainittiin, runkosarjan lopussa Ässät toipui hieman Jyri Marttisen kauden päättymisestä ennen aikojaan. Pudotuspeleissä Marttisen pelaamaa noin 25 minuutin kuormaa ei lopulta pystytty riittävän luotettavasti jakamaan muille toimijoille.

Ässillä on hyviä aihioita tuleville kausille, mutta tällä kerralla tyhjä kohta oli liian suuri täytettäväksi. Lopputuloksena joukkueelle oli tyhjä olo päättyneiden pelien jälkeen.

Tasonnostoa ei kannata silti ohittaa huomioimatta. Muutos ensi kauteen verrattuna on lukumäärältään vähäinen, joten pohja, mille rakennetaan, on edelleen olemassa.

3. Maalivahtipelaaminen

Andreas Bernard ja Ari Ahonen muodostivat kauden mittakaavassa luotettavan maalivahtikaksikon. Kuten olettaa saattoi, Bernard myös nappasi vallan kahvasta kiinni peluutuksen osalta.

Silti on nähtävä tosiasia, että Ilveksen nuori Antti Lehtonen vei maalivahtien kamppailun nimiinsä. Hukattuja maalipaikkoja voi aina miettiä hyökkääjän viimeistelynkin kautta, mutta Lehtonen nousi Liigan tämän kauden parhaimpien maalivahtien joukkoon.

Bernard pystyi paraatipelastuksiin lähes jokaisessa tärkeässä pelissä, näin myös ratkaisevassa ottelussa. Ässien kesäloman aloittanut osuma oli tyypillinen pudotuspelimaali, harvoin ne ovat mitään valtavia taidonnäytteitä.

Kehityskohteeksi jää suoritusvarmuuden kestäminen. Bernardille peräkkäisten päivien pudotuspelit olivat liikaa, ja muutenkin toisinaan helpot laukaukset olivat vaikeampia torjuttavia kuin venytykset lähietäisyyden poikittaissyöttöihin.

Ahosen osaksi jäi niin sanotun toisen viulun soittaminen, mutta konkarille on syytä nostaa hattua. Varsinkin loppukaudella hän osoitti, miksi maailmaa on nähty Porin ja Liigan ulkopuolellakin.

Bernard ei ole vielä Liigan kirkkaimmassa eliitissä, mutta edellytykset nousta sinne ovat olemassa. Ässillä ei ole hätää maalivahtirintamalla, mutta tässä sarjassa tappio tuli Pataa paremmalle.

» Lähetä palautetta toimitukselle