Tontut vilahtelevat jo kotitalouksien nurkilla, ja muutama liigajoukkuekin siirtyi joulunviettoon jo viikonloppuna. Liigan tapahtumissa viikolla nähtiin jo pienimuotoisia tonttuiluja tunteita nostattaneita tapahtumia.
Kaukalossa räiskyivät tunteet ainakin SaiPassa, jonka David Spina heilutti nyrkkejään Ilvestä vastaan. Masi Marjamäen taklauksessa viuhuivat jalat ja tuomarin kädet. Pekka Virta puolestaan palasi Poriin voitokkaasti.
Tampereella nähtiin myös HIFK-kannattajien invaasio. HPK juhli 85 vuoden ikää voittamalla Lukon.
Maanantaijään pikkujouluissa kakkukahveja ja kakkua jakelevat SaiPa-toimituksen Kalle Mantere, KalPa-toimituksen Aki Rossi ja päätoimittaja Antti Wennström. Oletko heidän kanssaan samaa mieltä? Pistä meille mielipiteesi Jatkoajan toimituksen sähköpostiin, Twitteriin tai Facebook-sivuille.
Mitä mieltä olet Masi Marjamäen taklauksesta Toni Söderholmiin? Pelikiellon paikka?
Kalle Mantere: Marjamäki tulee kyllä tilanteeseen hurjalla vauhdilla. Marjamäeltä aika vastuutonta lähteä taklaamaan maalin takana tuollaisella vauhdilla, vaikka Söderholm näkeekin Marjamäen tulon ja onnistuu osittain väistämään taklauksen jarruttaessaan. Etenkin, kun vastustaja on irti laidasta. Ainekset suurempaankin tuhoon olivat olemassa, mutta uskon Marjamäen saavan ainakin yhden matsin verran huilia taklauksestaan.
Hetkinen, onko taklauskeskustelu nostamassa päätään hiljaisen alkusyksyn jälkeen?
Aki Rossi: Hetkinen, onko taklauskeskustelu nostamassa päätään hiljaisen alkusyksyn jälkeen? Vai onko kyse siitä, että keskiverto kiekkokuluttaja tuli kylläiseksi viime vuoden keskustelusta? Oli miten oli, nyt useampi taklaus on ollut luupin alla ja lopputulemana kaikki eivät ole tyytyväisiä tuomioihin.
Todettakoon alkuunsa, etten tunne sääntökirjaa pilkuntarkasti. Kyseessä ei ollut tarkoitusperäinen metsästys, vaikka tilanne ei tullut missään nimessä Marjamäen eteen yhtäkkiä. Kurinpitoelin tehnee turvallisen ratkaisun ja antanee yhden ottelun pelikiellon näyttääkseen hauista.
Antti Wennström: Missä jarrut? Marjamäen taklaukselle on luonnollinen selitys. Maali haittasi Marjamäen näkyvyyttä. Söderholmin kurottaminen ratkaisevalla hetkellä yhdistettynä "sokeaan kulmaan" oli tässä ratkaiseva tekijä. Ymmärrettävä vihellys, mutta pelikieltoa en tästä lätkäisisi millään. Varomattomuus karvaustilanteessa ei ole vastustajan tahallisen vahingoittamisen veroista rangaistavaa.
Syyskauden positiivisin yllätys ennakko-odotuksiin nähden on KalPa. Mitkä ovat suurimmat syyt KalPan menestyksen takana ja missä asioissa joukkueen pitää vielä parantaa?
Wennström: Määrätietoisuus on palannut KalPan tekemiseen. Lisäksi isoimmat hankinnat ovat tulleet tärkeimmille paikoille. Maalivahtivalinta meni nappiin ja muussa pelaajistossa tukipilarit ovat ammattimaisia.
Tärkeintä on ollut tietysti Pekka Virran paluu penkin taakse. KalPa on taas pelitavallisesti älykäs joukkue, joka pelaa prosentit puolelleen.
Rossi: KalPan menestyksen syitä voisi jaaritella yhdestä ja toisesta asiasta. Hyvin kasattu joukkue, täsmähankinnat, maalivahtipeli ja niin edelleen. Samalla tekisi kuitenkin itsestään pellen, sillä harva osasi esittää moisia sanoja kuopiolaisista kauden alla.
Ennen kaikkea joukkueella on tällä hetkellä riittävän monta tapaa pelata erilaisissa tilanteissa.
KalPa on tällä hetkellä loistavasti roolitettu joukkue. Pelitapakeskustelu on ollut KalPan kohdalla suoranaista hypetystä. Ennen kaikkea joukkueella on tällä hetkellä riittävän monta tapaa pelata erilaisissa tilanteissa. Vertaisin näitä tapoja erilaisiin aloituksiin shakkipelissä. KalPa ei ole yhden pelitavan joukkue, vaan vastustajan mukaan pelitapaansa muuttava joukkue.
Ketjut lähtivät kierrätykseen muutaman ottelun tappioputken aikana taannoin. Tuolloin toimiviin koostumuksiin tehtiin pientä säätöä. Itsenäisyyspäivän alla pelattu Kärpät-peli vakuutti minut siitä, että nuori joukkue kykenee selviytymään paineen puristaessa joukkuetta. Yksilötasolla Kasperi Kapanen ratkaisi tuon ottelun täysin, ja hänen panoksensa joukkueelle on tällä hetkellä suuri. Toisaalta pitää muistaa, että kuopiolaiset pärjäsivät alkusyksyn ilman Kapasta.
SaiPa on kääntänyt niukat tappiot voittoputkeksi. Mitä SaiPa tekee nyt paremmin kuin muutamia viikkoja sitten?
Mantere: Syitä on tasan kaksi. Maalivahtipeli ja puolustus.
Hataran alkukauden jälkeen Jussi Markkanen on palannut sille samalle tasolle, jolla hän päätti viime kauden. Kuusi ottelua, kolme päästettyä maalia ja torjuntaprosentti 97,9. Siinä se tärkein syy.
Maalivahtipelin lisäksi lähes yhtä tärkeä syy on joukkueen puolustuspeli. Etenkin heikon parin kuukauden aikana puolustajien itseluottamusta söivät jatkuvat puolustuspään virheet, kiekonmenetykset ja käsittämättömät kömmähdykset kiekon kanssa. TPS:n kaaduttua Turussa marraskuun loppupuolella on joukkueen ja etenkin puolustajien itseluottamus noussut silmissä.
Vielä kun puolustus saisi vielä varmemmin kiekot hyökkääjien lapaan, niin joukkueen peli rullaisi vieläkin paremmin.
Rossi: Ei mikään. Heilahtelu pitää ymmärtää ilmiönä, joka kuuluu tälle joukkueelle. Tasaisten otteiden vaatiminen ja pienten marginaalien kääntäminen voitoksi olisi paljon pyydetty tältä joukkueelta. Kaikella kunnioituksella.
85-vuotias HPK lähti joulutauolle viitospaikalta (sijoitukset ennen alkuviikon pelejä). Aika hyvin häntäpaikoille veikatulta joukkueelta? Miten joukkue pärjää ilman U20-kisoihin lähtevää Juuse Sarosta? Pärjääkö HPK myös keväällä?
Rossi: Onko HPK:n menestys yllätys? Paljon on vielä matkaan kestopronssijoukkueeksi kuten takavuosina. Kerho pärjää ilman Sarosta, joka on toki ollut mies paikallaan.
Valistunut veikkaukseni kuitenkin on, että liito kantaa maksimissaan pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Joukkueessa on liikaa tietynlaista palapelimäisyyttä, vaikka tulokset ovat olleet tähän saakka mainioita.
Wennström: Kyllä Kerhon peräänantamattomuus ja sinnikkyys ovat olleet positiivisia yllätyksiä jopa pudotuspelipaikkaa arvioineelle toimittajalle. Parasta HPK:n kannalta on tietysti se, että mitään välittömiä uhkakuvia itse pelaamisessa ei ole näkyvissä. Syvyyttä löytyy mukavasti.
myös Craig Schiran ympärillä on pyörinyt useita juttelijoita idästä.
Joni Myllykosken torjuntaprosentista en olisi huolissani. Vertailukohta eli Saros on erittäin kova, mutta muuten väitän Myllykoskea luotettavaksi ja tämänhetkisiä tilastojaan paremmaksi veräjänvartijaksi. Hänen torjuntatyylissään ei ole mitään välittömiä uhkakuvia, enkä ole havainnut hänen pelaamisessaan mitään erityisiä romahtamisia tai sulamisia. HPK selviää saroksettomasta rupeamasta varmasti ihan asiallisesti.
En laskisi HPK:ta ihan heti ulos myöskään kevään karkeloista. Nuo loppuhetkien nousut, hyvä pelinopeus ja pelaajien värikkyys antavat hämeenlinnalaisille kannattajille mukavasti odotettavaa.
Sitä on vaikea arvioida, miten mahdolliset pelaajasiirrot vaikuttavat asiaan. Aiemmin kiinnostuneita oltiin Zach Hamillista, mutta myös Craig Schiran ympärillä on pyörinyt useita juttelijoita idästä. Osa potkii vain renkaita, mutta mitäs sitten, kun joku KHL:n avainpakki loukkaantuu ja Kerholle lyödään isot rahat tiskiin? Siitä voin lyödä vetoa, että tämä kausi jää Schiran viimeiseksi Hämeenlinnassa.
Lukijakysymys (Antti Kilpinen): Ryan Lasch sai Pelicans-kannattajat ärtymään tuuletuksellaan vanhaa seuraansa vastaan. Onko kyseessä huono käytös pelaajalta vai kannattajien ylireagointi?
Mantere: Kannattajien ylireagointi. Jos pohjoisamerikkalainen näkymätön kirja "Jääkiekon kirjoittamattomat säännöt" ei kiellä tuulettamasta vanhaa seuraa vastaan, niin onko suomalaisessa versiossa tälläinen sääntö? En ole koskaan moisesta säännöstä kuullut.
onko suomalaisessa versiossa tälläinen sääntö? En ole koskaan moisesta säännöstä kuullut.
Maalin tuulettamista katsotaan pahalla ylivoimaisessa johdossa ja osassa tapauksista tyhjään maaliin tehdyn maalin jälkeen. Jos tälläinen kirjoittamaton sääntö tosiaan on, jolla vanhaa seuraa vastaan tuulettaminen kielletään, niin harva pelaaja kotimaisessa liigassa nostelisi käsiään tai loikkisi pleksejä vasten tehtyään maalin.
Rossi: Jalkapallossa kirjoittamaton sääntö pätee tänä päivänä hyvin. Mielestäni tuuletus oli provosoivaa, olipa Laschin tuuletuksen takana vaikka kuinka paljon asioita joita ei tiedossamme ole. Toisaalta tilanne kuvastaa hyvin tämän päivän menoa Liigassa ja urheilussa ylipäätään – mikään ei ole pyhää.
Wennström: Kyllä maalia tuulettaa saa - myös entistä seuraansa vastaan. Asiallista on toki vastustajan kunnioittaminen sillä, että tekee sen hillityn tyylikkäästi. Eli pelaaminen jatkuu, mutta jalka pitää nostaa pois kaasulta kuten 6-0-tilanteessa. Näen tässä enemmän ymmärrettäviä pettymyksestä purkautuneita kannattajien tunteita kuin "vääryyttä".
Minkä ilmiön tai asian nostat Liigan syyskaudelta esiin positiivisena ja minkä negatiivisena? Perustele.
Mantere: Positiivisena on pakko mainita sarjan tasaisuus. Mikä tahansa 12 ensimmäisestä joukkueesta voi kolmella-neljällä voitolla nousta kuuden parhaan joukkoon. Tosin tämä on toisaalta pienimuotoinen illuusio, kuten negatiivisuus vastauksesta käy ilmi. Mutta sellaiseen nousuun tarvitaan luonnollisesti myös apuja muiltakin joukkueilta.
Otteluohjelma on niin sekaisin, että runkosarjan päättyessäkin yhdellä joukkueella on varmaan 58 peliä ja toisella 72.
Negatiivisena asiana voisi sanoa monia. Otteluohjelman epätasaisuus, kannatushaitarit - jotka paremmin tunnetaan läpsyttiminä, mutta sanottakoon kuitenkin otteluohjelma. Miten on mahdollista, että ammattilaissarjassa on joukkueita, jotka on sarjan puolessavälissä pelannut niin epätasaisesti otteluita? Edes CHL-ottelut ei selitä, että pahimmillaan samaan aikaan sarjasta pudonneet joukkueet ovat pelanneet erimäärän otteluita.
Rossi: KalPan yleisökeskiarvo on negatiivinen ilmiö. KalPa porskuttaa sarjan kärkipaikoilla ja yleisöä on Niiralassa suunnilleen saman verran kuin viime keväänä. Mikä mättää? Kuopiossa seurajohto peräänkuulutti tuolloin fanien lojaaliutta vaikeilla hetkillä. Viime kaudella peli oli niin hävettävän heikkoa, että yleisökadon ymmärsi.
Nyt yleisön perään paranee huudella ja syystä. Peli on sillä tasolla, että sen pitää itsessään houkuttaa yleisö paikalle. Ottelutapahtuma ei ole massiivinen eikä järin seksikäs, mutta toisaalta ei heikkokaan. Jos pohjoissavolainen kiekko ja Liigan huippupelit kiinnostavat, se pitää näyttää tulemalla paikan päälle.
Wennström: Positiivista on ollut se, että Liigassa on itse asiassa pelattu olosuhteisiin nähden hemmetin hyvää lätkää. Viivamuutokset ovat antaneet ylivoimapelille liikaa painoarvoa, mutta itse lätkä tasakentällisin on ollut hyvätasoista. Pitäkää tämä pelaamisen taso loppuun asti!
Pelipäivien hajanaisuus on täysi floppi. Sarjataulukon tuijottaminen on yhtä tyhjän kanssa, kun pelimäärät huitelevat missä sattuu. Täyttä "spedeilyä", sanoisin. Otteluohjelma on niin sekaisin, että runkosarjan päättyessäkin yhdellä joukkueella on varmaan 58 peliä ja toisella 72. Vakituiset pelipäivät kehiin.
Viikon pelaaja: Jussi Markkanen, SaiPa
Nollapeli ja toisessa pelissä vain yksi päästetty maali. Markkanen on saanut pelivireensä kohdilleen kelpo aikaan. Alkukaudesta ailahdellut SaiPa tarvitsee voittavaa maalivahtipeliä.
Viikon twitaatti:
Hymyilevä Hannes ei siis olekaan Hyvönen vaan Hynönen.
— Ville Nieminen (@TampereenPoika) 13. joulukuuta 2014