TPS:n kuuluisa huvilamaisema ei varsinaisesti vaikuta kriisipesäkkeeltä toukokuisessa auringonpaisteessa. Vuosikymmeniä seuralle kuuluneen arvokiinteistön uumenissa Palloseuran tilanne välittyy korkeintaan keskittyneen työteliäänä tunnelmana. Perimmäisessä toimistossa ahertaa sopimusasioiden parissa myös toimitusjohtaja Seppo Sutela.
| taustaa Osakeannilla uutta ilmettä
[lue lisää] |
- Odota vähän, mä hoidan tämän valmiiksi, huikkaa Sutela koneensa äärestä.
Töitä toimitusjohtajalla riittäisi ilman murheitakin, mutta TPS:n jääkiekkotoiminta on viime vuosina lasketellut niin holtittomasti alamäkeen, että monen mielestä repertuaarista on jäänyt uupumaan enää lopullinen pohjakosketus.
Uuteen vuosituhanteen havahtuminen on ollut kivulias prosessi entisessä suurseurassa. ”Tie ylöspäin on pitkä ja yllättävän liukas. Liukkaampi kuin osasimme kuvitellakaan”, kertoo TPS:n tuore kausikorttikirje kannattajille. Totuus on karu, mutta silmät on nyt saatu auki.
Syöksykierrettä oikaisemassa
Neuvottelutilaksi muunnetulle huvilan verannalle istahtaa kevätflunssaa lukuun ottamatta levolliselta vaikuttava toimitusjohtaja. TPS:n viime aikoina ulospäin viestimä uudenlainen nöyryys pukee Seppo Sutelaa huomattavasti paremmin kuin edellisen sukupolven TPS-johtohahmoja. Organisaatiossa on oivallettu, ettei selittelyille ole enää sijaa.
- Kyllä itsetutkiskelua ja ruoskintaa on harjoitettu ihan tarpeeksi. Täällä on tuhkaa heitelty päälle ja käyty tarpeeksi syvässä kyykyssä, itse kukin. Siinä on julkisuuskin ollut hyvänä apuna. Kellään tässä organisaatiossa ei ole turhia luuloja, että jotain asioita olisi tehty niin hyvin, ettei voisi parantaa.
Sutela on reilun vuoden mittaisen pestinsä aikana joutunut myllytykseen, jota tuskin osasi edes kuvitella aloittaessaan. Muutosjohtajaksi taloon tulleen miehen kantti on ainakin toistaiseksi kestänyt.
- Kun tähän hyppäsin, oli vähän sellainen tuntuma kuin olisi tarttunut syöksykierteessä olevan lentokoneen ohjaimiin. Sitä kierrettä yritetään saada oikaistua ennen kuin osutaan maahan. Vähän joka paikka on pettänyt viimeisen vuoden aikana.
- Vuosi sitten päätettiin, että lähdetään rakentamaan uutta joukkueen ja menestyksen kautta, että siitä olisi saatu nostetta. Jossain välissä se näytti toimivan, mutta keväällä alkoi sellainen alamäki, että sitä on vaikeaa vieläkään hyväksyä, pohtii Sutela hiljaisena.
Pelillisesti ala-arvoista kautta vakavampaa oli se, että HC TPS:n talous ajautui äärirajoille, toiminnan jatkamisen turvaamiseen vaadittiin osakekannan toistaiseksi omistavan TPS ry:n erillisiä toimenpiteitä. Liigajoukkuetta pyörittävän osakeyhtiön tilikausi päättyi jälleen kerran tyrmääviin tappiolukemiin.
- Reilu tappio sieltä tulee. Ihan hyvin linjassa aiempien vuosien kanssa, hymähtää Sutela valmistumassa olevasta tilinpäätöksestä.
Tulevaisuuteen hän jaksaa kuitenkin uskoa. Tai sitten kokeneen yritysjohtajan myyntipuheet tulevat vankasti selkäytimestä. Maallikko pitäisi helposti TPS:ää juuri nyt myymisen kannalta painajaismaisena tuotteena, Sutela taas puhuu jo uudesta nosteesta.
- Me ollaan pitkään vedetty pohjaa kohtia rankastikin, mutta uskon, että tämä kevät oli se pohja. Nyt on nähtävissä sellaista nostetta joukkueen ympärillä ja se heijastuu näissä keskusteluissa potentiaalisten yhteistyökumppanien ja sijoittajien kanssa.
- Enhän mä tekisi tätä hommaa, ellen uskoisi tähän, Sutela toteaa syvälle silmiin tuijottaen.
Nöyryys pukee äijäkerhoa
Tilannetta pitkään seuranneelle hätkähdyttävintä Palloseuran kaltaisen museoaluksen kääntymisessä on puheenparsien totaalinen muuttuminen. Lausuntoautomaatista on poistettu juhlapuheet voittamisen kulttuurista tai omasta oletetusta huippuosaamisesta: totuutta on enää turha kaunistella, eikä rehvakkuudelle ole tippaakaan katetta.
- Liian paljon on tukeuduttu vanhaan. Vanhoihin aikatauluihin, sopimusmalleihin ja yhteistyömalleihin. Meidän pitää voimakkaammin ajaa sisään muutosta. Maailma on muuttunut paljon siitä kun nämä meidän mallit on tehty, myöntää Sutela.
Toimitusjohtajan puheessa nousee toistuvasti esiin retoriikka TPS:n palauttamisesta urheiluseuraksi. Keskustelu kääntyy muutaman viikon takaiseen Urheilulehden artikkeliin, jossa sisarseura FC TPS:n kollega Petri Jakonen syväluotasi ison ja perinteikkään seuran olemassaolon peruskysymyksiä. Sutelan mukaan myös HC TPS:n puolella on mietitty isoja kysymyksiä jo viime vuonna alkaneen mittavan strategiatyön yhteydessä.
- Meillä on ollut liikaa katse lukittuna siihen liigajoukkueen mekaaniseen menestyksen hakemiseen. Sitä ei ole haettu pitkään aikaan enää seuralähtöisesti.
- Strategiatyö lähti hyvin paljon siitä syöksykierteen oikaisemisesta. Keskeisintä on se, millä tavalla me saadaan taas ihmiset sitoutumaan Tepsiin, ja mikä saa yleisön palaamaan hallille. Millä tavalla me tehdään HC TPS:stä sellainen paikkakunnan ikoni, jota tullaan mielellään tukemaan, ja joka koetaan yhteiseksi asiaksi, Sutela maalailee.
Valmiita vastauksia on toistaiseksi vähän. Keskeiseksi urheilulliseksi tavoitteeksi valikoitui seuran omiin kasvatteihin luottaminen. TPS:n taloudellisessa tilanteessa linjaus voidaan tosin helposti tulkita myös pakon sanelemaksi saneeraukseksi. Lähtökohta kaikelle uudistamiselle onkin taloudellisen syöksykierteen oikaiseminen.
- Se lähti tietysti talouden oikaisemisesta, kun tämä kuoppa, jota on kaivettu koko 2000-luku, on niin syvä. Kustannuksia pudotetaan siellä missä se on mahdollista. Me olemme hyvin siinä vauhdissa, meillä on hyvä potentiaali sellaiseen 800 000 euron säästöön.
Yhtä lailla selkeä, joskin pitkän seuran sisäisen väännön vaatinut ratkaisu oli lopulta omistuspohjan laajentaminen. HC TPS hakee uutta rahoituspohjaa toukokuun aikana toteutettavalla suunnatulla osakeannilla.
Yhtäkään strategialinjausta tärkeämpi asia on kuitenkin henkisen tuuletuksen tarve niin Ruissalon tiluksilla kuin koko seurassa. Vääränlaista painolastia on kertynyt aivan liian pitkään.
- Yksikään yksilö ei voi olla isompi kuin seura. Päätökset tehdään seuran hyväksi. Tämä koskee päävalmentajaa, se koskee pelaajia ja se koskee hallitusta ja toimitusjohtajaa. Yhdenkään yksilön tarpeet eivät voi olla suurempia kuin seuran etu.
- Potentiaalisille sijoittajille lopetin presentaation lauseella ”Tehdään Tepsistä taas urheiluseura”. Eli toimitaan niin kuin urheiluseuran kuuluu toimia, ja lähdetään siitä, että urheiluseuralla on yhteiset tavoitteet. Toisaalta meidän pitää olla avoimempia niille muutoksille, joita seura vaatii. Avoimempia ottamaan impulssia ulkopuolelta vastaan, linjaa Sutela.
TPS:n henkisestä ilmapiiristä riittäisi tarinoitavaa pitkään, mutta Sutela sivuuttaa aiheen viisaasti. Tämän kevään värikästä valmentajanvaihdosta hän kuvaa ”osaksi muutosprosessia” ja kieltäytyy kommentoimasta tämän yksityiskohtaisemmin. On kuitenkin selvää, että talouden ohella uusien kasvojen etsiminen on olennainen osa koko seuran toimintakulttuurin ja ryvettyneen julkisuuskuvan oikaisemisessa.
Kestävän kehityksen jäljillä
Vaikka myllerrys TPS:n ympärillä jatkuu tasaisen varmasti, syksyllä ollaan jälleen nollapisteessä. Pelilliseen sekoiluun ei yleisön silmissä enää ole minkäänlaista varaa, ja taloudellisesti on edessä pakko-onnistumisen paikka, vaikka julkisesti vakuutellaankin emoseuran olevan taloudellisesti varakas. Sutela myöntää, että edessä on tässä mielessä kriittinen kausi.
- Ei ole enää varaa ajatella, että on varallisuutta tai muuta… kun sitä ei enää ole, toimitusjohtaja toteaa tarkoin sanojaan asetellen.
Sutela painottaa, että nyt ollaan keskellä muutosprosessia ja tähän mennessä olennaisin saavutus on se, että koko organisaatio on nyt valmis käymään läpi muutokset. Muutosten onnistumisten suhteen ollaan viisaampia elokuussa. Silloin on myös liigajoukkueen oltava edustuskelpoisessa kuosissa. Toimitusjohtajan sanoin ”päätuotteen on oltava sen näköinen, että sitä kehtaa myydä”.
- Pelaajamateriaali tulee olemaan nuorempi, mutta kyllä me budjetissa ollaan edelleen esimerkiksi HPK:n ja Tapparan lukemissa, ei tämä mikään Mestisjengi ole, huomauttaa Sutela.
Pelkäksi kasvattajaseuraksi TPS ei aio profiloitua, vaikka se onkin yhä olennaisempi osa suomalaisen liigaseuran arkea. Turussa menestysodotukset on jatkossakin uskottavuuden vuoksi mitoitettava talousalueen ja potentiaalisten resurssien mukaan.
- Päävalmentaja on sanonut, että urheilullisista tavoitteista ei tingitä. ”Hantta” (Hannu Virta) on ottanut tavoitteeksi, että pitää mennä suoraan sinne playoffeihin. Sen toiminnan pitää vaan olla kannattavaa eli me mennään talouskylki edellä tämä vuosi.
Nähtäväksi jää, miten Sutelan ja valmennusjohdon hahmottelema nuori, nälkäinen ja henkisesti terve joukkue vetoaa kuluttajiin. Toisesta näkökulmasta saman joukkueen voi tulkita kokemattomaksi, nimettömäksi ja epävarmaksi, mutta TPS-leirissä uskotaan, että vaikeasti hurmattavissa oleva turkulaisyleisökin on jo osannut suhteuttaa odotuksiaan.
- Uskon, että realismi on iskenyt siihenkin asiaan. Tajutaan ettei tänne voida ostaa parhaita kotimaisia pelaajia tai pitää isoa rinkiä.
Ensivaiheessa TPS:stä pitää luonnollisesti rakentaa jälleen elinkelpoinen, taloudellisesti kestävällä tavalla toimiva seura. Sutela ei kuitenkaan näe estettä sille, että paluu menestysseuraksi onnistuisi pidemmällä aikavälillä. Tosin ajat eurooppalaisena suurseurana ovat enää kultaisten vuosien muistoja.
- Eurooppalaisessa mittakaavassa menestyvän joukkueen rakentaminen vaatii samanlaiset resurssit kuin Kärpillä. He tekevät melkein miljoonan voittoa vuodessa, se vaatii tietyn liikevaihdon. Kärpillä on reilusti yli seitsemän miljoonaa euroa vuodessa, TPS:llä neljä miljoonaa. Meillä on kuitenkin iso talousalue ja paljon ihmisiä. Jos me pääsemme siihen tilanteeseen, että saadaan Tepsistä taas yhteinen asia, silloin me voidaan onnistua, vertailee Sutela.
Mutta mitä TPS:n sitten tulisi olla seuran strategisten tavoitteiden mukaan?
- Sen pitäisi olla tällainen varsinaissuomalainen ylpeyden aihe, tavallaan sellainen luontainen puheenaihe ihmisille. Sillä tavalla kuten Oulussa tai Hämeenlinnassa, siihen kun päästään niin ollaan hyvässä tilanteessa. Se vaatii kyllä menestystä. Jos me ollaan kahdeksansia ensi vuonna, niin emme varmaan saa hirveitä olalle taputuksia.
TPS-brändin nostetta kaivataan jääkiekkoonkin
Sutela kokee, että seuran tilanne on jo nyt saanut ymmärrystä osakseen kannattajien ja asiakaskunnan keskuudessa. Kun viimeisetkin norsunluutornien rauniot alkavat murentua, Palloseuran ilme on muuttamassa kenties rahtusen ihmisläheisemmäksi.
- Me olemme myöntäneet, että asiat ovat pielessä ja ollaan todettu tarve muutokselle, ja muutoksia tehdään niin paljon kuin suinkin mahdollista. Se on jo useimmille ihmisille positiivinen signaali, hän kertaa saamaansa palautetta.
Omanlaisensa symbolinen puhdistautumisriitti on Turun Palloseuran logon siistiminen alkuperäiseen asuunsa. Takavuosien pöhöttyneestä suurseurasta muistuttavat kultaiset lehvät poistuivat kevättalvella FC TPS:n logosta ja jääkiekkoilu seuraa nyt perässä. HC TPS:n puolella toivotaan tämänkin muutoksen viestivän tervettä nöyryyttä ulkomaailman suuntaan.
Seuran muista osista kiekko-organisaation sopii ottaa mallia muutoinkin. Jalkapallossa ja salibandyssa seuran edustusjoukkueet porskuttavat vahvassa nosteessa.
- Siitä olen iloinen, että TPS brändinä pärjää hyvin. Salibandy nousi korkeimmalle sarjatasolle, ja jalkapallo voi erittäin hyvin. Kaikki tämä tukee koko seuraa.
Orastavan jalkapallobuumin aiheuttama kilpailu ei kuitenkaan Sutelaa huoleta. Jääkiekon yleinen kansansuosio taas ei ole aivan vuosikymmenen takaisten kulta-aikojen luokkaa, mutta tämä on koko suomalaisen kiekkoväen yhteinen haaste, jonka parissa SM-liigassakin jo painiskellaan.
Ennen muusta kilpailusta huolehtimista Seppo Sutelan suurin haaste on kuitenkin huolehtia siitä, että hän saa kasattua omaan leiriin joukkueen, jolla kilpailuun voi osallistua. TPS:n ryhmässä on useita avainpaikkoja kokonaan täyttämättä. Toimitusjohtaja ymmärtää kärsimättömien kannattajien tuskaisuuden, mutta vakuuttaa joukkueen rakentamisen olevan aikataulussa.
- Nyt on listoilla noin 150 ulkomaalaista nimeä, näistä haemme niitä, jotka sopisivat meidän pelityyliin, vapaana oleviin paikkoihin ja meidän kukkarolle. Nykyisin monet pelaajat ja agentit tekevät ratkaisunsa vasta kesäkuussa, silloin ollaan viisaampia. Ja jos ei saada silloin, sitten haetaan NHL-leireiltä vapautuvia pelaajia syksyllä. Ehkä tiedetään vasta syyskuussa ne nimet.
- Me emme halua nyt olla hätäisiä. Pelaajia saisi vaikka heti, mutta he haluamme hoitaa skouttauksen aiempia vuosia paremmin.
Yleisesti ottaen toimitusjohtaja Sutelan kesän työjärjestys on varsin selkeä.
- Nyt pitäisi lunastaa ne kaikki lupaukset, mitä on tehty!
