KooKoo ilmoitti viikko sitten luopuvansa Mestis-paikastaan, synnyttäen samalla melkoisen hässäkän ja puheensorinan Kouvolan urheilupiireissä. Jotain tuloksia kansanliikkeeksi kohonneella toiminnalla on jo ollutkin. Kun KooKoon viime torstainen päätös vaikutti melko lopulliselta, niin nyt seurassa ollaan avoimia miettimään ja keskustelemaan kaikista mahdollisuuksista.
| uutinen Kouvolassa mietitään jatkomahdollisuuksia
[lue lisää] |
- Ilman muuta. Käsittelimme jo asiat torstaina ja esitimme seuran johtokuntana ne asiat, joiden pitää olla valmiina aikatauluineen. Olemme avoimia kaikille konkreettisille teoille, seuran puheenjohtaja Timo Johansson kertoo.
- Tärkeintä on kuitenkin se, että pystymme suojaamaan juniorityön jatkuvuuden, ettei se joudu kärsimään kuten liiga-aikojen jälkeen. Keskusteluun osallistuvat junioripuolen edustajat ja myös heidän tulee hyväksyä tulevaisuuden ratkaisut.
Vastuunjakajia kaivataan
Kukaan tuskin odotti, että KooKoon radikaalista ratkaisusta selvittäisiin Kouvolan tapaisessa urheilukaupungissa ilman jälkipuheita. Mutta oliko reaktion voimakkuus kuitenkin yllätys?
- Olihan se yllätys siinä mielessä, kun apua oltiin kuitenkin pyydetty jo aiemmin eikä talkoohenkeä kuitenkaan löytynyt. Tällaisessa tilanteessa mitataan se, kuinka tärkeänä asiana ihmiset kokevat KooKoon, Johansson kommentoi.
Seuran perustelut päätökselle, niin taloudelliset syyt kuin useamman vapaaehtoisryhmän ja -henkilön oma jaksaminen, ovat ymmärrettäviä. Puheenjohtaja painottaa, että taustalle on etsitty aktiivisesti jo pidemmän aikaa uutta verta ja voimia. Yhdistyksen hallituspaikka ei vain taida olla sellainen toimi, jonka voisi laittaa avoimeen hakuun.
- Potentiaalisia ihmisiä ja apuja on pyydetty ja haettu jo kauan jakamaan vastuuta niin, ettei se kaadu kokonaan muutaman yksilön harteille. Hallitukseen tarvitaan lisää todellisia vaikuttajia; kahvinjuojia on vuosien saatossa ollut jo ihan riittävästi.
Vastuunjakajien valinnassa pitää huomioida myös toiminnan tulevaisuus. Timo Johansson myöntää, että olisi voinut hypätä uppoavasta laivasta koska tahansa, mutta haluaa varmistaa jääkiekkoilun jatkuvuuden Kouvolassa ja puhdistaa pöydän puhtaaksi vanhoista rasitteista, jotta seura voi jatkaa ilman taloudellista taakkaa. Johansson on lupautunut jatkamaan tehtävissään vuoden sillä ehdolla, että operatiiviseen työhön tulee selvästi apuja.
- Olen toiminut seurassa jo 12 vuotta ja nyt on oma, vahva panos annettu. On aika löytyä aktiivisia ja vastuullisia jatkajia.
Telaketjuporukkaa ja tekijöitä
Johansson ei ole luonnollisestikaan tehnyt päätöksiä kouvolalaiskiekkoilun tulevaisuudesta yksin, mutta antoi vastuunkantajana tavallaan nimen ja kasvot lopettamispäätökselle. Palautetta onkin ehtinyt kertyä vajaan viikon aikana melkoinen määrä, eikä asiattomuuksiltakaan ole vältytty.
- Osa ihmisistä on aina valmiina arvostelemaan kaikkea, muttei sitten ole valmiita tekemään itse mitään. Jos alistuu “telaketjuporukan” vauhtiin tässä maailmassa, niin ei saavuta koskaan mitään, sanoo Johansson.
”Monet ovat rotanloukossa ja yksin”
|
KooKoon ratkaisu on luonnollisesti herättänyt kaikuja ympäri urheilevaa Suomea. Johansson onkin saanut rutkasti hyvää palautetta kollegoiltaan, ystäviltään ja muilta jääkiekkoihmisiltä.
- Lukuisia yhteydenottoja on tullut, ja monet ovat ihan vastaavassa tilanteessa: rotanloukussa ja yksin. Oravanpyörässä on pakko menestyä ja kova kilpailu kasvattaa luonnollisesti kuluja. Mehän lähdimme tähän kilpavarusteluun maltillisesti ja pidimme linjamme loppuun asti, koska ylilyönnit olisivat johtaneet talouden saman tien kuralle, Johansson toteaa.
Tilanne Kouvolassa ei ole kuitenkaan läheskään pahin Suomessa, sillä samasta sarjastakin löytyy huolestuttavia esimerkkejä.
- Kuten lehdistä on voitu lukea, niin Mestiksessäkin on esiintynyt maksamattomia palkkoja. Tiedän myös, että toisilla seurajohtajilla on henkilökohtaisia velkoja. Ymmärrän kyllä muita seurapomoja, mutta me emme halunneet siihen tilanteeseen, että nimiä pitäisi laittaa velkapapereihin. Miinukset vuosi vuodelta eivät johda kuin seuran tuhoon.
”Sukellusvene on saatava pinnalle”
KooKoon vaikeudet juontavat juurensa aina ‘80-90-lukujen taitteeseen, jolloin Kouvolassa yritettiin pyristellä SM-liigassa ostopelaajien turvin. Monilla paikkakunnalla pöytä on putsattu vastaavissa tilanteissa konkurssin myötä, mutta KooKoo maksaa yhä velkojaan.
Seura ei ole varsinaisesti akuutissa talouskriisissä, mutta suuntaus on osoittautunut riittävän selväksi: nykyisessä oravanpyörässä tilanne tulisi huonontumaan kausi kaudelta. Urheiluseuroissa eletään käytännössä lähes aina kädestä suuhun.
- Vanhoja velvoitteita on jäänyt jonkun verran. Olemme joutuneet elämään tiukasti ja seuraavan kauden sopimusrahoja on jouduttu laskuttamaan jo keväisin.
Talven mietintöjen tuloksena käsillä nähtiin olevan viimeinen tilaisuus tervehdyttää seuran talous ja luoda kestävä toimintamalli tulevaisuuteenkin.
- Nyt se sukellusvene on saatava pinnalle, kun tuota periskooppiakaan ei ole näkynyt, Johansson tiivistää.
Seuran hallitus pohti Mestiksessä jatkamista pienemmällä budjetilla, mutta päätyi siihen tulokseen, että oravanpyörä vaan pahenisi, mikäli joukkue ei pärjäisi. Lopputulos oli sama myös Suomi-sarjassa jatkamista tutkittaessa.
- Erilaisia malleja laskettiin ja päädyimme siihen päätelmään, että Suomi-sarjassa yleisöä katoaisi sen verran, ettemme pääsisi kuiville. Tuloja menetettäisiin sen verran, ettei vinoutumia pystyttäisi oikaisemaan.
Leipää ja sirkushuveja
KooKoon suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat paikallaan polkeneet lipputulot. Taloutta jouduttiin paikkaamaan jatkuvasti sponsorirahoilla, joiden hankkimiseen uhrautui niin aikaa kuin voimavarojakin. Kouvolalaista kiekkoyleisöä yritettiin herättää niin kaukalossa kuin markkinoinnillakin, mutta ilman toivottuja tuloksia.
- Se on iso kysymys, että miten se kiinnostus saadaan heräämään. Meillä on ollut kaikenlaisia kampanjoita: naisten päivää, koululaisille jaettuja vapaalippuja, kakkukahveja, missejä ja ties mitä sirkustemppuja, Johansson luettelee.
- Tämä kuitenkin vääristää samalla itse jääkiekon roolia tapahtumassa. Sirkus on sirkus, mutta myös jääkiekon itsessään tulisi olla riittävän kiinnostavaa katsojalle, jotta hän innostuisi aidosti ja haluaisi tulla kannustamaan omaa joukkuettaan.
”Yli 1300 katsojasta vain 401 tuli lippuluukun kautta”
|
Yhtenä herättämiskeinona olisi voinut kuvitella, että pallo olisi heitetty yleisölle. Ihmiset olivat siinä uskossa, että KooKoolla menee hyvin, mutta olisiko tukea löytynyt ajoissa enemmän, jos johto olisi ilmoittanut että hallille pitää saada enemmän porukkaa, tai muuten pelit loppuvat Kouvolassa tähän.
Ratkaisua etsittiin ja mietittiin Johanssonin mukaan kuitenkin aivan loppuun asti, joten keskeneräistä ja epävarmaa asiaa ei haluttu julkisuuteen. Ennen viimeistä ottelua päätös oli kuitenkin jo tehty, ja monet joukkueen kannattajat olivatkin jälkikäteen ärtyneitä siitä, etteivät tienneet KalPa-ottelun jäävän mahdollisesti viimeiseksi.
- Jälkiviisaasti voi tietysti miettiä, olisiko se aiheuttanut yleisön heräämistä, mutta emme halunneet aiheuttaa siinä mitään tilanteessa shokkia. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi tuon KalPa-pelin yli 1300 katsojasta vain 401 tuli lippuluukun kautta. Peruskannattajajoukko on ollut liian pieni, eikä yhden tai kahden ottelun hetkellisellä ylimääräisillä lipputuloilla pitkälle pötkitä.
KooKoon katsojakeskiarvo on vakiintunut viime vuosina tuhannen silmäparin tienoille, jolla ollaan Mestiksessä vähintäänkin ”keskisuuri seura”. KalPan ja Sportin liigahuumosta lukuun ottamatta tuo tuntuu jopa jonkinlaiselta maksimilta nyky-Mestikseen. Ongelmana Kouvolassa on kuitenkin ollut maksavien satunnaiskatsojien saaminen hallille, sillä kulut ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti vuosi vuodelta.
- Joillain paikkakunnilla lipunlunastaneita on ollut vielä huomattavasti vähemmänkin, mikä varmasti vaikeuttaa taloudenhoitoa. Toisaalta pääkaupunkiseudulla pelaajien runsas tarjonta helpottaa joukkueen kustannuksia.
Oman alueen tuki tarpeen
Suomalaisurheilu elää parhaillaan voimakasta murrosaikaa. Samalla kun urheilu on muuttunut harrastamisesta yhä enemmän viihteeksi ja silkaksi bisnekseksi, ovat kukkaroiden nyörit kuitenkin solmittu aiempaa tiukemmalle. Urheilun merkittävimmät sponsorit ovat viime vuosien aikana suunnanneet tuki eurojaan entistä vahvemmin juniori- ja ruohonjuurityöhön. Myös katsojien kolikoista kilpaillaan yhä useamman kouran voimin viihteellistyneessä maailmassa.
Mutta onko Mestis vielä muita urheilulajeja ja -sarjoja vaikeammassa asemassa?
- Kärkijoukkueiden tason nopean kasvun myötä pärjääminen on vaatinut entistä suurempia satsauksia. Siihen on syynä myös suljettu sarjajärjestelmä, sillä joidenkin seurojen on ollut pakko yrittää erottua harmaasta massasta, ja todistaa liigapotentiaaliaan.
Maallikkokin on havainnut sarjan viimeaikaisessa kehityksessä riskit, vaikka katsomossa onkin luonnollisesti ollut helppo vain nauttia sarjan nousseesta tasosta. Läheskään kaikkialla ei olla kuitenkaan pystytty kehittymään samassa tahdissa kaukalon laitojen ulkopuolella.
- Valmennuksen taso Mestiksessä on noussut huimasti ja pelaajienkin selvästi, joten palkkiotkin ovat nousseet. Myös sarjan arvostusta on pyritty parantamaan ja markkinointiin satsattu. Mutta se mitä tässä tarvittaisiin, olisi selvä vahvempi alueellinen identiteetti koko Pohjois-Kymenlaaksoon, jolloin oman joukkueen takana seisottaisiin sankoin joukoin. Joillain paikkakunnilla siinä on onnistuttu, mutta meillä joukkue ei saanut taakseen suurta ihmisvirtaa, harmittelee Johansson.
- Paikallinen kulttuuri mitataan tietysti katsojien määrällä. Seuratoiminnan menestyksen takaa kuitenkin myös paikallisten tukiyritysten määrä ja heidän tukensa suuruus, sekä yhteiskunnan osuus paikkakunnalla.
”Seuroilla ei voi olla oikeutusta tehdä konkurssia kerta toisensa jälkeen”
|
”Suomi-kiekko isojen kysymysten edessä”
Suomalaisen jääkiekon sarjajärjestelmästä on keskusteltu jo vuosien ajan. KooKoo on kannattanut kahta erilaista mallia tuskaisen nykytilanteen ratkaisemiseksi Mestiksessä. Toinen vaihtoehdoista merkitsisi kulujen pienentämistä, pelaajien paikkakunta- ja ikäkattojen myötä. Toisena vaihtoehtona pidettiin puolestaan profiilin nostoa, jossa kiinnostusta olisi lisätty liigakarsinta- tai välisarjapelien muodossa.
- Paikkakuntalaisuus on mielestäni tärkeintä. Itse kannatan sarjaan myös nuorekasta ilmettä, mutta välisarjakin olisi voinut tuoda mielenkiintoisia vaikutuksia. Esimerkiksi paikallisottelut SaiPaa vastaan olisivat varmasti liikuttaneet ihmisiä, puheenjohtaja visioi.
SM-liigan sulkeminen kirpaisi aikoinaan pahasti etenkin KooKoota, sillä vaikkei Kouvolassa oltaisikaan voitu kuin haaveilla liiganoususta, olisi jo pelkkä mahdollisuuskin pitänyt katsojien mielenkiintoa yllä. Urheilullisuuden huipentuman katoamisen myötä hallilta hävisi melkoinen nippu vakiokasvoja.
Nythän – tai sanotaanko että nytkin – suomalaiskiekkoilun tulevaisuus on aika lailla auki. Kauden tärkeimmät pelit ovat parhaillaan käynnissä, eikä kukaan tiedä täysin mitkä niiden panokset ovat. Johansson ei jaksa uskoa, että sarjajärjestelmästä olisi lähiaikoina tulossa KooKoon kaltaisille seuroille sopivampi.
- Suomalainen jääkiekkoilu on nyt isojen kysymysten edessä. Tuntuu, ettei tässä huumassa kukaan ole halunnut huomioida aivan akuuttia kustannusten karsinnan tarvetta. Kuitenkaan, jos emme saa kaikkien kustannuksia pysyvästi alas, johtaa se kestämättömään tilanteeseen tämän hienon lajin kannalta.
- Olen liiton kanssa samaa mieltä, että seurojen on saatava talousasiansa kuntoon. Ei seuroilla voi olla oikeutusta tehdä konkurssia kerta toisensa jälkeen ja tahria siten koko lajin mainetta.
”Olosuhteiden on oltava kunnossa”
KooKoon päätöksen ajoitus kummastutti monia, sillä julkisuudessa seura oli katsonut toiveikkaana ja suurin suunnitelmin kohti tulevaisuutta. Vielä viime keväänä KooKoo yritti löytää apua taustalle, palkaten niin toiminnanjohtajan ja toimistotyöntekijänkin.
- Olimme sikäli pakkoraossa, että kun vapaaehtoisia ei löytynyt kantamaan vastuuta, niin meidän oli palkattava lisäväkeä. Olimme kyllä etsineet toiminnanjohtajan paikalle henkilöä jo pari-kolme vuotta, ja yksi ehdokaskin siinä jo oli. Tuo kuvio ei kuitenkaan toteutunut ja tätä yllättäen tullutta mahdollisuutta päätettiin kokeilla.
Myös toimistoon oli hankittava uutta voimaa, sillä kasvaneen organisaation aiheuttamasta urakasta ei enää entisin resurssein olisi selvitty.
- Työssä jatkamisen kanssa on ollut ongelmia, ja johdon tehtävänä on huolehtia työntekijöiden jaksamisesta. Saimme toimistoon lisää tehokkuutta ja osaamista, esimerkiksi päivittäisen talousseurannan omiin käsiimme. Nyt toimistoväki siirtyy Pohjois-Kymenlaakson liikuntapalvelut ry:n leipiin, mikä jakaa työtaakkaa ja alentaa samalla jäsenseurojen kustannuksia.
KooKoon lopettamispäätös sai monet “ei-urheilulliset” kouvolalaisetkin kummastelemaan; onhan kauan kaivattu jäähalliremontti etenemässä jo toiseen vaiheeseensa. Seuran jatkosuunnitelmat eivät vaikuta hallin peruskorjaukseen tavalla tai toisella, vaan työt jatkuvat tänä kesänä suunnitelmien mukaan.
Suurin osa remontoitavista kohteista oli kiistatta pakollisia, sillä rakenteiden, sosiaalitilojen ja itse jään on oltava kunnossa – käytti hallia sitten kuka tahansa. Sen sijaan päätyyn rakennettava parviravintola on vaarassa jäädä ainakin toistaiseksi tyhjän pantiksi. Timo Johansson näkee kuitenkin senkin osana suuremmassa palapelissä, josta kouvolalaiskiekkoilun tulevaisuus syntyy.
- Kävin keskustelemassa asiasta kaupungin johdon kanssa ja on tärkeää, että kaupunki vie hankkeen loppuun. Lajin kaiken toiminnan perustan varmistamiseksi on palvelujen oltava silloin kunnossa, jotta tuotteeseen liittyvä tulovirta olisi mahdollisimman hyvä.
Juniorityöhön satsataan jatkossa entistä enemmän
Alkuperäisessä suunnitelmassaan KooKoolla oli kaksi tavoitetta: talouden tervehdyttäminen sekä junioritoiminnan vahvistaminen vielä entisestään. Talouspuolen kuviot ovat varmuudella kunnossa, sillä tukijat näyttivät seuran suunnitelmille vihreää valoa. Myös junioritoiminnan tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, sillä siihen on satsattu hyvin tuloksin viime vuosien ajan.
Juuri nyt KooKoolla on käsissään lahjakkaimmat ikäluokat vähintäänkin vuosikymmeneen. Vaan onko seuran tavoite, “A- B- ja C-juniorit SM-sarjoihin”, realistinen tavoite, mikäli edustuskiekkoilu loppuu Kouvolassa?
- Perusteita on rakennettu koko ajan paremmiksi. Kolme vuotta sitten palkkasimme valmennuspäällikön ja nyt olemme palkkaamassa alueelle yhteistä junioripäällikköä. Uuden liikuntapalvelut ry:n kautta saamme lisää laatua tekemiseen ja samalla kustannuksia alas.
- Meille on syntynyt myös kansallisesti mielenkiintoisia projekteja, kuten koulujen kanssa yhteistyössä toimiva lapsiliikunta -projekti Hockey-Carneval. Kaikki alueen 1-3 -luokkalaiset, 2500 lasta, pääsevät sen myötä kolmen vuoden ajan koulun liikuntatunneilla kahdeksan kertaa vuodessa jäälle ohjatun liikunnan pariin. Tämä on mielestäni pitkäjänteistä seuratyötä ja todellista vastuunkantamista kasvatuksesta, kertoo Johansson ainutlaatuisesta projektista, johon sisältyy myös huumevalistusta.
”Hemmetti, tää on KooKoon juttu!”
|
Tällä kaudella A-nuorten divaristakaan ei löytynyt yhtään seuraa, jolla ei ole edustustoimintaa. Siksipä KooKoon Mestis-paikan luovuttaminen synnyttää monenlaisia mietteitä myös junioritoiminnan – tai ennemminkin niiden menestyksen – osalta. Viime vuosina KooKoon menestyviin ja hyvin valmennettuihin juniorijoukkueisiin on ollut imua seutukunnan ulkopuoleltakin.
Mestis-joukkue on toiminut porkkanana ja mahdollisuutena niin omille kuin muualtakin tulleille nuorille. Edustusjoukkueen pelaajien vaikutusta harrastustaan aloittaneiden pikkujunnujen idoleina ja haaveiden toteuttajina ei voi väheksyä sitäkään. Monet näkevätkin realistisena uhkakuvana, etteivät pelkät junnujen divaripelit riittäisi jääkiekkoiluun tosissaan panostaville lahjakkuuksille, vaan nykyhedelmien sadon tulisi korjaamaan joku muu.
Johansson ei näe asiaa yhtä mustavalkoisesti:
- Kyse on pitkälti ajattelutavasta: onko sitä paikallista identiteettiä niin pelaajissa kuin katsojissakin? Alueellista henkeä tarvitaan myös junioripuolella; “Hemmetti, tää on KooKoon juttu!”.
- Jos pelaa oman ikäluokkansa kansallisella huipulla, niin en minä näe estettä, etteikö silloin voisi päästä Kouvolastakin pelaaja SM-liigaan. Kaikenlaisia yhteistyömalleja on jo nyt olemassa muiden seurojen kanssa ympäri Suomea.
- Pitää myös muistaa, että pitkällä tähtäimellä tässä mallissa pyritään taloudellisesti kestävällä pohjalla toimivaan paikallisen edustustason pelaamiseen.
”Kaikki mukaan toimintaan!”
Kouvolalaisen edustuskiekkoilun tulevaisuus selvinnee viimeistään huhtikuun lopussa, jolloin Jääkiekkoliitto kaipaa vahvistusta ensi kauden suunnitelmista. KooKoon jatkamisen puolesta syntynyt kansanliike on vasta käynnistelemässä toimintaansa, joten aikaa ei ole liiaksi. Timo Johansson antaa hankkeelle täyden tukensa.
- Toivon vilpittömästi, että kansanliike saa aikaan jotain konkreettista. Odotamme kiitollisina, jos jostain löytyy ratkaisevia avaimia tilanteeseen. Ihmiset ovat oivaltaneet, että tässä ollaan nyt kouvolalaisen jääkiekkoilun tienhaarassa. Se ei ole ratkaisu, että pelataan vuosi, vaan edustuskiekkoa pitää pystyä jatkamaan 5-10 vuoden päästäkin – junnutyötä laiminlyömättä.
Johansson lähettää vielä lopuksi talkoohenkisiä terveisiä kouvolalaisille. Kommentti sopinee yleispäteväksi ohjeeksi myös muiden yhdistysten toiminnoista kiinnostuneille – vapaaehtoistyössä kun tarvitaan juuri vapaaehtoista ja innokasta väkeä, aina makkaranmyyjistä johtokunnan jäseniin.
- Kaikille on tilaa, eikä kenenkään panosta vähätellä. Erityisesti toivoisin sitä, ettei huudella puun takaa, vaan tullaan mukaan toimintaan.
