Kenttäpelaajien tilastoissa on merkittynä pelatut ottelut, tehopisteet ja rangaistusminuutit. Plusmiinuslukeman jälkeen on suluissa ne maalilukemat, joista tehotilaston saldo muodostuu. Kaikista peleistä alemmilla sarjatasoilla, nuorissa tai ulkomailla ei tilastoida plussia ja miinuksia.
Lou Dickenson 
Runkosarja: 43. 28+19=47, 61min, +11 (45-34)
Playoffs: 1. 0+1=1, 0min, 0 (1-1)
Edelliskausina ahkerasti eri sarjoja ja maita kierrellyttä Dickensonia hehkutettiin ennen kauden alkua Mestiksen parhaaksi keskushyökkääjäksi. Jo harjoituspeleissä kävi kuitenkin selväksi, ettei kanadalaisesta ole pelaamaan sentterin vaativalla tontilla KooKoon pelisysteemissä. Yhtä lailla kävi kuitenkin ilmi, että Dickenson tulee olemaan sarjan kovimpia pelaajia.
Dickenson oli pelipaikkansa vaihtumisesta huolimatta täysosumahankinta KooKoolta ja kutakuinkin korvaamaton pelaaja joukkueelle. Osumia syntyi tasaiseen tahtiin: kuumimmillaan mies oli loppusyksystä, jolloin ylsi peräti kahdeksan kotipelin mittaiseen maaliputkeen. Vaikka tahti sittemmin hiukan hiipuikin, riittivät Loun 28 kassia selvään maalikuninkuuteen ja paikkaan jatkoajan ykköstähdistössä.
KooKoon onneksi Dickenson pysyi terveenä lähes koko kauden. Hän oli ollut sivussa vain yhdestä runkosarjaottelusta (josta siitäkin jokseenkin kiistanalaisen pelikiellon johdosta), kunnes joutui katsomon puolelle viimeiseen matsiin, eikä kyennyt pelaamaan puolivälierissäkään kuin yhden ottelun puolikuntoisena.
Puolustuspelaaminen ei ollut parasta mahdollista, mutta hyökkäyspäässä ja etenkin kiekollisena Dickenson oli niin monipuolinen pelaaja, että jatkossa miestä kutsunee Mestistä kovatasoisemmat sarjat. Ratkaisijatyyppi voitti myös Mestiksen voittomaalikategorian.
Ville Eskelinen
Runkosarja (KooKoo): 7. 0+1=1, 0min, 0 (2-2)
Runkosarja (SaPKo): 21. 5+8=13, 10min, +2 (14-12)
Mestiksen karsintasarja (SaPKo): 5. 2+6=8, 8min, +8 (9-1)
HPK-sentteri haki edellissyksyn tapaan peliaikaa tänäkin vuonna Kouvolasta. Oli kuitenkin tehoton, näkymätön ja kohtalaisen turha peluri tämän kauden KooKoo-nipussa. Pelaamista sotkivat myös loukkaantumiset, jotka lopulta päättivät lainajaksonkin lokakuun lopussa.
Sai paikat kuntoon lokakuussa, mutta siirtyi lainalle SaPKoon, kun peliaikaa ei ollut luvassa ritaripaidoista. Oli yksi jumbo-SaPKon parhaista pelureista ja pelasikin seurassa koko loppukauden. Saalisti Mestiksen karsintasarjan parhaan plusmiinuslukeman.
Kuopiolaiselle ei jäänyt juurikaan kerrottavaa kaksivuotisesta ajanjaksostaan HPK:ssa, mutta raamikkaalle pelurille voi löytyä vielä tulevaisuudessakin näyttöpaikkoja liigasta.
Markku Flinck
Sm-liiga (Blues): 2. 0+0=0, 2min, -2 (0-2)
Runkosarja: 44. 15+22=37, 42min, +21 (46-25)
Playoffs: 5. 2+2=4, 4min, -2 (4-6)
Markku Flinck oli kauden suurin positiivisin yllättäjä. Joensuusta Kouvolaan siirtyneeltä voimahyökkääjältä ei uskallettu odotella liikoja edes tehokkaasti sujuneiden harjoituspelien jälkeen, mutta kausi oli lopulta nappisuoritus.
Flinck iski epäilijöille luun kurkkuun jo ensimmäisissä runkosarjapeleissä, maalaten neljästi viidessä ottelussa. Pistetahti pysyi kovana koko syksyn, mutta espoolaiskasvatilla oli muutakin annettavaa.
Jatkoajan toimituksen parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi arvostama sentteri repi, raastoi, raatoi ja poistui kulmaväännöistä lähes poikkeuksetta kiekon kanssa. Eikä ollut vain kerran tai kaksi, kun väkivahva Flinck suorastaan sysäsi susikädellään vastustajan sivuun ja rynnisti maalille.
Joulutauolla Flinck kävi näytillä Bluesissa, jossa pelasi kaksi ottelua mukiinmenevästi, mutta palasi sovitusti Kouvolaan kevääksi. Taso putosi kuitenkin kummasti keikkahommien jälkeen, eikä mieheltä nähty taklauksia tai juuri muutakaan työntekoa, kunnes sai taas virtaa pudotuspeleihin ja pelasi omalla hyvällä tasollaan.
Jo varhaisessa vaiheessa kautta omat maali- ja piste-ennätyksensä uusinut keskushyökkääjä ansaitsisi vähintäänkin näyttöpaikan liigasta.
Kalle Harju
Runkosarja: 3. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-divisioona: 34. 12+20=32, 10min
Myös Veli-etunimellä esiintyvä Harju pelasi toista kauttaan KooKoon A-nuorissa, jossa nousikin joukkueen ratkaisijoiden joukkoon. Teki Mestis-debyyttinsä kotipelissä HeKiä vastaan 5.11., kun KooKoo heitti kehiin junioreista kasatun ja pirteästi pelanneen nelosvitjan. Oli mukana myös seuraavan viikon otteluissa D Teamia ja Hokkia vastaan. Potentiaalinen tulevaisuuden mestis-hyökkääjä?
Matti Huilla
Runkosarja: 43. 4+15=19, 22min, +1 (22-21)
Playoffs: 5. 0+2=2, 6min, +1 (3-2)
Huillan ensimmäinen kausi KooKoossa meni täysin pipariksi – eikä toinenkaan kovin ruusuisesti alkanut. Matti ehti iskeä kouvolalaisten kauden ensimmäisen maalin harjoituspelissä Toros Neftekamskia vastaan, mutta loukkasi saman tien reitensä ja kauden aloitus viivästyi myös tänä syksynä.
Toipui kuitenkin odotettuakin nopeammin ja sai lopulta eheän kauden aikaiseksi. Odotukset Huillaa kohtaan eivät olleet turhan korkealla ja rikkonainen tausta heijastui epävarmuutena myös itsensä otteisiin. Iski ensimmäisen virallisen maalinsa KooKoolle itsenäisyyspäivänä Vantaalla: kyseessä oli hänen 23. ottelunsa tällä kaudella ja 44. koko KooKoo-uralla, joten johan maalia oli ehditty odotellakin.
Myöhemmin pistetahtikin parani. Huilla kasvoi ja kehittyi selvästi onnistumisten myötä kauden edetessä. Kevätkaudella hän haastoi puolustajia ennakkoluulottomasti ja haki röyhkeästi ratkaisuja hyökkäyspäässä. Kiekollisessa pelissä on vielä puutteita, eivätkä rahkeet taida tällä haavaa riittää kolmoskenttää ylemmäs, joten joutui ajoittain vähän turhankin isoon rooliin. On kuitenkin monipuolinen työmyyrä jo nykyisellään ja kehitys toivottavasti jatkuu.
Joni Kainulainen
Runkosarja: 5. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
Playoffs: 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-divisioona: 32. 21+28=49, 64min
Toista kauttaan KooKoon A-nuorten tehohyökkääjänä kunnostautunut HPK-kasvatti pääsi tänä vuonna haistelemaan Mestis-meininkejäkin. Pienikokoinen tehopeluri sai debyytin tililleen jo runkosarjan kolmannella kierroksella. Oli paikkaajana kauden aikana myös muutamassa muussakin ottelussa, mutta peliminuutit jäivät vielä vähiin.
Ongelmallinen tapaus siinä mielessä, että oli liiankin hyvä A-junnujen divariin, mutta kevyt miesten peleihin. Saako ensi kaudella kunnon näyttöpaikan KooKoosta tai jostain muualta?
Henri Kivioja
Runkosarja: 36. 10+12=22, 26min, +1 (20-19)
Playoffs: 5. 1+0=1, 12min, +1 (2-1)
Viime kaudella Kiekko-Vantaassa loistanut ja vuoden Mestis-tulokkaaksi valittu Kivioja kärsi Kouvolassa rikkonaisesta syksystä. Loukkasi solisluunsa harjoituspelissä Titaaneita vastaan ja haki jonkun aikaa parastaan runkosarjan alussa. Loukkaantui uudestaan jo lokakuun lopussa, juuri kun oli löytänyt hyvän vireen, ja oli sivussa tositoimista lähes kuukauden.
Ailahteli myöhemmin turhan paljon – ja on ongelmallinen tapaus arvostelijalle. Kiviojan pelityyli oli erittäin aktiivinen ja yritteliäs, mutta etenkin keväällä touhu meni liian usein täydeksi koohottamiseksi: teki vääriä ratkaisuja ja otti turhia jäähyjä.
Tulokaskautta pienempään rooliin nähden tehot olivat kohtuulliset ja peli-ilme ansaitsee kehuja. Oli yksi sarjan pienimmistä pelaajista, mutta ainakin KooKoon ahkerin taklaaja. lähetti parikin vastustajaa sairaslomille puhtailla pommeillaan.
Väläytteli hyvää lämäriään sekä taitavia käsiään sen verran komeasti jokusen kerran, että pakko todeta: tämä kausi ei ollut parasta, mitä Kiviojalta odottaa. Lopullinen läpimurto on lähellä, jos vain saa jatkossa suunnattua energiansa oikein.
Eemeli Koskelainen
Runkosarja: 31. 1+6=7, 32min, -1 (10-11)
Playoffs: 5. 0+1=1, 2min, +1 (2-1)
Koskelainen oli pisimpään yhtäjaksoisesti KooKoota palvellut pelimies tämän kauden joukkueessa. On yhtä ennustettava kuin loton virallinen valvoja: täyttää oman ruutunsa moitteetta, mutta kukaan tuskin jaksaa enää edes odottaa mainetekoja kiekollisena.
Kärsi pikkuvammoista läpi kauden, mutta oli aina terveenä ollessaan vakiokokoonpanon miehiä. Peli-ilme oli jälleen yritteliäs ja päällä työhaalarit. Rapatessa tosin roiskuikin: teki uuden jäähyennätyksensä ja suututti kauden aikana useammankin vastustajan.
Tasainen suorittaja niin hyvässä kuin pahassakin. Oli arvossaan etenkin alivoimilla, joita KooKoolla tällä kaudella riitti. Kauden ainoa maali takasi jatkoaikavoiton Mikkelistä tammikuun lopussa.
Timo Kuuluvainen
Runkosarja (Hokki): 30. 11+9=20, 20min, +5 (17-12)
SM-liiga (Blues): 12. 0+0=0, 2min, 0 (1-1)
Runkosarja (KooKoo): 8. 1+1=2, 0min, +1 (3-2)
Playoffs: 5. 0+2=2, 0min, +1 (4-3)
Kuuluvainen ehti hikoilla tällä kaudella peräti neljässä eri seurassa, sillä mies suuntasi alun perin Mikkelistä pohjoiseen tavoitteenaan paikka Kärpistä. Liigasopimus jäi kuitenkin syntymättä, joten laitahyökkääjä aloitti kautensa B-suunnitelman mukaisesti Kajaanissa. Olikin Hokin tärkein hyökkääjä syyskaudella ja sivusi jo vajaan sesongin aikana omaa yhden kauden maaliennätystään.
Sai yhdessä Flinckin ja LeKin Johannes Alasen kanssa kutsun Bluesiin joulun tienoilla. Hän vakuutti espoolaiset otteillaan ja solmi hieman yllättäenkin loppukauden liigasopimuksen Hokin harmiksi. Peliaika Bluesissa jäi kuitenkin varsin pieneksi ja jo tammikuun lopussa edessä olikin siirto Kouvolaan vaihtokaupan myötä.
Ratkaisuihin kykenevältä rouhijatyypiltä odotettiin Kouvolassa paljon. Hankittiin KooKooseen tuomaan lisää leveyttä hyökkäyskalustoon pudotuspelejä ajatellen, mutta ei kuitenkaan tuonut lopulta joukkueeseen muuta kuin lisää harmaata massaa ja käyttämättä jäänyttä potentiaalia.
Rouhi ja teki muutenkin töitä kiitettävästi, mutta ratkaisut jäivät puuttumaan totaalisesti. Ainoa maalinsakin oli merkityksetön: tyhjiin summerin soidessa Heinolassa runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa.
Aapo Lampinen
Runkosarja: 44. 5+4=9, 55min, -3 (15-18)
Playoffs: 5. 0+2=2, 2min, +1 (3-2)
Vielä Kiviojaakin kaksijakoisempi tapaus: ehkä jopa aktiivisempi, mutta myös paljon tehottomampi. Iski kauden ensimmäisen maalinsa vasta marraskuun lopussa. Oli ennen sitä pelannut maalitta jo 20 runkosarjaottelua, 9 treenipeliä sekä 14 edelliskauden ottelua.
Tehot jäivät vähiin ja plusmiinustilastokin oli KooKoo-hyökkääjistä toiseksi huonoin. Pelasi ison osan kaudesta joko kolmos- tai neloskentissä, mutta ongelmat eivät johtuneet työmoraalin puutteesta. Plussaa kuitenkin nousujohteisuudesta: Lampinen oli KooKoon parhaimmistoa pudotuspeleissä.
Kehityskäyrä on joka tapauksessa huolestuttava. iski vielä muutama vuosi sitten kaksitoista maalia, viime vuonna kahdeksan ja nyt vain viisi. Kolahtavatko paketit jatkossa oikeaan postilokeroon – ja jos kolahtavat, niin kolahtavatko Kouvolassa vaiko jossain muualla?
Sami Lavonen
Runkosarja: 7. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-divisioona: 32. 10+6=16, 28min
KooKoo-kasvatti pelasi toisen täyden kautensa seuran A-nuorissa. Ei kuulunut juniorijoukkueen kovimpiin tehoilijoihin, mutta sai nuoriso-osastosta eniten Mestis-pelejä tililleen. Debytoi heKi-pelissä 5.11. ja oli kokoonpanossa myös kuudessa seuraavassa ottelussa. Peliminuutit jäivät kuitenkin vähiin. Mahtuu yli-ikäisenä junioreihin myös ensi kaudella.
Mikko Liukkonen
Runkosarja: 45. 23+30=53, 34min, +22 (48-26)
Playoffs: 5. 1+1=2, 4min, -3 (4-7)
Ainakin Kouvolassa tiedettiin, että Liukkoselta on lupa odotella kovia tehoja, jos mies vain pysyy terveenä. Odotukset olivat siis korkealla, mutta Liukkonen onnistui jopa ylittämään ne. tasaisen kauden pelannut Liukkonen taisteli jopa pistepörssin voitosta, mutta jäi lopulta Jarmo Jokilan taakse – ja jo kolmatta kertaa urallaan kakkoseksi.
Oli kakkosena myös Mestiksen maalipörssissä heti Dickensonin jälkeen, voitti koko sarjan tehopörssin ja sai arvostusta niin toimittajilta kuin kanssapelaajiltaankin. Pelaajat äänestivät Liukkosen, Dickensonin ja Jokilan sarjan kärkikolmikoksi, Jatkoajan tähdistövalinnoissa Liukkonen jäi heistä niukasti kakkosmiehistöön.
Selvästi aiempaa monipuolisempana ja kokonaisvaltaisempana pelaajana kaukalossa esiintynyt Liukkonen oli todennäköisesti tärkein yksittäinen lenkki tämän kauden KooKoossa – joten miehen jatko kasvattiseurassaan olisi erittäin toivottavaa. Nosti vieläpä profiiliaan kauden edetessä ja otti Jarno Kultasen lähdettyä johtavan roolin joukkueessa.
Yhdessä Dickensonin kanssa sarjan vaarallisimpiin alivoimapelaajiinkin kuulunut Liukkonen jäi runkosarjan 18 viimeisessä pelissä ilman tehopisteitä vain kahdesti. Ainoa kauneusvirhe upeassa kaudessa oli katoaminen kuvasta TuTo-sarjassa. Teki puolivälierissä vain yhden maalin, ja senkin tyhjiin.
George Nistas
Runkosarja: 12. 2+7=9, 4min, +4 (9-5)
Playoffs: 5. 0+2=2, 0min, 0 (3-3)
Edelliskauden sensaatio ja suursuosikki teki paluun Kouvolaan takaportin kautta juuri kauden alla, kun puolustaja Steve Makwaylle oli annettu lähtöpassit. Riskit olivat varmasti tiedossa – tai ainakin niiden olisi pitänyt olla – sillä harva huippukauden pelannut sentteri on enää syksyllä vapailla markkinoilla.
KooKoo otti joka tapauksessa riskin, ja tällä kertaa käteen jäi tyhjä arpa. Nistas ehti pelata vain kaksi ensimmäistä runkosarjaottelua ennen loukkaantumistaan. Siitä seurasi pari kuukautta pakkolepoa, seitsemän peliä tositoimissa – ja uusi loukkaantuminen. Nistas joutui leikkauspöydälle ja lipitti limpparia katsomon puolella seuraavat kolme kuukautta.
Kuntoutui vielä loppukevääksi näennäisesti pelikuntoon, mutta oli pitkän pelaamattomuutensa myötä kaukana huipputasostaan. Täytti tosin paikkansa pudotuspeleissä pelaten normaalia puolustusvoittoisemmin.
Taidot eivät ole kuitenkaan hävinneet minnekään, eikä puolikreikkalaisena veisi jatkossa ulkomaalaispaikkaakaan. Kuuma kysymys kuuluukin: mikä seura on valmis ottamaan riskin vammakierteen jatkumisesta?
Matti Nykänen
Runkosarja: 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-divisioona: 30. 13+18=31, 6min
Nuori ja lupaava juniori solmi KooKoon kanssa kolmivuotisen sopimuksen hyvin menneiden harjoitusotteluiden jälkeen syksyllä 2006. Nyt kolme kautta myöhemmin voi miettiä, mitä jäi käteen?
Eipä juuri mitään. Loukkaantumiset piinasivat joka syksy, eikä peliminuutteja kertynyt harjoitusotteluiden jälkeen. Pääsi kuitenkin tällä kaudella tekemään viimein Mestis-debyyttinsä: oli kokoonpanossa runkosarjan viidennessä ottelussa HeKiä vastaan 26.9. Kylkivamma sotki tosin tätäkin syksyä.
Panu Poutanen
Runkosarja: 40. 2+3=5, 38min, -6 (9-15)
Playoffs: 5. 0+0=0, 31min, -1 (1-2)
Viime keväänä nuorten SM-kultaa KalPassa juhlinut Poutanen hankittiin KooKoon neloskenttään roolipelaajaksi, jolta ei edes kaivattu kiekollista peliä. Osoittautui kuitenkin jopa vaatimattomiin odotuksiin nähden pettymykseksi.
Aiheutti turhilla kakkosillaan enemmän hämmennystä ja harmia oman joukkueen pelaamiseen, kun olisi pitänyt sekoittaa vastustajan sapluunaa. Oli kauden alkaessa niin kankeassa kunnossa, ettei ehtinyt taklaamaan ja jäi toisinaan pelaavan kokoonpanonkin ulkopuolelle.
Piristyi pikkaisen kauden edetessä ja pelasi loppusyksystä jopa hyviä otteluita, mutta taso laski jälleen kevään koittaessa. Rooliltaankin jokseenkin turha pelaaja Mestikseen, kun iso osa taklauksista tuottaa aina jäähyn: oli syyt moiseen sitten taklaajissa, taklattavissa tai tuomareissa.
Tehotilastossakin Poutanen oli KooKoo-hyökkääjistä huonoin. Vahvuudet jäivät siis piiloon, heikkoudet eivät. Kyseessä toki vasta tulokaskausi, mutta parannettavaa jäi kaikilla sektoreilla.
Petri Pyhäjärvi
Runkosarja: 38. 4+6=10, 16min, +4 (17-13)
Playoffs: 5. 0+1=1, 0min, +2 (2-0)
Jatkoi tasaista puurtamistaan – mutta kehityskäyrä sojottaa huolestuttavasti kohti lattiaa. Tehot laskevat vuosi vuodelta, eivätkä kyvyt tai halut tunnu riittävän siihen, että nousisi isompaan rooliin. Katosi päinvastoin tänäkin vuonna kuvasta entistä enemmän kauden edetessä ja pelasi runkosarjan 11 viimeistä ottelua tehoitta.
Hoiti pienen roolinsa puolustusvelvoitteet kunnialla, mikä ei ole aivan vähäpätöinen seikka sekään, mutta parempaankin olisi taatusti rahkeita. Monipuolisuus saattaa nostaa osakkeita ensi kautta ajatellen, sillä Pyhäjärvi pystyy tarvittaessa pelaamaan myös puolustajana, mikä on arvokas lisä kun jatkossa kokoonpanoihin ei mahtune kuin pelaavat kuusi puolustajaa.
Mike Ramsay
Runkosarja (KooKoo): 9. 4+7=11, 0min, 0 (10-10)
CHL (Odessa Jackalopes): 55. 15+36=51, 14min, +6
CHL, playoffs (Odessa Jackalopes): 13. 1+2=3, 8min, -10
Ässien hopeakaudelta tuttu kanadalaislaituri kuului KooKoon kevään koviin hankintoihin. Eivätkä pelit Kouvolassa hassummin alkaneetkaan. Sai osakseen kritiikkiäkin, kun tuntui jäävän näkymättömäksi ja tarpeettomaksi kentällä, silloin kun oli ilman kiekkoa.
Kiekon kanssa mies sen sijaan tiesi mitä tehdä ja olikin korkealla sarjan pistepörssissä, kunnes päätti palata takaisin rapakon taakse. Syksyinen Suomi osoittautui Ramsayn vaimolle liian synkäksi paikaksi, joten sopimus purettiin yhteisymmärryksessä jo lokakuussa. Menetys oli kuitenkin kova kolaus KooKoon hyökkäystehoille.
Ramsayn kausi jatkui CHL:ssä aurinkoisissa merkeissä. Mies iski lähes piste/peli-tahdilla tehoja runkosarjassa, mutta hyytyi pudotuspeleissä.
Mikko Rautee
Runkosarja: 12. 2+5=7, 14min, 0 (5-5)
Playoffs: 5. 2+2=4, 0min, +4 (4-0)
Kolme liigamestaruuttakin voittanut Rautee kuului KooKoon koviin syyshankintoihin. Kuluvalla kaudella Rauteen oli tarkoitus pelata Saksan kakkosliigan EHC Lausitzer Füchsenissä, mutta kesällä solmittu sopimus purettiin jo ennen kauden alkua. KooKoon kanssa ex-turkulainen solmi sopimuksen lokakuun alussa.
Urallaan lähes pelkästään kolmoskentässä pelannut Rautee oli selvästi keskenkuntoinen Kouvolaan tullessaan, mutta nostettiin jo toisessa pelissään ykköskenttään. Pelit olivat kuitenkin päättyä jo pian, sillä heti neljännen ottelun ensimmäisessä vaihdossa tulleen polvivamman arveltiin pitävän miehen sivussa koko loppukauden.
Kuntoutui kuitenkin vielä kevätkaudeksi tositoimiin, mutta yli kolmen kuukauden pakkoloma ei voinut olla näkymättä. Toi kuitenkin rauhallisuutta ja varmuutta peliin ja pelasi muutenkin lähtökohdat huomioiden hyvin.
Nosti tasoaan vielä pudotuspeleissä, joissa oli joukkueen johtava hyökkääjä molemmissa kenttäpäädyissä. Todellinen arvo olisi kuitenkin mitattu vasta myöhemmissä peleissä, mikäli KooKoo olisi puolivälieristä selvinnyt jatkoon. on vielä kiekkoilijan parhaassa iässä, mutta paluu liigaan edellyttää kovaa kuntotreeniä ja liikkumalihasten herkistelyä kesätöiksi.
Mikko Sipiläinen
Runkosarja: 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-divisioona: 34. 10+13=23, 12min
SaiPasta KooKoon A-nuoriin siirtynyt hyökkääjä sai tililleen miesten debyyttiinsä Lavosen ja Harjun tavoin marraskuun HeKi-matsissa. Pelasi lupaavan kauden junioreissa, jonne mahtuu ikänsä puolesta myös ensi kaudella.
Jukka Sompi
Runkosarja: 22. 1+3=4, 4min, +1 (4-3)
Playoffs: 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
Nousi viime kaudella junioreista täytemieheksi edustukseen ja päätyi harjoituspelien jälkeen samaan rooliin myös täksi kaudeksi. Syksyn loukkaantumissuman aikana Sompillekin olisi irronnut kelvollisia näyttöpaikkoja, mutta huonoksi onnekseen oli itsekin melkein koko syyspuoliskon nilkkavammaisena.
Kuului keväällä kokoonpanon vakionimiin, mutta peliaika neloskentästäkin oli usein kiven alla. Yksittäisenä helmenä rikkonaisessa ja melko yhdentekevässä kaudessa oli tammikuinen ottelu LeKiä vastaan, jossa Sompi yllätti tehoin 1+2. Alhaisista odotuksista huolimatta lievä pettymys. Todistanut kuitenkin, että pystyy pelaamaan pienessä roolissa Mestistä ilman ongelmia.
Ryan Toomey
NCAA (Mercyhurst College): 13. 5+6=11, 17min
ECHL (Cincinnati Cyclones): 9. 1+4=5, 4min, 0
Runkosarja (KooKoo): 6. 0+0=0, 2min, -6 (0-6)
ECHL (South Carolina Stingrays): 2. 0+1=1, 0min, +1
ECHL (Reading Royals): 8. 1+2=3, 4min, -1
Totaalinen floppi. Agentin korupuheet ja tarve ykkössentterille sumensivat arvostelukyvyt Kouvolassa ja tammikuussa Kouvolaan tulleelle Toomeylle rustattiin suorilta käsin koko loppukauden mittainen suora sopimus, vaikka miehen taustoistakin olisi jo voinut jotain päätellä.
Toomey oli ehtinyt jättää enemmän tai vähemmän sekavissa merkeissä pelit kesken syksyn aikana jo kahdessa aiemmassakin joukkueessaan. Vähiin pelit jäivät myös Mestiksessä. Ensiesittäytyminen karnevaaliyleisön edessä tuotti teholukemat –3, eikä tahti juuri parantunut. KooKoo hävisi rumin lukemin myös kaksi seuraavaa peliä.
Ilmeisen väärällä asenteella Suomeen saapuneen kanadalaisen niskoille kaadettiin syytteitä joukkuehengen myrkyttämisestä niin suoraan kuin rivien välistäkin. Oli puheissa perää tai ei, niin mahdollisuutta ei miehelle enää irronnut. Seitsemän pelatun pelin perusteella taidoista tai kyvyistä on vaikea sanoa mitään, mutta kolme penkillä vietettyä peliä riitti ja mies saatiin palautettua takaisin Pohjois-Amerikkaan. Sielläkin joukkue vaihtui jälleen heti ensimmäisten pelien jälkeen.
Mike Tuomi
CHL (Mississippi RiverKings): 3. 1+0=1, 11min, 0
SPHL (Fayetteville FireAntz): 14. 4+2=6, 37min, -5
Runkosarja (KooKoo): 5. 1+0=1, 2min, +1 (3-2)
Suomi-sarjan karsintasarja (HC Kuusankoski): 1. 2+0=2, 0min
Runkosarja (SaPKo): 9. 2+2=4, 8min, 0 (7-7)
Mestiksen karsintasarja (SaPKo): 6. 0+2=2, 0min, -1 (1-2)
Niko Tuomen serkkupoika tuli Kouvolaan Toomeyn tavoin tammikuun alussa, mutta vain kokeelle. Hän maalasi heti debyyttiottelussaan Kotkassa, jossa pelasi ykköskentän keskellä lupaavin elkein. Ei kuitenkaan pystynyt tuomaan seuraavissa otteluissa mitään uutta KooKoon pelaamiseen ja koki pian Toomeyn kohtalon: eli vilttikomennuksen.
Tuomi viihtyi Suomessa ja halusi jatkaa pelaamista seudulla, vaikkei tryout KooKoon kanssa tulosta tuottanutkaan. Ehti kuitenkin mätkiä maaleja kuusankoskelaisille vain yhdessä ottelussa, kunnes siirtyi täydentämään SaPKon vajaamiehistä hyökkäyskalustoa.
Täytti paikkansa sarjajumbon riveissä, mutta ei missään nimessä noussut selkeäksi vahvistukseksi edes SaPKolle. Kohtalaisen monipuolinen pelaaja, mutta aiempien kausien tilastojen myötä mieheltä olisi voinut odotella enemmän tehojakin.
Jesse Uronen
Runkosarja: 38. 14+15=29, 45min, 14 (28-14)
Playoffs: 5. 3+2=5, 0min, -2 (4-6)
Toisen polven kiekkoilija ei esittänyt ihmeitä, mutta pelasi toisaalta vähintäänkin mukiin menevän kauden suurimpien nimien varjossa. Loukkaantumiset syyspuoliskolla sotkivat, mutta kuului silti KooKoon tehokkaimpiin pelaajiin. Tosin selvästi parempaankin olisi ollut aineksia: edelliskaudella Uronen viimeisteli Jukureille pari maalia enemmän, ja sai nyt pelata jopa tuota isommassa roolissa.
Lähinnä Flinckin ja Liukkosen tehoketjussa kolmantena lenkkinä hyökännyt Uronen iski maaleja melko tasaisella tahdilla lähes koko runkosarjan ajan. Katsoi kuitenkin tammikuun lopulla kuvasta ja pelasi kymmenen viimeistä runkosarjaottelua ilman täysosumia.
Pehmeänä pidettyä laitahyökkääjää ei pidetty kovin kummoisena pudotuspelipelaajana ennen tätä kautta, eikä varmasti vielä ensimmäisen puolivälieränkään jälkeen, sillä siinä Uronen kunnostautui lähinnä tuhlaajapoikana. Nosti kuitenkin tasoaan, sai onnistumisia ja oli lopulta paras pistemies ja positiivisin yllättäjä hyökkääjistä TuTo-sarjassa.
Samu Vilkman
Runkosarja: 38. 10+7=17, 20min, +4 (21-17)
Ensimmäisellä KooKoo-kaudellaan peräti 17 maalia iskeneen Vilkmanin tehojen tiedettiin laskevan täksi kaudeksi, kun pelipaikka vaihtui tehokanukkien vierestä alemmas. Kaudesta tuli kuitenkin odotettuakin nihkeämpi ja Vilkman oli enemmän tai vähemmän matkustajana kolmoskentässä.
Pelaajatyyppinä sen verran yksipuolinen, että arvo mitataan lähes täysin maaleissa, ja nyt niitä syntyi turhan satunnaisella tahdilla. Teki kyllä edelleenkin maalin silloin kun paikan sai, mutta samalla puutteet pelissä näkyivät selvemmin kuin edelliskaudella. Kaipaa ehdottomasti ruokkivan sentterin rinnalleen, tai katoaa muuten harmaaseen massaan.
Kausi päättyi ikävissä merkeissä. Oli juuri kuntoutunut edellisestä loukkaantumisestaan, kun sai kovan iskun naamaansa runkosarjan päätöskierroksella ja kausi päätti pahaan suuvammaan. Varmalle 10-15 maalin miehelle riittää takuulla kysyntää jatkossakin Mestiksessä, mutta nousu liigatasolle koki kolauksen tämän kauden myötä.