Seitsemän vuotta sitten HIFK oli puolivälierissä vahvempi. Tällä kertaa joukkueet kohtaavat jo Villi kortti-kierroksella, ja asetelmia voidaan pitää kutkuttelevina. HIFK:n kausi on ollut hienoinen pettymys. Suora pudotuspelipaikka jäi saavuttamatta, ja matkalla kohti puolivälieriä sen tielle asettuu SaiPa, jolle jatkopelit ovat olleet harvinaista herkkua.
Runkosarjassa joukkueet kohtasivat neljästi ja kumpikin voitti koitoksista kaksi - kertaalleen kotihallissa ja kerran vieraissa. Edellisen kerran joukkueet kohtasivat viime lauantaina, kun HIFK haki kolme pistettä kisapuiston jäähallista lukemin 3-1.
SaiPan pudotuspelipaikka koko kaupungin voitto
SaiPalle ja koko Lappeenrannalle paikka Villi kortti-kierroksella on jo voitto sinänsä. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, eivätkä lappeenrantalaisten vatsalaukut liene vielä edes puolillaan, ja pitkästä aikaa SaiPalla onkin mahdollisuus saalistaa todellista menestystä.
HIFK saa vastaansa motivoituneen ja työteliään joukkueen, jolla ei ole mitään hävittävää. Mikäli HIFK sortuu aliarvioimaan SaiPaa, löytää se äkkiä itsensä selkä seinää vasten, sillä SaiPaa vastaan on sitoutumisen oltava huipussaan ja työnteon maitettava.
Toki HIFK on SaiPaa rutinoituneempi, sillä Sputnikeista vain harvalla on playoff-kokemusta. SaiPan kokeneemman kaartin sotaratsujen onkin astuttava yhä suurempiin saappaisiin, ja pystyttävä olemaan kokemattomille nuorukaisille esimerkkinä. Tässä katseet kiinnittyvät esimerkiksi Ville Kohoon, Simon Backmaniin ja Ville Hämäläiseen, joilta joukkueen eteen uhrautuvaisuutta totuttiin näkemään jo runkosarjassa. Ajoittain tuittuilleelta Stefano Giliatilta vaaditaan nyt kurinalaisuutta.
Kosolti kysymysmerkkejä
SaiPan pelaaminen on ollut viime aikoina vuoristoratamaista. Karkeat yksilövirheet ovat korostuneet ja konkretisoituneet usein tulostaululle asti. Toisaalta päätöskierroksella Lukkoa vastaan oli SaiPan esitys kypsä ja järkevä. Se oli saanut karsittua virheet minimiin ja pelasi kurinalaisesti sekä tiiviisti juurikaan laskematta Lukkoa maalipaikoille.
Onkin varsin mielenkiintoista nähdä, mikä on SaiPan peli-ilme torstaina kiekon pudotessa jäähän. Mikäli se säilyttää työteliään tekemistason liukkaalla liikkeellä höystettynä, saa HIFK taistella puolivälieräpaikasta tosissaan. Koska SaiPa-leirissä pudotuspelikokemusta ei ole viljalti, on omanlaisensa arvoitus, kuinka SaiPan kantti kestää mentaali-puolella. Lukkoa vastaan se piti päänsä kylmänä, eikä sortunut puristamaan mailaa painetilasta huolimatta. HIFK:ta vastaan sen olisi kyettävä samaan.
Myös SaiPan maalivahtiosasto on tosipelien alla täysi kysymysmerkki. Niin Miika Wiikman kuin Hannu Toivonenkin ovat kyenneet pelaamaan yksittäisiä huippupelejä, mutta molempien edesottamuksia on leimannut ailahtelevaisuus. Pudotuspeleissä maalivahtien tärkeys korostuu entisestään, eikä SaiPalla olisi sillä(kään) saralla varaa antaa helsinkiläisille tuumaakaan tasoitusta.
Tietenkin avainteemoihin lukeutuu myös erikoistilannepelaaminen. Alivoimalla SaiPa luottaa työjuhtiinsa kuin kallioon, mutta runkosarjan aikana passiivinen alivoima osoitti puutteensa ja omiin upposi osumia liikaa.
Ylivoima sen sijaan on alkanut loksahdella jotenkuten kohdilleen. Vaikka se jossain vaiheessa kautta lähenteli liki katastrofia, on etenkin Brad Moranin mukaan tulo piristänyt yv-tehokkuutta oleellisesti. Piste per peli-tahtiin runkosarjaa naputellut kanadalainen näkee kentän hyvin ja hallitsee avainsyötöt. Vaikka miehen liike on toisinaan hieman verkkaista, kompensoi oiva peliäly puutetta. Moran osaa olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja yhteispeli muun joukkueen kanssa toimii.
HIFK:n kaksiteräinen miekka
HIFK:n maalilla Joni Ortio on ollut paljon vartijana. Ortio on joukkueen ainoa, joka on pientä notkahdusta lukuun ottamatta kuulunut läpi kauden liigan parhaimmistoon pelipaikallaan. Turkulainen on tarjonnut joukkueelleen mahdollisuuden taistella pisteistä ilta illan jälkeen ja ilman Ortiota HIFK olisi jo viettämässä kesälomaa.
Nimivahva puolustus on toiminut odotuksien tasolla vain ani harvoin ja suurimmat pelilliset ongelmat koskevatkin edelleen toimintaa oman siniviivan alapuolella. Raimo Summasen päävalmentaja-aikana helsinkiläiset ovat ajoittain onnistuneet kääntämään peliä jo keskialueella, mutta SaiPan parhaimmillaan aktiivinen karvauspelaaminen on myrkkyä HIFK-puolustukselle.
Hyökkäyspäässä joukkueella on paljon kehitettävää, raskaalla jalalla pelaava joukkue on hakannut päätään seinään pelaamalla kiekon hyökkäysalueelle päätykiekkojen kautta. Lienee sanomattakin selvää, että Kimmo Kuhdan, Markus Granlundin tai Joakim Erikssonin kaltaisten pelaajien ollessa kyseessä, on vaikea voittaa kiekkoa itselle päädyn läheisyydessä.
Ketjut ovat eläneet omaa elämäänsä ja Summanen apuvalmentajineen haki toimivia kokoonpanoja aina runkosarjan päätöskierrokselle asti. Kärkiketjuihin suunniteltu Joël Perrault ei ole vastannut odotuksia. Isokokoisella nikkarilla on kaikki edellytykset nousta johtavaksi pelaajaksi, sytyttävätkö pudotuspelit runkosarjan selkä suorassa luistelleen Perraultin?
Syyskaudella joukkueen peli perustui pitkälti Ortion maagisiin torjuntoihin sekä ylivoiman tasaisen varmaan suorittamiseen. Runkosarjan loppua kohti yv-pelaamisesta katosi punainen lanka ja ajoittain tekeminen oli todella tuskaisen näköistä. Kiekko ei liikkunut riittävän nopeasti ja usein loppuratkaisu oli heikko laukaus viivalta, joka ei aina edes löytänyt tietään maalille asti. Jatkopaikkaan helsinkiläisten on kohennettava erikoistilannepelaamistaan lähemmäs alkukauden tasoa.
Parhaimmillaan HIFK voi voittaa kenet tahansa, mutta kääntöpuolella on taktiikan täydellinen toimimattomuus. Summanen haluaisi perustaa joukkueensa pelaamisen ennen kaikkea jalkoihin, mutta tämän hetken kokoonpanosta puhtaasti jalkanopeudella erottuvat pelaajat puuttuvat tyystin. Eero Somervuori otti vahvasti roolia runkosarjan loppupuolella, mutta myös muilta pelaajilta vaaditaan esiinnousua.
Konkari ja keltanokka
Valmentajapuolella asetelma on selvä: kokenut konkari ottaa mittaa nosteessa olevasta keltanokasta. Meritoitunut Summanen taitaa monet konstit, mutta tällä kaudella Pekka Tirkkonen on näyttänyt, ettei debytanttia sovi vähätellä. Mielenkiintoa lisää, että käyttäytymismalliltaan Summanen ja Tirkkonen eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Aika näyttää, kuohuuko kärkkäällä Summasella yli, ja säilyttääkö Tirkkonen tyynen rauhallisuutensa panosten kovetessa.
Paperilla HIFK on sarjaan selvä ennakkosuosikki, mutta toisaalta paperilla HIFK:n olisi pitänyt sijoittua selvästi kuuden parhaan joukkoon. Siinä missä Villi kortti –kierros on SaiPalle mahdollisuus, helsinkiläisille se on uhka.
Ratkaisevaan osaan nousseekin kotietu, HIFK oli runkosarjassa Jokerien jälkeen paras kotijoukkue ja SaiPalla ajelehti synkimmillään kolme kuukautta ilman voittoa matkaottelusta.
Arvio: HIFK matkaa kotiedun ja rutiinin turvin puolivälieriin otteluvoitoin 2-1. SaiPalla on mahdollisuudet, mikäli Sputnikit onnistuvat voittamaan avauspelin, jolloin paineet HIFK:n harteilla saattavat kasvaa liian suuriksi.