Pudotuspeleihin kolmen vuoden jälkeen selvinnyt Tampa Bay Lightning otti viime kaudella askeleen kohti menestystä valmentaja Jon Cooperin johdolla. Pitkästä aikaa Tampassa joukkueen peli näytti raikkaalta.

Iso kiitos kuuluu joukkuetta rauhassa rakentaneelle Steve Yzermanille. Vaikka viime kausi vei joukkueen pudotuspeleihin, ei Lightning ole selviytynyt kuin kahdesti pudotuspeleihin viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Menestysnälkä kasvaa koko ajan.

Lightning latoi itselleen pussiin arvoa tulevaisuutta varten kun kahdeksan tulokaspelaajaa pelasi kukin vähintään 43 NHL-ottelua. Steven Stamkosin loukkaantuminen alkukaudesta jätti joukkueen aluksi tyhjän päälle, mutta sitten tuntuma löytyi ja Tampassa pelattiin pudotuspelejä pitkästä aikaa.

Niistä ei juuri jäänyt kerrottavaa jälkipolville, kun Montreal marssi Tampan yli jatkoon voitoin 4-0.

Tulevaisuuden tähti Jonathan Drouin lähetettiin juniorijoukkueeseen viime kauden alussa. Petasiko tämä Drouinille kovempaa näyttämisen halua tälle kaudelle? Mies on vuoden vanhempi ja paikka TOP6-hyökkääjistössä on täysin otettavissa.

Rauhassa rakentaen eteenpäin

Yzerman teki pieniä ja nokkelia siirtoja kesällä, aloittaen jo kuitenkin viime kauden siirtotakarajan paikkeilla. Monivuotinen joukkueen kasvo Martin St. Louis siirrettiin New York Rangersiin joukkueen menestyshaaveiden noustessa. Jälkeenpäin kävi ilmi, että St. Louis halusi pois Tampasta, koska oli loukkaantunut Yzermanille jäätyään pois Kanadan olympiajoukkueesta Sotšissa.

Paluupostissa Lightning sai Ryan Callahanin, jonka sopimus oli menossa umpeen "Big Applessa". Callahan teki kesällä Tampan kanssa kuuden vuoden sopimuksen ja on yksi runkopelaajista sekä esimerkin näyttäjistä nuoressa joukkueessa.

Kesäkuun lopussa Yzermanin pyöritti siirtorulettia pariin kertaan ja raivasi palkkakaton alle 5,5 miljoonaa dollaria vapaiden agenttien hankkimista varten. Lupaavia pelaajia Tampalla riittää, joten rattijuopumuksesta kärähtäneen Ryan Malonen sopimus ostettiin ulos.

Tasaiset suorittajat B.J. Crombeen, Nate Thompson sekä Teddy Purcell saivat uudet joukkueet yhden päivän aikana varausvuoroja vastaan. Vancouverista hankittiin puolustaja Jason Garrison vaihdossa varausoikeuteen.

Joukkueeseen liittyivät Callahanin entiset joukkuekaverit Anton Strålman sekä Brian Boyle. Kun veteraaniosastoa täydennettiin viime kauden Dallas-pelaaja Brenden Morrowilla sekä Islanders-vahti Jevgeni Nabokovilla, saatiin joukkueeseen leveyttä ja kokemusta. Varsinkin pukukoppiin tuli aimo annos kokemusta ja johtajuutta

Vaikka lähtijät veivät "vain" 29 maalia sekä 83 tehopistettä mennessään, ehkä suurempi osa-alue heidän osaamisessaan oli tunnollinen puolustuspeli. Varsinkin Crombeen sekä Thompson olivat erinomaisia jäähyntappajia. Näitä aukkoja paikattiin puolustuksen kautta Anton Strålmanilla sekä Jason Garrisonilla. Myös Boyle on erinomainen puolustuspää edellä ajatteleva pelaaja.

Lightning on siinä tilanteessa, että joukkueella on mahdollisuus menestyä, mutta ei haaveilla vielä Stanley Cupista. Joukkueen pitää vielä pettyä ja maksaa oppirahat, että nälkä on tarpeeksi kova. Joukkue on valmis voittamaan otteluita, salamat ovat ladattu, mutta pudotuspeleissä lähempänä Stanley Cupia ne osoittautuvat nallipyssyiksi. Ampu tulee, mutta tehoja ei ole.

Bruinsia haastamaan

Lightning on rakennettu huolella ja rauhassa parina viime vuotena. Vaikka Yzerman ei ole mellastanut vapaa agentti-markkinoilla rahatukkuja heiluttaen, hän on laittanut rahaa likoon saadakseen sopivia pelaajia Tampaan. Paino sanalla sopivia.

Tarjolla oli nimekkäitä pelaajia, kuten Thomas Vanek, Matt Niskanen, Brooks Orpik, Dany Heatley sekä aikaisemmin Tampassa pelanneet Brad Richards ja Dan Boyle.

Palkkakattoraivaus nosti odotukset korkealle sen suhteen, että Yzerman kotiuttaa kovanimisiä ja ennen kaikkea kovapalkkaisia pelaajia. Näin ei käynyt, vaan entinen Detroit-kapteeni pysyi maltillisena ja hankki mitä näki parhaaksi joukkueelle.

Tampa on viime kauden vauvanaskelien jälkeen valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti pelaajien unelmaa, Stanley Cupia. Joukkue on muuttunut mutta vain reilun kentällisen verran. Peräpää koki kovimman muutoksen. Garrison ja Strålman mahtuvat Tampan top 4 -pelaajiin ja tuovat kaivattua leveyttä tarpeeksi joukkueelle.

Viime kaudella viimein läpimurron tehnyt Victor Hedman pussitti 55 pistettä ottaen joukkueen puolustuksen harteilleen välittämättä 23 ikävuodestaan.

Tampan alakertaa vahvistavat vielä peliajan vähenemistä kärsivä Radko Gudas sekä ikääntyvä Eric Brewer. Tarvittaessa kentälle voidaan heittää entinen AHL-tähtipakki Mark Barberio sekä "Tšekki-Chara" Andrej Sustr 203 senttimetrin pituudellaan.

Veitsenterävä hyökkäys

Hyökkäys on täynnä taitavia pelaajia. Jopa niin paljon, että varsinaisia nelosketjun raatajia ei juuri joukkueessa ole. Calder-palkinnon finalistit Tyler Johnson sekä Ondrej Palat iskivät molemmat yli 50 pistettä ja samaa tulosta odotetaan tulevalla kaudella. Tampa tulee taistelemaan Atlantin divisioonan kärkipaikoista yhdessä Boston Bruinsin kanssa.

Pitkällä kaudella tulee pieniä notkahduksia, mutta joukkue on sopivasti roolitettu ja kokeneet pelaajat auttavat nuoria nousemaan pykälää isommaksi. Ylivoima tulee ensi kaudella olemaan isossa roolissa. Stamkosin tykki tunnetaan, ja Drouin tulee ruokkimaan häntä b-pisteen kaarelle, missä joukkueen kapteenin toimisto sijaitsee.

Jonathan Drouin metsästää tulokas-pystiä.

Kuva © Getty Images

QMJHL:ssa pistetaulut räjäyttänyt Drouin tosin aloittaa kautensa sairastuvalta tulokasleirillä sattuneen peukalovamman takia. Nuorukaiselle on tulossa pomminvarma Calder Torphy, kun junnusarjan pistetahti saadaan siirrettyä aikuisten liigaan.

Ikä on Tampan puolella. Vain kolme pelaajaa (Morrow, Nabokov sekä Brewer) ovat yli 30-vuotiaita. Joukkue parantaa viime kaudesta menemällä pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, mutta viimeistään konferenssifinaalissa vastaan tuleva Bruins on liian rutiinilla sekä kokemuksella pelaava joukkue nuorta sekä epätasaista joukkuetta vastaan.

Lightnining vuoro kuitenkin tulee vielä lähivuosina.

Ei me mennäkään päätyyn tänä vuonna

Joukkueesta puuttuu edelleen ns. santapaperi-osasto. Fyysisiä hyökkääjiä ei ole tarpeeksi, vaan suurin osa hyökkäyskalustosta on nimen omaan profiloitunut nimenomaan hyökkäämään.

Ihme on, mikäli tätä puolta ei kauden mittaan lainkaan vahvisteta. Viimeistään pudotuspeleissä fyysisen hyökkäysosaston puuttuminen alkaa näkyä. Harvoin pelkällä maalintekotaidolla on mestaruutta voitettu.

Ben Bishopilla on vedenjakajakausi edessä. Hänen pitää näyttää, että mennyt kausi ei ollut vain onneton sattuma. Miehen loukkaantumisherkkyys arveluttaa, vaikka harjoitusleiriltä kuuluneet puheet kertoivat, että kaikki on kunnossa ranneleikkauksen jälkeen. Nabokov pystyy tuuraamaan Bishopia poissaolon ajan, muttei pysty taikatempuillaan viemään joukkuetta konferenssifinaaleihin asti.

Usein puhutaan toisen kauden kirouksesta, ja sen toteutuminen ei ole kaukana Tampassa. Nuoria pelaajia on iso liuta, ja moni heistä tuli ryminällä liigaan. Toinen vuosi on aina vaikein. Pelaajien kehityksen jäädessä junnaamaan paikalleen taantuen, se näkyy välittömästi joukkueen pelissä. Veteraanit eivät voi raahata joukkuetta loputtomiin ilman tukea nuorilta pelaajilta.

Vaikka joukkue sai leveyttä, ei se silti loukkaantumisia kestä mielin määrin. Stamkosin pidempi poissaolo ja Bishopin jääminen sairastuvalle samaan aikaan nostavat muulle joukkueelle liian kovan muurin ylitettäväksi. Tällöin joukkue ei pysty pitämään itseään pisteputkessa ja mukana pudotuspelitaistossa.

NHL-toimituksen arvio: Vaikka Tampa Bay Lightnining kokoonpanoon mahtuu yhä runsaasti muun muassa kokemattomuudesta johtuvia kysymysmerkkejä, on joukkue osoittanut jo vahvuutensa. Niinpä pitkän runkosarjan päätteeksi salamapaidat ovat juhlineet voittoa niin monta kertaa, että joukkue saa aloittaa pudotuspelitaipaleen makealta maistuvalla kotiedulla.