Lukko-KalPa: Löytyykö juonikkuus Satakunnasta vai Savosta?

LIIGA / Artikkeli
Kun on paljon pelissä, pystyssä pysyminen vaikeutuu huomattavasti.
Kuva © Teemu Soini - teemu.soini@jatkoaika.com
Lukko ja KalPa iskevät yhteen kauden 2014-15 puolivälierissä. Edellisen kerran joukkueet olivat vastakkain samassa tilanteessa neljä vuotta sitten eli kaudella 2010-2011. Silloinkin paremman runkosarjasijoituksen turvin kotijoukkueena aloittanut Lukko selviytyi voittajana seitsemänteen otteluun venyneessä sarjassa voitoin 4-3.

Puolivälieräsarjan väitöstilaisuuteen osallistuvat Lukko-toimituksen Hannu Viinikkala sekä KalPa-toimituksen Juha Koljonen. Pysyykö Lukko luistelussa KalPan kyydissä? Voiko Pekka Virran pelikirjalla menestyä? Suosiiko salliva tuomarilinja sittenkin KalPaa? Muun muassa näitä asioita nostettiin tikun nokkaan ennen ottelusarjan alkua.

Raumalaisten suurin kompastuskivi on keskinkertainen liikkuminen. Luistelussa KalPa on selvästi Lukkoa edellä.

Hannu Viinikkala: Osittain totta. Lukon päävalmentaja Risto Dufva on myöntänyt, että he pelaavat KalPaa vastaan erilailla, kuin muita joukkueita vastaan. KalPan ylikorostettu kiekkokontrolli on sellaista palauttelua, että esim. isokokoisen Jonne Virtasen on aika turha lähteä juoksemaan kiekon perässä. Noutajaa tulee, eikä kiekko ole lähelläkään omaa mailaa.

Joukkueiden kaksi viimeistä kohtaamista kuitenkin osoittavat, että Lukko osaa pelata myös kuopiolaisia vastaan. KalPa ei todellakaan ole mikään maalintekojoukkue, mutta Lukko piti heidät pois tekopaikoiltakin.

KalPan omalla puolustusalueella tapahtuvaan palautteluun ja liikkumiseen ei tarvitse vastata kuin odottamalla. Riittää että keskialueella Lukko on tiivis ja onnistuu taklauksissaan, niin siihen loppuu KalPan pelin rakentelu.

KalPan ylikorostuva kontrollikiekko ei voi olla menestyvää, koska siitä puuttuu fyysisyys kokonaan.

Juha Koljonen: En täysin osta tätä ajatusta, tai ainakin termi "fyysisyys" pitäisi avata vähän laajempaan tarkasteluun. KalPan pelivälineen kontrollointi on siinä määrin poikkeuksellista, että perinteinen fyysisyys jää väkisinkin pienempään rooliin. Tunnetusti kiekollisena on hankala taklata, joten siltä osin kontakteja on monesti vähemmän.

Fyysisyys on kuitenkin paljon enemmän kuin taklaukset. Pudotuspeleissä se on enemmän maalien edustoilla ja kulmissa vääntämistä, keskialueen mailaviidakon selvittämistä sekä jaksamista pitkissä ottelusarjoissa. Näitä asioita ei ratkaista pelkästään pelitavoilla, vaan kyse on paljon 1vs1 -pelaamisesta, joka kumpuaa pelaajien asenteesta, valmistautumisesta ja energiatasosta.

Etukäteen ajateltuna Lukko on vääntövoimassa vahvempi ja raumalaisten pelitapa sekä materiaalikin tätä tukee. Ei KalPa kuitenkaan ihan lapanen ole, eikä voi sanoa, että joukkueelta puuttuu fyysisyys kokonaan. En usko, että ottelusarja ratkeaa raumalaisten fyysiseen dominointiin.

Lukko elää jopa liikaa ylivoimaonnistumisistaan, joten vastoin yleistä olettamusta salliva tuomarilinja käy KalPalle. 5vs5 -pelissä KalPan organisoitu viisikko kykenee Lukon haastamaan.

Viinikkala: Kieltämättä Lukko pelasi runkosarjassa monta peliä, joissa kaikki maalit tulivat ylivoimapelin kautta. Mutta ei ylivoimapeli Lukolle ole kaikki kaikessa. Raumalaiset lähtevät sarjaan pelaamaan 5vs5-peliä, jossa pyritään tekemään ne tarvittavat osumat mitä voittoon vaaditaan. Mutta ylivoima-aika on ekstraa, jonka aikana on tietysti helpompi tehdä niitä osumia.

Jos tuomarilinja menee siihen, että jäähyjä ei anneta mistään, on yksi Lukon aseista riisuttu pois. Se on luonnollisesti KalPan etu.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Lukko osasi runkosarjan päätöskierroksilla pelata viisaasti kuopiolaisia vastaan. Eikä Lukko sitä taitoaan ole mihinkään parissa viikossa hukannut. Lukon puolustusalueen kulmissa KalPa(kin) saa pyöriä vaikka kuinka paljon. Sieltä ei kuitenkaan niitä maaleja tehdä kuin aniharvoin.

Kasperi Kapanen ei ole ottanut sitä johtajan viittaa harteilleen, joka tarvitaan ottelusarjan voittamiseen.

Koljonen: Pitää paikkaansa. Kuluva kausi on osoittanut, että Kapanen on hyvin yksipuolinen pelaaja. Hän on erinomainen luistelija, haastaa rohkeasti ja haluaa ratkaista pelejä. Kapanen elää hyökkäyspään onnistumisista, mutta kevätkaudella ne ovat jääneet vähiin.

Kapasen pelikäsitys on puutteellinen. Usein tulee tilanteita, jossa esimerkiksi valinta syötön ja laukauksen väliltä on yksinkertaisesti väärä. Ylipäätään syöttämisen kanssa Kapasella on vielä tekemistä. 

Toisin kuin usein väitetään, Kapanen ei ole laiska puoustussuuntaan ja potentiaaliahan nuorukaisesta löytyy. Se pieni napsu ylöspäin vielä tarvitaan, että Kapanen voisi olla ottelusarjan hahmo.

Kokonaan toinen asia on, täytyykö 18-vuotiaalta odottaa, että hän ratkaisee sarjan? Mielestäni ei. KalPan voittohaaveiden kannalta katseet pitää ehdottomasti suunnata kokeneemman kaartin, esimerkiksi Michal Birnerin, Jukka Voutilaisen ja Janne Keräsen suuntaan.

Risto Dufva veti joukkonsa medialta piiloon jo maanantaina. Pitkä radiohiljaisuus ja raumalaisten selvä ennakkosuosikin asema voivat lyödä pelaajien korvien välin jumiin jo pudotuspelien alkumetreillä.

Viinikkala: Kokenut päävalmentaja tietää, että Lukko on tässä suosikki. Mutta kun sillä ei vielä voiteta edes yhtään erää, ottelusta puhumattakaan, niin silloin on hyvä antaa joukkueelle sen tarvitsema keskittymisrauha. Liikaa on turha miettiä, koska siinä vain pää sekoaa. Mutta kaikki tekeminen pitää yksinkertaistaa ja asioita kerrataan harjoitusten kautta. Ei se kenenkään päätä lyö jumiin, jos ensin jaetaan kommentit ja sitten käydään niiden toteutusten opettelun kimppuun.

Ja kun katsotaan Lukon kokoonpanoa, niin mukana on hurja määrä paljon voittaneita pelaajia. Aina Stanley Cup-voittajasta alkaen kaikkea mahdollista löytyy, joten kyllä raumalaisten pukukopissa tiedetään pelien tärkeys ja merkitys.

Ennakkosuosikin asema on joukkueelle samalla sekä etu että haitta. Koska Lukko on niinkin kokenut, mitä nimilistasta voidaan lukea, niin uskoisin suosikin aseman tässä kohtaa olevan joukkueelle lähinnä etu.

Pekka Virta on kokenut valmentaja, mutta voittamisen taito häneltä puuttuu.

Koljonen: Virran pudotuspelihistoria valmentajana on kiistatta hieman laskusuhdanteinen. Turkulainen johdatti KalPan keväällä 2009 lähes sensaatiomaisesti pronssille, mutta se on toistaiseksi jäänyt päävalmentajauran huippuhetkeksi.

Kun puhutaan Pekka Virrasta, puhutaan luonnollisesti hänen pelitavastaan, jota on paikoin väitetty toimivaksi ainoastaan runkosarjassa. Niin tai näin, mutta jollain tapaa ihailen, että Virta ei ole lähtenyt tekemään suuria muutoksia tai mitään kompromisseja. Joukkue voittaa tai häviää, mutta pelillinen identiteetti pysyy.

Edustan myös sitä linjaa, että mikään pelitapa ei suoraan määritä voiko joukkue menestyä vai ei. Monenlaisilla pelikirjoilla voi saavuttaa menestystä ja tärkeintä on, että koko joukkue on oman pelitapansa takana. Tällä hetkellä KalPassa tilanne on juuri näin.

Arvio sarjan voittajasta

Viinikkala: Lukko voittaa kotietunsa ja kokemuksensa turvin otteluvoitoin 4-2.

Koljonen: Dufva tietää tarkalleen, miten KalPan vahvuudet saadaan pois. Lisäksi pelaajamateriaali ja erikoistilannepelaaminen kääntävät ottelusarjan Lukolle, vaikka pelit ovat järjestään tasaisia. 4-1.

» Lähetä palautetta toimitukselle