Ben-Amor hakee Lukosta isoa roolia

LIIGA / Haastattelu
Keväällä Espoon Bluesista Raumalle siirtyneeltä Semir Ben-Amorilta ei puutu energiaa – ei kaukalossa, eikä myöskään kaukalon ulkopuolella. Pelikentällä kaikkensa oman joukkueen puolesta antava voimahyökkääjä on pelaaja, jonka on helppoa ennustaa nousevan Lukko-fanien uudeksi suosikiksi. Tunisialaiset sukujuuret omaava hyökkääjä kuuluu myös Lukon pukuhuoneessa eniten äänessä oleviin pelaajiin ja kaikesta päätellen erilaisten joukkuetovereille tehtävien kepposten pääarkkitehteihin.

Päällimmäinen syy Ben-Amorin siirrolle Lukkoon on miehen omien sanojen mukaan halu kehittyä pelaajana ja saada oma ura uuteen nousuun.

- Kyllähän siinä moni asia painoi vaakakupissa, kun tulevan kauden seuraani keväällä mietin. Laitoin plussat ja miinukset ylös paperille, ja Lukko vaikutti pelillisesti selvästi parhaalta vaihtoehdolta.

Myös halu päästä Lukkoa valmentavan Mika Toivolan valmennukseen oli isona osatekijänä ”Semin” siirrossa:

- Toivolalla on oma tyylinsä valmentaa, niin kuin on kaikilla muillakin valmentajilla. Se näyttää toimivan.

Joukkue aina etusijalla

25-vuotiaan laitahyökkääjän kommenteista käy toistuvasti ilmi miehen halu pelata nimenomaan joukkueelle:

- Omalla tyylilläni olen tähänkin asti päässyt, ja pelityylini vuoksi minut on tänne myös hankittu. Ei minusta mitään taitavaa pelintekijää odotetakaan. Vahvuuteni ovat fyysisessä pelissä, ja tarpeen niin vaatiessa suojelen myös joukkuetovereitani.

Ben-Amor esittikin kovuuttaan heti ensimmäisessä harjoitusottelussaan Lukon kettupaidassa heinäkuussa pelatussa Pitsiturnauksessa, jossa Ässien Patrik Forsbacka sai kokea tuoreen Lukko-hyökkääjän nyrkkien kovuuden.

Ben-Amorilla on myös todella kova halu päästä pelaamaan, sillä viime kaudella Espoossa peliaikaa tuli vain noin viisi minuuttia peliä kohden.

- Peliajan myötä pystyn enemmän auttamaan joukkuettani ja kehittymään pelaajana. Jos peliaikani on vain viisi minuuttia peliä kohden, niin on aivan sama, pelaanko sen Bluesissa, Lukossa tai Juupajoen Pallossa.

Harjoittelun suhteen erot Espoon ja Rauman välillä ovat Semirin mielestä todella suuret:

- Harjoittelu on täällä täysin erilaista kuin Espoossa. Siellä ei juostu ollenkaan, kun taas Raumalla olemme juosseet varmaan viisi kilometriä päivässä. Hyvä kuva on tähänastisesta harjoittelusta Raumalla jäänyt, tyytyväinen olen ollut.

Lukon konkaripuolustaja Erik Hämäläisestä Ben-Amorilla on selkeä mielipide:

- Pukuhuoneessa juuri juteltiin, että Eepi pelasi ensimmäisen liigaottelunsa jo samana vuonna kuin minä synnyin, eli minun pitäisi pelata varmaan 15 kautta liigaa, jotta pääsisin samoihin ottelulukemiin. Kaikki pelaajat kunnioittavat Eepiä ja kuuntelevat mitä hänellä on sanottavaa, mutta muuten hän on ihan tavallinen kaveri muiden joukossa, ei mikään messias, sanoo Semir ja jatkaa:

- Mukava vanha äijä se on!

Taklaukset ja liike avainasemassa

Lukon tulevan kauden joukkueesta löytyy useita isokokoisia ja fyysisestä pelityylistään tunnettuja pelaajia. Ben-Amor myöntää, että fyysistä kiekkoa pelaavalla joukkueella on riskinä joutua pelaamaan normaalia enemmän alivoimaa, mutta ei näe sitä kuitenkaan ongelmana.

- Mieluummin otetaan jäähyt taklaamisesta kuin koukkaamisista ja muista vastaavista. Kyllä ne vastustajan pakit seuraavalla kerralla aina vähän katselee olkansa yli ja varoo, kun olet niitä kunnolla taklannut. Myös oman maalin edustalla meillä on hyvä tilanne, koska puolustuksestamme löytyy paljon isoja ja fyysisiä pelaajia. Kyllä sitä itsekin menee silloin mieluummin maalille, kun siellä on vastassa joku 170-centtinen pelaaja, kuin jos vastassa on 2-metrinen ja 100-kiloinen kaappi. Tärkeintä on kuitenkin pitää hyvää liikettä, ja sitä kautta saada vastustajat ahtaalle.

SM-liigan tuomareita ja tuomarilinjaa kovasta pelityylistään tunnettu laitahyökkääjä ei halua lähteä haukkumaan, mutta löytää kuitenkin yhden selkeän epäkohdan.

- Jos lyöt vastustajalta käden poikki niin saat kakkosen, mutta jos otat rehellisen tappelun vastustajan kanssa, niin lennät pihalle. Jos sinulta murtuu käsi, niin olet poissa pitkään, mutta tappeluissa harvemmin loukkaantumisia sattuu. Omasta mielestäni ottelurangaistus pitäisi antaa vain niistä tappeluista, joissa on selkeä aloittaja. Muuten pelirangaistus olisi täysin riittävä.

- Tuomaritkin ovat vain ihmisiä, eikä yksi virhe pelissä maailmaa kaada. Pahinta on se, kun tuomarilla ei ole selkeää linjaa, eivätkä pelaajat tiedä, mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei.

Lukon ikuisessa kiistakumppanissa Porin Ässissä kaudella 2001-02 pelannut Ben-Amor tuntee hyvin Rauman ja Porin välisen asetelman.

- Enemmänkin nuo paikallisottelut taitavat olla fanien juttu, ei sitä tuolla kentällä voi sen enempää miettiä, että pelaanpa nyt paremmin, kun vastassa on Ässät. Jokaiseen peliin pitää syttyä samalla tavalla, oli vastassa sitten Ässät, SaiPa, tai vaikkapa Mestiksestä Hokki. Totta kai siitä silti aina pientä lisävirtaa saa, kun fanit huutavat ja kannustavat normaalia kovemmin.

Vuodet Pohjois-Amerikassa opettivat paljon

Ben-Amor pelasi vuosina 2002-2005 Pohjois-Amerikassa sekä ECHL-, että UHL-sarjoissa. Sarjat erosivat paitsi toisistaan, myös SM-liigasta melkoisesti:

- Siellä pelattiin 80 peliä kaudessa ja pelejä saattoi olla 4-5 kappaletta viikossa. Näin ollen keskittyminen oli miltei pelkästään peleissä ja harjoittelu jäi monesti vähemmälle, muistelee Semir ja jatkaa:

- Peli oli siellä myös suoraviivaisempaa ja kaukalot pienempiä kuin Suomessa. ECHL:ssä oli enemmän nuoria ja eteenpäin pyrkiviä pelaajia, kun taas UHL houkutteli parempien palkkojensa vuoksi uransa ehtoopuolella olevia pelaajia. Pelillisesti UHL oli parempi sarja, koska hyvien palkkojen ansiosta moni pelaaja valitsi UHL:n AHL:n sijaan.

- Myös SM-liigajoukkueet saattaisivat löytää näistä sarjoista hyviä vahvistuksia, jos vain kävisivät paikan päällä scouttaamassa pelaajia, eivätkä katsoisi pelkkiä tilastoja. Siellä on paljon joukkueita ja samalla hyviä pelaajia. Myös itselleni kaudet Pohjois-Amerikassa olivat varmasti paljon hyödyllisempiä, kuin esimerkiksi kaudet Mestiksessä olisivat olleet.

Jääkiekkoilijan elämä Pohjois-Amerikan farmisarjoissa on kovaa ja opettavaista touhua, mutta vapaa-aika on kortilla myös SM-liigassa pelaavalla kiekkoilijalla.

- Treenejä on kaksi kertaa päivässä. Tänäänkin tultiin aamulla hallille ja kuuden jälkeen pääsen lähtemään kotiin.

Rauman pieni koko kaupunkina oli jo Lukko-sopimusta tehdessä Ben-Amorin tiedossa, mutta isojen valojen puute ei miestä haittaa.

- Kaikki mitä tarvitsen on lähellä, eikä tässä vapaa-aikaa juurikaan jää. Perheeni saapuu Raumalle kauden aikana, joten jos tässä ei pärjää, niin voi katsoa peiliin. Toki 2-vuotiasta poikaani on kova ikävä ja haluaisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä ja katsotaan sitä tilannetta sitten taas myöhemmin uudestaan. Viikot on nyt omistettu kiekolle ja viikonloput perheelle, ei tästä stadiinkaan aja kuin 2,5 tuntia, joten ei tässä kannata mitään itkua alkaa vääntämään.

Terveiset nuorille kiekkoilijoille ja ”Iiro” Viinaselle

Moni nuori unelmoi jääkiekkoilijan ammatista, mutta tie huipulle on pitkä ja kivinen.

- Kyllä siinä monien unelmat murskaantuu, kova koulu on jokaisen pelaajan käytävä. Missään nimessä ei saisi jäädä tyhjän päälle siinä tapauksessa, jos peliura ei aukenekaan, vaan koulut on käytävä, opastaa Ben-Amor.

- Kyllähän jääkiekkoilijaksi haluavan pitää tehdä isoja uhrauksia jo pienestä pitäen, se on pelin henki. Mutta onhan se paljon parempi, että nuoret käyttävät aikansa jäähallilla, kuin ostarilla roskiksia potkien. Aika hallilla antaa paljon, sosiaaliset taidot kasvavat ja luonne kehittyy.

Ben-Amor myöntää välillä lukevansa lehtikirjoituksia omista ja joukkueensa esityksistä, mutta ei kuitenkaan jaksa välittää niistä sen suuremmin.

- Kaikkea sitä aina näkee ja kuulee, mutta monet jutut voi jättää suosiolla omaan arvoonsa. Tämä on julkinen ammatti, ja jos toimittajat haluavat haukkua niin haukkukoot, ei ne uusista sopimuksista kuitenkaan ole päättämässä. Tärkeintä on oman joukkueen pelaajien ja valmentajien arvostus.

Haastattelun loppuun toimittajan on pakko kysyä, että kuka on Lukon värikkään joukkueen hörhöilijä numero yksi. Tähän kysymykseen Ben-Amorilla on antaa vastaus ilman hetkenkään empimistä.

- Viinasen Iiro on ehdottomasti joukkueen hörhö numero yksi, siitä ei ole epäilystäkään!

» Lähetä palautetta toimitukselle