Viime kaudella Los Angeles Kings ei tuttuun tapaansa loistanut runkosarjassa, mutta eteni lopulta toisen kerran kolmen kauden sisään Stanley Cupin mestariksi. Pudotuspelit Kings selvitti historiallisen vaikealla tavalla, voittaen jokaisen sarjan vasta seitsemännessä ottelussa. Tulevalta kaudelta Kingsiltä odotetaan jälleen paljon.
Pelaajakartta
VLH
Marian Gaborik
Tanne Pearson
Dwight King
Kyle Clifford
David van der Gulik
Nikolai Prokhorkin
KH
Anze Kopitar
Jeff Carter
Jarrett Stoll
Mike Richards
Jordan Nolan
Jordan Weal
OLH
Dustin Brown
Tyler Toffoli
Justin Williams
Trevor Lewis
Adam Cracknell
Valentin Zykov
P
Jake Muzzin
Drew Doughty
Robyn Regehr
Slava Voinov
Alec Martinez
Matt Greene
Jeff Schultz
Brayden McNabb
Andrew Bodnarchuk
Derek Forbort
MV
Jonathan Quick
Martin Jones
Jean-Francois Berube
Valmentaja
Darryl Sutter
4. kausi
Vähäistä vaihtuvuutta
Kingsin toimitusjohtaja Dean Lombardi jatkoi tuttua tapaansa, eikä Los Angelesissa nähty tänäkään kesänä merkittäviä muutoksia. Merkittävintä oli Marian Gaborikin solmima pitkä jatkosopimus, jonka myötä Kings toivoo saaneensa vihdoin ja viimein krooniseen maalinteko-ongelmaansa pysyvän vastauksen.
Viime talvena seura teki marginaalisiirtoja, ja kesällä nämä saivat jatkoa lupaavan Linden Veyn siirtyessä Vancouveriin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon. Kings siirsi ylimääräisen hyökkääjän pois ja varasi tilalle syvyyttä puolustukseen.
Vapaiden agenttien markkinoilla meno ei ollut juurikaan värikkäämpää. AHL-puolustaja Andrew Campbell sekä neloskentän keskushyökkääjä Colin Fraser vaihtoivat maisemaa, tilalle tulivat vuoden sopimuksilla laitahyökkääjät Adam Cracknell sekä David Van Der Gulik. Heille tuskin kertyy juurikaan peliaikaa ilman merkittäviä loukkaantumisia.
Ainoa konkreettisen menetyksensä Kings kärsi veteraanipuolustaja Willie Mitchellin siirtyessä neljän Kaliforniassa pelatun kauden jälkeen Floridaan. Mitchell oli yksi Kingsin avainpuolustajia kummassakin mestaruudessa, mutta jo 37-vuotiaalle kanadalaiselle ei varsinaisesti löytynyt enää tilaa Kingsin pakistosta.
Tasavahva paketti
Kings on joukkueena tunnettu pelaamisestaan puolustuksen kautta. Viime kausi ei ollut poikkeus, ja Kings päästi selkeästi vähiten maaleja ottelua kohti runkosarjassa (2.05). Pudotuspeleissä puolustus ei ollut aivan yhtä kivikova, mutta riittävä voittoon asti.
Pienen maalikeskiarvon taustalla on NHL:n kärkimaalivahteihin lukeutuva Jonathan Quick sekä yksi liigan tasapainoisimmista puolustuksista. Quickin taustalla peliaikaa kärkkyy erinomaisia otteita tulokkaana esittänyt Martin Jones, joten kuninkaiden verkkoon tuskin tehdään ensi kaudellakaan paljoa maaleja.
Puolustus on monipuolinen ja hyvin roolitettu. Kingsin alakerran kirkkaimpana tähtenä tuikkii jo seitsemättä kauttaan Drew Doughty, jolle tulitukea antavat Slava Voinov, Alec Martinez sekä urallaan ison askeleen ylöspäin viime kaudella ottanut Jake Muzzin. Perinteisempää puolustajan roolia hoitavat Matt Greene ja Robyn Regehr.
Viime vuosien kärsivällinen rakentaminen on tuottanut Kingsille laajan hyökkäyksenkin. Hyökkäyksen itseoikeutettu johtaja Anze Kopitar saa nykyisin tulitukea sen tason maalitykeiltä kuin Jeff Carter ja Marian Gaborik. Tyler Toffoli ja Tanner Pearson, kaksi seuran omaa nuorta kasvattia, ottivat isoa roolia viime kauden lopulla, ja tuovat virkistävää nuoruutta veteraanien sekaan.
Kärkikenttiä täydentävät tuore Conn Smyth Trophyn voittaja, pudotuspeleissä pisteen per peli nakuttanutta Justin Williams, kapteeni Dustin Brown sekä lähemmäs viidensadan NHL-pisteen Mike Richards.
Jaksavatko veteraanit?
Kingsin puolustus on edelleen erittäin vahva, mutta alkavalla kaudella siitä voidaan löytää muutamia kysymysmerkkejä. Willie Mitchell on jo uransa ehtoopuolella, mutta hänen merkityksensä oli kaukalossa suuri. Jake Muzzinin kehitysaskeleet saattavat paikata hänen jättämän aukkonsa, joskaan kyseessä ei ole pelityyliltään aivan samanlainen pelaaja.
Kingsin puolustuksessa voidaan myös kyseenalaistaa runkopakkien Greenen ja Regehrin hyödyllisyyttä. Kummankin liike on hidastunut merkittävästi viime vuosina, ja varsinkin jälkimmäisen ohi polki yksi jos toinenkin vastustajan hyökkääjä viime kaudella. Regehr ei lopulta pudotuspeleissä mahtunut kokoonpanoon kuin kahdeksassa pelissä. Kingsin pakiston oman pään tukipilareita edustavat Greene ja Regehr voivat osoittautua heikoimmaksi lenkiksi, jonka paikkaamiseksi nuorempien pitää tehdä lisätöitä.
Hyökkäyksessä isoin kysymys on Mike Richardsin pelikunto. Edelliskaudella kolmannen Kings-kautensa pelannut Richards esitti todella ailahtelevaisia otteita, ja tilastotkin olivat yhdet uran huonoimmista. Richards löysikin itsensä neloskentän keskeltä useammin kuin ylemmistä kentistä. Hän myönsi avoimesti lähteneensä kauteen huonokuntoisena, ja onkin tänä kesänä harjoitellut kovempaa kuin aiemmin. Huippuvuosiensa veroinen Richards olisi Kings-hyökkäykselle huikea lisä, viime kauden iskussaan lähempänä taakkaa.
NHL-toimituksen arvio: Kings on yksi sarjan tasaisimpia joukkueita ja varma pudotuspelijoukkue, jolta voidaan odottaa pitkää kevättä. Jokaisella osa-alueella vahvat kuninkaat tulevat voittamaan Tyynenmeren divisioonan.