Lukko pelasi harjoituskauden huomattavasti edellistä kautta paremmin. Päävalmentaja Risto Dufva oli löytänyt heti toimivia koostumuksia, ja peli oli ajankohtaan nähden hyvällä mallilla. Mutta harjoitusottelut ovat vain harjoitusotteluita, ja tämän asian huomasi myös Lukko kauden pyörähdettyä käyntiin.
Kun neljä kierrosta sarjaa oli takana, Lukon sarakkeesta löytyi vain yksi vaivainen voitto kolmen tappion seuraksi. Mitään yksittäistä syytä heikkoon alkuun ei ollut, vaan jokainen osa-alue petti pahemman kerran. Maalisuhde 4-12 kertoi hyvin raumalaisten ongelmien laajuudesta.
Veräjänvartija Ryan Zapolski ei antanut joukkueelle voiton mahdollisuuksia. Puolustuspelaaminen petti ehkä kaikkein pahiten, jonka seurauksena hyökkäyksiin käytetty aika jäi kaikilta ketjuilta minimiin.
Koko alkukauden kuvaavin episodi käytiin Raumalla lokakuun ensimmäisenä päivänä. Dufvan johtama valmennusryhmä heitti puolustaja Petteri Nummelinin keskushyökkääjäksi kesken kiivaan kamppailun. Kokenut pelimies kiitti luottamuksesta pistämällä historian kirjat uuteen uskoon. Nummelinista tuli sinä iltana vanhin Liigassa hattutempun tehnyt pelaaja. Itse ottelu päättyi kuitenkin lahtelaisten voittoon ja tällä kertaa kiekkoja iskettiin Lukon verkkoon seitsemän.
Rökäletappio pistää usein kaikkien aivot toimimaan ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Puolustuspelaaminen tiivistyi tiukan harjoitusviikon päätteeksi ja Lukko sai pelijuonesta päivä päivältä entistä paremmin kiinni. Joukkueeseen hankittu kokenut kalusto otti enemmän vastuuta tekemisistään nuoriso-osaston tukiessa hyvin taustalla.
Vahalahti show
Marraskuussa Lukon nousujohteisuus sai jatkoa hyökkääjä Ville Vahalahden johdolla. Paraisilla syntynyt kokenut hyökkääjä iski tehopisteitä ilta illan perään ja Lukko jatkoi nousuaan sarjataulukossa.
Yhden herätyksen joukkue kuitenkin sai, ettei totuus jääkiekon perusasioista päässyt unohtumaan. Syyskauden komeetta Kärpät löi valotaululle täsmälleen samat lukemat, joilla Lukko hävisi lokakuussa Pelicansin käydessä Raumalla. Ja yllättäen, taas oli palaverin ja itsetutkiskelun paikka. Joukkue matkusti heti ottelun jälkeen yöjunalla Turkuun, ja pitkä kotimatka oli hyvä paikka miettiä syntejä syviä.
Kyseisen Oulun reissun jälkeen Lukko on esiintynyt kaukalossa kymmenen kertaa voittaen otteluistaan kahdeksan. Vahalahti oli pääosissa yhdessä mainiosti torjunneen Zapolskin kanssa. Tosin koko joukkueen pelaamiselle on annettava tunnustusta, koska kaksi miestä ei voittoja ota ilta toisensa jälkeen.
Joulukuun alku hieman tukahdutti Lukon maalihanat, mutta viidestä ottelusta kolme päättyi Lukon voittoon. Syynä hyvään pistetahtiin on ollut joukkueen pelitason tasaisuus ja riittävä rutiinitaso illasta toiseen.
Puolustus kapea, hyökkäyksessä laajutta
Lukon pelaajistoa mietittäessä voidaan menestyminen pistää maalivahdin ja hyökkäyksen nimiin. Maalivahtivalmentaja Mikael Vuorio on tehnyt hurjan työn Zapolskin kanssa, ja jenkkiveskarista on kuoriutunut Lukolle oiva ykkösmaalivahti.
Hyökkäyksestä onnistujia löytyy laajalta rintamalta. Nuorista on tullut uusi kasvo suomalaisten mieliin, kun laitahyökkääjä Joni Nikko taistelee tosissaan vuoden tulokas-tittelistä. Myös kokenut kaarti on pääosin vastannut huutoon, vaikka parannettavaakin vielä löytyy useamman pelipaidan sisältä.
Hyökkäyksessä oli alkukaudesta tyhjä ruutu, kun ykkössentteriksi hankittu Steven Zalewski loukkasi itsensä pahasti jo harjoituskaudella. Ensimmäinen korvaaja osoittautui tyhjäksi arvaksi, joten Lukko joutui uudelleen metsästämään tuuraajaa Zalewskille. Kanadalainen Aaron Gagnon vapautui sopivasti ruotsalaisseurastaan ja Lukko iski kyntensä kiinni. Tällä kertaa valinta osui paremmin ja Lukko sai Gagnonista oivan pelimiehen loppukauden taistoihin.
Puolustuspää on hieman pienikokoinen, eikä kiekollista taitoa ole kehumiseksi asti. Oma poika Jesse Virtanen on toipunut hyvin kesäisestä loukkaantumisestaan ja ottanut syyskaudella isoja askelia eteenpäin. Nummelinin kiekolliset taidot tiedetään ympäri maailman, mutta sitten onkin toivomisen varaa. Kokenut Ilkka Mikkola on ollut mies paikallaan tehden mukavat tehopisteetkin, mutta hyökkäyspelin tekemisessä hänelläkin on omat puutteensa.
Jos mahdollisia vahvistuksia raumalaisryhmään mietitään, niin puolustuskalusto on se, joka ehkä kaipaa täydennystä. Koodinimi Robert Nordmark on pelaajatyyppi, jota Lukko tällä hetkellä eniten kaipaa. Liigan siirtoikkuna sulkeutuu talvella vasta helmikuun puolivälissä, joten aikaa joukkueen vahvistamiseen on riittävästi. Eri asia on, mistä löytää itselle sopivia pelimiehiä kesken kiivaan kauden.
Mitä jatkossa
Kuten jo aiemmin tuli todettua, Lukon pelistä löytyi marras-/joulukuussa määrätty perustaso, jolla sarjapisteitä pitäisi tulla samalla tahdilla millä joukkue niitä on tähänkin asti saalistanut. Liigan tämänhetkinen kärkikaksikko Kärpät ja Tappara ovat kuitenkin olleet raumalaisille voittamattomia.
Ja siinä on myös se Lukon isoin haaste. Mikäli Lukko haluaa taistella kevätkaudella paikasta välierissä, on ylläolevalle kaksikolle kyettävä antamaan tasavertainen vastus. Pelkkä nykyinen rutiinitaso siihen ei tule riittämään, joten työnsarkaa päävalmentaja Dufvan tiimillä riittää.
Pelitapaa Lukko tuskin tulee muuttumaan, joten jotain muuta on keksittävä. Jokainen pelaaja pystyy tekemään työnsä aiempaa paremmin, mutta riittääkö sekään. Vastustajien pelaajat kehittyvät myöskin kauden mittaan ja heidän viisikkopelaamisensa siinä sivussa.
Joukkueen virallinen tavoite runkosarjassa on 102 pistettä ja sitä kautta vähintään kuudes sija sarjataulukossa. Tällä hetkellä Lukko on tavoitettaan kaksi pistettä perässä, mutta eron kurominen umpeen on omissa käsissä. Pudotuspelien ensimmäisen kierroksen välttäminen antaa astetta paremmat mahdollisuudet mitalipeleihin, vaikka viime kaudella Lukko itsensä välieriin selvittikin taulukon kymppipaikalta.
Aniharva joukkue kestää loukkaantumisia, eikä Lukkokaan niitä kestä. Keväällä ei kolhuja lasketa, mutta ei Lukon pelaajamateriaali niin laaja ole, että useampi vastuunkantaja voi samaan aikaan olla toipilaana.
Dufva on kokenut ja monissa liemissä keitetty valmentajavelho. Mutta aivan parasta Dufvaa ei vielä Raumalla ole nähty. Kevätkausi 2014 on seuraava mahdollisuus nostaa itsensä päävalmentajien ylimmälle tasolle.
