Peliitat lähti kauteen tähtäimenään uusia edellisen kauden paikka pudotuspeleissä. Kauden alussa yleisökin löysi hallille, mutta kun näytti siltä, että Peliitat ei ollut löytänyt, niin tapahtui perisuomalainen ilmiö: yleisö kaikkosi ja hylkäsi omansa.
Heinolalainen kiekkoyleisö voidaankin täten laskea yhdeksi kauden epäonnistujaksi, sillä yleisömäärä harvoin nousi yli 500 silmäparin.
Voittojakin alkoi kertyä ja yksilöitä nousi yksi kerrallaan esiin. Hokista Peliittoihin saapunut Joonas Alanne keräsi positiivista huomiota latoen maaleja melkein illasta toiseen. Hyvin pian Alanne sai tarjouksen Lahden Pelicansilta ja siirtyi Liigaan. Peliittojen kannattajat eivät olleet mielissään tähtipelaajansa lähdöstä, ja yhteistyö Pelicansin kanssa manattiin heti surkeaksi sopimukseksi.
Pelicans kuitenkin tuki Peliittoja useamman kerran kauden aikana antamalla peliksi tai kahdeksi lainaan omia pelaajiaan. Nimekkäin Heinolassa pyörähtänyt Pelicansin pelaaja oli yli 600 liigapelin Kimmo Koskenkorva.
Loukkaantumiset muodostivat tumman pilven Peliittojen ylle jo varhaisessa vaiheessa kautta. Erityisesti puolustuspään lukuisat loukkaantumiset olivat kova kolaus Peliittojen kaudelle. Aki Nurminen ja Jaakko Lehtonen ottivat osumaa syksyllä ja olivat kauan sivussa, jälkimmäinen koko kauden loppuun asti. Etenkin Lehtosen poissaolo näkyi, sillä Peliittojen puolustus oli ajoittain liian pehmeä, mikä muodostuikin murheenkryyniksi koko kauden ajan.
Vuodenvaihteessa päävalmentaja Petri Karjalainen piiskasi joukkonsa kohti kevättä. Kopissa tehtiin selväksi, että kahden viimeisen joukossa ei olla.
Kun puolustus oli ehtinyt sopeutua vajaamiehisyyteen, alkoivat loukkaantumiset vaivata hyökkäystä. Kärkipyssyt Marko Rairama ja Jani Keinänen joutuivat pidemmäksi aikaa telakalle. Hetken ajan Peliittojen kaikki keskushyökkääjät olivat loukkaantuneita, mikä väistämättä näkyi kaukalossa. Joukkue esitti kuitenkin upeaa taisteluilmettä ja maalivahtipeli oli häikäisevää.
Kaksikko (Antti) Rautiola - (Anssi) Pesonen oli illasta toiseen vakuuttava, aivan sama kumpi tolppien välissä seisoi. Yksilötasolla veskarit keräävät toimituksen suurimmat ylöspäin suunnatut peukut.
Runkosarjan viimeiset viikot Peliitat oli yksi Mestiksen vaikeimpia vastustajia. Joukkue ei jättänyt mitään jossittelun varaan sijoittumalla lopulta sarjataulukon sijalle 10.
Maalivahdit
#1 Anssi Pesonen
15/58, 3,24 pm/o, 91,24%, ei nollapelejä
Pitkään loukkaantuneena ollut Pesonen pelasi ensimmäiset ottelunsa Peliitoissa vasta vuodenvaihteessa. Torjui kaiken torjuttavissa olevan heikon puolustuksen takana: maalivahteihin Peliitat ei kaatunut kauden mittaan montaakaan kertaa. Kehityskelpoinen kaveri, jolla on asenne kohdillaan treenaamisen suhteen.
#35 Antti Rautiola
36/58, 2,79 pm/o, 91,61%, 1 nollapeli
Rautiola palasi takaisin Heinolaan Joensuusta, ja ennen kauden alkua Rautiolan sopimusta päiviteltiin Heinolan torilla rumin sanankääntein. Äänekoskelainen hiljensi arvostelijansa kauden päästyä kunnolla vauhtiin. Torjui edelleen peittävällä tyylillä, mutta tänä vuonna kiekot eivät enää pomppineet samalla tavalla kuin aiemmin. Suorastaan loisti heikon puolustuksen takana. Suuri kiitos Rautiolan kehityksestä menee maalivahtivalmentaja Tommi Satosaarelle, joka sai vuoltua maalivahdin takaisin sarjan eliittiin.
Puolustajat
#3 Jaakko Kauppi
18. 0+0=0, 0, 6 min
Heinolan oma poika Jaakko Kauppi pääsi pelaamaan alun alkaen lähinnä profiilipuolustajien loukkaantumisten myötä, mutta nuorukainen pelasi lopulta itselleen paikan vakiokokoonpanosta. Ensimmäisissä peleissään vaikutti hätäilevältä, mutta kauden edetessä Kauppi sai otteisiinsa lisää itsevarmuutta, vaikkei tehopisteitä vielä herunutkaan. Mahtava debyyttikausi Kaupilta.
#4 Aki Nurminen
22. 0+3=3, +3, 8 min
Heinolalaisen kiekon elävä legenda ja yleisön suursuosikki Nurminen kärsi tälläkin kaudella loukkaantumisista ja pikkutaudeista, mitkä verottivat ikonin luistimenpiirtoja jäällä. Pysyi edelleen nuorimpien vauhdissa mukana ja nosteli tottuun tapaan vastustajia seinille oman maalin takana. Nurminen ei onnistunut tulittamaan ainuttakaan maalia, mutta josko ensi kaudella?
#5 Risto Mattila
54. 4+13=17, -6, 26 min
Vaikka Mattila pelasi tehopisteiden valossa parhaan kautensa miesten sarjoissa, niin mieheltä odotettiin Heinolassa vielä vähän enemmän. Mattila oli hieman epävarmempi kuin edellisellä pelisesongilla. Nautti valmennuksen luottamuksesta ja pelasi peliittapakeista kovimpia minuutteja Silfverin ohella.
#14 Jaakko Lehtonen
16. 0+3=3, -1, 43 min
Lehtonen ehti pelata itsensä jo tylyjen heinolalaisten sydämiin, ennen kuin ikävä loukkaantuminen päätti tamperelaisen kauden ja pahimmassa tapauksessa koko kiekkouran. Isokokoinen Lehtonen piti huolta omista maalivahdeista, eikä antanut vastustajien hyppiä nenille.
#18 Stepan Jenik
23. 0+3=3, -1, 18 min
Nuori tšekkipakki Jenik pelasi lainalla Lahden Pelicansista lähes koko alkukauden Heinolassa. Tuntematon suuruus, josta voi vielä kuoriutua kovakin pelimies. Jämäkkäotteinen ja ennakkoluuloton, ihastutti muun muassa perstaklauksillaan. Välillä hieman hukassa, eikä erotu kentältä sen suuremmin.
#21 Roland Hofer
43. 2+7=9, -3, 36 min
Hofer pääsi pitkästä aikaa pelaamaan lähes ehjän kiekkokauden. Tasaista suorittamista, mutta lapsuksia sattuu edelleen hieman liikaa. Neljäs kausi Heinolassa on huhupuheiden mukaan jäämässä tällä haavaa Hoferin viimeiseksi - ehkä vaihtelu virkistäisi italiaanon peliä jossain muualla.
#24 Tuukka Rajamäki
42. 6+6=12, +3, 18 min
Hyökkäyspäästä pakin tontille siirretty Rajamäki osoitti sopeutumiskykynsä loistamalla kiekollisena puolustajana. Kauden yllättäjä, vaikka viime kauden lopulla antoikin jo viitteitä pehmeistä käsistään, joista oli suuri hyöty puolustajana. Ainoa tehotilatoissa plussan puolelle jäänyt peliittapakki.
#33 Christian Silfver
52. 8+15=23, -10, 14 min
Peliittojen peräpään kantavia voimia läpi kauden. Maalinedustilanteissa vielä ehkä hivenen heikko, mutta muutoin jo liian hyvä Mestikseen. Hyökkäyssuuntaan Silfverilla riittää myös tilannetajua. Uskaltaa tuoda kiekon aina päätyyn asti ja näkee hyökkääjät omalta alueeltaan mainiosti. Lunasti odotukset, joita miehelle asetettiin ennen kauden alkua. Heinolassa tulee vielä kova ikävä Silfveriä.
#55 Roope Westerman
38. 0+2=2, -4, 48 min
Forssasta edellisellä kaudella Heinolaan siirtynyt Westerman pelasi odotuksiin nähden jopa paremmin kuin hyvin. Pienikokoinen puolustaja oli saanut kesän aikana hommattua kroppaansa muutakin kuin rusketusta, mikä näkyi kentällä. Westerman profiloitui tällä kaudella Tuukka Mäkelän kaltaiseksi fyysiseksi pakiksi, joka vääntää laidassa vastustajien kanssa ja työntää maskimiehet pois oman maalivahdin edestä. Laukaus edelleen heppoinen, mutta muutoin kahden kärkiparin puolustajia.
Hyökkääjät
#6 Henri Manninen
52. 10+9=19, -13, 96 min
Peliittojen seuraikonin maineen saavuttanut Manninen ei päässyt päättyneellä kaudella parhaimmilleen. Pisteitä olisi sopinut tulla enemmänkin, eikä "Manen" esitykset muutenkaan jääneet positiivisella tavalla mieleen. Manninen oli jo ennen kautta pohtinut uransa lopettamista, ja hän on kertonut pohtivansa asiaa jälleen ensi kesän aikana.
#7 Ville-Matti Koponen
56. 4+26=30, +4, 22 min
Kokenut Koponen oli yksi Peliittojen kantavia voimia. "Vellulle" maalinteko ei olekaan se keskeisin asia, vaan Koponen on erinomainen kahden suunnan hyökkääjä. Yksi harvoista Peliittojen pelaajista, joilla tehotilasto on plussan puolella.
#8 Jani Keinänen
39. 11+16=27, -7, 18 min
Setä jaksaa heilua. Melkein nelikymppisenäkin Keinänen oli jälleen Peliittojen parhaimmistoa. Loukkaantuminen kauden loppupuolella piti Keinäsen pois kokoonpanosta, mutta kokonaisuutena kaudesta jäi erittäin positiivinen kuva. Virtaa riittäisi varmasti vielä yhteen kauteen.
#9 Moses Mustonen
47. 8+9=17, +1, 10 min
Liukasliikkeinen ja taitava hyökkääjä jämähti nelosketjun laidalle, mutta enemmän vastuuta saadessaan Mustonen kiitti valmennusjohtoa tekemällä varsin mukavasti pisteitä. Suurin osa Mustosen pisteistä onkin kertynyt niistä peleistä, kun hän pääsi pelaamaan kärkiketjuissa.
#10 Mikko Lahtela
51. 10+10=20, -5, 45 min
Debyyttikauttaan pelannut nuorten suomenmestari hyytyi loppukautta kohden. Pelatessaan tutkaparina Miika Heikkilän kanssa Lahtelakin sai itsestään enemmän irti. Vaisusta lopusta huolimatta ensimmäinen kausi miesten pelejä sujui erittäinkin hyvin.
#11 Topi Kettunen
24. 1+1=2, -4, 4 min
Kettusen kausi vastasi melko lailla odotuksia. Pisteitä ei yleensä nelosketjussa pelanneelle Kettuselle kertynyt paljon, mutta tasainen suorittaminen jätti kauden yleiskuvan niukasti positiiviselle puolelle.
#12 Joni Isomäki
55. 10+16=26, -21, 18 min
Isomäki oli melkein illasta toiseen Peliittojen hyökkäyksen tukipilareita. Heikompia pelejäkin osui kohdalle muutama, mutta Isomäen mahdollisesti viimeinen kausi oli lopulta plus-merkkinen. Siitäkin huolimatta, että tehotilastossa on karu –21.
#13 Marko Rairama
10. 5+3=8, +2, 6 min
Loukkaantuminen vuodenvaihteen aikoihin piti Rairaman poissa kokoonpanosta kauden loppuun asti. Rairama saapui Heinolaan omasta tahdostaan pelattuaan alkukauden K-Vantaassa, ja vapaaehtoisuus ja innokkuus näkyivät. Terveenä oltuaan Rairama oli yksi Peliittojen tehokkaimpia syömähampaita.
#17 Miika Heikkilä
51. 14+13=27, -3, 36 min
Heikkilä pelasi uskomattoman debyyttikauden. Kukaan ei osannut odottaa Hämeenlinnan pojalta mitään, mutta edellisenä keväänä HPK:n nuoret SM-kultaan johdattanut Heikkilä selätti alkuvaikeudet ja nousi Peliittojen hyökkäyksen kirkkaimmaksi tähdeksi. Heinolalaisten sopii vain toivoa, että Heikkilä nähdään Heinolassa myös ensi kaudella.
#18 Jesse Peltonen
9. 1+2=3, 0, 4 min
Kylän oma poika pääsi loppukaudesta Peliittojen kokoonpanoon. Peltosen asenne lajia kohtaan on kohdillaan. Ensi kaudelta uskaltaa odottaa paljon.
#23 Joona Tolvanen
16. 0+5=5, -5, 0 min
Tolvanen kävi kokoonpanossa paikkaamassa loukkaantuneita ja hoiti hommansa hyvin. Ei mitään häikäisevää, mutta ei ollenkaan huonoakaan peliä. Ensi kaudella Tolvanen voi saada isomman roolin.
#25 Jesse Häkkinen
52. 9+9=18, -10, 40 min
Kajaanin Hokista Heinolaan saapunut Häkkinen sopeutui joukkueeseen heti hyvin. Yleensä kolmosketjussa peliaikansa kerännyt Häkkinen oli takuuvarma repijä ja raataja, eikä pistetilastokaan näytä ollenkaan hassummalta. Häkkinen toi aina tunnetta peliin kovilla taklauksillaan.
#26 Petr Stloukal
25. 5+8=13, -4, 14 min
HIFK:sta Keravan kautta Heinolaan saapunut Stloukal jätti ristiriitaisen kuvan itsestään. Halutessaan Stloukal on näkyvä pelaaja, mutta harmillisesti niitä huonoja iltoja osui kaudelle useampia. Taitava tšekki pyrkii ensi kaudeksi Liigaan, mutta töitä on tehtävä vielä paljon.
#26 Joonas Alanne
25. 13+8=21, -5, 12 min
Alanne tuli, teki maaleja ja lähti Liigaan. Häikäisevän alkukauden Heinolassa pelannut Alanne oli vielä runkosarjan päätyttyäkin Peliittojen pistepörssissä kuudennella sijalla. Peliittojen maalipörssissä Alanne oli toisena. Liian hyvä Mestikseen, joten Liigaan siirtyminen oli ainoa oikea vaihtoehto.
#27 Kristian Kangas
33. 4+5=9, -6, 18 min
Kangas pelasi milloin missäkin ketjussa, eikä päässyt rauhassa sopeutumaan tiettyihin ketjukavereihin. Parhaimmillaan Kangas sai pisteitäkin aikaiseksi, mutta tasapaksuus vaivasi nuorta oululaista.
#34 Joni Kainulainen
41. 7+8=15, -11, 32 min
Keskivertoa suorittamista. Edellä mainitun Kankaan tavoin ketjuloton uhriksi jäänyt Kainulainen sai kuitenkin joka ketjussa jotain aikaiseksi. Ensi kaudelta voikin odottaa jo enemmän.
#39 Jukka Sompi
41. 1+6=7, -6, 4 min
Nelosketjun sentteri hoiti oman tonttinsa moitteetta. Pisteitä ei Sompilta odotetakaan, joten tilastoja ei tarvitse sen enempää katsella. Takuuvarmaa työtä.
Vierailevat tähdet
Tomi Pekkala, Pelicans
Niko Tuhkanen, Pelicans
Juha-Pekka Pietilä, Pelicans
Roope Elimäki, Pelicans
Joonas Hurri, Pelicans
Kimmo Koskenkorva, Pelicans
Janne Ritamäki, Pelicans
Oskari Taari, Pelicans
Janne Juvonen, Pelicans
Ville-Valtteri Leskinen, Kärpät
Sakari Manninen, Kärpät
Niklas Tikkinen, Blues
Tuukka Mäkelä, oma sopimuspelaaja
Teemu Linkomaa, oma sopimuspelaaja
Joona Krigsman, Peliitat A
Juha Haimakainen, Peliitat A
