Suomi ei tunnetusti paperilla tämän tason karkeloissa juhli, mutta silti sivuuttaminen jatkopeleistä olisi turhaa. Maalivahdit antavat jälleen tuttuun tapaan mahdollisuuden voittoon joka ilta.
Leijonien puolustuskalusto on valtaisan nuori ja kiekollisesti pätevä, mutta kamppailuvalmius ja huolellisuus herättävät kysymysmerkkejä. Esiotteluissa oman puolustusalueen suojelu on ollut tervanjuontia.
Hyökkäyskalustosta löytyy suomalaisessa mittakaavassa yllättävän paljon potentiaalia tuloksentekoon. Lisäksi taustalta löytyy selkeä puolustavampi ketju, joka energisyydellään tuo otetta ja erikoistilannemahdollisuuksia Suomelle.
Jatkoajan toimituksen Sami Koljonen ja Jere Korkalainen purkavat Leijonien materiaalien pala palalta.
Maalivahdit
Mikko Koskinen
Sami Koljonen: SKA Pietarin veskari pelasi itsensä World Cupiin hyvillä MM-kisoilla, mutta "kolmen metrin Koskisella" on selvä tilanne. Ihmeitä saa tapahtua, että Koskinen maalilla nähtäisiin. On tällä tasolla tällä hetkellä katsomaton kortti. Voisi kannatella joukkuetta, mutta takuita siitä ei olisi, kun kokemusta Pohjois-Amerikasta pelaamisesta ei ole kertynyt moneen vuoteen.
Jere Korkalainen: Kuten sanoit, paljon saa tapahtua, että Koskinen tolppien välissä olisi. Tämän takia itse hieman mietinkin, miksei esimerkiksi Juuse Sarosta otettu kolmosmaalivahdiksi?
Tuukka Rask
"Mielestäni Rinne on selvä valinta avausottelun maalille."
JK: Mitään Raskilta poisottamatta, hän tarvitsee eteensä kivenkovan puolustuksen, jotta hän pystyy loistamaan. Ei pysty nappaamaan lukuisia paraatipelastuksia, joita turnauksen edetessä tarvitaan. Saanee kuitenkin mahdollisuutensa alkulohkossa.
Pekka Rinne
SK: Pelasi kaksi kolmesta esiottelusta. Maaleja pääsi liikaa taakse, mutta se ei mielestäni ollut Rinteen syytä. Etenkin Yhdysvaltoja vastaan lukemat olisivat voineet olla ensimmäisen puolituntisen jälkeen paljon rumemmatkin kuin 3-0 ilman Rinteen torjuntoja. Mielestäni selvä valinta avausottelun maalille.
JK: Niin selvä kuin Leijonissa maalivahdin valinta voi olla. Itsekin liputan sen puolesta, että Rinne on ykkösvahti turnaukseen lähdettäessä.
Puolustajat
Jyrki Jokipakka
SK: Kahdessa ensimmäisessä ottelussa yksi parhaista suomalaispuolustajista, Yhdysvaltoja vastaan yleistaso hiukan notkahti. Hyvin hyökkäysorientoituneessa Suomen pakistossa Jokipakan on oltava yksi isännistä omassa päässä, muuten Leijonat on vaikeuksissa.
JK: Erityisesti alivoimalla hänen roolinsa korostuu. Valinta Vatasen pakkipariksi palvelee kaikkea, sillä täten sekä Jokipakka että Vatanen pääsevät parhaiten kiinni omiin vahvuuksiinsa.
Sami Lepistö
SK: Hyvä, kokenut valinta joukkueeseen. Lepistön kausi viime kaudella KHL:ssä oli erinomainen. 31-vuotias taitava pakki tietää, mitä NHL-pelaajia vastaan pelatessa vaaditaan.
"Uskon vakaasti, että näissä kisoissa nähdään Lindell vuosimallia 2015."
JK: Pitkin kesää liikkui huhuja mahdollisesta paluusta taalajäille. Nyt onkin mielenkiintoista seurata hänen tasoaan maailman eliittiä vastaan, mikäli paikka kokoonpanoon jossain välissä aukeaa.
Esa Lindell
SK: MM-kisojen 2015 sensaatio, vuoden 2016 MM-kisojen suurimpia suomalaispettymyksiä. Itseluottamus Venäjällä MM-kisoissa ei löytynyt, jos se ei nyt ole kohdallaan, on liian myöhäistä lähteä sitä etsimään. Jos ei hätäile ja pitää malttinsa, voi olla Suomelle suuri kiekollinen valtti.
JK: Uskon vakaasti, että näissä kisoissa nähdään Lindell vuosimallia 2015. Marjamäen vähemmän puskeva pelitapa sopii myös Lindellille paremmin kuin Kojosen pystysuunnan tykitys.
Olli Määttä
SK: Hallitseva Stanley Cup -voittaja tietää, mitä voittaminen vaatii. Kantaa suurta vastuuta molempiin suuntiin. Jos Määttä ei ole tasollaan World Cupissa, on Suomi vaikeuksissa.
JK: Määttä on uskomaton voittajaluonne. Tosipaikan tullessa hänen tapanaan on ollut nostaa tasoaan, joten en usko hänen sulamiseensa näissä karkeloissa.
Ville Pokka
SK: Venäjällä MM-kisoissa ei loistanut, mutta ei pettänytkään. World Cupissa taso nousee potenssiin, kuten pitää myös Pokan tason nousta. Funktio Suomen puolustuksessa hiukan kysymysmerkki, koska ei ole vahvin oman pään sulkija, mutta ei mahdu Leijonien parhaiden hyökkäävien puolustajien joukkoon.
JK: Väliinputoaja. Kärjistetysti sanottuna tuskin olisi avauskokoonpanossa, jos Marjamäki ei olisi päävalmentaja. Se, että pelaaja ja valmentaja tuntevat toisensa erinomaisesti nostaa kuitenkin selkeästi Pokan mahdollisuutta onnistua.
Rasmus Ristolainen
SK: Osittain samat sanat kuin Määtällä. Nuori puolustaja, jonka harteille lasketaan valtavat odotukset ja vastuu. Pelaa todella isoja minuutteja. Suomen ykköspuolustaja.
JK: Suomen kiistaton ykköspuolustaja vielä vuosien ajan. Sopimuksettomuus ensi kaudesta nostaa näyttöhaluja varmasti entisestään.
Sami Vatanen
SK: Ei vakuuttanut esiotteluissa, hätäili ja kiirehti turhaan. Kantaa isoa vastuuta etenkin hyökkäyspäässä. Etenkin ylivoimalla on pakko onnistua, koska omassa päässä Vatasesta ei ole ihmetekoihin.
JK: Suurin pettymys esiotteluissa. Ylivoimalla heikkoja ratkaisua erityisesti Ruotsi-otteluissa, mutta väläytti taitojaan Yhdysvaltoja vastaan. Leijonilla ei tässä turnauksessa ole varaa peruutella maalin taakse ja hakea viivelähtöjä kerta toisensa jälkeen, mikä nostaa Vatasta jalustalle.
Hyökkääjät
Aleksander Barkov
JK: Sentteri, jota Suomesta ei koskaan pitänyt tulla. Kelpoverrokkina esimerkiksi Anze Kopitar, joka kuuluu NHL:n sentterieliittiin. Samaan tasoon saattaa olla vielä hieman matkaa, mutta ei enää pitkään.
Peliä edistävät ratkaisut, silkkiset kädet ja hyvä viimeistelytaito. Leijonien pelillinen herra ja hidalgo vielä pitkään.
SK: Suomen paras hyökkääjä. Piste. Parhaalta hyökkääjältä odotetaan World Cupissa myös tulosta, jos Suomi haluaa menestyä. Lupsakka tamperelainen ei kuitenkaan liikaa murehdi paineista. Uskon Barkovin onnistuvan kantamaan Suomea.
Jussi Jokinen
JK: Mahdollisesti joukkueen aliarvostetuin pelaaja. Tekee juuri niitä asioita, joista ei joka päivä lehdistä lueta, mutta ne ovat ketjulle sitäkin tärkeämpiä.
SK: Jokinen on näkymätön työmyyrä, joka on todella monikäyttöinen. Pystyy pelaamaan roolia kuin roolia, mikä on Lauri Marjamäelle suuri valttikortti.
Patrik Laine
JK: Kysymysmerkki. Toisaalta potentiaali riittäisi vaikka mihin jo näissä kisoissa, mutta odotuksiin kaivataan realismia. Esitykset alustavissa otteluissa ovat olleet nousujohteisia, mikä lupaa hyvää turnauksen kannalta.
Kaikista kysymysmerkeistä huolimatta Laine on se pelaaja, joka kuuluu kentälle Suomen hakiessa tasoitusmaalia päätösminuuteilla. Sen hän on jo tehnyt ja tulee varmasti tekemään vielä useaan kertaan.
SK: Elää maaleista, sai yhden sellaisen Yhdysvaltoja vastaan, mikä lupaa todella hyvää. Jos pääsee omaan supermoodiinsa, voi tehdä huikeaa tuhoa. Jos ei pääse, käyttöarvo on todella pieni. Maalittomissa putkissa alkaa yleensä taistella ja raataa, mutta siihen rooliin on joukkueessa muitakin.
Joonas Donskoi
JK: Urheilijan elämästä kiinni saanut Donskoi on tärkeä palanen tuloksenteossa. Taitavilla käsillä ja hyvällä pelinäkemyksellä pystyy tuomaan kiekon sisään ja tekemään peliä edistäviä ratkaisuja.
SK: Todella hyödyllinen pelaaja, joka tuntui löytävän hyvän kemian Minnesota-kaksikko Koivun ja Granlundin kanssa esiotteluissa. NHL-tulokaskauden ja Stanley Cupin finaalien tuoma kokemus todella tärkeää. Tietää miten NHL-pelaajia vastaan pelataan ja mitä voittaminen vaatii, vaikka Stanley Cup luiskahtikin näpeistä.
Mikko Koivu
JK: Vaikka ikää on tullut, on edelleen Suomen palapelin tärkeimpiä osasia. Pelillinen tärkeys ei ole esimerkiksi kevään 2011 tasolla, mutta kopissa todellinen johtaja.
Koivun tuoma tasapaino heidän ketjuunsa on elintärkeä.
SK: Nuoressa joukkueessa äärimmäisen vahva johtaja ja iso hahmo. Taso ei heilahtele, eikä puntti tutise. Suomen tärkeimpiä pelaajia, joka johtaa Suomea niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Pelillinen taso edelleen todella korkealla.
Mikael Granlund
JK: Valtava potentiaali. Lyhyessä turnauksessa korostuu kemiat ketjun kanssa, ja Granlundilta aiempaa kokemusta löytyy molempien ketjukavereiden kanssa.
Jos Patrik Laine on maalinteon numero yksi Suomen joukkueessa, samaa voisi sanoa Granlundista pelinteon osalta.
SK: Onko pettänyt koskaan maajoukkueessa? Pääsee laidalla käyttämään vahvuuksiaan paremmin kuin sentterin paikalla. Koivu kantaa ketjussa puolustussuuntaan isompaa vastuuta, mistä Granlund nauttii varmasti. Rytmittää peliä hienosti.
Jori Lehterä
JK: Huomattavasti luisteluaan kehittynyt Lehterä on erinomainen esimerkki pelaajasta, jolta kaivataan tulostukea kärkiketjuille. NHL:n puolella peli on kulkenut Vladimir Tarasenkon kanssa erinomaisesti, kuinka käy Leijonissa?
SK: Pelaa Leijonissa normaalia puolustavammassa roolissa, mutta hoitaa vahvasti niin nelosketjun laiturin roolin kuin alivoimapelinkin. Siinä sivussa todennäköisesti kerää myös tehopisteitäkin.
Teuvo Teräväinen
JK: Lähtökohtaisesti ensimmäisenä liipaisimella, jos valmennusjohto haluaa uuden hyökkääjän kokoonpanoon. Potentiaali on valtava, mutta ei ole onnistunut ottamaan kaivattuja askeleita eteenpäin.
Ja kun jumahtamisen mainitsee, seuraavaksi Teräväinen todennäköisesti tekee hattutempun. Nuori pelaaja on osoittanut jokaisella tasolla, että pää ei mene jumiin ratkaisevalla hetkellä.
"Nuori pelaaja on osoittanut jokaisella tasolla, että pää ei mene jumiin ratkaisevalla hetkellä."
SK: Hyökkäyksen kysymysmerkki. Kaikki tietävät, kuinka hyvä Teräväinen voi olla, mutta taso pitää myös pystyä ulosmittaamaan. Saattaa olla ketjuja koottaessa väliinputoaja, jolle ei välttämättä löydy sopivaa roolia.
Valtteri Filppula
JK: Filppulan rooli on yksi mielenkiintoisimmista, sillä hänen pelistään löytyy monia ulottuvuuksia. Työkalupakista löytyy kalustoa sekä yli- että alivoimaan.
Kuten myös Tampassa, hän todennäköisesti jää ketjussaan hieman puolustavampaan rooliin kahden kiekkoneron kanssa.
SK: Jokisen ja Koivun tapaan 32-vuotias Filppula on yksi joukkueen kokeneemmista johtajista. Ei ole paljon maajoukkueessa näkynyt, mutta se johtuu siitä, että pelaa aina MM-kisojen aikaan NHL:n pudotuspelejä. Sotshi jäi väliin loukkaantumisen takia, joten nälkää varmasti on.
Lauri Korpikoski
JK: Turnauksessa nähdään varmasti äärimmäisen motivoitunut Korpikoski, sillä ainakaan vielä ei ole julkaistu kohdetta, jossa hän kiekkouraansa jatkaa. Tähtäimessä on toki kolme pyhää kirjainta: NHL.
SK: Närää aiheuttanut valinta joukkueeseen. Kuten mainitsit, pelaa ehkä NHL-tulevaisuudestaan turnauksessa. Turkulaislaiturista ei ole kärkiketjun hyökkääjäksi NHL-tasolla, mutta sille ei ainakaan World Cupissa ole tarvetta. Hyvää suorittamista esiotteluista, saattaa olla yksi joukkueen valopilkuista.
Erik Haula
JK: Sekä sentterinä että laiturina viihtyvä Haula valikoitui sentteriksi, koska nelosen sentteriksi ei juuri muita päteviä vaihtoehtoja ollut. Äärimmäisen liukas porilainen tuo kaukaloon valtavan määrän energiaa ja työntekomoraalia.
Haulan tyylisen pelaajan arvo nousee korkeaksi nopeavauhtisissa peleissä, joita tässä turnauksessa tulee piisaamaan.
SK: Haula on yksi pelaajista, joka saattaa yllättää suuresti turnauksessa. Odotuksena ei ole takoa pisteitä, mutta Minnesota-hyökkääjä on ajoittain tehnyt NHL:ssä myös tulosta. Puolustusosaaminen Leijonissa arvossaan.
Leo Komarov
JK: Jos sanontoja laitettaisiin sanakirjoihin, Komarovin kuva olisi kohdassa "omat rakastaa, muut vihaa". Kun alkolohkossa vastaan tulevat Pohjois-Amerikan nuorisojoukkue, Ruotsi sekä Venäjä, Komarov räpättää kaikkien kanssa vastustajan äidinkielellä.
Vaikka Komarovilta on Torontossa nähty potentiaalia myös tuloksentekoon, Leijonissa hänen roolinsa on ennenkaikkea hämmentäminen. Ja siinä hänellä ei ole vain piilevää potentiaalia, vaan hän kuuluu ehdottomaan maailman eliittiin.
SK: Pääsee kotihalliinsa jauhamaan roolia, josta nauttii. Hyökkää, puolustaa, taklaa, hämmentää. Suomen arvokkaimpia pelaajia.
Sebastian Aho
JK: Ahon kohdalla päästään makuasioihin. 19-vuotiaan pelaajan kypsyys jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen.
Nuori kärppäkasvatti pääsee ainakin ensimmäiseen otteluun jälleen yhteen Laineen kanssa. Tämä takaakin sen, että kiekkojännäreille ympäri maailmaa tulee varmasti silmäkarkkia ihailtavaksi.
SK: Itse olen hiukan skeptinen Ahon suhteen, mutta kuten todettu, nuori hyökkääjä jaksaa ylllättää. Esiottelut eivät äityneet kovin fyysisiksi, ja oma kysymysmerkkini osuu nimenomaan Ahon kamppailuvoimaan.
Jos ei tarvitse painia paljon, Aho ilman muuta kuuluu pelaavaan kokoonpanoon ja kärkiketjuihin. NHL-tasolla on kuitenkin fysiikaltaan raakile, joten kamppailuvoima kovan intensiteetin peleissä on suuri mysteeri.