Kajaanilaisten viimekautinen rimpuilu päättyi plussan puolelle, vaikka kohtalona olikin tippuminen KooKoolle puolivälierissä. Paikoin erittäin hankalalta näyttänyt tekeminen oli tuottaa jopa jättiyllätyksen, sillä Hokki haastoi ennakkoon vahvempansa männä keväänä erittäin väkevästi.
Syksyllä 2012 ollaan tilanteessa, jossa kainuulaisjoukkue on ollut monen monituista kertaa - joukkuetta povataan keskikastiin. Myös tällä kertaa yleinen mielipideilmasto Mestis-niilojen mielen syövereissä on se, että linnapaidat etenevät pudotuspeleihin. Harva kuitenkaan povaa kajaanilaisille kotietua.
Alkavan kauden tunnelmat ja eivät poikkea oikeastaan mitenkään niistä asetelmista, joista Kainuun korvessa on yleensä totuttu lähtemään alkavaan kauteen - olkoonkin, että mestaruuden jälkeinen kausi oli poikkeus. Nuori joukkue lähtee haastamaan isompiansa ja roikkumaan kelkassa mahdollisimman pitkälle. Kukaan ei varsinaisesti odota tältä sarjaan pohjoisen ulottuvuuden tuovalta korpijengiltä mitään. Vastustajia motivoi Kajaanissa voittaminen siksi, että pitkä bussimatka on ikävä taittaa tappio niskassa.
Vai kuinka se olikaan?
Markkinoilta odotetetunlaisia hankintoja
Kausi lähti rakentumaan vahvasti, kun päävalmentaja Petri Mattila ilmoitti jatkavansa linnapaitojen penkin takana seuraavat kaksi kautta. Asetelma on uusi, sillä valmentajalle tarjottu kaksivuotinen sopimus oli seuran historiassa ensimmäinen laatuaan. Kaksivuotisen jatkosopimuksen kirjoitti niin ikään Teemu Virtala. Verrattain samaa kaliiberia oleva sopimus syntyi, kun Teemu Seppänen palasi kotiin. Kun tätä aiemmin Riku Toivon ja Veikko Karppisen sopimuksia oli jatkettu vuodella, tärkeimmät palaset olivat kohdillaan jo hyvissä ajoin.
Tämän jälkeen isot kalat jäivät haavittamatta. Siiman päässä ei tiettävästi kovan luokan pelimiehiäpyristellyt, mutta neuvotteluja käytiin muutaman Hokki-taustaisen pelurin kanssa.
Viime kaudella enemmän tai vähemmän alati tuuliajolla ollut alakerta lienee tällä hetkellä se kaikkein heikoin lenkki. Kaksikko Jussi Makkonen-Veli-Antti Leinonen kantaa suurta vastuuta Hokin takalinjoilla. Leinonen ei yltänyt viime kaudella sille tasolle, jota häneltä eittämättä odotettiin. Nyt johtavan puolustajan paikka on pedattu juuri hänelle. Makkosen ura taas on kaudella 2012-2013 siinä tilanteessa, että ikäisekseen kokenut puolustaja voi vielä profiloitua rymistelijän sijasta kiekolliseksi alakerran isännäksi.
Puolustuspään mielenkiintoisimmaksi hankinnaksi nousi ehdottomasti kaudella 2007-2008 TPS:n alakerrassa täyden kauden operoinut Casper Santanen. Puolustajista Santanen on ainoa täyden kauden liigakentillä pelannut pelaaja.
Liike Oulun suunnalta alkoi jo ennen varsinaisen yhteistyösopimuksen julkistamista pelaajasopimusten muodossa. Eniten odotuksia niskassaan nälkämaalle saapuivat Sakari Manninen ja Mika Koivisto. Kärppien A-junioreissa tuloksekkaasti operoinut tehokaksikko oli hankintana juuri Hokin näköinen. Profiililtaan hieman eri tyyppiset pelurit ottanevat roolin jo alkukaudesta kolmesta ensimmäisestä kentästä.
Niin ikään Oulusta Kajaaniin matkanneet Artturi Karjalainen ja Harri Pälve ovat profiililtaan varsin erilaisia. Piskuinen puolustaja Karjalainen ja hyökkääjäkolossi Pälve lienevät kuitenkin ensisijaisesti osastoa ynnä muut. Toisaalta Hokin varsin kapea puolustus voi antaa Karjalaiselle yllättäviäkin näytönpaikkoja siinä missä Pälve tuo ainoana yli 190-senttisenä ja rightin puolen pelaajana uuden ulottuvuuden hyökkäykseen.
Jatkumosta turvaa
Joukkueen vaihtuvuus viime kaudesta jäi inhimilliselle tasolle. Hokilla on marssittaa jäälle liuta toisen kautensa rosterissa aloittavia pelureita.
Miska Humaloja, Jesse Häkkinen, sekä vajaat kaudet viime sesongilla pelanneet Riku Toivo ja Ville Rajala ovat ne nimet, joiden harteille kasataan vastuuta myös pisteiden tekemisestä. Oma lukunsa on kotikaupunkiinsa uudestaan kotiutunut Veikko Karppinen, joka on joukkueen ylivoimaisesti menestynen pelimies. Toista kautta muutaman ulkomaan vuoden jälkeen aloittelee myös Teemu Virtala, jonka viime kausi meni piloille sitkeän vamman vuoksi.
Periaatteessa kauden 2012-2013 aloittavassa Kajaanin Hokissa on kasassa kaikki ne elementit, joita eteenpäin pyrkivältä joukkueelta vaaditaan. Yhden käden sormilla laskettavat kokeneet luottomiehet, nuoruuden vimmalla eteenpäin pyrkivät jantterit, sarjan eliittiveskari, sekä toisen kautensa peräsimessä aloittava päävalmentaja muodostavat uskottavan kokonaisuuden.
Onkin aiheellista kysyä, onko mikään muuttunut verrattaessa tilannetta edellisiin syksyihin?
Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut. Hokilla ei ole edelleenkään yhtään pelaajaa, jolta voitaisiin realistisesti odottaa 20 maalin rajapyykin ylittämistä. Tällainen tekijä joukkueesta on puuttunut lähes sen koko Mestis-historian ajan. Vaikka yksi maaliruisku ei takaa menestystä, eikä tehojen lepäämisen yhden miehen harteilla edes ole suotavaa, puuttuu kajaanilaisilta edelleen yksi palanen joukkueestaan.
Muuttunut seikka on puolestaan se, että joukkuetta käskyttää sama valmentaja toista kautta putkeen. Vaikka jatkumo ei ole itseisarvo kilpailutoiminnassa, Petri Mattilan jatkaminen penkin takana pitää nähdä käytännössä pelkästään positiivisena asiana. Mattila antaa kasvot sille jatkumolle, jota Kajaanissa on pyritty rakentamaan jokunen vuosi.
Keväällä katsotaan, onko kylvö tuottanut tulosta jo toisella satokaudella.
Arvio: Kaiken järjen mukaan Hokin pitäisi olla pomminvarma keskikastin joukkue ja pudotuspeleihin menijä. Voittojen napsiminen päävastustajista heti alkukaudesta nostaisi Hokin osakkeita silmissä.