Keltanen oli viime vuosikymmen alussa kasvattiseuransa SaiPan lupaavimpia pelaajia. Vuonna 1994 Keltsi kuului alle 15-vuotiaiden maajoukkue-ehdokkaisiin. Ikäluokan katsastusturnauksessa hän oli Kymi-Saimaan paras pistemies. Koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Jari Viuhkola.
Kaudella 1994-95 SaiPan C-junnut pelasivat SM-sarjan häntäpäässä. Muun muassa Jari Mannilan, Jukka-Pekka Holopaisen ja Sami Kaartisen joukkuekaverina pelannut Keltanen oli lappeenrantalaisten kolmanneksi paras pistemies. Seuraavalla kaudella Keltanen pelasi pääosin B-nuorten divaria, vaikka olisi mahtunut ikänsä puolesta vielä pykälää nuorempiinkin.
Kauden aikana Keltanen sai tililleen myös ensimmäiset maaottelunsa, kun Seppo Repo valitsi hyökkääjän sekä Slovakiassa että Ruotsissa turnaukset mitelleeseen alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen. Keltanen oli pikkuleijonien neljänneksi paras pistemies joukkueessa, jossa pelasi Viuhkolan, Jukka Voutilaisen ja Riku Hahlin lisäksi kymmenkunta muutakin sittemmin liigatasolle noussutta peluria. Vastassakin oli kovia nimiä, kuten 7-3-voitolla Suomea kotonaan kurittaneen Ruotsin supertähdet Daniel ja Henrik Sedin.
Kaudella 1996-97 Keltaselle kertyi peli jos toinenkin. Hän edusti SaiPaa niin A- kuin B-nuorissakin, jotka molemmat karisvat SM-sarjaan. Vanhemman ikäluokan joukkuetovereita olivat muun muassa Mannila, Holopainen, Aki Sinkkonen, Ville Immonen ja Pasi Häkkinen. Keltanen pelasi kauden aikana myös kaikki ikäluokkansa (alle 17-v) 17 maaottelua. Ismo Lehkosen ja Arto Siepin valmentaman ikäluokan suurin stara oli tänä vuonna juonikas Jani Väänänen, joka latoi keskimäärin yli pinnan per peli.
Seuraavalla kaudella maaotteluita alle 18-vuotiassa kertyi kuitenkin enää kolme. Syitä Keltasen putoamiseen kuvioista voi etsiä fyysisistä seikoista; pelikaverit kun alkoivat olla jo päätä Keltasta pidempiä. Seuratasolla hyökkääjä jatkoi kuitenkin suuressa roolissa. Ensimmäisen kokonaisen kautensa A-junioreissa pelannut Keltsi keräsi komeat 38 tehopistettä ja oli divarin loppusarjan pistepörssin kahdeksas.
Jyväskylän ja Joensuun kautta Kouvolaan
SaiPan jämähdettyä SM-sarjan ulkopuolelle Keltanen ja Holopainen suuntasivat kovemman kiekon perässä Suomen Ateenaan, Jyväskylään. Keltanen pelasi JYP:ssä kaudet 1998-2000. Miet ja siet värittivät keskisuomalaista pukukoppielämää vuosituhannen lopussa huomattavasti, sillä Keltsin ja Holopaisen lisäksi joukkuetta vahvistivat myös muun muassa kouvolalaiset Mikko Liukkonen ja Mikko Mattila sekä lappeenrantalainen Janne Laine.
Ensimmäisellä JYP-kaudellaan Keltanen oli joukkueensa kuudenneksi ja toisella neljänneksi paras paras pistemies. Viimeisenä juniorivuotenaan Keltanen oli koko sarjan pistepörssissä 22. Joukkuekavereista vain Tuomas Tikkanen teki enemmän maaleja.
Jukka-Pekka Holopainen ehti pelata reilun vuoden Kouvolassa ennen kuin sai vanhan tuttunsa taas joukkuekaverikseen. Keltanen nimittäin aloitti uransa aikuisten sarjoissa syksyllä 2000-01 Joensuussa. Peli kulki mallikkaasti Jokipojissa, sillä tulokas oli syksyllä joukkueen parhaimmistoa. Jokipoikien taloudellisten ongelmien vuoksi Keltanen siirtyi kuitenkin kesken kauden KooKooseen – joka taasen paini pelillisten vaikeuksien kanssa.
Kevät Kouvolassa sujui joukkueelta pahasti alakanttiin, eikä Keltanenkaan pystynyt pitämään aloittamaansa pistetahtia yllä. Yksitoista maalia ja 23 pistettä oli kuitenkin lupaava esitys pienikokoiselta tulokkaalta. Kausi päättyi katastrofaaliseen putoamiseen, mutta Keltanen jatkoi monen muun tavoin Reijo Mansikan komentoon siirtyneessä joukkueessa, jonka jatkaminen Mestiksessä ratkesi vasta myöhään kesällä.
Ensimmäisellä kokonaisella KooKoo-kaudellaan Keltasen maalimääräksi jäi seitsemän, vaikka joukkueen peli kulkikin erinomaisesti – ja aina yllätyshopean arvoisesti. Laitahyökkääjä esiintyi kuitenkin vahvasti läpi kauden ja hivenen paremmalla tuurilla maalisarakkeen luku olisi voinut olla kaksinkertainenkin. Parasta osaamistaan Keltsi näytti Diskosta vastaan, saalistaen ottelussa tehot 1+3. Toinen erityisesti mieleen jäänyt peli oli KooKoon ja Sportin maratonotteluksi venähtänyt ensimmäinen välieräkohtaaminen. Tuossa yli 100 minuuttia kestäneessä pelissä monet antoivat itsestään kaiken, mutta Keltanen vielä enemmän – vaikka maitohappo jaloissa painoikin, polki hän "apinan raivolla" kaukaloa päästä päähän.
Rikkonaiset kaudet
Muun muassa Jatkoajan toimitus nosti Keltasen esille ennakoitaessa kaudella 2002-03 läpimurron tekeviä pelaajia. Alkusyksystä odotusten lunastaminen näytti kuitenkin mahdottomalta tehtävältä. Jari ei pystynyt valmistautumaan loukkaantumisten vuoksi kauteen sataprosenttisesti ja pääsi jäälle vasta seitsemänteen runkosarjapeliin. Kemiat Titaaneista tulleen nuoren Ossi Louhivaaran ja jo Joensuusta tutun Teemu Timoskaisen kanssa hitsautuivat natsasivat kuitenkin paremmin kuin hyvin.
Työtä pelkäämättömän laitahyökkääjän uurastus palkittiin hyvin tehoin ja KooKoolla oli kasassa koko sarjan vaarallisin kolmosketju. Marras-joulukuun vaihteessa Keltanen pääsi pisteille (2+7) kuudessa peräkkäisessä kamppailussa. Kauden edetessä aktiivisen pörriäisen otteissa alkoi näkyä jo väsymyksenkin merkkejä ja runkosarjan jälkimmäisen puoliskon tehot jäivät vaisuiksi, vain 2+4. Pudotuspeleissä pronssijoukkueen taistelija oli kuitenkin jälleen omimmillaan, jakaen maalikuninkuuden kuudella osumalla K-Vantaan Tuomas Nikoskelaisen kanssa.
Alkukeväästä Keltanen joutui jättämään muutaman Mestis-pelin väliin osallistuttuaan opiskelijoiden talviolympiadeihin Tarvisiossa Suomen joukkueessa. Petri Matikaisen ja Jarno Pikkaraisen valmentamassa porukassa pelasi myös KooKoo-pakki Mika Rissanen, muista pelaajista nimekkäimpiä olivat Tommi Hannus ja Tuomo Kortelainen. Suomi sijoittui lohkossaan kolmanneksi, mutta hävisi pudotuspeleissä Ukrainalle.
Loukkaantumiset ovat sotkeneet Keltasen jokaista kautta. Pienikokoinen, mutta aina kaiken itsestään likoon laittava laitahyökkääjä pelaa tyylillä, jossa kolhuja tulee. Kausi 2003-04 oli vaarassa jäädä jopa kokonaan väliin, kun Keltanen särki polvensa harjoituksissa juuri kauden kynnyksellä. Polvea ei kuitenkaan täytynyt leikellä, joten joukkueelle tärkeä tsemppari palasi kaukaloon jo lokakuun lopulla.
Selkä- ja jalkavaivat rikkoivat kautta kuitenkin vielä loppukauden aikana, eikä parasta Keltsiä nähty kuin välähdyksin. Terveenä pysyessään Keltasella olisi ollut mahdollisuuksia jopa parinkymmenen maalin Mestis-kauteen, mutta puolikunnossa taistelijasta ei ollut apua maalinteon vaikeuden kanssa painineelle KooKoolle.
Neljän kauden ja 160 Mestis-ottelun jälkeen Keltanen jättäytyikin syrjään. Kokonaan mies ei kuitenkaan malttanut pysytellä kaukalosta sivussa, vaan pelasi kakkosdivaria Kuusankosken Puhdissa itseään kuntouttaen. Sarjatasolle kasassa oli melkoinen dream-team, sillä runkosarjassa keskimäärin kaksi tehopistettä ottelua kohden saalistanut Keltanen ei ollut porukan ainoa Mestis-tason pelimies. Suomi-sarjan karsinnoissa joukkue ei kuitenkaan saanut irti parastaan ja jäi niukasti rannalle.
Heinäkuun alussa Keltanen liittyi muiden KooKoon paluumuuttajien joukkoon.
