Reilly Smith, Boston Bruins
Näyttää siltä, että Boston Bruinsin asema itäisen konferenssin kärkipäässä on taattu niin kauan kuin kokeneen kaartin takana on Reilly Smithin kaltaisia lupauksia. Ensimmäinen täysi 82 ottelun runkosarja NHL:ssä ja ensimmäiset pelit Bruinsin organisaatiossa jättivät jälkeensä 20 maalia ja 51 tehopistettä. Smith oli kentällä 28 kertaa useammin joukkueensa tehdessä kuin päästäessä maalin.
Smith solmi Bruinsin kanssa syksyn harjoitusleirillä tulevan kauden kattavan 1,4 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Mikäli otteet jäällä ovat samaa tasoa kuin edelliskaudella, on miehen palkkakuitti huomattavasti suurempi tulevaisuudessa. Koska Jarome Iginlan jätti Bruinsin, on myös Smithille tarjolla entistä enemmän hyökkäyspään vastuuta.
Chris Stewart, Buffalo Sabres
Sabresiin kesken viime kauden siirtynyt Chris Stewart on joukkueen kärkihyökkääjiä. Kanadalaislaiturista oli kuoriutumassa yksi NHL:n parhaimmista voimahyökkääjistä, mutta siirto Sabresiin oli pientä takapakkia uralle. Alkukausi Bluesissa ei sujunut kuin edelliset, ja Sabresiin siirtymisen jälkeen alkoivat loukkaantumishuolet.
Stewartilla on nyt isoa roolia tarjolla heikossa Sabresin paletissa. Stewartilla riittää näytettävää, että hän on edelleen kova tekijä NHL:ään. Stewartin sopimus päättyy tulevana kesänä ja jos näytöt ovat vahvat, voi paluu huippujoukkueeseen olla tosiasia.
Tomas Jurco, Detroit Red Wings
Tomas Jurco debytoi viime kaudella NHL-kaukaloissa, ja moni Red Wings –kannattaja oli tyytyväinen näkemäänsä. 36 ottelussa syntyi kahdeksan maalia ja 15 tehopistettä. Slovakialaisnuorukainen piti hyökkäyspäässä ajoittain kokeneempia ja kookkaampia vastustajia aivan pilkkanaan.
Uusi kausi alkaa kuitenkin todennäköisesti jälleen farmijoukkue Grand Rapid Griffinsissa. Red Wingsin sopimuskuviot ja 21-vuotiaan Jurcon kokemattomuus johtivat siihen, että pelipaikka NHL:n puolella on kaikkea muuta kuin vakiintunut. Mikäli kesä on vienyt miehen peliä kypsempään ja kokonaisvaltaisempaan suuntaan, ja kädet käyvät vähintään entiseen tapaan, voi miehen läpimurto olla kuitenkin hyvin lähellä.
Erik Gudbranson, Florida Panthers
Kanadalaispuolustaja varattiin neljä vuotta sitten koko varaustilaisuuden kolmantena. Isokokoinen Erik Gudbranson on taitava kiekollinen pakki, mutta osaa myös fyysisen pelin. Lisäksi Gudbransonissa on johtaja-ainesta, joten tulevina vuosina rintaa saattaa koristaa kirjain.
Gudbransonia voidaankin luonnehtia kokonaisvaltaiseksi pakiksi, jonka taidot eivät ole välttämättä päässeet oikeaan valoon heikossa Pantherissa. Gudbransonia peluutettiin viime kaudella paljon alivoimassa, mutta ylivoimassa vain ajoittain. Peluutus näkyy pisteissä, jotka eivät ole häikäisseet. Fyysisen pelin taitava Gudbranson onkin erottunut taklaus- ja jäähytilastoissa, mikä kuvastaa sitä, että Gudbranson on Panthers-puolustuksen fyysinen pelote.
Pierre-Alexandre Parenteau, Montreal Canadiens
P-A Parenteau ei täysin vastannut odotuksiin Colorado Avalanchessa, ja niinpä kahden Denverissä vietetyn kauden jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa. Edessä on kausi Montreal Canadiensin paidassa aiempaa helpommassa divisioonassa. Canadiensin hyökkäys kuitenkin pursuaa nuorta intoa ja taitoa, joten 31-vuotiaalta kanadalaiselta odotetaan hyviä näyttöjä peliajan ansaitsemiseksi.
Pisteiden valossa parhaalla NHL-kaudellaan, 2011-2012, mies iski 67 tehopistettä New York Islandersin eduksi. Nyt koittaa paluu itäiseen konferenssiin, jossa vastaavaa tulosta odottaa nälkäinen montrealilaisyleisö.
Kyle Turris, Ottawa Senators
Jason Spezzan saappaat seisovat yksinäisinä Senatorsin pukukopin lattialla. Ensimmäisinä niitä jonottaa 25-vuotias Kyle Turris, mutta lähes varmaa on, että mies joutuu käyttämään ylimääräistä villasukkaparia. Paitsi Spezzan kova pistesaldo, myös johtajuus loistavat poissaolollaan ensimmäistä kertaa yli kymmeneen kauteen. Turrisin tehtävä ei siis ole helppo.
Kyle Turris on kuitenkin edelleen erittäin lupaava kärkihyökkääjä NHL:ään. Vuoden 2007 varaustilaisuudessa kolmantena huudettu kanadalainen on tehnyt hyvin pisteitä viime kausina, mutta nyt mies on ensimmäistä kertaa näin suuressa näytönpaikassa. Senatorsin verrattain heikko kokoonpano lepääkin erittäin paljon uuden ykkössentterin harteilla.
Richard Panik, Tampa Bay Lightning
Hieman tuntemattomampi slovakkihyökkääjä Richard Panik teki keväällä vuoden jatkosopimuksen kolmen vuoden tulokassopimuksen perään. Palkka ei oleellisesti noussut, joten miehellä on näytönpaikka NHL-tason mittaukseen. Kahden viime kauden aikana NHL-otteluita on tullut tilille 75 kappaletta, eli luottoa on annettu.
Farmissa iso ja nopea hyökkääjä on onnistunut mukavasti vuosien varrella. Suurin ongelma on pienoinen laiskuus, joka verottaa NHL-tasolla pysymistä. Pelityyliä on verrattu Marian Hossaan, ja jos tuleva kausi menee samantapaisesti kuin aikaisemmat pisteiden valossa, jättänee Lightning Panikin ilman jatkosopimusta. Potentiaalia on NHL-joukkueen hyökkäyksen kärkikuusikkoon, mutta näytöt ovat vielä antamatta.
Cody Franson, Toronto Maple Leafs
Cody Franson on solminut kahtena peräkkäisenä kesänä Leafsin kanssa vain vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Pakki on ollut hieman väliinputoajan asemassa. Hän itse on kokenut olevansa joukkeen kärkipakkeja, mutta valmennus ei ole tähän taipunut. Franson on tehnyt hyvin pisteitä, mutta puolustuspelissä tulee yhä uinahduksia. Pistesaldokaan ei nosta häntä hyökkäävien pakkien eliittiin, sillä hitaana luistelijana hänen tehonsa syntyvät lähinnä ylivoimapelissä.
Kesällä 2015 UFA-aseman saavuttava Franson on kauden aikana todennäköisesti kauppatavaraa. 27-vuotias pakki tavoittelee ensimmäistä isoa sopimustaan, joten näyttöjä pitäisi antaa sekä Leafsissa että mahdollisessa uudessa seurassa. Torontossa hän todennäköisesti jumiutuu kolmospariin, jossa huippukauden pelaaminen vähillä minuuteilla on hankalaa. Harjoituskaudella sattunut polvivamma ei ainakaan helpota Fransonin urakkaa.