Italia on ollut viime vuosina todellisen hissijoukkueen maineessa, sillä se on viimeiset viisi vuotta ravannut A- ja B-sarjan välillä. Viime keväänä joukkue sijoittui IA-divisioonan kisoissa toiseksi ja varmisti näin ollen nousunsa takaisin A-tasolle vuoden tauon jälkeen.
Joukkueen runko on pysynyt hyvin pitkälle viime kevään kaltaisena ja myöskin yhdysvaltalainen päävalmentaja Tom Pokel jatkaa saapasmaan peräsimessä. Italian joukkueessa nähdään valmennuksen ohella pohjoisamerikkalaista väriä myös kentällä, kun joukkueen pelaajista peräti kymmenellä on kaksoiskansalaisuus.
Pohjoisamerikkalaisista pelaajistaan huolimatta Italialle ei voi ennustaa kovinkaan helppoa turnausta. Suuri osa pelaajista tulee maan omasta pääsarjasta ja sieltäkään ei kaikista parhaiten onnistuneita kaksoiskansalaisuuden omistavia pelaajia saatu mukaan. Lisäksi muutamat kieltäytymiset muissa sarjoissa pelaavilta pelaajilta syövät joukkueen iskukykyä.
Pohjoismaista osaamista tolppien välissä
Minskin kisoissa päävastuun Italian tolppien välissä kantavat Daniel Bellissimo ja Andreas Bernard, jotka lähtevät tasapäisesti kilpailemaan aloittavan vahdin paikasta.
29-vuotias Bellissimo jäi kuluneella kaudella SHL-joukkue Luleån riveissä pieneen rooliin, mutta kaksi edellistä kautta Timrån ja Karlskogan maalilla sujuivat hyvin.
Bellissimon kanssa ykkösmaalivahdin paikasta kilpailee SaiPa-vahti Bernard, joka jäi myös seurajoukkueessaan varavahdin rooliin. Hän oli jo kaksi vuotta sitten MM-joukkueessa mukana kolmosvahtina, mutta tällä kertaa torjuntatöitä tulee todennäköisesti muuallakin kuin harjoituksissa. Kolmantena maalivahtina kisoihin lähtee Itävallan kakkossarjassa kiekkoillut Alex Caffi.
Bellissimo ja Bernard muodostavat luotettavan maalivahtikaksikon, mutta heikon puolustuksen takana molemmilta vaaditaan huippusuorituksia, jotta Italia voisi edes haaveilla säilymisestä A-tasolla.
Yhden miehen puolustus
Italian puolustus koostuu maan omassa sarjan Serie A1:n pelaajista vahvistettuna AHL-joukkue Springfield Falconsin Thomas Larkinilla.
196-senttisen ja 100-kiloisen Larkinin leveillä hartioilla muuten heikkotasoinen puolustus lepääkin. Koko uransa Pohjois-Amerikassa pelannut 23-vuotias puolustaja on kiertänyt AHL:n ja ECHL:n lisäksi myös NCAA-yliopistosarjassa kohtalaisin tehoin ja on erityisen tärkeä palanen joukkueelle omassa kenttäpäädyssä.
Raamikkaalta puolustajalta täytyy kuitenkin odottaa onnistumisia myös hyökkäyspäässä ja erikoistilanteissa.
Larkinin takana puolustuksen runko rakentuu uransa seitsemänsiin MM-kisoihin lähtevän Christian Borgatellon sekä hyvillä tehoilla Serie A:ssa pelanneiden kanadanitalialaisten Trevor Johnsonin, Daniel Sullivanin ja Davide Nicolettin varaan. Lopuista paikoista kokoonpanossa taistelevat Armin Hofer, Alex Trivellato ja Alexander Egger.
Puolustuksesta löytyy siis kiekollista osaamista, mutta fyysisyyden puute voi muodostua ongelmaksi isompia maita vastaan. Larkinin lisäksi joukkueesta ei todellista oman pään luutaa löydy, joten omassa päässä saattaa olla vaikeuksia tiedossa.
Kisamatkasta kieltäytynyt Örebron puolustaja Nick Plastino ja loukkaantumisen vuoksi pois jäänyt maajoukkueen vakiokasvo Armin Helfer olisivat olleet selkeitä vahvistuksia puolustukseen ja heidän poissaolonsa näkyykin ikävästi puolustuksen laadussa.
Kostner ja Scandella hyökkäyksen kärkenä
Hyökkäyspäässä ratkaisuvoiman puute saattaa nousta avainasemaan Italian kohdalla, vaikka joukkueesta muutamia laadukkaita pelaajia löytyykin.
Suurimmat odotukset hyökkäyksen osalta kasaantuvat kohtalaisen kauden Sveitsin pääsarjan Luganon riveissä pelanneen Diego Kostnerin ylle. 6+13-tehot tällä kaudella iskenyt 21-vuotias laitahyökkääjä on yksi joukkueen neljästä Serie A1:n ulkopuolelta MM-joukkueeseen tulleesta hyökkääjästä.
Kolme muuta ovat Britannian EIHL:ssä pelannut Nate DiCasmirro, Itävallan EBEL-liigan italialaisedustajan HC Bolzanon Marcus Gander ja Allsvenskanin Troja-Ljungbyn Vince Rocco.
Allsvenskanin Oskarshamnista täksi kaudeksi kotimaansa Val Pusterian riveihin palannut Giulio Scandella on tehnyt Italialle kaksissa edellisissä A-sarjan kisoissa kolme tehopistettä ollen molemmilla kerroilla joukkueen tehokkain pelaaja. 30-vuotias Scandella tuo joukkueeseen tehojen lisäksi myös arvokasta kokemusta.
Tämän kaksikon takana väijyy useita kaksoiskansalaisuuden omistavia pelaajia, joista potentiaalisimpia pistemiehiä MM-kisoihin ovat viime keväänä divisioonakisoissa 2+2-tehot iskenyt Rocco sekä Serie A:ssa 36 peliin 81 pistettä iskenyt Brian Ihnacak, joka pelasi kauden aikana myös seitsemän ottelua Allsvenskanin Malmön riveissä tehoin 3+2.
Kokeneet David Borrelli, Dan Tudin ja DiCasmirro pelasivat myös vahvan kauden heikkotasoisissa sarjoissa, joten nähtäväksi jää onko heistä todellista hyötyä MM-tasolla.
Merkittävimmät poissaolot hyökkäyspäästä ovat EBEL-liigan Dornbirnerin riveissä tehot 30+49 kerännyt Luciano Aquino ja Serie A1:ssä dominoinut, 241 AHL-ottelun kokemuksen omistava Sean Bentivoglio, jotka olisivat mukana ollessaan tuoneet paljon kaivattua hyökkäysvoimaa.
Hissiliike jatkuu
Vaikka Italian maalivahtiosasto onkin kunnossa, niin on vaikea nähdä joukkueen välttävän putoamista. Sen pahimmat kilpakumppanit lienevät likipitäen parhaalla mahdollisella kokoonpanollaan liikkeellä oleva Ranska ja poissaoloista huolimatta kohtuullisen miehityksen kasaan saava Norja.
Puolustuksessa Larkinin jälkeen taso laskee liiaksi, kuten käy myös hyökkäyksessä, jossa Kostner ja Scandella eivät saa riittävää tukea muilta. Siinä missä pahimpien kilpailijoiden kärkiosaaminen tulee NHL:stä, SHL:stä ja KHL:stä, muodostuu Italian joukkue pitkälti oman pääsarjan pelaajista. Tässä on merkittävä ero, joka tulee näkymään kentällä niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin.
Italian kohtalona on todennäköisesti jälleen kerran hakea ensi keväänä vauhtia ykkösdivisioonasta ja mahdollisesti palata sieltä vuoden tauon jälkeen ylös.