Maalivahdit
Ville Hostikka
Repaleisen kauden jälkeen pääsi puhtaalta pöydältä laadukkaassa valmennuksessa hakemaan uutta nousua. Sitä ei ole tapahtunut. Kokenut tylyjä mustia hetkiä harjoituskaudelta asti. Paikoin hyviä hetkiä, mutta niiden vastapainoksi livahtaa liikaa helppoja maaleja, jotta voisi haastaa Norrenaa ykkösmaalivahdin tontista.
Fredrik Norrena
Ei enää parhaiden päiviensä iskussa, mutta kokenut koppari on yksi suurimmista syistä sille, että TPS:llä on edes sen verran pisteitä, kun tällä hetkellä plakkarissa on. Norrena pystyy siis pitämään TPS:ää pystyssä, muttei kykene ryöstämään enää pelejä joukkueelleen. Tosin joukkueen paikoin surkea puolustuspeli ei auta asiaa yhtään.
Puolustajat
Niklas Friman
Friman on ollut TPS-valmennuksen ykkösvaihtoehto, kun omista A-nuorista on haettu kirittäjiä. Ei esitä mitään ihmeellistä, eikä myös tee yhtään sen enempää virheitä kuin kokeneemmatkaan pakit.
Milan Jurcina
Isokokoinen pakki tuli Turkuun kesken kauden tuoden jämäkkyyttä sarjajumbon takalinjoille, sekä myös viivapelotteen, joka TPS:ltä puuttui. Ei ole vielä parhaassa terässään, mutta jo nyt selkeä vahvistus.
Niko Karhu
Kovaluinen peruspakki ei ole saanut hirveästi näyttöpaikkoja, vaikkei vähissä peleissään olekaan pettänyt.
Shaone Morrisonn
Morrisonn oli pitkään TPS:n varmin suorittaja, mutta on hieman hiipunut joulua kohti mentäessä. Tehnyt yllättävän paljon tehoja, muttei kuitenkaan ole ollut aivan sen tasoinen liideri, mitä meriitit ja rooli edellyttäisivät.
Markus Palmroth
Palmroth pelasi viime kauden lopulla pirteästi tervehdyttyään sairaudestaan, mutta tällä kaudella on pelillisesti tullut takapakkia. Hakee taklausta liian riskillä ja pelaa itsensä ulos tilainteista. Kiekollisena todella epävarma.
Jere Pulli
Tuli Turkuun ottamaan seuraavaa askelta urallee, mutta toistaiseksi kausi on ollut hankala. Kaipaisi vierelleen varman ja kokeneen pakin, mutta sellaista ei tällä hetkellä ole tarjolla. Pulli pelaa myös itseään ulos tilanteista, eikä ole onnistunut käyttämään vahvuuksiaan joukkuetta hyödyttävällä tavalla riittävän usein.
Steven Seigo
Seigon ensimmäinen ammattilaiskausi on odotusarvoihin nähden ollut kaikesta huolimatta onnistunut. On Morrisonnin ohella ainoa TPS-pakki, joka on plussan puolella. Seigo on tehnyt hyvät tehot, sekä on myös kiekollisesti pätevä. Hyvä löytö TPS:ltä, josta kannattaisi pitää kiinni myös tulevia kausia ajatellen. Voisi vielä rohkeammin ottaa kiekollista vastuuta ja ampua myös enemmän.
Markus Seikola
Seikola hankittiin kiekollisen pelin liideriksi, mutta kaudesta tuli totaalinen pannukakku. Seikola ehti pelata 15 peliä, eikä näyttänyt hetkeäkään siltä pelaajalta, joka vielä viime kaudella voitti pakkien maalipörssin. Vanha lonkkavamma vaikutti taustalla ja vaati lopulta myös leikkaushoitoa. Seikolan kausi siis päättyi ennen kuin se ehti edes kunnolla alkamaan. Jatkaa Turussa myös ensi kaudella.
Veli-Matti Vittasmäki
Vittasmäki näytti viime kaudella jälleen löytäneen pelinsä, jota oli etsinyt 2010 mestaruuskeväästä lähtien. Tällä kaudella Vittasmäki on ottanut jälleen takapakkia. Vittasmäen tulisi pitää pelinsä mahdollisimman yksinkertaisena. Etsii edelleen tasaisuutta. Sortuu liian usein huolimattomuusvirheisiin.
Hyökkääjät
Charles Bertrand
Ranskalaisväkkärä yritti pelaamissaan otteluissa väkisin saada maalia aikaiseksi, mutta verkko kieltäytyi heilahtamasta kovasta yrityksestä huolimatta. Ei ollut TPS-valmennukselle käteensopiva työkalu, joten päästettiin lainalle Färjestadiin, josta löysi myös vakituisen pestin. TPS-ura jäi 13 ottelun mittaiseksi.
Derek Famulare
Osoitus Mestiksen ja Liigan tasoerosta. Viime kaudella TUTOssa Famulare hätyytteli 20 maalin rajaa, mutta siirryttyään kaupungin toiselle laidalle, hänen piti muuntautua fyysiseksi rouhijaksi ansaitakseen pelipaikan sarjatasoa ylempänä. Kiekollisesti marginaalipelaaja, eikä jalalla kovin nopea, mutta pelaa kovalla asenteella ja jaksaa painaa hommia, joten täyttää paikkansa nelosketjussa kohtuullisesti.
Jeff Halpern
NHL-veteraani kävi syksyllä paikkaamassa TPS:n sentterivajetta, ennen kuin sai pahvin Phoenix Coyotesilta. Oli hieman keskenkuntoinen, mutta täytti paikkansa mukiinmenevästi ja iski pari tärkeää maalia.
Tero Koskiranta
Koskirannalta odotettiin parannusta epätasaisen viime kauden jälkeen. Sama vaiva jatkuu yhä. Pelaa välillä hyviä otteluita, mutta sitten katoaa kuvasta pitemmäksi aikaa. Koskiranta on kärsinyt TPS:n jatkuvasta ketjurallista, eivätkä kemiat ole päässet loksahtamaan paikoilleen kenenkään kanssa.
Rasmus Kulmala
Oma kasvatti on sikäli arvokas pelaaja, että uskaltaa haastaa vastustajaa ja saa etua nopeudestaan isompia pakkeja vastaan pelatessaan. Köykäisen ruumiinrakenteen myötä Kulmalaa ei ole vaikea saada katolleen, joten onnistuu aiheuttamaan vastustajille jäähyjä. Reissu Mestikseen ei tekisi pahaa. Muuten kehitys jää polkemaan paikoilleen, sillä ei tällä hetkellä tuo tarpeeksi lisäarvoa pelatakseen ylemmissä kentissä.
Tadas Kumeliauskas
Liettualaishyökkääjän kausi on ollut odotuksien mukainen. Kumeliauskas vasta opettelee talon tavoille. Hänen potentiaalinsa mitataan vasta tulevina kausina, mikäli saa Turussa jatkaa. Väläyttää välillä oivalluksillaan, mutta muutoin on vielä varsinkin fyysisesti aivan raakile. Jos muut hyökkääjät pelaisivat tasollaan, olisi Kumeliauskaksella vaikeuksia mahtua kokoonpanoon.
Tapio Laakso
Duunari ja neloskentän sentteri, jolta kukaan ei odotakaan hyökkäyspään onnistumisia. On kuitenkin puolustuspään eksperttinä TPS-hyökkääjistä eniten pakkasen puolella, joten jarruketjun sentterin on pystyttävä ketjunsa kanssa pitämään vastustajansa nollilla useammin.
Niclas Lucenius
On käsittämätöntä, että Lucenius oli vielä vapaana, kun TPS hänet riveihinsä poimi. Lähes piste per peli–tahdilla pelaava sentteri oli TPS:ltä nappihankinta. Vielä kuitenkin parantamisen varaa puolustuspelaamisen suhteen. Jatkaa Turussa myös ensi kaudella.
Camilo Miettinen
Miettinen on kolkutellut 30 pisteen rajaa aiempina kausina ja hänellä olisi kykyä ottaa askel eteenpäin. Turussa Miettinen ei ole kuitenkaan päässyt missään vaiheessa vauhtiin, eikä valmennus tunnu löytävän hänelle sopivaa roolia. Painaa hommia, mutta itseluottamus on kateissa eikä tehoja tule. Pystyy paljon nähtyä parempaan.
Krister Mähönen
Oma kasvatti, joka on käynyt satunnaisesti paikkaamassa edustuksen riveissä. Ollut kolmosketjun täytemies, jota tuskin edes huomaa jäällä. Pelipaikka Mestiksessä olisi kehityksen kannalta pätevä ratkaisu.
Francis Paré
Ristiriitainen TPS-kultakuuppa myytiin parisen viikkoa sitten KHL:n Metallurg Magnitogorskiin. Hankittiin Turkuun ykkössentteriksi, muttei saanut edes reilua mahdollisuutta pelata keskellä. Hyökkäyspään täsmäase kulki omia raiteitaan ja varasti viisikkopelistä minkä ehti, mutta siitä huolimatta takoi lähes piste per peli–tahdilla sarjan heikoimmassa joukkueessa. Oli myös TPS:n ulkolaisista ainoa, jolla oli myös ensi kauden kattava sopimus, joten TPS joutunee jälleen etsimään kärkimiehensä toisaalta. Maalintekijöitä ei kuitenkaan kasva puissa.
Mikko Rantanen
Nuorta huippulupausta on ajettu sisään pikkuhiljaa. Ikä näkyy otteissa, eikä pysty vielä pelaamaan vahvuuksillaan miesten tasolla. Kannattaako väkisin pitää liigaryhmän mukana?
Dan Sexton
Parén lähdettyä TPS:n terävin syömähammas. On myös puhtaasti hyökkäävä pelaaja. Erittäin vaarallinen pystysyöttöjä kyttäillessään, sillä kovinkaan moni liigapakki ei Sextonia kiinni luistele. Terävä kuti, jota myös käyttää. Tosin samat sanat pätevät niin Parén kuin Sextoninkin kohdalla: ei ole tunnollisin viisikkopelaaja, mutta tekee tulosta, jota hänet on myös hankittu tekemään. Liigajoukkueen resursseilla kun ei kaikkea voi saada.
Matias Sointu
TPS napsi läpimurtoa Ilveksessä tehneen Soinnun kärkiketjun rooliin, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Soinnulle ei ole tahtonut löytyä sopivaa ketjua, jossa hän pääsisi pelaamaan vahvuuksillaan. Tehojen puolesta kausi ei ole mikään totaalinen fiasko. Sointu on kaikessa hiljaisuudessa kivunnut TPS:n sisäisessä pistepörssissä kuudenneksi. Sointu on kuitenkin kaukana parhaasta tasostaan.
Tuomas Suominen
TPS-kasvatin paluu liigatasolle on jo tarina sinänsä, sillä Suominen joutui olemaan yli vuoden verran sivussa peleistä lonkkaleikkausten johdosta. Kauden alussa pelaamattomuus näkyi, mutta kauden vanhetessa Suominen on parantanut otteitaan. Kääntää edelleen pelille selkänsä ja ottaa syöttöjä vastaan seisovin jaloin samalla altistaen itsensä helpoille kiekonmenetyksille. Hyökkäysalueella kiekko polttaa lavassa liikaa, eikä pärjää liikkeellään enää entiseen malliin. Hoitaa kuitenkin alempien ketjujen leiviskänsä kelvollisesti.
Miikka Tuomainen
Tuomainen on kelvollinen alivoimapelaaja, mutta ei muuten tuo oikein mitään lisäarvoa TPS:n pelaamiseen tällä hetkellä. Tasaviisikoin tarina on vanha ja tuttu. Tuomaisella on kaikki edellytykset olla vahva maalineduspelaaja, muttei käytä kokoaan oikeastaan lainkaan. Silloin, kun Tuomainen pelaa vahvuuksiensa kautta, niin hän auttaa joukkuettaan. Tätä tapahtuu kuitenkin aivan liian harvoin, sillä nyt on pelkkä täytemies. Samaan pystyisi myös oma juniorikin, joten on perusteltua kysyä, että mitä valmennus näkee Tuomaisessa ja mitä häneltä edes odotetaan?
Brian Willsie
Viime kauden ykköstykki palasi Turkuun kesken kauden, aloitti terävästi, mutta hiipui jatkossa ja nyt tekee paluuta kokoonpanoon aivotärähdyksen jäljiltä. Ampuu edelleen paljon, mutta maalittomuus selvästi rassaa kokenutta kanukkia. TPS tarvitsee pelillistä johtajuutta, jota Willsiellä olisi annettavanaan, mutta onnistumisten puutteen myötä hänkin on vajonnut alamaihin.
Marko Virtala
Jatkaa samaan malliin kuin aina ennenkin. Ei periaatteessa ole minkään osa-alueen taitaja, mutta täydentää sopivasti ketjua missä pelaa. Tsemppaa ja taistelee, on tehotilastoltaan joukkueen keskikastia ja siinä sivussa on tehnyt mukavasti pisteitäkin, vaikka hyppelee ketjurallin myötä ympäri kokoonpanoa. Tekee itsensä hyvin pelattavaksi, muttei pysty omilla kiekollisilla ratkaisuillaan edistämään peliä. Tästä huolimatta häneltä tuskin voi enempää edes vaatia.
