Tämän kauden TUTOlta ei ainakaan mediahuomiota uupunut, mistä käy kiittäminen muun muassa joukkueen päävalmentaja Juhani Tammista ja syyskauden NHL-apuja. Uudelle tasolle noussut näkyvyys oli omiaan nostamaan koko organisaation suorituskykyä, mikä heijastui myös kaukaloon.
Tämä loi valitettavasti joukkueelle turhan suuria menestyspaineita. Alunperinhän TUTOlle oli asetettu tavoitteeksi vain Mestiksen kärkikastiin paluu. Tämä toteutuikin, mutta kauden mittaan kasvaneet odotukset näkyivät lopulta välierissä, kun turkulaiset kokivat täydellisen romahduksen Kouvolan KooKoota vastaan.
TUTOn vahvuudeksi runkosarjassa voi nostaa tasaisuuden. Toverien ensimmäinen kahden ottelun "tappioputki" koettiin vasta joulukuun paremmalla puolella. Tämä toistui vain kerran runkosarjan aikana, kun tammikuun puolessavälissä turkulaisilta riistettiin pisteet kolmesti putkeen. Pudotuspeleissä tuo tasaisuus valitettavasti kostautui, eikä pelaajaringistä nähty pudotuspeleissä tarvittavia huimia tasonnostoja.
Ensi kaudella TUTO lähtee varmasti tavoittelemaan jo ääneenkin Mestiksen mestaruutta ja liigakarsintoja. Pelaajarinki tulee todennäköisesti elämään jonkin verran, mutta joukkueessa on myös terve annos jatkuvuutta, kun esimerkiksi kapteeni Antti Virtanen pukee sini-puna-valkoisen sotisovan päälleen jo kolmantena syksynä peräjälkeen.
Juhani Tammisen lanseeraama "avoimet ovet" –järjestelmä tulee myös olemaan olennaisessa osassa ensi kauden menestyspyrkimyksissä. Tällä kaudella joukkueen runkomateriaali oli erittäin laajaa ja suuri määrä seuran A-junioreistakin pääsi koettamaan kynsiään miesten peleissä. Nähtäväksi jää, tuleeko "Tamin" kokeilu tuottamaan TUTOlle huippulupausten reservin tulevaisuudessa.
Maalivahdit
#19 Tommi Virtanen
44/38, 2242:16 min, 2.57, 92,04%
(11/10, 624:31 min, 2.59, 91,32%)
Tommi Virtanen oli jälleen joukkueen kantavia voimia läpi kauden. Varsinkin runkosarjassa "Betoni" todisti illasta toiseen kuuluvansa sarjan maalivahtiosaston kärkikastiin. Valitettavasti viime kauden tapaan pudotuspelit merkitsivät lievää tason putoamista Virtaselle. TUTOlle tekisi hyvää saada kokoonpanoonsa pitkästä aikaa kaksi torjuntavastuun kantavaa maalivahtia.
#30 Tomas Kral
4/3, 125:00 min, 0.94, 96,92%
(11/2, 81:16 min, 4.44, 71,43%)
Kajaanin Hokista ennen siirtorajan umpeutumista Turkuun saapunut tšekkimaalivahti todisti lyhyessä ajassa, mikä on miehiään. Kral on nuoresta iästään huolimatta varmaeleinen veräjänvartija ja TUTOn edun mukaista olisi, että mies saadaan jäämään Aurajoen rantamille.
Puolustajat
#3 Tony Vidgren
42, 3+15=18, 8 min
(9, 0+3=3, 2 min)
Tony Vidgrenistä odotettiin kauden alkaessa Iiro Vehmasen ohella joukkueen johtavaa pakkia. Vehmanen siirtyi jo aikaisessa vaiheessa takaisin Savonlinnaan, mutta Vidgrenin vastuu joukkueessa pysyi suurena. Varsinkin alkukaudesta kiekkoilijalupaus teki suuren määrän virheitä, mutta sai silti paljon jääaikaa. Loppukautta kohti puolustajan otteet paranivat selkeästi, mutta vielä kaivataan aimo annos terävyyttä kummassakin päädyssä, jotta Vidgrenistä olisi liigakarsintoihin pyrkivän joukkueen ykköspakiksi.
#5 Riku Väkiparta
22, 5+1=6, 10 min
(2, 0+0=0, 0 min)
Riku Väkiparta hankittiin TUTOn organisaatioon täksi kaudeksi Jokereiden A-junioreista. Mielellään hyökkäävän pakin roolia ottava puolustaja viettikin vielä tämän vuoden pääosin TUTOn A-junioreiden riveissä. Väkiparralla on tappavan tehokas rannelaukaus ja pienikokoinen puolustaja on turkulaisten ykkösehdokkaana Kai Syväsalmen korvaajaksi siniviivalle. Jos Väkiparta pukee päälleen TUTOn pelipaidan vielä ensi syksynä, on hänelle luvassa todennäköisesti huomattavasti tämänvuotista suurempi rooli.
#9 Mikael Aaltonen
46, 8+13=21, 77 min
(11, 0+4=4, 26 min)
Sähäkkä ja tempperamenttinen Mikael Aaltonen nousi viime kauden päätteeksi TUTO-puolustuksen kulmakiveksi. Tällä kaudella varakapteenina häärinyt Aaltonen otti askeleen eteenpäin urallaan ja profiloitui pelivarmuuden lisäksi maalineduspelissä. Aaltosen suhteellisen korkea jäähymäärä osoittaa, etteivät vastustajan hyökkääjät päässeet ahdistelemaan TUTOn maalivahteja ilman mustelmia ainakaan Aaltosen häärätessä kaukalossa. Toisaalta puolustajaksi pirteät pistelukemat ovat osoitus siitä, että Aaltonen ei pelännyt nousta maalille myöskään vastustajan päädyssä.
#26 Pasi Hirvonen
34, 2+7=9, 97 min
(6, 0+2=2, 4 min)
Varmana ja vahvana peruspakkina meritoitunut Hirvonen on kärsinyt viime vuosina loukkaantumisista. TUTOn joukkueessa KalPa-kasvatista kehkeytyi hyvän peruspuolustamisen esimerkkitapaus. Varsinkin Marlo Koposen kanssa yhteistyö sujui aika ajoin kuin unelma. Nopeampia joukkueita vastaan Hirvosen pelinopeus jätti toivomisen varaa, mutta järkälemäinen puolustaja paikkasi tämän useimmiten hyvällä sijoittumisellaan. Mikäli Hirvonen jatkaa TUTOssa, voisi hänelle olla käyttöä ylivoimassa aiempaa enemmän.
#29 Kalle Maalahti
4, 0+0=0, 6 min
(11, 1+1=2, 8 min)
Uransa itäisessä Suomessa viettänyt Maalahti saapui runkosarjan myöhäisessä vaiheessa vahvistamaan TUTO-puolustusta. Varsinkin ensimmäisissä peleissään SaiPa-kasvatti vaikutti olevan juuri se puuttuva kiekollinen pakki, jota joukkue oli kaivannut. Vaikka Maalahti esitti kelvollisia otteita pelaamissaan otteluissa, eivät varsinkaan pudotuspelit tarjonneet sitä, mitä nuorelta puolustajalta olisi parhaimmillaan voinut odottaa. Kehityspotenttiaalia liukasliikkeisellä Maalahdella toki on roppakaupalla, joten jatkosopimuksen syntyminen voisi parhaimmillaan olla lottovoitto TUTOlle.
#40 Lauri Kärmeniemi
40, 4+8=12, 22 min
(10, 2+0=2, 27 min)
Lauri Kärmeniemi taisteli alkukauden ajan peliajasta. Kun joukkueen alakerran roolit alkoivat seljetä, lunasti useissa juniorimaajoukkueissakin pelejä tahkonnut Kärmeniemi kuin varkain paikkansa vakiokokoonpanossa. Kärmeniemi esitti kauden aikana pääosin hyvää peruspuolustamista, mutta miestä vaivaa identiteetin puute. On vaikea sanoa, onko hän kiekollinen vai puolustava pakki.
#52 Marlo Koponen
45, 0+14=14, 44 min
(11, 1+2=3, 24 min)
Marlo Koponen oli läpi kauden ehdottomasti TUTOn kantava voima omassa päädyssä. Usein parjausta osakseen saanut puolustuspelaaminen oli kohdillaan käytännössä aina, kun Koponen luisteli kaukaloon. Koposta ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa peliä rakentavaksi tai järin kiekolliseksi puolustajaksi, mutta tällä ei ole mitään väliä silloin, kun hoitaa oman päädyn pelaamisen 100 prosentin tehokkuudella. Koponen sitä paitsi tehtaili kauden ainoan osumansa kauden tärkeimmällä hetkellä, pudotuspeleissä.
#55 Lasse Korhonen
16, 2+2=4, 6 min
(7, 0+0=0, 6 min)
Kupittaalle saatiin uusi pelaaja uudenvuoden juhlallisuuksien alla, kun Lasse Korhonen hankittiin TUTOon piristämään joukkueen ylivoimapeliä. Korhonen ei kuitenkaan ollut samalla tasolla, kuin huippuvuosinaan Kirkkonummen Salamoiden riveissä. Korhosesta ei ollut viivapelotteeksi tai pelinrakentajaksi, eikä kolmeakymmentä lähentelevän pakin vauhti ollut enää sillä tasolla, mitä mestaruuteen pyrkivän Mestis-joukkueen puolustajalta vaaditaan.
Hyökkääjät
#6 Joni Seinelä
0, 0+0=0, 0 min
(2, 0+0=0, 2 min)
Seinelästä on vaikea antaa kattavaa arviota TUTOn riveissä. TPS:stä lainalle tullut hyökkääjä ehätti kurvailla joukkueessa ainoastaan kolme ottelua, joista kaksi pudotuspeleissä. Näiden aikana Seinelä haastoi pelinopeudessa ja yksilötaidossa jopa TUTOn ykköskentällisen miehiä.
#8 Tuukka Pulliainen
44, 10+32=42, 20 min
(11, 3+7=10, 6 min)
Tuukka Pulliainen palasi Turkuun kahden välikauden jälkeen. Syöttöpisteitä 28-vuotias hyökkääjä keräsi huimasti, mutta maalimäärät eivät aivan yltäneet aikaisempien TUTO-kausien tasolle. Paluu Turkuun on kuitenkin ollut kelvollinen, vaikka huipputason keskushyökkääjältä odotettiinkin paljon enemmän. Kakkosketjussa häärinyt Pulliainen nousi ketjukavereineen keskiöön eteenkin pudotuspeleissä kolmella maalilla ja seitsemällä maaliin johtaneella syötöllä.
#11 Ville-Vesa Vainiola
45, 14+32=46, 12 min
(11, 4+8=12, 6 min)
Varakapteeni Ville-Vesa Vainiola takoi pisteitä läpi kauden ketjukavereidensa Antti Virtasen ja Derek Famularen kanssa. Ykkösketjun sentterinä toiminut Vainiola vuorotteli kultaisen kypärän herruutta kapteeni Virtasen kanssa tiheään. 27-vuotiaasta hyökkääjästä on lähes mahdoton löytää heikkouksia. Pitkään piilossa olleena vahvuutena kuitenkin mainittakoon Vainiolan tiukat rannelaukaukset, joita toivoisi näkevän useammin jatkossa. Peliesitysten valossa ei olisi ihme, mikäli "VVV" napataan seuraavaksi kaudeksi liigan puolelle.
#14 Olli-Pekka Heinimäki
22, 1+4=5, 6 min
(4, 0+0=0, 0 min)
Heinimäen urakka ei tällä kaudella ollut helppo, keskushyökkääjä pääsi vaihtelevasti mukaan pelaavaan kokoonpanoon. Ässien junioreissa vakuuttavia tilastoja nakutellut hyökkääjä ei päässyt tästä syystä näyttämään parhaita puoliaan, mutta suoriutui hyvin kulloisistakin tehtävistään. Seuraavaksi Heinimäen olisi saatava peliinsä agressiivisuutta ja räväkkyyttä, jotta vakiopaikka kokoonpanoon miesten peleissä aukeaisi.
#17 Markus Mäkinen
35, 8+5=13, 12 min
(8, 1+2=3, 2 min)
Markus Mäkinen oli Mikael Aaltosen ja Anrei Hakulisen ohella ehkäpä koko joukkueen positiivisin yllättäjä. Mäkisestä ei paljoa kohuttu kauden alkaessa, mutta hyökkääjä vakiinnutti nopeasti roolinsa pelaavassa kokoonpanossa. Parasta Mäkisessä on se, että hän kykenee pelaamaan monenlaisia rooleja aina rouhijasta kiekon alueelle kuljettajaan. Mäkisellä alkavat olla kaikki pelin osa-alueet sillä tasolla, että pienen kehityshypyn tapahtuessa hyökkääjä saattaisi olla mahdollinen ehdokas kokeilemaan siipiään kärkikentällisissä.
#18 Juha Virtanen
38, 2+13=15, 42 min
(11, 1+1=2, 10 min)
Juha Virtanen kuului Arttu Niskakankaan tavoin viime kaudella Hokin runkopelaajistoon. Niskakankaan tavoin Virtasella oli koko kauden suuria vaikeuksia sopeutua TUTOn pelityyliin. Hitaahko laitahyökkääjä oli parhaimmillaan kahden suunnan pelissä. Virtasen rymistelevä ja raastava pelitapa toimi hyvin puolustuspäässä. 60 minuutin paineessa peliä pitäisi kuitenkin pystyä pyörittämään pääosin vastustajan päädyssä, missä Virtanen oli tällä kaudella valitettavan aseeton. Virtasen hankaluuksia pahensivat kolmannen kentällisen varsinkin alkukaudesta alati muuttunut koostumus sekä keskushyökkääjien vaihtelut.
#21 Janne Öfverström
12, 0+0=0, 49 min
(4, 1+1=2, 27 min)
12 ottelua runkosarjassa ei tuonut nuorelle Öfverströmille pisteitä, mutta pudotuspeleissä 21-vuotias hyökkääjä alkoi saada huomiota osakseen. Pelikieltojen värittämät pudotuspelit toivat nuorukaiselle kuitenkin yhden maalin ja syöttöpisteen. Loppukaudella kerätty näkyvyys voi hyvinkin poikia Öfverströmille jatkoa TUTOn paidassa.
#22 Arttu Niskakangas
46, 10+14=24, 20 min
(11, 5+4=9, 2 min)
Yhden Kajaanissa vietetyn kauden jälkeen Arttu Niskakangas palasi takaisin Turkuun. Kuluneella kaudella Niskakankaan pistepotti jäi hieman edelliskausia vaisummaksi, mutta 24-vuotiaan hyökkääjän panos TUTOssa näkyi läpi kauden. Vaikean alkukauden jälkeen pelivire alkoi löytyä tosipelien lähestyessä. Pudotuspeleissä tahkotut viisi maalia ja neljä maaliin johtanutta syöttöä toivat selkeää plussaa ylivieskalaishyökkääjän lopputodistukseen.
#23 Anrei Hakulinen
38, 4+13=17, 10 min
(10, 1+2=3, 18 min)
Jo edellisellä kaudella TUTOn riveissä kiekkoillut TUTO-kasvatti sai kuluneella kaudella selvästi lisää vastuuta. Runkosarjassa eteenkin syöttöpisteitä napsinut Hakulinen osoittautui pudotuspeleissä yhdeksi TUTOn tärkeimmistä pelaajista. Kolmos- ja nelosketjussa häärinyt Hakulinen erottui edukseen eteenkin puolivälierissä, joissa hän teki ratkaiseva maalin Peliittojen verkkoon ottelusarjan viidennessä kohtaamisessa. Nuorukaisen huikean työmoraalin, hyvän luistelunopeuden ja pehmeiden käsien uskoisi olevan riittäviä syitä jatkosopimukselle.
#28 Teemu Aarnio
37, 5+5=10, 8 min
(5, 1+2=3, 4 min)
Aarnio oli yksi niistä TUTO-pelureista, jotka vakiinnuttivat lopullisesti paikkansa kokoonpanossa vasta joulun lähetessä. Lopulta varsinkin Aarnion ja Mäkisen yhteistyö toimi erittäin hyvin. Hyökkääjät saivat röyhkeällä ja suoraviivaisella tyylillään monessa ottelussa aikaan parempia tilanteita vastustajan päädyssä, kuin muut kentälliset yhteensä. Aarniolla on vielä treenattavaa varsinkin oman päädyn pelaamisessa, ennen kuin pelipaikka ylemmistä kentällisistä aukeaa.
#42 Antti Virtanen
46, 15+30=45, 36 min
(11, 5+7=12, 2 min)
Toista kautta C-merkkiä paidassaan kantava Virtanen ylsi tälläkin kaudella huimiin pelisuorituksiin ja huippupisteisiin. Turkulaisten kapteeni on se tukipylväs, jonka varaan päävalmentaja Juhani Tammisen mainostama "voittava ja mielenkiintoinen TUTO" on ollut mahdollista rakentaa. Antti Virtanen on vankalla kokemuksellaan ja häikäisevillä pelillisillä taidoillaan vienyt joukkuettaan eteenpäin niin ylä- kuin alamäissäkin.
#56 Anton Kokkonen
32, 0+3=3, 6 min
(10, 0+1=1, 4 min)
Kokkonen on yksi niistä hankinnoista, joilta odotettiin nopeasti vakuuttavia tuloksia. Vielä kun keskushyökkääjä on TUTOn oma juniori ja tehtaillut Heinolassa kovia pistelukemia, olivat yleisön odotukset korkealla. Kokkonen aloitti joukkueen nelosketjun keskellä ja nousi loppukaudeksi kolmoskentällisen keskelle. Pienikokoiselle hyökkääjälle kausi ei ollut paras mahdollinen, mihin oli varmastikin osasyynä jatkuvat ketjumuutokset ja kanssapelaajien ajoittainen alisuorittaminen.
#71 Samu Pitkänen
33, 12+5=17, 14 min
(11, 3+2=5, 6 min)
Kaudella 2012-13 Pitkänen debytoi ensimmäistä kertaa urallaan Joensuun rajojen ulkopuolella. Jokipoikien kasvatti joutui kuitenkin syksyllä pitkälle sairaslomalle ja pääsi takaisin peleihin vasta joulukuun tienoilla. 25-vuotias hyökkääjä lunasti kuitenkin kaikki odotukset, kun siirryttiin lähemmäs pudotuspelejä. Työmyyränä tunnettu Pitkänen tehtaili tärkeitä maaleja niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin, eikä missään vaiheessa pelännyt uhmata vastustajaa.
#82 Aki Keinänen
45, 20+18=38, 61 min
(11, 1+4=5, 8 min)
Pisteiden valossa viime kauden Mestiksen maalikuninkaan kausi oli jälleen onnistunut. Kenttätapahtumissa vähentynyt vastuu ja uusi pelitapa kuitenkin näkyivät. Keinänen ei päässyt varsinkaan loppukaudesta käyttämään kuuluisaa viivatykkiään tarpeeksi usein. Myöskään pelikemiat eivät aina kohdanneet ketjukavereiden Tuukka Pulliaisen ja Samu Pitkäsen kanssa, mikä heikensi jokaisen pelisuorituksia varsinkin runkosarjan loppupuolella. Mestis Hockey Day –tapahtumassa Keinänen kruunattiin sarjan kovimmaksi laukojaksi ja ensi kaudella veteraanihyökkääjän viivakudin ympärille kannattaa rakentaa aivan oma kentällisensä.
#91 Derek Famulare
45, 19+18=37, 121 min
(11, 5+4=9, 12 min)
23-vuotias Famulare pääsi todella loistamaan tällä kaudella. Nihkeän viime kauden jälkeen hyökkääjällä oli paljon todisteltavaa taidoissaan, ja paikka ykkösketjussa Ville-Vesa Vainiolan ja Antti Virtasen seurassa antoi miehelle mahdollisuuden tähän. Huima parannus vuoden takaiseen toi kanadalaishyökkääjälle paljon näkyvyyttä Mestistä seuraavan kansan piireissä. Huikean runkosarjan ja menestyksekään kauden jälkeen Derek Famularelle löytyy varmasti paikka TUTOn kokoonpanossa myös syksyllä, mutta kysyntää saattaa löytyä myös muilta paikkakunnilta
Kääntymässä käyneet
#16 Jesse Winchester (Jokerit)
11, 3+7=10, 58 min
(-)
Lokakuun puolessa välillä Suomeen rantautunut Winchester tuli kuluttamaan NHL:n työsulusta johtunutta luppoaikaansa TUTOn riveihin. Äkkipikainen ja kuumatunteinen kanadalaishyökkääjä toi Turkuun tuulahduksen Pohjois-Amerikan tunnelmaa ja pientä lisämaustetta TUTOn pelityyliin. 10 pistettä yhdessätoista pelissä osoittaa, ettei Jesse Winchester ollut TUTOn kannalta aivan turha hankinta.
#44 Jared Boll (Columbus Blue Jackets)
5, 2+1=3, 31min
(-)
Toinen TUTOn kannalta merkittävä NHL-vahvistus tuli Columbus Blue Jacketsista. 26-vuotias Jared Boll toi Winchesterin tavoin oman lisänsä turkulaisten peli-ilmeeseen. Bollilta odotettiin fyysistä pelityyliä ja jopa kiivaita kamppailuita vastustajan kanssa, mutta amerikkalaisen nyrkit eivät liiaksi kaukalossa heiluneet. Tehopisteitä miehelle kertyi kolme viiden ottelun mittaisen vierailun aikana.
#65 Patrik Moisio (Ässät)
9, 2+0=2, 10 min
(-)
Viime kaudella muutaman pelin jälkeen loukkaantunut Moisio pääsi suuren kohinan saattelemana täksi kaudeksi Poriin koettamaan rahkeitaan. Fyysinen hyökkääjä saapui muutamaankin otteeseen lainalle viime kauden seuraansa. Moisio oli kuitenkin kuin haamu siitä, mitä mieheltä debyyttikauden perusteella odotettiin. Toisaalta tämän kauden TUTOssa rymistelijöille oli sinälläänkin selkeästi aiempaa vähemmän sijaa.
#68 David Lundbohm (Vienna Capitals)
15, 5+5=10, 8 min
(-)
Ruotsin Allsvenskanissa pelaavasta Västeråsista TUTOon joulukuussa siirtynyt Lundbohm oli Kupittaalla esiintyessään joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Vaikka hyökkääjä oli vain lainalla Turussa, taisteli hän voitosta joka ilta. Amerikkalaispeluri yhdisti pohjoisamerikkalaisen ja eurooppalaisen pelityylin parhaat puolet tavalla, jota ei voi kuin ihailla.
TUTOn riveissä kiekkoili kauden aikana lisäksi useita muita pelaajia. Maalinsuulle luistelivat Simon Nielsen, Jere Myllyniemi, Kim Törnström ja Kimmo Meriläinen. Kenttäpelaajina luistimenpiirtoja jäähän jättivät Antti Reivonen, Patrik Parkkonen, Iiro Vehmanen, Matt Bradley, David Stach, Johannes Lehto, Olli-Pekka Viitaniemi, Oskari Lehtinen, Jesse Virtanen, Simo Pasonen, Markus Palmroth ja Markus Laine.