Runkosarjan loppu kului molempien joukkueiden osalta pudotuspeleihin valmistautuessa, sillä kummatkin olivat varmistaneet paikkansa jatkopeleihin jo hyvissä ajoin. Chicagon kausi on ollut yllätyksiä täynnä ja joukkueen venyminen lopulta jopa neljännelle tilalle lännessä on huikea suoritus. Blackhawksin keräämällä pistemäärällä oltaisiin kevyesti voitettu divisioona jos se olisi jokin muu kuin keskinen, missä pelaa muuan Detroit.
Calgaryn divisioonavoitto näytti vielä muutama viikko takaperin lähestulkoon varmalta, mutta joukkueen ailahtelevat peliotteet sekä Vancouverin huima kevätvire käänsivät asetelman niin että Calgaryn oli tyytyminen kakkospaikkaan. Joukkueen peli oli kevään korvilla uhkaavan ailahtelevaista etenkin Olli Jokisen mukaan tulon jälkeen ja lisäksi Flamesia on riivannut helvetillinen loukkaantumissuma etenkin puolustuspäässä.
”Bulin-Wall” vastaan “Kipper” part.2
Palaamme ajassa taakse aina viisi vuotta jolloin kyseinen maalivahtikaksikko mitteli paremmuuttaan Stanley Cupin finaaleissa. Tuoko tämä asetelma lisävirtaa ja kipinää vahtien välille jää nähtäväksi. Kiprusoffilla uskoisi ainakin olevan nälkää revanssin ottamiseksi. Tehtävää voi sanoa hyvällä omalla tunnollakin vaikeaksi.
Nikolai Habibulin on pelannut juuri niin hyvin kuin sopimuksen viimeistä kautta pelaava ja uutta muhkeaa sopimusta hamuava veteraanivahti olisi voinut pelata. Kuluva kausi ja alkavat pudotuspelit ovat Habibulinin NHL-uran viimeinen näytönpaikka, joten mies tekee kaikkensa joukkueen eteen. Viimein. Cristobal Huet torjuu vain, jos Habibulin joutuu kokovartalohalvaukseen. Ranskalaismaalivahtiinsakaan Blackhawks ei silti häviä.
Kiprusoff voitti runkosarjan voittotilaston, mutta niitä lappuja ei kukaan muistele kun kiekko tippuu United Centerissä jäähän torstai-iltana. Miikan peliesityksissä on ollut liian suurta ailahtelua varsinkin loppukaudesta. Lisäksi muistissa on viime kevään heikohkot peliesitykset pudotuspeleissä, joten nälkää pitäisi ainakin riittää. Kipperin tehtävää Khabibulinin ja Chicagon lyömiseksi ei helpota ainakaan avainpuolustajien loukkaantumissuma,
Maalivahtiosaston kamppailu näyttää paperilla niin tasaiselta, että vasta pelien alettua voidaan toden teolla kertoa kumpi antaa joukkueelleen enemmän mahdollisuuksia. Habibulinilla on pieni henkinen etu juurikin tuon kevään 2004 jäljiltä.
Taito ja nuoruus kohtaa kolhitut luunmurskaajat
Blackhawks pääsee pudotuspeleihin lähes parhaalla mahdollisella puolustuskalustollaan, kun taas Flames puolestaan joutuu jännittämään ketkä avainpelaajista ovat pelikuntoisia. Tämä antaa hurjasti tasoitusta Chicagon hyväksi, sillä Flamesin yksi parhaista aseista Blackhawksia vastaan on nimenomaan tiukka ja kovaotteinen puolustuspelaaminen.
Warrener, Sarich, Giordano, Phaneuf ja Regehr. Siinä listaa ihmeteltäväksi, eikä kyse ole Flamesin kokoonpanoliuskasta vaan loukkaantuneiden pelaajien listasta. Viisikosta lähimpänä pelaamista on Phaneuf, jonka varaan lasketaan paljon. Tosin hänen edelliset esityksensä pudotuspeleissä eivät ole tähän asti vakuuttaneet. Siltikin Phaneuf on ilmiselvä valinta ykkösmieheksi ylivoimassa.
Phaneufin pariksi erikoistilanteissa on hyvä heittää kokenut Adrian Aucoin joka vanhaa puumailaa piiskaten on yksi liigan kovimmista laukojista. Jordan Leopold lasketaan vielä hyökkäävien puolustajien joukkoon ja saanee paikan kakkosylivoimasta.
Alivoimapelaamista hankaloittaa eritoten Regehrin ja Sarcihin mahdolliset poissaolot. Regehr on liigan parhaita oman maalin suojelijoita ja Sarich loistava blokkaamaan laukauksia. Kaksikon poissaolo tuo ison loven Flamesin puolustuspalettiin. Jokainen liigaa seuraava tietää että on eroa kuin yöllä ja päivällä laitetaanko jäähyä tappamaan Regehr vai Anders Eriksson, joka on nostettu kaiken varalta ylös pudotuspelien alla.
Blackhawks-takalinjoilla ykköspuolustajien Duncan Keithin ja Brent Seabrookin tehtävä on pimittää vastustajan parhaat hyökkääjät. Brian Campbell tekee piruetteja ja tuo kiekon kivasti hyökkäysalueelle seitsemän miljoonan dollarin edestä, mutta puolustamisesta mies ei tiedä mitään. Viimeisin maalikin syntyi tammikuun 8. päivä. Campbellin harteilla lepää suuri vastuu Chicagon ylivoimassa.
Punapää Campbellin pakkiparina pelaava ja hyvää tulokaskautta tahkoava Niklas Hjalmarsson saa kasvaa parissa päivässä kymmenen vuotta vanhemmaksi, mikäli puolustajakaksikko aikoo selviytyä pudotuspeleistä ilman Campbellin aiheuttamia karmaisevia virheitä. Hjalmarssonin puolustukseksi täytyy kuitenkin todeta, että ruotsalainen kaitsi Campbellia erinomaisesti runkosarjan viimeisimmät ottelut.
Runkosarjan aikana NHL-pelaajaksi kasvanut Cam Barker ja kova sekä kankea Matt Walker luutivat viimeisessä parissa. Jokapaikan höylä Aaron Johnson tuuraa tarvittaessa.
Joukkueiden puolustusten voimasuhteita on vaikea arvioida ennen sarjan alkua, kun ei ole käsitystä siitä ketkä Flamesin pakeista lopulta ovat pelikuntoisia. Nykyisellä loukkaantumistilanteella Chicagolla on pieni etu, mutta jos Flames saa pari runkoäijää sairastuvalta takaisin kääntyy asetelma päälaelleen.
Supernyrkit vastakkain hyökkäyksessä
Molemmat joukkueet luottavat hyökkäyspäässä tulikuumaan ykkösketjuun. Flamesilla yhdistelmän muodostaa Iginla, Jokinen ja Cammalleri. Hawksin yhdistelmä puolestaan on Havlat, Toews ja Kane. Chicagon ykkösellä on hurjasti taitoa, mutta minkä he taidossa voittavat verrattuna Flamesin ykköseen, häviävät sen kovuudessa. Ja toisinpäin.
Jokinen ja Cammalleri ovat täysin arvoituksia kovassa pudotuspelimaailmassa. Iginlan panos on kaudesta toiseen varma. Chicagon ykkösnyrkin punnukset ovat vielä mittaamatta kevään koitoksissa kauttaaltaan.
Ykkösketjujen takaa Flames kaipaa onnistumisia etenkin Todd Bertuzzilta, jonka peliotteet hienon alkukauden jälkeen himmenivät kohti kevättä. Isoa roolia tarjotaan myös kokeneelle Craig Conroylle, sekä hieman hiipuneelle Daymond Langkowlle. Rene Bourquen paluu sairastuvalta tuo mukavasti maalintekosyvyyttä. David Mossin 20 osumaa runkosarjassa antavat olettaa että lisää olisi luvassa myös pudotuspeleissäkin.
Hawks saa sairastuvalta takaisin Patrick Sharpin. Hurjissa putkissa pisteensä tekevän ja hurjia hiljaisempia kausia viettävän kanadalaisen kavereiksi on istuttaa liukas Kris Versteeg ja kelpo pelaajaksi kehittynyt Dave Bolland. Blackhawksin tärkein ketju on kuitenkin Andrew Laddin, Samuel Påhlssonin ja Dustin Byfuglienin muodostama kolmosketju. Kolmikon tehtävä on himmentää Calgaryn tähtien tuike ja rymistellä satojen kilojen voimalla maalille. Troy Brouwer, Adam Burish, Colin Fraser ja Ben Eager taistelevat viimeisistä pelipaikoista.
Hyökkäysten vertailu on vaikea pala purtavaksi. Hawksilta löytyy kiekollista taitoa ykkösmiehiltä enemmän, mutta taas toisaalta Calgarylla on kovemman oloinen kakkosketju. Kolmos- nelosvitjat ovat kauttaaltaan samaa tasoa.
Erikoistilanteet kaiken muuttaa voi
Ylivoimapelissä Blackhawks oli runkosarjassa hieman Calgarya parempi onnistumisprosentin ollessa 19,3. Calgaryn vastaava luku kirjattiin 17,0. Alivoimaa tarkasteltaessa etu kääntyy Flamesille sillä se tappoi jäähyt 83,4% tarkkuudella kun Hawks kirjautti lukeman 80,6%.
Chicagolle eniten ylivoimamaaleja teki Toews (13), ja Calgarylle Cammalleri (19). Molemmat ovat suhteellisen pienikokoisia taitopelaajia, joten mielenkiintoista nähdä miten heidän tehonsa jakautuvat pudotuspeleissä. Usein runkosarjan taitavimmat ratkaisijahahmot korvaantuvat mitä eriskummallisilla nimillä pudotuspeleissä. Calgarylla mahdollinen ns. unsung-hero voisi olla Curtis Glencross. Hawksilta vastaava kaveri voisi olla Dustin Byfuglien.
Miten käy?
Sarjan ennakkoasetelma on herkullinen. Suuri yllättäjä ja nälkäinen nuori taitava joukkue vastaan pari kevättä putkeen flopannut kovaotteinen pudotuspelien vakiojoukkue. Enemmän paineita etukäteen ajateltuna on Calgarylla jonka pitäisi päästä ensimmäisen kierroksen peikostaan eroon. Tavallaan asetelma on tänä vuonna sille otollinen, sillä Chicagon nuoren joukkueen kokemattomuus pudotuspeleissä saattaa kostautua heille yliyrittämisenä. Toisaalta voi myös käydä niin että Flamesin niskassa tuntuu pakkovoiton paine ja liiallinen menestysnälkä.
Hawksin mahdollisuudet piilevät nopeassa liikkeessä ja kiekonhallinnassa, kun taas Flamesin peli perustuu suoraviivaisempaan maalille ajavaan tyyliin ja fyysiseen pelaamiseen. Miten Flamesin puolikuntoiset pakit pärjääväät Kanea, Toewsia ja kumppaneita vastaan? Entä kuinka Hawks pitelee Iginlan aisoissa?
Sarjassa on niin monta auki olevaa elementtiä, että lopputuloksen veikkaaminen on miltei mahdotonta. Usein on kuitenkin niin että nuori joukkue joutuu maksamaan pudotuspelien oppirahoja ensimmäisenä vuonna, mutta aina ei tietenkään välttämättä näin käy. Chicagolla on ainakin hyvät mahdollisuudet menestyä heti, mutta se vaatisi jälleen kerran Flamesin hyytymistä jo ensimmäisellä kierroksella, mikä olisi sen kaltaiselta joukkueelta jokseenkin epätodennäköistä kolmatta vuotta putkeen. Kävi miten kävi on sarjasta tulossa joka tapauksessa yksi mielenkiintoisimmista ja vastakkain on kaksi hyvin eri tyyppistä joukkuetta.
Arvio: Flames jatkoon voitoin 4-3
