Isokokoinen nuori kroattihyökkääjä Borna Rendulic, 23, aloitti uransa vuosia sitten kotimaassaan Kroatiassa. Medvescak Zagrebin kasvatti päätti Vierumäellä viettämänsä kehitysleirin jälkeen suunnata täysipäiväisesti Suomeen.
Kaikki alkoi noin 7-vuotiaana.
− Olin tuolloin päiväkodissa ja menin luistelemaan. Siellä sattui olemaan valmentaja ja hän kysyi, haluatko tulla kokeilemaan jääkiekkoa, ja sanoin, että mikäs siinä, taustoittaa Rendulic uransa ensiaskeleita.
− Siellä ensimmäisissä harjoituksissa sitten valmentaja sanoi, että olen kohtuullisen lahjakas, joten aloin sitten harjoitella kiekkoilua.
Jääharjoitusten ajankohta kuitenkin tuotti omia haasteitaan kiekkoilijanalun uralla.
"Vanhemmat herättivät joskus aamulla viideltä, että nyt pitää lähteä harjoituksiin"
− Meillä oli jäät ihmeelliseen aikaan. Saatoin joskus olla aamulla kuudelta jäällä tai vartin yli kymmennen illalla. Ei aina aamuisin huvittanut välttämättä herätä, nauraa Rendulic ja jatkaa:
− Vanhemmat joskus herättivät aamuviideltä, että nyt pitää lähteä harjoituksiin, koska olet hyvä siinä. Silloin täytyi mennä harjoituksiin ja sen jälkeen vielä kouluun.
Kroatiassa vastaavanlainen toiminta ei kuitenkaan ole jääkiekonparissa mitenkään yleistä.
− Jotkut ajattelavat vain, että nyt minusta tuntuu, että haluan harjoitella, joten menen harjoittelemaan. Joskus taas ajatellaan, että hitto, nyt on liian varhaista harjoitella. Tai että nyt on liian myöhäistä harjoitella näin illasta, joten jätetään menemättä, harmittelee Rendulic.
Lisäksi miehellä oli lajinaan nuorempana jalkapallo, mutta jääkiekko ajoi ohitse. Nykyään Rendulic pelaa laiturina. Jo nuorella iällä hän tiesi, mitä hän haluaa jäällä tehdä.
− Nuorempana halusin aina tehdä maaleja. Minulla on tallessa joitain kymmenen vuoden takaisia videoita, missä odotan punaviivalle kiekkoa ja sitten menin tekemään maalin. Se oli melko huvittavaa. Ei Kroatiassa opetettu mitään pelitapoja, kuten Suomessa tehdään jo hyvin nuorena, kertoo Rendulic.
− Kukaan ei itseasiassa kertonut, että sieltä viivalta voisi mennä omaan päähän puolustamaan. Se oli hiton hullua tuohua siellä, mutta hyökkääjäksi päädyin sen takia, että halusin tehdä maaleja.
Kasvattajaseurana Medvescak
Ensimmäiset kiekko-oppinsa Rendulic ammensi kroatialaisessa Medvescak Zagrebissa. Nykyään KHL:ssä kirmaileva seura tarjosi miehelle miellyttäviäkin kokemuksia. Ensimmäisen ottelunsa miesten joukkueessa nuorukainen pelasi jo 14-vuotiaana.
− Se oli oikeastaan hienoa aikaa, vaikken saanutkaan paljoa peliaikaa. Olin 14-vuotias sielä kolmekymppisten joukossa. Olin aika onnekas, koska meillä oli eräs slovakialainen valmentaja tuolloin. Hän huomasi minut junioreissa ja pyysi minua pelaamaan joukkueeseen, kertoo Rendulic.
Tämä tapahtuma avasi kroatille uusia ovia. Hän sai harjoitusta miesten otteluista jo 14-vuotiaana. Kesällä sama valmentaja pyysi Rendulicia harjoittelemaan kesäksi Slovakiaan. Uusi haaste oli otettu vastaan.
Slovakiasta Rendulic suuntasi leirille Vierumäkeen. Leiri oli silmiäavaava. Matka Suomeen sai laiturin päättämään tulevaisuudestaan.
− Vierumäellä oikeastaan vasta tajusin, miten erilaista kiekkoilu oikeasti on. Miten edes enää voin pelata kotimaassani niiden tyyppien kanssa, nauraa Rendulic.
Try-outille Ilvekseen
Vierumäen jälkeen tarjoitui tilaisuus lähteä Ilvekseen try-outille. Rendulic tarttui tilaisuuteensa.
− Ensiksi menin Ilvekseen try-outille viikoksi. Valmentaja sanoi silloin, että voit jäädä tänne, jos haluat, mutta hän ei voinut taata peliaikaa. Totta kai halusin peliaikaa.
Vaihtoehdoksi jäi siis katsella uusi joukkue Suomesta. Suuntana oli loogisesti alemmat sarjat ja Rendulicin uudeksi joukkueeksi valikoitui S-Kiekko Seinäjoelta.
"Eihän minulla silloin ollut hajuakaan, minkälainen joukkue Seinäjoella olisi"
− Parin viikon päästä Ilveksen valmentaja soitti minulle, että pääsisin Seinäjoelle, jossa voisin opetella suomalaista kiekkoilua ja oppisin elämään Suomessa. Eihän minulla silloin ollut hajuakaan, minkälainen joukkue siellä olisi, tai millä tasolla siellä pelataan. Selkeästi sanottuna en tiennyt, mihin olin menossa, nauraa Rendulic.
Omilleen muuttaminen pois kotimaastaan 15-vuotiaana ei ole kellekkään helppo päätös. Rendulic päätti kuitenkin jatkaa kiekkouraansa ja saapui Seinäjoelle pelaamaan S-Kiekon C-junioreissa.
− Silloin jännitti kyllä paljon. Olin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella matkalla tuntemattomaan. Sitten tulin Seinäjoelle, jossa oli vastassa joukkueen kapteeni, S-Kiekon valmentaja ja perhe, jonka kanssa tulisin asumaan. Se oli oikeastaan hieno vastaanottokomitea, muistelee hyökkääjä ja jatkaa:
− Menimme silloin tulevaan kotiini, ja siellä oli vastassa muitakin tyyppejä. En tiennyt, kuinka hyviä he ovat pelaamaan. Olin täysin tietämätön tuolloin.
Seuraavana päivänä olikin luvassa jo ensimmäiset harjoitukset. Ensimmäiset askeleet suomalaisissa kiekkosarjoissa painuikin nuoren laiturin mieleen.
− Ennen ensimmäisiä harjoituksia olin aika peloissani, enkä tiennyt, mitä pitäisi odottaa. Muutaman harjoituksen jälkeen oli sitten ensimmäinen ottelu, jossa tein muistaakseni kolme maalia. Mietin, että mitä hittoa täällä tapahtuu, nauraa Rendulic.
Myöhemmin kuitenkin selvisi vasta, että S-Kiekko ei pelaa suomen parhaimmissa juniorisarjoissa.
− Sehän oli aika alhainen sarjaporras. Sarja oli C-junioreiden II-divisioona, joten se selittää asian. Silloin en vielä tiennyt, että on parempiakin sarjoja. Jollain tavalla toki tiedostin, että on korkeamman ikäluokan sarjoja kuin C-juniorit.
Rendulic kuitenkin nautti ajastaan Seinäjoella.
− Se oli hiukan sekavaa, mutta erittäin hienoa aikaa itselleni. Perhe oli erittäin mukava ja he auttoivat minua aina, kiittelee Rendulic.
"bussissa sain sitten puhelun Ässistä"
Yllättävä puhelu
Siirtyminen isompiin ympyröihin oli lupaavan hyökkääjän kohdalla vain ajan kysymys. Mahdollisuus tulikin oletettua nopeammin, kun S-Kiekko oli vierasottelussa Forssassa. Rendulicin nimi ja numero oli painettu mieleen kyseisessä ottelussa.
− Forssassa Alpo Suhonen oli katsomassa ottelua. Mistäs minä tiedän, miten hän sattui siellä olemaan, mutta oli kuitenkin. Enhän minä edes tuolloin tiennyt, kuka ihme on Alpo Suhonen, nauraa Rendulic ja jatkaa:
− Ottelun jälkeen bussissa sain sitten puhelun Ässistä. He kertoivat, että haluaisimme sinun tulevan tänne kokeilemaan. Jälleen kerran mietin, että mitäs nyt tapahtuu.
Tuolloin tilastomiehenä Ässissä toiminut Toivo Talvitie kuitenkin taustoittaa, miten prosesessi eteni siihen, että Suhonen oli Forssaan ylipäätään tullut.
- Pyysin kirjeella Bornaa käymään Porissa jo aiemmin. Hän tuli treeneihimme ja aiheutta hämmennystä, koska kroatialaiset kiekkoilijat eivät ole jokapäiväinen näky jäähallilla. Sen jälkeen pyysin Alpoa menemään Forssaan katsomaan Rendulicin pelaamista, taustoittaa Talvitie.
Rendulic osaa myös arvostaa juuri Suhosen roolia urallaan.
− Ennen kuin menin Poriin, hän soitti minulle ja sanoi, että tavataan nyt ensiksi. Hän sitten näytti minulle pukuhuoneita ja hallia. Olin ihmeissäni, että täällähän pelataan SM-liigaa. Se oli iso asia minulle. Hän oli mukava tyyppi ja olen hänelle kiitollinen.
Yhden S-Kiekossa vietetyn kauden jälkeen Rendulic lähti vierailemaan Poriin. Vain muutaman päivän Seinäjoella päätetyn kauden jälkeen hyökkääjä oli jälleen jäällä – tällä kertaa Porissa.
− Olin silloin vielä B-juniori, mutta he laittoivat minut jäälle A-nuorten kanssa. Se oli tavallaan try-out. Olin siellä muutamia päiviä ja kävin muutamissa harjoituksissa. Siellä oli valmentajat katsomassa. Jälkeenpäin he kertoivat, että haluavat pitää minut Porissa. Jäin sitten Poriin, taustoittaa Rendulic.
Ensimmäiset kaksi kauttaan Porissa Rendulic pelasi B-junioreiden SM-liigassa. Ensimmäisellä kaudella (2008-09) joukkue ei päässyt pudotuspeleihin, mutta toisella kaudella Ässät voitti B-junioreiden pronssia.
Etenkin jälkimmäistä kautta laituri muistelee mielellään. Tuohon aikaa Ässiä valmensi hiljattain tuomareiden kritoisoinnista tapetilla ollut nykyinen HCK-luotsi Mikael Kotkaniemi. Rendulic piti hänen tavastaan valmentaa.
− Kausi 2009-10 oli loistava. Kotkaniemi oli hiton hyvä ja tiukka valmentaja ja osittain pelkäsimmekin häntä. Meidän piti tehdä juuri kuten hän sanoi. Tuolloin meillä oli kuitenkin erittäin hyvä joukkue ja systeemit.
− Välierissä taisimme silloin hävitä HPK:lle. Viimeisessä pelissä johdimme ottelua 2-1, mutta sitten Rautiainen (Teemu) teki kaksi maalia. Toisen muistaakseni noin viisi minuuttia ennen loppua ja samanlaisen maalin jatkoajalla. Se oli suuri pettymys ja muistan, että moni itki silloin.
Kohti SM-Liigaa
B-junioreiden jälkeen oli aika siirtyä askel ylemmäs A-nuoriin. Rendulic vietti kesän edustusjoukkueen harjoituksissa, mutta ensimmäinen kausi A-nuorissa ei ollut loistelias. Rendulic kävi tuolloin pelaamassa muutaman ottelun kasvattajaseurassaan Medvescakissa Kroatiassa.
− Se oli todella rankka kausi. Pelasin silloin ykkös- ja kakkoskentässä ja sain paljon peliaikaa, mutta en onnistunut tekemään maaleja. Jos se ei mene maaliin, niin se ei vain mene, manaa Rendulic.
Asioiden mennessä solmuun on vaikea löytää mitään, millä voisi asiaan vaikuttaa. Laituri päätti lähtea hakemaan vauhtia kotimaastaan. Neljän kuukauden reissu Kroatiaan kannattikin ja Rendulic sai pelinsä jälleen kulkemaan.
− Sain tuolloin pehelun, että Medvescakissa olisi tarvetta minulle ja päätin käydä kokeilemassa vaihteeksi siellä. En pelannut hyvin tuolloin ja ehkä vähän halusinkin päästä kotiin. Uskon, että se todella auttoi minua seuraavalle kaudelle.
Ensimmäisellä kaudellaan A-nuorissa Rendulicin saldoksi jäi 18 tehopistetta 34 ottelussa, joka ei miellyttänyt miestä itseään. Seuraava kausi olikin huomattavasti parempi. Kaudella 2011-12 Rendulic teki 34 otteluun 49 tehopistettä.
− Edelliseen kauteen verrattuna kaikki meni loistavasti. Ensin pelasin pelkästään A-nuorissa, mutta sitten he lähettivät minut Savonlinnaan pelaamaan Mestistä. Sen jälkeen ilmoitettiin, että harjoittelen liigajoukkueen mukana, vaikka pelasinkin otteluni A-nuorissa.
Rendulic teki debyyttinsä SM-liigassa myös kyseisellä kaudella. Hän pääsi pelaamaan kolme ottelua Ässien edustusjoukkueen kokoonpanossa, vaikka tila oli rajallista, johtuen esimerkiksi tuolloin voimassa olleesta kolmen ulkomaalaispelaajan kiintiöstä.
− Yksi ulkomaalainen kuitenkin loukkaantui, joten Karri Kivi kutsui minut joukkueeseen. Olin hiukan pettynyt, koska sain pelata vain kolme ottelua, vaikken pelannut huonosti. Otteluiden jälkeen hän lähetti minut takaisin A-nuoriin sen enempää syytä kertomatta, harmittelee Rendulic.
Viimeinen askel huipulle
Seuraavaksi kaudeksi kroatialainen otti uuden suunnan. Syy löytyy sopimuspykälistä, koska Ässien uuden urheilutoimenjohtajan Mika Toivolan ehdotus ei miellyttänyt.
− Puhuin Toivolan kanssa, joka tarjosi minulle kahden vuoden sopimusta, joista ensimmäinen pitäisi pelata Mestiksessä. Ajattelin, että en halua pelata Mestistä, vaan haluan pelata liigassa, kertoo Rendulic.
Asiaa hetken puituaan Rendulic sai soiton agentiltaan Juuso Pulliaiselta toukokuussa.
− Tilanne oli oikeastaan aika hauska. Pulliainen soitti minulle, että sinä menet HPK:hon. Menin try-outille Hämeenlinnaan, mutta hän ei kertonut minulle, että se ylipäätään oli try-out. Jäkeenpäin kysyin, että miksi hitossa et kertonut, että tämä oli try-out, naurahtaa Rendulic ja jatkaa:
− Olin sitten Hämeenlinnassa koko kesän elokuuhun saakka, jolloin kerrottiin, että minut halutaan pitää. Sain sitten 1+1-vuotisen sopimuksen, mutta en tuolloin tiennyt, että paikka ei ollutkaan varma. Ehkä hyvä niin, koska ei ollut varsinaisia paineita.
Ensimmäisellä kaudellaan kroatialainen taituri halusi pelata itseään HPK:n kokoonpanoon ja onnistuikin siinä hyvin.
− Viime kaudella tiesin, että on NHL:n työsulku, eikä joukkueen ykköskenttiin ollut helposti asiaa. Mutta uskoin itse siihen, että loppukaudesta pelaan ykkös- tai kakkoskentällisessä. Ari-Pekka Selin oli hyvä valmentaja ja kun Eric Fehr lähti, pääsin tavoitteeseeni.
Tälle kaudelle vastuu onkin kasvanut ja kroatialaisen meno on ollut mallikasta. Pisteitä on kertynyt kohtuullinen määrä ja HPK:n sisäisessä pistepörssissä Rendulic on myös parhaimmistoa.
− Tämän kauden tavoitteekseni asetin mahdollisimman suuren peliajan. Nyt on aika ottaa se yksi iso askel uralla. Eihän kausi ruusuisesti lähtenyt, kun hävisimme pelejä pisteistä huolimatta. Joukkueella oli vaikeuksia päästä takaisin raiteille, tietää Rendulic ja jatkaa:
− Mutta nyt kun Arvonen (Pasi) otti komennon, niin pelaamme jälleen joukkueena. Meillä oli aiemmin liikaa vaihtelevuutta otteluiden välillä. Viime aikoina meillä on mennyt hyvin, mutta ainahan voi parantaa, tiivistää Rendulic.
Maajoukkueuralle jo nuorena
Laiturin maajoukkueura Kroatian paidassa alkoi alle 20-vuotiaiden II-divisioonan turnauksesta vuonna 2008 Virossa, jolloin hän pelasi vielä S-Kiekossa. Alempien junioreiden maailmanmestaruusturnausten taso ei häikäise kroatialaista taituria.
− Olin tuolloin joukkueen nuorimpia pelaajia. Olihan siellä mukava pelata, mutta taso oli mitä oli. Ehkä hiukan parempi kuitenkin kuin S-Kiekon C-junioreissa. Taisimme Kiinaa ja muita hyviä kiekkomaita vastaan silloin pelata, nauraa Rendulic ja jatkaa:
− Viro oli tosin tuolloin muistaakseni aika hyvä. Junioreiden MM-turnaukset olivat kuitenkin hyviä muistoja itselleni.
Kroatian aikuisten maajoukkueessa Rendulic on pelannut yhteensä viidessä turnauksessa. Mieleenpainuvin turnaus löytyy neljän vuoden takaa, kun Kroatia pelasi MM-turnauksen I-divisioonassa.
− Pelasimme silloin hyvien joukkueiden kanssa. Siellä oli silloin Sloveniaa ja Unkaria ja muita vähän parempiakin maita. Oli erittäin mukavaa olla mukana, koska sai pelata oikeita ammattilaisia vastaan. Mutta eihän meillä Kroatiassa paljokaan ole ammattilaisia, joten eihän meillä siinä juurikaan ollut mahdollisuuksia, muistelee Rendulic.
Kroatia ei kuitenkaan kyennyt pitämään paikkaansa I-divisioonassa ja tipahti II-divisioonaan. Kroatialla oli vuonna 2011 kotikisat, jolloin viimeinen peli oli ratkaiseva. Rendulicia harmittaa edelleen turnauksen viimeinen ottelu.
− Voitimme tuolloin kotikisoissa kaikki pelit ennen viimeistä ottelua. Ottelu oli Romaniaa vastaan ja olimme varmoja, että voitamme heidät. Hävisimme lopulta heille 2-1 ja se oli valtava pettymys koko joukkueelle.
− Olisimme heidät voittomalla päässyt takaisin I-divisioonaan. En itsekkään ollut parhaimmillani turnauksessa, vaikka teinkin pisteitä, mutta vastassa oli Uusi-Seelantia ja Australiaa ja mitä hittoja näitä nyt oli.
− Oikeastaan se on vitsi, emmekä onnistuneet löytämään motivaatiota tuon kaltaisia maita vastaan. Ehkä senkin takia hävisimme viimeisessä ottelussa, kun vastassa oli kovempi kiekkomaa, analysoi Rendulic.
Kyseinen tappio herätti tuolloin myös paljon tunteita, mutta nykyään kiekkoilijaa huvittaa tuon aikaiset ajatuksensa.
− Koko joukkue ajatteli, niin tein itsekin, että tappio oli juuri minun vika, enkä pelannut joukkueelle. Ehkä olinkin tuolloin hiukan liian omahyväinen. Nyt kun myöhemmin ajattelen, niin sitä monesti miettii, että mitä hemmettiä ajattelin silloin pari vuotta sitten, nauraa Rendulic mutta vakavoituu:
− Näistä kyllä silti aina oppii. Nykyään pystyn pelaamaan paremmin esimerkiksi maajoukkueessa. Kyllä maajoukkueuralta on silti jäänyt päällimmäisenä hyviä muistoja.
Pohjois-Amerikkaan?
Kroatialaisen suunnitelmat tulevaisuuden kannalta ovat vielä auki. Ehdotuksia on tullut, mutta sopimus HPK:n kanssa loppuu tämän kauden jälkeen.
− Onhan tässä ollut joitain keskusteluita joidenkin NHL-joukkueiden kanssa. En silti tiedä siitä enempää, sillä näistä asioista kuulee yleensä vasta kesällä, kun NHL-joukkueet etsivät pelaajia, tietää Rendulic.
Rendulic kuitenkin paljastaa mahdollisen tulevan seuransa. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan vielä ole, joten tämä on edeleen spekulaation tasolla.
− Katsotaan mitä agenttini saa tehtyä. Olen jutellut New Jersey Devilsin scoutin kanssa noin kaksi vuotta nyt ja hän puolestaan on puhunut Devilsin GM:lle. He haluaisivat minut sinne, mutta se riippuu erinäisistä asioista vielä, kertoo Rendulic.
Tällä kaudella kuitenkin mies keskittyy HPK:n kanssa pelaamiseen, eikä niinkään siihen, missä ensi kaudella pelaa.
− Tämä kausi nyt täytyy pelata hyvin loppuun saakka. Tavoitteemme on tietenkin pudotuspeleissä, joten mietitään tätä sen jälkeen lisää. Tavoitteeni on kuitenkin lähteä Pohjois-Amerikkaan ensi kaudeksi, avaa kroatti suunnitelmiaan.
Kroatialainen on tunnettu värikkäistä puheistaan. Ettei tämä puoli jää kenellekkään epäselväksi, niin nostakaamme yksi kenties tunnetuimmista lausahduksista vielä lopuksi. Rendulic ei kyennyt pidättämään nauruaan, kun nostin aiheen esiin. Kysyttäessä, onko IFK edelleen paska, Rendulic vastaa:
− Hah, ei se IFK paska ole! Silloin en osannut vastata suomeksi mitään. Menin hetkeksi lukkoon ja sanoin, mitä ensimmäisenä keksin, ja tuohan sieltä tuli.
− Jälkeenpäin kyllä kuulin siitä paljokin ja edelleenkin siitä kuittaillaan. Taisihan valmentajakin huutaa kopissa, että hemmetin idiootti, päättää Rendulic nauraen.