Sanotaan se suoraan. St. Louis Bluesin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt viimeisen kahden kauden aikana raivata tiensä ainakin läntisen konferenssin finaaleihin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kun Los Angeles Kings asteli molempina keväinä Bluesia vastaan käveli ottelusarjasta jatkoon.

Miksi näin sitten kävi? Kieltämättä kauden 2011-2012 Kings oli liian kova vastus kaikille muillekin joukkueille, mutta runkosarjassa ajoittain miltei virheettömiä otteita esittäneeltä Bluesilta odottaisi silti enemmän, kun pelataan mahdollisuudesta voittaa Stanley Cup. Maalivahtipeli ei pitänyt loppuun asti viime kaudella Jaroslav Halakin loukkaannuttua, mutta ei muukaan joukkue saanut itsestään kaikkea irti kauden tärkeimmillä hetkillä.

Blues on kahdessa kaudessa kuitenkin nostanut joukkueena osakkeitaan merkittävästi. Myös tänä vuonna joukkueelta odotetaan menestystä. Eikä syyttä.

Tuttu runko, pienillä muutoksilla

Blues-luotsi Ken Hitchcock on päässyt valmistautumaan kauteen päällisin puolin tutulta näyttävän kokoonpanon kanssa. Vaihtuvuus on ollut pientä, mutta merkittävää.

David Perron kaupattiin Edmonton Oilersiin vaihdossa Magnus Pääjärveen ja toisen kierroksen varausvuoroon. Kesän vapailta markkinoilta joukkueen riveihin lisättiin sentteri Derek Roy sekä kokenut laituri Brenden Morrow. Näistä varsinkin Roy voi osoittautua todella tärkeäksi hankinnaksi kauden mittaan.

Perronin kauppaaminen heikentää joukkueen tasoa laitahyökkääjien kohdalla auttamatta, vaikka Pääjärvestä voisikin joskus tulla jopa saman tason pelimies. Keskushyökkääjät Bluesilla taas ovat entistä vahvemmassa kunnossa, Royn täydentäessä jo entuudestaan syvää ja laadukasta sentteriosastoa.

Liigan paras puolustus

Bluesin menestyksen kannalta tärkein osa-alue on kuitenkin edelleen sen puolustus. Kenties koko NHL:n monipuolisin ja paras pelaava kuusikko on riittävän hyvä siivittämään vähän heikommankin hyökkäyksen pudotuspeleihin.

Alex Pietrangelon ja Kevin Shattenkirkin johtama puolustus on onnistunut luomaan illuusion, jossa Brian Elliott on täysin kykeneväinen pelaamaan 30 NHL-ottelua kaudessa hyvällä tasolla. Vastaavia meriittejä ei ihan kaikilla ole.

Maalivahtiosastokin on, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, todella vahva. Elliott ei ole enää se sama tolppien välissä heiluva ihmisraunio joka Ottawassa ja Coloradossa pelatessaan taisteli torjuntaprosentin saamisesta yli ysikympin rajan.

Bluesin vesitiivis yhdistelmä.

Kuva © Getty Images

Puolustus auttaa paljon, mutta niin auttaa myös maalivahtivalmentaja Corey Hirsch, joka on tehnyt Elliottin kanssa todella hyvää työtä. Ykkösmaalivahdin paikkaa pitää kuitenkin hallussaan Halak. 28-vuotias slovakialainen yhdistettynä Bluesin puolustukseen on miltei vesitiivis yhdistelmä.

Vaikka Bluesin hyökkäyksessä on heikkoutensa, pääosin molemmilla laidoilla, ovat sentterit kovaa luokkaa. Löytyy kokoa, vauhtia, taitoa ja ilkeyttä. Kärkisentterit pystyvät myös pelaamaan laidassa, joten monipuolisuutensa ansiosta Bluesin sentteriosasto korvaa paljon myös laituriosaston kapeutta.

Laidallinen kysymyksiä

Niin vahva ja syvä kuin joukkueen hyökkäys onkin keskustan osalta, ei laidoilta voida odottaa hirveästi ainakaan tasaista maalintekovoimaa. Ykkösketjuun riittää vielä laatua. Ainakin toiseen laitaan. Chris Stewart on joukkueen varmin nimi, kun puhutaan puhtaista laitureista, joilta voidaan odottaa tehoja läpi koko kauden.

Vielä jää nähtäväksi, kuka joukkueen senttereistä saa siirtyä laiturin tontille pidemmäksi aikaa tulevalla kaudella, mutta pakko sinne on joku "uhrata". Alexander Steen on ihan mukiinmenevä NHL-pelaaja, mutta ei miehen nimi valitettavasti ole aivan siinä kielen päällä kun aletaan listaamaan ykkösketjujen laitureita.

Blues on tilanteessa, jossa sillä on kyllä lupaavia pelaajia myös laitoihin. Potentiaalin varaan ei voida silti kovin paljoa laskea. Jos voitaisiin, olisi Edmonton Oilers edes käynyt pudotuspeleissä vuoden 2006 jälkeen. Jaden Schwartz, Vladimir Tarasenko ja Pääjärvi muodostavat mielenkiintoisen ja nuoren kolmikon laidoille, mutta näiltä herroilta ei tähän mennessä olla nähty kuin väläytyksiä NHL-tasolla loistamisesta.

Vastapainona löytyy tietysti aikaa vastaan taisteleva Morrow, jonka paikka ei kuitenkaan kaiken järjen mukaan tule missään vaiheessa kautta olemaan kahdessa ylimmässä ketjussa. Bluesilla on kenties NHL:n paras puolustus, maalivahdit hoitavat ruutunsa ja sentteriosasto on todella hyvällä mallilla. Perronin mentävä aukko löytyisi hyökkäyksestä. Valitettavasti palkkakaton alle vastaavaa aukkoa ei löytynyt.

NHL-toimituksen arvio: Blues on yksi läntisen konferenssin kärkijoukkueista. Mikäli keskushyökkääjät pystyvät paikkaamaan laitojen laatuvajetta, voidaan St. Louisissa nähdä pitkä kevät.