Lehden ohdakkeinen aika

MESTIS / Artikkeli
Jan Lehden aika Haukkojen peräsimessä päättyi kymmenen perättäisen tappion jälkeen. Mies siirtyi itse sivuun ja antoi joukkueelle mahdollisuuden hakea uutta kurssia uuden luotsin kanssa.

Lehden aika Haukoissa ei ollut missään nimessä helppo. Mies astui joukkueen peräsimeen kaudella 2002-2003, kun joukkue (tuolloin vielä nimeltään KJT) oli ajautunut karsintoihin Seppo Revon alaisuudessa. Lehti oli aiemmin valmentanut Haukkojen a-junioreita, joten tämä oli miehen ensimmäinen pesti miestensarjassa. Tuolloin Lehden tulo piristi järvenpääläisjoukkuetta rutkasti ja joukkue selvitti karsinnat säilyttäen sarjapaikkansa.

Seuraavana kautena Haukat pelasi pienellä budjetilla varsin odotusten mukaisesti. Joukkue oli mukana pudotuspelitaistossa viimeisille kierroksille asti, mutta lopulta sarjasijoitukseksi jäi juuri yhdeksäs.

Tärkeintä oli kuitenkin joukkueen ilme kentällä. Yritystä löytyi ja lähes joka peli oli Lehden komennossa mielenkiintoista katsottavaa.

Kausi 2004-2005 oli Haukkojen kannalta jälleen taistelua tuulimyllyjä vastaan. Joukkue taisteli hyvin etukäteisarvioihin verrattuna. Mutta lopulta joukkue jäi jälleen pudotuspelien ulkopuolelle. Kauden aikana pelaajia tuli ja meni aiempia enemmän. Suurin ilonaihe tuolla kaudella oli Sami Heinosen kalastaminen Haukkojen maalille. Lehden alaisena Heinonen onnistui mainiosti ja koko joukkue nosti profiiliaan todella hyvin. Valitettavasti vain siirtorajan umpeutuessa Heinonen matkasi Turkuun. Tärkein tavoite oli kuitenkin jo saavutettu, kun putoamispeikko oli karistettu. Lehti sai jatkaa.

Pilviä ja toivon kipinöitä

Kuluvaan kauteen lähdettiin jälleen Lehden alaisuudessa. Joukkueen piti olla materiaaliltaan parempi kuin aiemmin. Tosin suurimmat tähdet, kuten Jaska Vilen, Toni Mustonen ja Fredrik Vara olivat matkanneet muualle.

Kesätauolla Haukkojen suunasta alkoi nousta pahan enteinen myrskyvaroitus. Joukkueen rahahuolet olivat yleisesti kaikkien tiedossa. Lehti ei hoitanut pelkästään valmentamista, vaan samalla hän hoiti suhteita sponsoreihin, kausikorttimyyntiä, fanitavaran myyntiä ja suhteita mediaan.

Näin jälkeenpäin herääkin kysymys, että veikö tämä kaikki muu aikaa liian paljon itse valmentamiselta? Joukkue ei ollut missään vaiheessa valmis sarjaan ja muutamia ensimmäisiä kierroksia lukuun ottamatta Haukat oli jäällä flegmaattisempi kuin koskaan ennen Lehden alaisuudessa.

Kymmenen tappiota oli tarpeeksi ja Lehti päätti itse siirtyä sivuun.

Mitä Lehden ajasta jäi mieleen

Lehti on aina ollut täydellä sydämellä Haukkojen mies. Sinällään tilanne ei ole missään vaiheessa ollut kovinkaan helppo. Joukkueen resurssit ovat olleet todella rajalliset ja pelaajat ovat usein lähteneet kesken kauden rahakkaampien tarjouksien perään, kun järvenpääläisillä ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuuksia maksaa tarpeeksi omille pelaajilleen.

Joukkueen puutteita on aktiivisesti pyritty korvaamaan lainamiehillä. Mutta jatkuvuus on samalla kärsinyt todella pahasti.

Kentällä Haukat oli Lehden parhaina päivinä mitä mielenkiintoisin ryhmä. Joukkue uskalsi hyökätä ja puolustuksenkin kustannuksella pelissä mentiin sata lasissa päästä päähän. Pelistä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jääkiekkofanina juuri tuo aika on sitä, mikä jää Lehden valmentajakaudesta päällimmäisenä mieleen.

» Lähetä palautetta toimitukselle