HIFK:n maalille alunperin suunniteltu Antti Raanta suuntasi kohti NHL:ää ja Chicago Blackhawksin organisaatiota ja hänen korvaajakseen tuli viime kaudella Pittsburgh Penguinsin organisaatiossa torjunut Brad Thiessen.
Meriittejä Thiesseniltä löytyy, kanadalainen on valittu yliopistosarja NCAA:n sekä AHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Tuoreimmat näytöt ovat viime keväältä, kun mies vartioi AHL-joukkue Wilkes-Barre Scranton Penguinsin maalia pudotuspeleissä ja 12 ottelussa torjui kiekot yli 95 % varmuudella. Siirtyminen leveään kaukaloon ei ole sujunut kuitenkaan ongelmitta, sillä harjoituspeleissä Thiessen on näyttänyt ajoittain epävarmalta.
Lepoaikaa Thiessenille on antamassa Antti Ore. Kokenut joutsenolainen teki liigadebyyttinsä vasta 32-vuotiaana Bluesissa, jossa pelasi kaksi edelliskautta. Ore on tasainen suorittaja, jolla on asenne kohdallaan ja ymmärtää roolinsa toimivassa peluutuksessa. Maalivahtiosaston täydentää 18-vuotias Ville Husso, joka teki debyyttinsä punapaidassa European Trophy -ottelussa EV Zugia vastaan.
Söderholm johtaa puolustusta
Puolustuksen tahtipuikkoa heiluttaa Toni Söderholm, jolla on suuri vastuu niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissa. Etenkin ylivoimalla ex-kapteenin maltti ja kiekolliset taidot nousevat suureen arvoon.
Suurta vastuuta kiekollisesta pelistä odotetaan kantavan myös Kärpistä hankittu Oscar Eklund sekä AHL:ssä toissa kaudella 66 ottelussa 43 pistettä tehnyt Jason DeSantis. Kuitenkin siinä missä Söderholm johtaa harjoituspelien sisäistä pistepörssiä, Eklundilla ja etenkin DeSantisilla on ollut vaikeuksia pelirytmin löytymisessä ja DeSantisin pistesarake näyttää vasta yhtä syöttöpistettä.
Oman maalin edustasta huolta pitävät koeajan kautta sopimuksen joukkueeseen saanut Braden Birch, Mikko Kurvinen sekä Mikko Jokela. Isokokoinen Birch on lunastanut paikkansa päävalmentaja Raimo Summasen luottopelaajana, ollen ainoa kaikki harjoitusottelut pelannut puolustaja. Kurvisen terveystilanne on ikuinen kysymysmerkki
Kuusikon takana pelipaikasta taistelevat kahdella edelliskaudella pelaavan kokoonpanon rajamailla roikkunut Juuso Salmi, viime kaudella seuran A-nuorten sisäisen pistepörssin voittanut Juha Tarkkanen sekä viime kauden Mestiksen KooKoossa lainalla ollut kaksikko Julius Nyqvist - Miihkali Teppo.
Hyökkäyksen kärkeen terävyyttä
Viime kaudella punapaitojen hyökkäyksestä puuttui suuriin ratkaisuihin kykenevät pelaajat, etenkin Ville Peltosen ollessa loukkaantuneena. Kesän aikana joukkueeseen liittyi suuri määrä nopeutta, johtajuutta ja taitoa.
Tony Salmelainen voitti HIFK:n kapteenina SM-liigan pistepörssin ja maalikuninkuuden kaudella 2006. Maalintekovoimaa tuovat myös 230 NHL-ottelun mies Rico Fata sekä AHL:n Milwaukee Admiralsista Suomeen palannut Juuso Puustinen, joka parhaalla liigakaudellaan 2010 - 2011 sijoittui maalipörssin viidenneksi.
Kokenutta kaartia edustavat myös kolmannen sesonkinsa HIFK:ssa aloittava Eero Somervuori, Arttu Luttinen, Matti Kuparinen, järjestysmiehen roolissa toimiva Trevor Gillies sekä tietysti kapteeni Peltonen.
Iiro Pakarisella on elämänsä tilaisuus nousta kärkiketjujen fyysiseksi voimahyökkääjäksi. Maajoukkuedebyytin syksyllä tehnyt Pakarinen on periksiantamattomalla pelityylillään noussut Summasen suosioon ja pelasikin viimeiset harjoitusottelunsa kakkosketjussa yhdessä Salmelaisen ja Fatan kanssa, Puustisen ja Kuparisen muodostaessa ensimmäisen ketjun.
Nuoremmista pelaajista Toni Leinonen murtautui viime kaudella punapaitojen kokoonpanoon ja kehityskaari näyttää syksyn harjoituspelien perusteella ylöspäin. Vastaavasti viime kaudella Mestiksessä itsensä läpi lyöneellä Mika Partasella on ollut vaikeuksia sopeutua Mestistä nopeampaan ja kovatasoisempaan peliin.
Keskellä vai laidassa?
Hyökkääjien pelipaikat ovat eläneet harjoituskaudella ja moni pelaajista on pelannut ennestään hieman tuntemattomassa roolissa. Suurin muutos on Salmelaisen pelipaikka. Laitahyökkääjänä tähänastisen uransa pelannut raketti on siirretty keskushyökkääjäksi.
Urallaan aiemmin pääosin keskushyökkääjinä pelanneita on vain neljä [Kuparinen, Corey Elkins, Niko Piiparinen ja Austin Block], mutta myös Fata ja Thomas Nykopp ovat pelanneet paljon sentterin tontilla. Viime kauden lopulla Luttinen pelasi keskushyökkääjänä ennen loukkaantumistaan.
Samalla kun osa aiemmin laitahyökkääjinä tunnetuista pelaajista ovat kokeilleet siipiään keskushyökkääjänä, luontaiset sentterit ovat joutuneet etsimään itseään laidalta ja Elkins ehti pelaamaan yhden ottelun jopa puolustajana.
Hyökkäys on laaja ja laadukas. Jokainen pelaaja joutuu taistelemaan pelipaikastaan ja joukkueeseen tulee tervehenkistä, yksilöä kehittävää kilpailua. Viikko ennen kauden alkua kukaan ei voi olla varma pelipaikastaan.
