Elämänsä kiekkoa pelaavan Valtteri Filppulan otteet eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Mitkä ovat syyt Filppulan menestykseen? Onko Ovetškinilla palaa Crosbyn käsittelyssä?
Viivalla Viasatin aiturikaksikko Antti Mäkinen - Esko Seppänen. Piikkareidensa terät ovat hioneet myös sulava NHL-toimituspäällikkö Lauri Meriläinen sekä Jatkoajan päätoimittaja, iso mutta kömpelö Antti Wennström. Kuka oli mielestäsi oikeassa ja kuka väärässä?
Ota kantaa ja vastaa sähköpostitse, Facebookissa, Jatkoajan tai Viasatin Twitteriin tai Viasatin osiossa Jatkoajassa.
| Rangers |  |
15.1.2014 02.05 |
 |
Lightning |
Mäkinen: Jack Adams –tittelin ykkösnimi juuri nyt? Aivan oikein. Tampa Bayn päävalmentaja Jon Cooper. Edes Steven Stamkosin loukkaantuminen ei saanut salamointia laantumaan. On vahvan päävalmentajan merkki, että kykenee parsimaan repaleisen pelipaidan yhtenäiseksi univormuksi maailman kovimman kiekkopaineen keskellä. Lightning on sitoutunut, se on pelikirjan samalla sivulla koko kollektiivin voimin – ja ennen kaikkea se on motivoitunut jääkiekkojoukkue.
Cooper on kyennyt nostamaan myös yksilöt uudelle tasolle. Osuvin esimerkki tästä on Leijonien Valtteri Filppula, joka pelaa elämänsä sesonkia joukkueessa, josta hän on tehnyt oleellisesti paremman. Kaikki lähtee kuitenkin Cooperin isällisestä johtamisesta, täsmällisestä roolituksesta ja siitä, että sinipaidoissa saa myös epäonnistua. Tästä syystä Tampa pelaa huippurohkeaa jääkiekkoa.
Seppänen: Näittekö, miten Rangers laittoi hyrskynmyrskyn MSG:llä Philaa vastaan? Kotiyleisön ei edes tarvinnut huutaa ”Flyers Suck!”, sillä isäntäporukka oli etenkin ottelun alkuvaiheilla täysin ylivoimainen. Otetaan esimerkiksi laitahyökkääjä Rick Nash. Hän on ollut aivan eri tason tekijämies sen jälkeen, kun kanadalaisluukasan nimi löytyi vaahteralehtipaitojen Sotši-joukkueen kokoonpanolistasta.
Mikäli Nash piti kutsua liki Kiinaan asti pelaamaan jääkiekkoa syttyäkseen, voisi jokin taho kyseenalaistaa Rangers-valmennuskomppanian motivointitaidot. Mutta nyt Nash on iskussa. Hän on ahne, hän on oma itsensä. Hän haluaa tehdä jokaisessa vaihdossaan uunin. Hän ei pälyile enää sivuilleen, vaan tuijottaa punaisen kehikon yläkulmia. Se on Rangersin kannalta loistava merkki. Mikäli Nash ottaa sinipaidat reppuselkäänsä, ei Manhattanilla olla enää tämän kauden nimissä pelillisessä pulassa. Suunta on tällä hetkellä oikea.
Meriläinen: Tampa Bayllä ihastuttaa takalinjojen jyrä Radko Gudas. Tšekki ei ole kaukalon isoin mörkö, mutta saa vastustajan kookkaimmatkin karpaasit ihmettelemään mikä heihin kulmassa osui.
JYPistä tutun Leo Gudasin pojan erotat kyllä kaukalosta muutaman ensimmäisen vaihdon jälkeen. Sen jälkeen jäätkin jo odottamaan lisää, aivan kuten vastustajatkin. Kotisohvalla siitä voi sentään nauttia.
Wennström: Cooper on voittanut jokaisella tasolla, millä on valmentanut. Pelissä on kieltämättä kauniita ominaisuuksia ja jopa "eurooppalaista" kiekkokontrollia. Mielestäni kannattaisi tarkistaa, onko myös Cooperilla oikeasti jotain yhteyksiä Suomeen. Ehkäpä sukujuuret tai kesämökki? Puhumattakaan Jose Mourinhoon viittaavasta olemuksesta!
Odotan, että Lightningin maalille luistelee hienon kauden pelannut Ben Bishop. Steve Yzerman löysi vihdoinkin muutakin kuin ylihintaisen kakkosmaalivahdin. Bishop ei ole tyyliltään viihdyttävä, mutta odotettavissa on hyvä maalivahtitaisto nousukuntoisen Henrik Lundqvistin kanssa.
| Penguins |  |
16.01.2014 03.05 |
 |
Capitals |
Mäkinen: Washingtonin puuhastelu on aivan järkyttävää "Menkää pojat ja pelatkaa" -pihapelilätkää, jossa ei ole tällä hetkellä päätä eikä häntää. Mikäli viisikkopelaamisen perusasiat ovat näin huteralla pohjalla, ei playoff-voittounelmilla kannatta liiemmälti mässäillä.
Capitals on heikosti valmennettu joukkue, ja sillä selvä. Kurinalaisuus on silkka vitsi, kun taas kaikki vitjat pelaavat eri lätkää keskenään. Se on hauskaa seurattavaa, ja äänekkäässä katsomossa virtaa olutta (sekä iloon että suruun), mutta voittavaa jääkiekkoa se ei ole. Capsin pitää päättää viimeistään näin tammikuun puolessavälissä, aikooko se viihdyttää vai voittaa. Kumpaakin osa-aluetta se ei kykene hoitamaan tyylillä maaliin. Se on tullut selväksi jo aikapäivää sitten.
Seppänen: NHL-tuotetta on rakennettu rapiat 10 vuotta Sidney Crosby vs. Aleksandr Ovetškin -vastakkainasettelun varaan. Kysymys kuuluukin tässä vaiheessa näin: Onko näiden vuosien aikana seilattu kertaakaan tilanteessa, jossa yksikään NHL-päävalmentajista olisi ottanut joukkueeseensa ennemmin AO8:n kuin 87:n? Ei voi olla, eihän? Kun jättää leveämmän hymyn, kovemman taklauspelin ja räväkkyyden sivuun, on Crosby aivan eri luokan opettaja kuin Ovetshkin.
Ennen kaikkea Crosby on parempi silloin, kun taivas on harmaa ja jalka painaa HIFK:n Ville Husson silmäpussien verran. AO8 ei saa näinä päivinä mitään hyvää aikaan. Näittekö muutama ehtoo sitten Capitalsin ja Sabresin ottelun? Crosbylle ei tule tuollaisia pelipäiviä käytännössä lainkaan. Hän on aina kentän paras ja samalla myös koko maailman paras. Onneksi nämä supertähdet saadaan jälleen loistavassa nykyiskussaan vastakkain, että koko lätkämaailma näkee totuuden.
Meriläinen: Aivan kuin olisin joskus aiemminkin kuullut Capitalsin yhteydessä vastaavat kommentit mitä Mäkinen edellä esitti. Minkälainen paikka Washington on valmentajalle? Aleksandr Sjomin on poissa, mutta silti pelaajat tekevät mitä haluavat?
Crosby vastaan Ovetškin on tietysti eräänlainen nyky-NHL:n klassikko, mutta varsinaista vertailua ei kukaan kai enää tosissaan tee? Ovetškinia ei mainittaisi edes vitsillä, vaikka olisikin painanut 50 maalia 50 ensimmäiseen matsiin. Eihän?
Wennström: Crosby on yksilönä myös parempi kuin Stamkos, Jevgeni Malkin tai Jonathan Toews. Tämä johtuu siitä, että kyseessä on liigan paras pelaaja.
Ovetškin johtaa silti liigan maalipörssiä. Pitää mennä ja löytää syyt häviämiselle. Kaksi asiaa on ylitse muiden. Puolustuksen taso tippuu rankasti kakkosparin jälkeen. Washingtonin kiekonhallinta on heikkoa, vaikka se voittaa otteluita. Se tiputtaa joukkueen mahdollisuuksia pudotuspeleissä valmiiksi, sillä kiekonhallinnan merkitys korostuu joka kevät, kun heikommin puolustavat runkosarjajoukkueet putoavat pois.
Dmitri Orlov on parantanut takalinjoja. Asiallisia oman pään luutia tarvitaan kuitenkin 1-2 lisää, ennen kuin voidaan nähdä vakavasti otettavaa avauspeliä ja tasapainoista oman puolustusalueen hoitamiseta sekä kaksinkamppailujen jatkuvaa voittamista.
Toinen on keskinkertainen maalivahtipeli. Saksalaisnuorukainen Philipp Grubauer vaikuttaa lupaavalta. Hänen pelaamisensa ei ole aukotonta, mutta helppoja maaleja ei ropise Braden Holtbyn malliin. Edessä on hyvin todennäköisesti pelaajakauppa, jossa Holtby tai Michal Neuvirth vaihtaa seuraa ennen siirtotakarajaa.
| Blackhawks |  |
18.01.2014 03.05 |
 |
Ducks |
Mäkinen: Olen kritisoinut tällä palstalla Anaheimia pitkin kauden. Mutta nyt on syytä ottaa hattu kouraan ja myöntää, miten kovia päänahkoja liigan ykkösporukka saalistaa illasta toiseen. Ja millä tavalla! Anaheim ei ainoastaan voita matsejaan, vaan se suorastaan tuhoaa vastustajansa – etenkin kotijäällään.
Ankkalauma pelaa aggressiivista peruslätkää vailla hienouksia. Johtavat pelaajat astuvat esiin joka ilta, ja maalivahtiosasto hipoo taivaita. Sitten löytyy vielä reservistä Teemu Selänne, jonka tehot pulpahtavat jossakin vaiheessa kevättä pintaan. Silloin Anaheim alkaa olla pysäyttämättömässä iskussa. Mutta ensin sen tulee todistaa tasonsa pelipäivästä toiseen juurikin Chicagoa ja kumppaneita vastaan.
Seppänen: On mielenkiintoista seurata, millä aikataululla Antti Raanta syö Corey Crawfordin edestään. Kannua nostellut pussari on totta kai hierarkiassa lähtökohtaisesti edellä, mutta Raanta pelaa tällä hetkellä absoluuttisesti paremmin ja varmemmin. Ennen kaikkea hän voittaa peruspelillään paremmalla prosentilla kuin kilpaveljensä.
Raannan ensiaskeleet NHL:ssä ovat olleet kaikilta osin täysin odotettuja. Hän lähti tietoisesti hakemaan paikkaa maailman kovimman voittajajoukkueen sisältä. Raanta halusi tähdätä oitis huipulle. Rahaa olisi tullut enemmän KHL:stä ja roolia laajemmalti muualta NHL:stä. Mutta Raanta on eri puuta. Hän on kilpailija. Ja sen saa tuta seuraavaksi Crawford, joka ei ota tällä hetkellä kuntopalloakaan kiinni.
Meriläinen: Ankkalauman lentoa katsoessa ymmärtää aina vaan paremmin Saku Koivun ratkaisun jäädä Kaliforniaan.
Nyt vastassa on kuitenkin sarjan kovin jengi ja hallitseva mestari. Ducksin pelityylillä ei välttämättä lähtökohtaisesti nostella kannua keväällä, mutta tämä ottelu itsessään saattaa kantaa lopputuloksesta riippuen yllättävänkin pitkälle.
Wennström: Katsokaa Jonas Hillerin voittotilastoja. Vain neljä tappiota varsinaisella peliajalla. Ducksilla on maalivahdeissa enemmän syvyyttä kuin Kanadan olympiajoukkueella. Neljän NHL-tasolle yltävän vahdin tilanne on ratkaistava viimeistään kesällä, kun Hillerin sopimus umpeutuu. John Gibson ja Frederik Andersen tekevät tuloaan, ja välissä on valmiiksi Viktor Fasth.
| Lightning | |
18.01.2014 21.05 |
 |
Sharks |
Mäkinen: Tämä ei ole vain kuiskaus vastatuuleen, vaan tieto lätkäperheen sisäpiiristä: Leijona-päävalmentaja Erkka Westerlund aikoo peluuttaa Filppulaa sittenkin keskushyökkääjänä Sotšissa. Ja se on, totta kai, ainoa oikea ja linjakas ja tämän kauden otantaa tukeva päätös. Olen nähnyt Filppulalta enemmän pelejä kuin koskaan, ja hän suorastaan tanssii kentän keskikaistalla. Hänellä on hauskaa suuressa tilassa, kun vauhti on kovaa ja marginaalit olemattomia.
Katsokaa tässä Tampan kotiottelussa, miten Filppulan viisikko pelaa yhteen. Huomatkaa suomalaishyökkääjän luontainen johtajuus kiekollisena. Seuratkaa, miten hän ohjaa ketjunsa toimia ennen tärkeitä aloituksia. Filppula on tällä hetkellä huipputason sentteri koko NHL:n mittakaavassa. Laitahyökkääjäpuheet voidaan unohtaa viimeistään nyt.
Seppänen: Lisään Mäkisen avaukseen vain sen verran, että Suomen joukkueella ei ole varaa heittää parasta sentteriään laitaan. Riippumatta siitä, tokeneeko Mikko Koivu isoihin kinkereihin vai ei. Filppulan vaiheilta on piisannut tyhjänpuhetta lähinnä siksi, ettei kiekkokansa ole paneutunut hänen peliinsä tällä kaudella. Katsokaa näitä matseja. Ne eivät jätä mitään selittämisen tai spekuloinnin varaa. Allekirjoitan senkin, että huippukuntoinen Filppula on parempi ison kaukalon keskushyökkääjä kuin Mikko Koivu. Vain toinen heistä on lennossa, ja kädenvääntö on näin ollen ohitse.
Meriläinen: Steve Yzerman pudotteli pommeja jättämällä Claude Giroux'n, Martin St. Louisin ja Joe Thorntonin. Viimeksimainitun pudottaminen ei minusta pelkästään ole Giroux'n tai St. Louisin veroinen ihme, jos Patrick Marleau ei samalla kuitenkin olisi joukkueessa.
Mahdollisten loukkaantumisten sattuessa onkin erikoisjännää nähdä ketä Yzerman nostaa tilalle. Marleau joukkueessa on Thorntonin etu, mahdollinen loukkaantuminen taas haitta.
Wennström: Marleau on ristiriitaisia tunteita herättävä pelaaja niin kauan, kunnes voittaa Stanley Cupin. Jos voittaa. Kenties sen jälkeenkin. Tämä kausi on hänelle joka tapauksessa erityinen.
Hänen 6,9 miljoonan dollarin vuosipalkan sopimuksensa päättyy tulevana kesänä, kuten myös Thorntonin ja Dan Boylen. Tekeekö Sharks molempien kanssa jatkosopimuksen? Olin vuosi sitten sillä kannalla, että Sharks voisi kaupata kaikki kolme tällä siirtotakarajalla pois. Sharks saisi tällä setillä rutkasti vastinetta tulevaisuuden sekä Pavelskin ja Couturen varaan rakentamiseen.
Sharks on kuitenkin nyt niin vahvassa tikissä, että todennäköisempää on täysi panostus kevään pudotuspeleissä menestymiseen, sekä aavistuksen edullisempien jatkosopimusten teko Sharksin kanssa. Noiden sopimusten pituus ja arvo on tämän kevään tai ensi kesän kohokohtia.
| Blackhawks | |
19.01.2014 19:35 |
 |
Bruins |
Mäkinen: Ai että minkälaisen matsin tyrkkää parhaaseen katseluaikaan! Tästä tulee hauskaa, koska Boston on vieläkin shokissa viime kesän kuudennesta finaalista. Chicago taas lähtee pitämään kiekkoa ja hauskaa. Boston pyrkii vastaamaan tähän (yli)fyysisyydellään. Bruins haluaa lyödä luun kurkkuun mahdollisimman monen huutomerkin kera.
Odotettavissa on tunteenpaloa, ylipelaamista ja aggressiivista prässiä kera jämäkän taklauspelin. Eli kaikkea sitä, mitä NHL-jääkiekko edustaa parhaimmillaan. Boston on harvassa ottelussa altavastaaja, mutta nyt sekin skenaario toteutuu. On mielenkiintoista todeta, miten Bruinsin karhut pelaavat altavastaajina.
Seppänen: Tässähän saadaan vastakkain Raanta ja Tuukka Rask. Tai no, eiköhän mustahaukkavalmennus iske Cup-voittajansa tolppien väliin. Joten kaivetaan taustalta. Vastakkain ovat tämän kauden Norris-voittaja ja Calder-ykköshevonen.
Eli tietenkin Duncan Keith ja Torey Krug. Mäkinen mölisee tuossa yläpuolella Chicagon kiekkokontrollista, ja sen osa-alueen tärkein yksilö on ykköspakki Keith. Hänen suurin vahvuutensa perustuu pelin rytmittämiseen. Keith lähtee ääriharvoin hyökkäämään tulta päin. Sen sijaan hän on melkoinen velho pyörähtämään ns. ”toiseen rytmiin” mukaan. Jonathan Toews ja kumppanit osaavat ajoittaa hakunsa tähän rytmiin, kun taas vastustajan aktiiviprässi juoksee päätään seinään avaten syöttösuuntia läpi ison jään. Se on suorastaan taidetta á la Keith.
Krug on puolestaan aggressiivisempi ja suoraviivaisempi tapaus. Eräänlainen rikkaan miehen Tuukka Mäntylä. Krugin oman alueen avauspelaaminen on vasta jalostusvaiheessa. Sen sijaan hän on jo nyt tekijämies kentän toisessa päädyssä. Sivuttaisliike siniviivassa on kenties jo nyt NHL:n parasta, ja se yllättää laitahyökkääjät kerta toisensa jälkeen. Krug on myös noheva poikalapsi aistimaan oikeat sisäänajosaumat nousuilleen.
Meriläinen: Ihmettelen vieläkin miten Milan Lucicin kaltainen ahtaanpaikanmörökölli oli edes alustavissa spekulaatioissa vaahteranlehtipaitaan. Avut ovat kaikkien nähtävillä. Ne kuuluvat perikanadalaiseen kiekkoon. Kiekkoon, jossa isoin auto menee risteyksestä ensin.
Kisat pelataan kuitenkin korttelikaukaloiden sijaan lentokentällä. Siellä kaikenlaisesta höntyilystä rapsahtaa sakot herkemmin kuin nopeuskamerasta varomattoman kuskin kotimatkalla Lahdesta Hämeenlinnaan.
Wennström: Olin aavistuksen pettynyt siihen, ettei Keithin ykköspari Brent Seabrook päässyt Kanadan joukkueeseen. Tilalla on kuitenkin niin hienoja pelaajia, että huutoni hukkuu metsään. Kanada ei ole heikompi joukkue, vaikka tilalla on Jay Bouwmeester tai Marc-Edouard Vlasic.
Blackhawks on maalivahdeista huolimatta ykkössuosikki Stanley Cupin voittajaksi tänäkin vuonna. Upea peli tulossa.
| Bruins | |
20.01.2014 22:05 |
 |
Kings |
Mäkinen: Itää koulukiusataan vieläkin, ja osittain ihan syystä. Länsi on kiistatta laadukkaampi, tasokkaampi ja kokonaisvaltaisesti parempi konferenssi. Mutta nyt Bruinsilla on täydellinen sauma hämmentää pakkaa. Ensin Chicago säkkiin vieraissa ja sitten Kings kuriin kotijäällä? Tämän viikonlopun on pakko olla Boston-pukukopissa odotettu hetki. Sen on oltava eräänlainen statement weekend, jolloin naksautetaan pelivihkosesta playoff-moodi käyttöön. Odotan suurta viikonloppua Patrice Bergeronilta (johtajuus), Lucicilta (kovuus) ja David Krejcilta (kiekolliset ratkaisut).
Seppänen: Johan on kiekkomarkkinat, kun maanantainakin kiskotaan prime time -lätkää oikein paremman seppälän nimissä. Pidän otteluasetelmasta kolmestakin syystä: 1. Huippuveskareiden kohtaaminen, ja samalla mahdollinen Vezina-mittelö 2. Kaksi kovaa ja aggressiivista karvausjoukkuetta ynnä voimakkaan taklauspelin 3. Lucic vs. Jeff Carter. Ensin mainittua ei valittu Sotšiin, jälkimmäinen nousi mukaan jopa hieman yllättäen. Ensinnä mainittu ei varmastikaan arvosta nähdynlaista ohikirimistä. Tämä on suurempi kiekkoilta kuin vain yksittäinen ottelu.
Ai kumman olisin itse valinnut ennemmin Sotšiin? Ehdottomasti Carterin. Jättiläiskaukaloon olisi pitänyt niputtaa vielä enemmän kiekollista taitoa ja nopeutta. Giroux ja St. Louis olivat tahoillaan käsittämättömiä poisjättöjä – etenkin kun ymmärtää, minkälainen Heinolan Kauppatori olympiakaukalo on. Tila kutsuu luokseen taitoa, ja nyt sitä jäi rannalle perustelemattoman paljon. Toisaalta Kanada olisi voinut valita karkeloihin vaikka kolme joukkuetta, ja ne ryhmät olisivat muodostaneet TOP3-ennakkosuosikkilistan keskenään. Että siltä pohjalta valintakritiikkiin.
Meriläinen: California - State of Hockey.
Eikö?
Tällä hetkellä sarjan parasta kiekkoa pelataan Kaliforniassa. Ducksilla on nyt lentokeli, mutta kovin kaukana eivät tule Kings ja Sharks.
Wennström: Kings on ollut varsin vähällä huomiolla tätä kevättä ajatellen. Ehkä syynä on se, että Jonathan Quick on ollut loukkaantuneena, eikä Kingsiä noteerata varsinaisena suosikkina Martin Jonesin ja Ben Scrivensin hyvästä paikkaamisesta huolimatta. Intensiivistä lyhyiden etäisyyksien kiekkoa Kings kuitenkin pelaa - aivan kuten mestaruusvuotenaan.
NHL-VIIKON TIMANTTI
Mäkinen: Kauden paras matsiviikko tähän saakka. Katsokaa nämä yläpuolen otteluvalinnat läpi, jotta meikäläisen ei tarvitse lähteä perustelemaan asiaa sen mittavammin. On mahtavaa olla viikonlopputyöntekijä juuri nyt.
Seppänen: Vihdoinkin se on realismia. Ulkojäät alle jossakin päin Stadia, ja NHL:n huippumatsi parhaaseen katseluaikaan päälle. Ehkä jopa kaakaota termariin, sauna lämpimäksi ja Mäkisen baritoniääni tuoreen Genelec-äänentoiston läpi lauantai-iltaan. Kyllä kelpaa.
Meriläinen: Sami Aittokallio on nostettu show'n puolelle. Semjon Varlamovilta pari hapuilevaa erää ja Esko Seppänen lukitsee ensi viikon viikkohaasteen otsikon.
Wennström: Winnipeg Jets kenki valmentajansa. NHL:n kenties heikoin ykkösvahti Ondrej Pavelec jatkoi maalilla, mutta Paul Mauricen komennossa Jets aloitti 5−1-voitolla. Mauricen pelikirja sekä peluutus täytyy jokaisen NHL-seuraajan ottaa suurennuslasin alle välittömästi.
