Lukon maalissa pelasi viimekaudella Tom Draper, joka siirtyi täksi kaudeksi Espoon Bluesiin. Lukko hankki maalilleen niin ikään kanadalaisen Bruce Racinen. Alkukaudella näytti siltä, että Racinesta ei ole Draperin korvaajaksi. Nyt Racine on näyttänyt pitkää nenää epäilijöilleen torjumalla itsensä yhdeksi liigan parhaista maalivahdeista. Vastavuoroisesti taas Tom Draper ei ole Bluesissa onnistunut osaksi loukkaantumisen takia yhtä hyvin kuin Lukossa. Maalivahti osasto on Lukolla hyvässä kunnossa. Jos Racine sattuu loukkaantumaan on Lukolla vielä heittää kehiin hyvä kakkosmies Petri Vehanen tai nuori suurlupaus Antti Jokela.
Puolustuksesta lähti ainoastaan Martin Stepanek , joka suuntasi Helsingin IFK:hon. Muuten puolustus pysyi täysin samana. Tosin Lukko sai kesken kauden vielä mukaan Tuomas Grönmanin, joka on tuonut kaivattua kovuutta Lukon peräpäähän. Lukko koki myös kovan iskun kun Allan Measures loukkaantui niin pahasti, että koko ura on vaakalaudalla. Lukon puolustus on hyvä sekoitus kokemusta (Hämäläinen, Grönman, Laaksonen, Measures) ja nuoruutta (Lehtonen, Lotvonen, Niskala, Toivonen ) Lukko tosin kärsii materiaalin kapeudesta osoituksena viimeinen Tappara-peli, jossa Lukko pelasi ottelun lopun kolmella puolustajalla.
Hyökkäyksestä Lukko menetti paljon taklauksia, vääntöä, voimaa ja johtajuutta joukkueen hengenluojan Timo Peltomaan suunnattua vaimonsa kotikulmille Ruotsiin. Lukko sai ikään kuin korvaukseksi Pasi Saarelan, jolta odotettiin ennen kaikkea maaleja. Kyllä Saarela niitä ihan mukavasti on tehnytkin, mutta vielä on parannettavaa jotta Lukko etenisi play-offeissa toiselle kierrokselle. Erityisesti tiukoissa peleissä Saarela on ollut turhan näkymätön. Mutta onhan Saarela ollut Lukon ehdottomasti paras hyökkääjä, ei siitä mihinkään pääse. Lukko hankki hyökkäykseensä myös Jimmy Provecherin Ranskan Caenista. Mies tuli Raumalle kuitenkin keskenkuntoisena eikä päässyt missään vaiheessa kunnolla rytmiin kiinni. Lukko hankki kesken kauden hyökkäykseen myös Marko Kivenmäen Ässistä. Kivenmäki onkin täyttänyt paikkansa hyvin. Lukon hyökkäyksestä löytyy maalintekijöitä (Saarela ja Nedved), hyvän peli-älyn omaavia senttereitä (Seva ja Pakaslahti ), vääntäjiä (Kaipainen ja Torkki) sekä nälkäisiä junioreita. Nämä yhdessä muodostavat toimivan kombinaation, joka taistelee, taklaa, laukoo ja luistelee. Tämä on etenkin kotipeleissä ollut suuri apu. Kotipelit eivät ole tosin sujuneet yhtä hyvin kuin viimekaudella, mutta eiköhän tämäkin asia korjaannu.
Valmentajat ovat pysyneet samoina ja se on hyvä asia, koska Vasili Tihonovin valmennus tyyli sopii hyvin nuorille pelaajille. Ne pelaajat joilla kulkee niin myös pelaavat. Tästä hyvä esimerkki on nuoren Toni Koiviston nouseminen ykköskenttään Saarelan ja Nedvedin rinnalle. Tihonov kokoaa aina myös yhden kentän nuorista ja tämä on varmasti hyvä asia nuorten pelaajien itseluottamukselle. Tihonov on myös hyvä motivoija, jos peli kulkee palkitsee valmentaja joukkueensa esim. tuomalla harjoitusten jälkeen pukukoppiin pari olutkoria. Jos taas peli tökkii on tiedossa ylimääräiset ja tiukat harjoitukset. Tihonov vaatii pelaajiltaan 110% joka ottelussa , mutta kuten sanottua palkitsee pelaajansa hyvin tehdyn työn jälkeen.
Sitten katsaus loppukauteen. Lukko tarvitsee kipeästi loukkaantuneet pelaajansa takaisin. Mikäli loukkaantumisia tulee lisää on Lukolla edessä vaikea loppukausi. Pelaajista parannusta odotetaan eniten herroilta Seva, Heinänen, Sillgren, Toivonen ja Lätti. Lukon pitäisi onnistua myös palauttamaan Äijänsuon taika, jotta Raumalle olisi play-offeissa erittäin ikävä vierasjoukkueen tulla.
