Jyrki Ahon valmentama joukkue ei sattumalta voita tai häviä maalilla. Tiivis puolustuspeli takaa riittävän tuloksen.
Esko Kallioniemi: Kaikki perustuu puolustamiseen. Maalintekoa tarvitaan, ja Aho itsekin on myöntänyt sen olleen koko runkosarjan mittainen ongelma. Silti aidosti huolissaan pataleirissä ollaan vasta, jos puolustuspäässä alkaa olla ongelmia.
Puolustamalla voitetaan mestaruuksia, sanovat, mutta painotus on tietyllä tavalla erittäin raaka. Kun tulokset on viritetty äärimmilleen kuin viulun kieli, jokaisen virheen merkitys korostuu. Viimeksi tätä lääkettä maisteli siirtorajan äärellä hankittu Maksim Matushkin.
Manu Lempinen: Kauden alussa tuntui siltä, että on täysin sama mitä joukkuetta vastaan Ässät pelaa, peli näyttää aina samalta ja päättyy lopulta niukasti jommallekummalle. Sen jälkeen muistuivat mieleen ne kerrat, kun Ässät takavuosina pelasi Ahon joukkueita vastaan eikä tahtonut saada kiekkoa maalille asti ja useimmiten hävisi. Alkoi hahmottua yhtälö, joka ei vieläkään avaudu täysin.
Ei kautta ilman kiekonhallintaottelua.
Mysteeriksi jäävä osa on hyökkäyspelaaminen. Aho puuskahti maalinteosta hiljattain, että "tällaistahan se on ollut koko kauden". Jäin pohtimaan, mistä valmentaja on ylivoiman lisäksi jäänyt maaleja odottamaan. Oman pään lähdöissä ei Ässillä nimittäin liikaa variaatioita ole. Välillä tuntuu, että sillä osa-alueella joukkue olisi nytkähtänyt askeleen eteenpäin, mutta jo yhden ottelun sisällä huomaa havainnon olleen kovin väliaikainen. Heti paineen kasvaessa peli yksinkertaistuu inhorealismin äärirajoille.
Jos Ahon Ässien pelityyli pitäisi johonkin konkretisoida, se olisi muutama kierros ennen runkosarjan loppua pelattu SaiPa-ottelu, jossa vastustaja pelasi käytännössä juniorijoukkueella. Aho kertoi pelin olleen vaikea, koska Ässät oli uudessa tilanteessa joutuessaan hallitsemaan kiekkoa. Ei kautta ilman kiekonhallintaottelua.
Aina kun uusi valmentaja saapuu joukkueeseen, hän lupaa parempaa fyysistä kuntoa ja korostaa kamppailupelaamisen tärkeyttä ja sitoutumista päivittäiseen työntekoon. Nykypäivän liigassa tuollaiset puheet voi yleensä kuitata jargonina, mutta Ahon kohdalla puheille vaikuttaisi olevan katetta. Johonkin hänen joukkueidensa tasainen menestyminen perustuu, enkä ainakaan minä ole vielä muuta syytä keksinyt.
Ahon systeemeissä tähdet eivät kannattele joukkuetta.
Kallioniemi: Kerron teille tositapahtumiin perustuvan tarinan. Alkukaudella puolustuspään ehdoton isäntä oli Jyri Marttinen, joka omalla suorittamisellaan takasi työrauhaa maalivahdeillekin, eikä jokainen veto tullut parhailta paikoilta. Kun Marttinen oli ensimmäistä kertaa sivussa syksyn peleistä, Ässät oli helisemässä.
Kourallisesta pelejä vain yksi sujui siedettävällä tasolla nimenomaan puolustuspään kamppailutilanteissa.
Kun kautta rullailtiin eteenpäin ja Marttisen osalta aina valitettavaan päätökseensä asti, tilanne oli muuttunut. Runkosarjan loppupuolella ei ässäpakistosta näkynyt enää niin selvästi, että kokenut liideri puuttuu peleistä. Toki tilanne oli se, että Jere Seppälää joukkue kaipasi, eikä uusiin tasoituksen antamisiin ollut varaa. Silti Porissa nähtiin ryhtiliike tällä sektorilla.
Ryhtiliike vähän mureni runkosarjan päätöspeleissä, mikä antaakin Ilvekselle vahvan iskumahdollisuuden. Marttisen merkitys korostuu, kun kamppailupelaaminen tiukentuu entisestään. Ahon suosima jääkiekko tarjoaa silti muulle pakistolle mahdollisuuden kollektiiviseen paikkaukseen.
Oma tarinansa on Charles Bertrandin vaikea kausi. Luonnollisesti kaikki toivoivat, että ranskalainen olisi pystynyt jatkamaan siitä, mihin hän jäi Sportissa. Bertrandin onnistumisten vähyys ei ole millään tavalla lamaannuttanut patapakkaa, koska joukkue ei nojaa liikaa tähtiinsä.
Vaativa tyyli lannistaa aluksi, mutta lopulta joukkue sitoutuu raakaan työntekoon, sillä tulokset puhuvat puolestaan.
Lempinen: Tyyli on tosiaan vaativa, ei vähiten päävalmentajalle itselleen. Ahon on nimittäin jatkuvasti piiskattava joukkuettaan äärimmilleen. On täysin inhimillistä ja jopa luonnollista, että lyhyitä voittoputkia on yleensä seurannut lyhyt tappioputki. Takaisin normaaliuralle pääsemiseksi Aholla on yksinkertainen ehdotus: josko taas muistettaisiin tehdä töitä.
Päävalmentajan käskysanat raikuivat hallissa ja melkeinpä viereisellä hiihtoladulla asti.
Ässät pelaa jääkiekkoa, joka saa ulkopuolisen miettimään, onko tämä hyökkäämisen osalta vaikeimman kautta tekeminen nyt helpoin mahdollinen tapa haalia pisteitä. Aho rakentaa joukkueensa siten, että kummallista kyllä, taitaa se olla.
Aho on luonut tavan, jonka tavoitteena on tasaisuus. Tavan suurin heikkous lyhyellä tähtäimellä on tasaisuus, suurin vahvuus pitkässä juoksussa puolestaan tasaisuus.
Vaikealta näyttävällä tavalla helpoimmin pisteitä, suurin heikkous on sama kuin suurin vahvuus. Ja sitten sanovat jääkiekon olevan yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli.
Kallioniemi: Sitoutuminen on ollut konkreettista ja ihmisen keinoin havainnoitavissa.
Syyspuolella kautta 2016-17 Ässien treeneissä mentiin vauhdilla, ja päävalmentajan käskysanat raikuivat hallissa ja melkeinpä viereisellä hiihtoladulla asti. Taistelu kuudennesta sijasta aloitettiin jo hyvissä ajoin, eikä valmennus päästänyt suitsia käsistään.
Vuodenvaihteen jälkeen tapahtui muutos. Patapaidoilta ei edelleenkään siedetä löysää asennetta, mutta jollain tavalla pelaajisto on tiivistynyt.
Elekieli, toisten onnistumisille hurraaminen ja tietty rentous kertovat hyviä asioita Ässien valmistautumisesta kevään tärkeimpiin peleihin. On taitavaa valmennusta ymmärtää, milloin liinoja kiristellään ja milloin vähän löysätään.
Treenien päätteeksi järjestetyt harhautteluhöntsyt pelaajien kanssa eivät näyttäneet kovin ryppyotsaiselta valmentamiselta. Hyvähän se on pysyä selvillä siitä, missä pelaajien taitotaso kulkee.