Stanley Cup -finaalit lähestyvät huipennustaan. Sarja on ensimmäistä kertaa katkolla tulevana yönä Pittsburghissa, jossa kotijoukkue Penguinsilla on mahdollisuus hankkia neljännen kerran seurahistoriassaan nimi pokaaliin.
Vierasjoukkue San Jose Sharks on selkä seinää vasten. Seuran ensimmäinen finaalipaikka on kääntymässä pettymykseksi, ellei joukkue onnistu kolmessa peräkkäisessä voitossa.
Jatkoajan Miikka Heinonen ja Juha Oinonen nostivat esille tärkeimmät pelaajat ja tekijät, jotka tulevat ratkaisemaan sen, päättyykö kausi 2015-16 Pittsburgissa ensi yönä.
Sharksin kevät oli pitkään upeaa liitoa, mutta viimeisimmät metrit ovat olleet raskasta tarpomista. Onko ottelusarja 3−1-tilanteessa ennen kaikkea siksi, että Penguins on pystynyt nostamaan tasoaan kolmesta idässä pelatusta sarjasta, vai alkoiko Sharksin omasta tankista huveta polttoaine?
Heinonen: Penguins ei ole tehnyt isoja pelitavallisia muutoksia idän sarjojen jälkeen, eikä ole ollut tarvettakaan. Ennen finaaleja moni uskoi, että Sharksin laajalla materiaalilla tasapainoisesti mutta tehokkaasti jylläävä kone ei antaisi pingviineille mahdollisuuksia jatkuvaan kiekonhallintaan. Mutta niin vain Penguins on jatkanut tulitustaan myös finaaleissa.
Onkin ennen kaikkea Martin Jonesin ansiota, että ottelut ovat olleet näinkin vähämaalisia. Matt Murray ei ole seissyt samalla tavalla päällään kuin ajoittain Capitalsia ja Lightningia vastaan. Vaikka tulokasvahti pystyi haastamaan Braden Holtbyn ja Ben Bishopin, niin finaalien paras maalivahti löytyy Sharks-tolppien välistä.
Penguins pelaa entistä uhrautuvammin, ja vaikka Murrayn otteet ovat parissa tilanteessa olleet jopa haparoivia, on Sharksilla ollut äärimmäisiä vaikeuksia maalinteossa. Stanley Cup -finaalien pitäisi olla NHL-kevään kohokohta, mutta toistaiseksi sarja ei ole ollut lähellekään yhtä tasokas kuin esimerkiksi idän konferenssifinaalit. Syitä pitänee hakea Sharksin pukukopista.
Oinonen: Stanley Cup on jokaisen NHL-pelaajan unelma, joten polttoaineen loppumiseen on vaikea uskoa. Kokeneimmat Sharks-pelaajat ovat mahdollisesti ainoan kerran Stanley Cup -finaaleissa mukana, joten taistelutahtoa luulisi riittävän. Jostain syystä Sharks ei kuitenkaan ole finaalisarjassa päässyt samalle tasolle kuin aiemmilla kierroksilla.
Samalla pitää kuitenkin muistaa, että Penguins on pelannut todella hyvin ja hallinnut finaaleissa kenttätapahtumia. Sharks-hyökkäys on ollut hämmästyttävän aseeton Penguinsia vastaan.
Vastauksena kysymykseen sanoisin, että Penguins johtaa finaalisarjaa 3−1, koska se on pystynyt ratkaisuhetkillä venymään huippusuorituksiin. Toisen finaalin jatkoaikavoitto ja neljännen finaalin vierasvoitto ovat kiistattomat todisteet pingviinilauman ratkaisukyvystä.
Finaaleissa on nähty ajoittain hienoja esiinmarsseja, mutta joidenkin pelaajien otteet ovat jättäneet valjun maun. Ovatko Sharksin viimeiset oljenkorret yksinomaan Joe Pavelskin ja Patrick Marleaun tasonnoston varassa, vai vieläkö joukkueesta nousee esiin uusia johtohahmoja?
Heinonen: Kuten on moneen kertaan todettu, Sharksin ykkösnyrkki ei ole sillä tasolla millä pitäisi. Penguinsin suurimmat heikkoudet ovat puolustuksessa ja etenkin alemmissa pakkipareissa, mutta sen enempää pudotuspelien pistepörssiä johtava Logan Couture kuin maaliahneudestaan tunnettu Marleaukaan ei ole onnistunut iskemään näihin.
Vaikka Penguins-tähdetkään eivät ole päässeet maaleilla mässäilemään Jonesia ja tiivistä haipuolustusta vastaan, on heissä näkyvissä aivan toisenlainen nälkä. Aina maaliin ei vaadita organisoitua hyökkäystä tai monimutkaisia syöttökuvioita. Neljäs osaottelu osoitti, että yksi voitonnälkäinen Phil Kessel on moninverroin vaarallisempi kuin tukku puoliksi kylläisiä pistenikkareita.
Monet hait haistavat veren kilometrien päästä. Nyt olisi korkea aika osoittaa, kuinka hyvin joukkuen nimi vastaa sen oikeaa luonnetta.
Oinonen: Joonas Donskoi on ollut Sharksin kenttäpelaajista harvoja onnistujia ja ansaitsee kaiken saamansa hehkutuksen. Kun joukkueen riveissä ovat pudotuspelien pörssikärjet, on helppo todeta, että Donskoin ei pitäisi olla Sharksin paras hyökkääjä.
Sharksin kärkipelaajat varmasti tietävät itsekin, että eivät ole yltäneet riittävälle tasolle. Vaikka Sharksilla on alemmissa ketjuissa esimerkiksi Joel Wardin kaltainen ratkaisuihin pystyvä hyökkääjä, odotukset kohdistuvat nimenomaan alisuorittaneisiin tähtipelaajiin.
Sharksin puolesta on toivottava, että ykköshyökkääjät eivät odota ratkaisupelaajien esiinmarssia alemmista ketjuista, vaan nostavat itse tasoaan.
Kapteenit Sidney Crosby ja Joe Pavelski, maalivahdit Murray ja Jones, ykköspakit Kristopher Letang ja Brent Burns sekä tehopisteissä kunnostautuneet Kessel ja Couture. Ketkä nostaisit finaalisarjan kuumimmaksi taistelupariksi? Ketkä pelaajat ovat näkyvimmin ratkaisemassa ottelusarjan kohtaloa ensi yönä?
Heinonen: Sharksia johtavat esimerkillään kaukaloita jo vuosikymmeniä kolunneet 36-vuotiaat Joe Thornton ja Patrcik Marleau. Finaaleissa he ovat kuitenkin kadonneet kuvasta sen sijaan, että raataisivat etulinjassa. Vaikka kaksikolla on takana yhteensä yli 2500 runkosarjaottelua, ovat he ensimmäistä kertaa lähellä palkinnoista suurinta. Ja se luo paineita.
Penguins-konkarien kokemus ei näy vuosirenkaina, vaan mestaruuksina. Sidney Crosby, Kris Letang ja Jevgeni Malkin ovat kukin alle kolmekymppisiä, mutta olleet tässä tilanteessa aiemminkin. Iäkkäämpää joukkoa edustavat Matt Cullen (39), Chris Kunitz (36) ja pukukopissa tukeaan antava Pascal Dupuis (36) ovat niin ikään nostaneet kannua viime vuosikymmenen puolella.
Muodostettiin näistä millaisia taistelupareja tahansa, tällä hetkellä Penguins-konkarit näyttävät kaukalossa juuri siltä, että kokemukseensa nojaten he tietävät mitä tekevät. Thorntonista ja Marleausta taas paistaa se, että he ovat vasta ensimmäistä kertaa kaikkein kirkkaimmissa parrasvaloissa. Valitettavasti tämä ei näy kaksikossa samanlaisena nuoruuden intona kuin esimerkiksi Donskoissa.
Oinonen: Maalivahtien välillä on nähty mielenkiintoinen kaksintaistelu. Sharksin Jones on joutunut kovempaan tulitukseen ja selvinnyt tappioista huolimatta kunnialla. Penguinsin Murray taas haparoi kolmannessa ottelussa Sharksin voittaessa, mutta venyi neljännessä ottelussa taas huippupeliin.
Joukkueiden keskushyökkääjätilanne on samankaltainen. Penguinsilla on Crosby ja Malkin, Sharksilla Thornton ja Couture. Viidellä viittä vastaan pelatessa sentterit johtavat omia hyökkäysketjujaan, mutta pelaavat ylivoimalla yhdessä. Jokainen neljästä keskushyökkääjästä on kerännyt finaaleissa kaksi tehopistettä. Malkin nousee kuitenkin muiden edelle neljännen finaalin voittomaalin tekijänä.
Maalintekijöiden kaksintaistelussa Pavelski johtaa edelleen pudotuspelien maalipörssiä, mutta neljässä finaalissa saldo on 0+0. Penguinsin Kessel on Pavelskia kolme maalia perässä, mutta amerikkalaishyökkääjä on finaaleissa iskenyt tehot 1+2.
Ennusta loppuun finaalisarjan viidennen ottelun lopputulos. Ovatko edessä mestaruusjuhlat vai lento takaisin länsirannikolle?
Heinonen: Vaikka Sharks lähtee voittamaan ottelua vaihto ja erä kerrallaan, kaikuu heillä takaraivossa jatkuvasti se tieto siitä, että tätä lähempänä mestaruutta seura ei ole koskaan ollut, ja tuskin tulee aivan välittömästi tulevaisuudessa olemaankaan. Paineet ovat liian suuret, ja Penguins käyttää sen hyväkseen. Ottelu ratkeaa jälleen marginaalisella erolla.
Oinonen: Penguins saa viidennen finaalin jälkeen aloittaa mestaruusjuhlat. Sharksin pitäisi voittaa kolme ottelua peräkkäin saavuttaakseen mestaruuden. Tämä fakta yhdistettynä Sharksin vaikeuksiin aiemmissa otteluissa aiheuttaa sen, että Penguins venyy kotiyleisönsä edessä voittoon.