Maalivahdit
Jani Nieminen 
( 31 ottelua; torjuntaprosentti 92,33%; 2,35 päästettyä maalia per ottelu; 3 nollapeliä)
Nieminen oli HIFK:n maalivahtipelin pelastus. Loistin ensin syksyllä Kiekko-Vantaassa ja SM-liigaan noustuaan punapaidassakin. Ei hermoile missään tilanteessa ja saanut poistettua pelistään tilanteiden liikaa ylipelaamista. Jaksoi hyvin suurenkin peliurakan eikä romahtamisia nähty.
Aleksis Ahlqvist (13; 91,76%; 2,70; 1)
Aloitti kakkosvahtina ja pelasi välillä erittäinkin hyviä otteluita. Kun tarjolla olisi ollut paikka ykkösenä Pitkämäen tilalla ei pystynyt vastaamaan haasteeseen. Peittää hyvin ensimmäisen laukauksen, mutta taitavampia joukkueita vastaan vaikeuksissa.
Juha Pitkämäki (13; 89,53%; 3,22 ; 0 nollapeliä)
Pitkämäen kausi oli katastrofi – ja HIFK:lle kallis sellainen. Hankittiin selväksi ykköstorjujaksi, mutta onnistui vain muutamissa otteluissa syyskaudella ennen siirtoa takaisin Ruotsiin. Ei päässyt missään vaiheessa hyvään pelirytmiin ja torjuntatekniikkakin näytti rosoiselta.
Puolustajat
Markus Kankaanperä (57 ottelua; 4 maali + 16 syöttö = 20 tehopistettä; +/- -2; 110 jäähyminuuttia)
Kovaotteinen puolustaja pelasi kokonaisuutena noin odotetulla tasolla, mutta hieman toisin kuin oli ajateltu. Teki oman piste-ennätyksensä ja oli muutenkin hyökkäyspäässä terävänä, kun taas oman pään pelissä tapahtui nukahduksia. Rooli kasvoi koko kauden ajan.
Mikko Turunen (48; 2 + 6 = 8; +12; 34)
Täytti kaikessa hiljaisuudessa roolinsa ja voitti joukkueen plusmiinuspörssin. Ei saanut taaskaan täyttä kautta, loukkaantumiset hidastivat. Esitykset ja kehitys eivät kuitenkaan riittäneet HIFK:lle ja Turunen saa etsiä uutta työpaikkaa.
Tom Walsh (30; 0 + 4 = 4; -6; 4)
AHL:stä tullut pakki osasi luistella aika hyvin. Valitettavasti hyvät puolet jäivätkin siihen. Pehmeä kaksinkamppailussa ja paineen alla ja hidas kiekollisena. Ei ollut erityisen urheilullinen ja lisäarvo joukkueelle jäi olemattomaksi.
Toni Söderholm (10; 2 + 1 = 3; -3; 31)
Ehti pelata kevätkaudella vain vähän otteluita. Peliäly on edelleen tallessa, mutta pelituntuma ei ollut kevätkaudella paras mahdollinen. Varmasti merkittävämmässä roolissa tulevilla kausilla.
Joni Haverinen (49; 2 + 9 = 11 ; +2; 52)
Nuori pakki joutui ehkä liiankin isoon rooliin Ilkka Heikkisen parina. Pelasi alivoimaa ja ylivoimaa, vaihtelevin tuloksin. Rooli suurempi kuin odotettiin, mutta esitykset eivät olleet enää kevätkaudella erityisen hyviä. Vielä kehitysiässä.
Ilari Melart (27; 1 + 1 = 2; -5; 62)
Isokokoinen pakki nousi miehistöön paikkaan loukkaantumisia. Ei pelkää fyysistä peliä. Aloitti hyvin, mutta odotusten kasvettua esitykset alkoivat ailahdella. Mahdollista nousta vahvaksi puolustuksen jyräksi tulevilla kausilla.
Hannu Pikkarainen (47; 4 + 19 = 23; -11; 36)
Pelasi odotetusti: väläytteli hyökkäyspäässä ja teki piste-ennätyksensä, mutta omissa kolisi jäälleen tasaisesti. Kärsi taas loukkaantumisista, eikä päässyt pelaamaan ehjää kautta. Rooli kasvoi keväällä Söderholmin parina. Nyt edessä maiseman vaihto ja lopullinen totuuden paikka: saako taidot kapitalisoitua?
Ilkka Heikkinen (54; 8 + 26 = 34; -2; 22)
Joukkueen ykköspakki teki jäälleen hyvät tehot, vaikka jäikin selvästi edellisen kauden pisteistä ja pelin tasosta. Maalit ja laukaukset jäivät vähäisiksi ylivoimassa, mutta puolustuspäässä oli hieman terävämpi ja sai karsittua jäähymääräänsä. Pystyy vielä parempaan, kun pelin intensiteettitaso pysyy korkeammalla.
Jani Honkanen (54; 2 + 4 = 6; -2; 57)
Tuli mukaan seitsemänneksi pakiksi, jonka piti pelata tarvittaessa ja tuoda joukkueeseen kovuutta. Paransi vaisujen harjoituspelien jälkeen ja pysyikin liigavauhdissa mukana yllättävän hyvin. Ylitti odotukset, eikä ollut juuri koskaan puolustuksen heikoin lenkki. Varsinkin alivoimalla käyttökelpoinen pelaaja.
Hyökkääjät
Matias Loppi (22; 5 + 3 = 8; -6; 18)
Kausi oli suuri pettymys kaikille, mukaan lukien varmasti Loppi itse. Loukkaantuminen sotki syyskautta eikä päässyt vireeseen keväälläkään. Oli vaisuhko myös harjoituspeleissä ja kauden alussa. Pudotus Pelicans-kausista oli valtava. Pystyy jatkossa paljon parempaan.
Max Wärn (51; 5 + 11 = 16; 0; 26)
Pelasi alkukauden pirteästi, mutta ilman suuria tehoja. Kevätkaudella pääsi ykkösketjuun Hirschovitsin ja Pikkaraisen rinnalle ja tulosta alkoi syntyä. Plussina iso koko ja ja suhteellisen suoraviivainen pelityyli. Kova laukaus tuo maaleja. Erittäin kehityskelpoinen pelaaja.
Kimmo Kuhta (34; 12 + 12 = 24; +2; 28)
Syyskauden hyökkäyksen ykkösnimi. Palasi entistä ehompana vaisumman kauden jälkeen, luistimissa riitti liikettä. Joulutauon maaotteluissa tullut nivusvamma pilasi kevätkauden. Ei ollut läheskään ennallaan palatessaan riveihin. Tynkäkauden maalisaldo oli heikoin seitsemään vuoteen.
Dan Hacker (30; 4 + 7 = 11; -5; 20)
Tuli Ilveksestä sentteriksi, mutta löysi paikkansa laiturina. Todella energinen karvaaja ja kiekonriistäjä. Hyökkäystehot vaisuja, koska ei pysy läheskään aina itsekään omassa pelissään mukana. Kun pelasi kolmos- tai nelosketjussa hyödyllinen, ylempänä ei ollut käyttöä.
Jerry Ahtola (54; 4 + 3 = 7; -11; 6)
Ei saanut edelliskauden alivoimaroolia ja hyökkäystehotkit jäivät muutaman ottelun väläytyksiin. Omiin meni aivan liikaa maaleja jarruketjun pelaajalle. Kokonaisuudessaan kausi oli askel taaksepäin lupaavan tulokasvuoden jälkeen.
Jermu Porthen (34; 2 + 4 = 6; -5; 26)
Polvivamma pilasi kautta, joka oli muutenkin askel taaksepäin. Edellisellä kaudella pelasi tehokasta karvauspeliä Luttisen ja Petrellin kanssa, nyt ei löytänyt paikkaansa miehistössä. Jatkossa edessä muualla uudet kuviot ja ehkäpä uusi rooli.
Eetu Pöysti (34; 0 + 2 = 2; -2; 6)
Suoritti asepalvelusta, pääsi pelaamaan vähän ja jäi ilman maaleja. Pelasi muutaman ottelun pirteästi suuremmassa roolissa, mutta pääosin kausi pettymys. Jatkossa pitää ottaa askel seuraavalle tasolle.
Jussi Pesonen (52; 12 + 21 = 33; +5; 51)
Laituri teki kohtuulliset tehot, mutta häneltä odotettiin enemmän. Pelasi suuressa roolissa ja paljon ylivoimaakin. Puolustuspäässä ja muutenkin viisikkopelissä liikaa virheitä. Ei jatka enää seurassa.
Lennart Petrell (43; 7 + 13 = 20; +1; 85)
Vaisu kausi Petrellin mittapuulla. Taklauksia enemmän kuin keskivertopelaajalla, mutta pienen maalimäärä täysillä liigakausilla ja muutenkin totuttua näkymättömämpi. Tarvitsee lisää tasaisuutta, jotta ura lähtee taas siihen noususuuntaan, jossa se oli muutaman vuoden.
Ilkka Pikkarainen (54; 24 + 13 = 37; -3; 149)
Yllätysnimi liigan maalitilastojen kärkipäähän. Pääsi hyvään maalikuntoon ja käytti laukaustaan tappavasti. Oli edelleen otsikoissa kuumenemisillaan ja jäähyillään, mutta silti kokonaissuoritus huomattavasti plussan puolella. Monet maaleista tulivat tärkeään paikkaan.
Kip Brennan (22; 0 + 3 = 3; -6; 118)
Aloitti kauden hyvin ja pelasi fyysisessä roolissaan. Ei kuitenkaan pystynyt täysin sopeutumaan liigan tuomarilinjaan ja toisaalta oli myös hieman suurennuslasin alla. Lopulta rooli jäi pieneksi ja siirtyi takaisin AHL:ään.
Arttu Luttinen (57; 23 + 16 = 39; +3; 76)
Aloitti kauden vaisusti, mutta löysi maalijyvän Shawn Batesin rinnalla ja teki lopulta hienot tehot. Jalosen luottopelaaja erikoistilanteissa. Omassa roolissaan luotettava ja tärkeä pelaaja, joka tarvitsee kuitenkin rinnalleen sentterin luomaan peliä.
Kim Hirschovits (58; 18 + 48 = 66; +4; 54)
Joukkueen kapteeni ja sielu. Pystyi nostamaan laituriensa, kuten Pikkaraisen ja Wärnin pelin tasoa, mistä osoituksena myös syöttö- ja pistepörssien voitto. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin liigan hyökkääjistä toiseksi suurin peliaika Sami Kapasen takana ja erittäin suuret alivoimaminuutit. Todisti monen epäilijän olleen väärässä.
Teemu Ramstedt (56; 12 + 11 = 23; +6; 22)
Tuli joukkueeseen kesällä ikään kuin takaoven kautta, otti paikan ja paransi peliään läpi kauden. Pystyi parantamaan kahdensuunnan sentteripeliään huomattavasti kauden aikana. Keväällä jo jatkuvasti vaarallinen hyökkäyspäässä. Mikäli jaksaa tehdä töitä, hyvä tulevaisuus edessä.
Janne Keränen (43; 3 + 0 = 0; -11; 4)
Toinen peräkkäinen kausi, jolla pelin taso laski. Tulokaskauden jälkeen odotukset olivat kovat, mutta nyt viimeinen näytön paikka HIFK:ssa lienee tältä erää käytetty. Tarvitsee peliaikaa ja kiekkoa ollakseen omimmillaan, niitä ei ole tarjolla nykyisillä esityksillä.
Shawn Bates (20; 5 + 16 = 21; +2; 20)
Aloitti epäilyistä huolimatta loistavasti ja nosti monen kanssapelaajansa tasoa. Motivaatio näytti hiipuvan joukkueen pelien sujuessa heikommin ja lopulta loukkaantuminen päätti jälleen kauden. Ehti silti tehdä paljon hyvää kahdenkymmenen ottelun aikana ja auttoi joukkuetta omalla panoksellaan selvästi.
Siim Liivik (58; 5 + 5 = 10; -4; 32)
Aloitti kauden erittäin vahvasti ja teki pisteensä heti syksyllä. Rooli pieneni kauden edetessä, mutta pelasi kentälle päästessään energisesti. Karvaajan ja taklaajan rooli täytettävänä jatkossakin.
Joukkueessa pelasivat myös Ivan Majesky, Aleksi Holmberg, Rony Ahonen ja Robert Nyholm.
