Aurinko paistaa ja ilma on kaunis. Pieni pakkanen muistuttaa vielä meneillään olevasta talvesta, mutta kevät on kovaa vauhtia tulossa. Varma kevään merkki on myös kevään tosipelien käynnistyminen.
Pudotuspeleissä on perinteisesti totuttu näkemään ratkaisijoita niin kutsutuista duunariketjuista, joissa myös Tapparalla viilettää potentiaalisia yllättäjiä. Yksi edellä kuvatut tunnusmerkit täyttävä pelaaja on Jukka Peltola.
Odotellessani Peltolaa haastatteluun seurasin paikallisten kiekkojunnujen touhuja Hakametsän käytävillä. Ilveksen ja Tapparan juniorit kiersivät legendaarista hallia sulassa sovussa ja kurkkivat aika ajoin jäälle Ilveksen liigajoukkueen harjoituksiin. Virtaa pojilla tuntui riittävän ja mukanaan heillä oli myös jalkapallo. Haastattelun aikana selvisi, että myös Peltolan omasta taustasta löytyy paljon samaa kuin käytävillä kirmanneilta junioreilta.
- Näin päiväsaikaan en niinkään pyörinyt hallilla, mutta pelien jälkeen jäin aina tietysti ruinaamaan mailoja. 14-vuotiaaksi asti harrastin jääkiekon ohella myös jalkapalloa, mutta sitten se jäi, kun ei ollut enää aikaa. Jompikumpi piti valita.
- C-junioreissa kun tehtiin ikäkausijoukkueet, en enää mahtunut Ilveksen porukkaan. Menin sitten KOO-VEE:n junioreihin pelaamaan pariksi vuodeksi, jonka jälkeen pääsin Tapparan B:hen, "Juki" kertaa.
Juniorivuosina Ilveksessä vietetystä ajasta huolimatta Peltolasta huokuu tapparalaisuus: Ilves on paikallisvastustaja eikä sen kummempia sympatioita naapurin suuntaan ole.
"Ei nyt mikään ihan katastrofi"
Päättyneellä runkosarjakaudella Peltola pelasi yhteensä 52 ottelua joissa syntyivät tehot 6+4. Viime kaudella tekemästään piste-ennätyksestä hyökkääjä jäi neljäntoista pisteen verran.
- Aika kaksijakoinen kausi. Vähän paremminkin olisi voinut mennä, mutta loppua kohti alkoi peli parantua. Ei nyt mikään ihan katastrofi.
Työsulkuvahvistusten visiitistä Tampereella Peltola kertoi oppineensa "yhden pykälän enemmän ammattilaisuudesta". Pelimiesten toiminnassa korostui etenkin vanhan sanonnan "pelipäivä on juhlapäivä" mukainen ajattelu- ja toimintapa. NHL:stä tavoitteena Peltola totesi seuraavaa:
- Noh, se on varmaan sellainen joka pojan unelma, mutta enpä tiedä. Olen ajatellut enemmänkin elää tässä hetkessä ilman sen isompia mietintöjä mistään. Jos on tullakseen niin tulee sitten.
"Joka ilta täytyy raataa omaa peliä"
Pudotuspeleihin on Peltolan mukaan Tapparassa valmistauduttu perinteiseen malliin harjoitellen ilman sen suurempia poppakonsteja. Mutta mitä mies itse odottaa pian alkavilta pudotuspeleiltä?
- Kovia pelejähän ne ovat. Samaa vastustajaa vastaan kun pelataan useamman kerran, niin joka ilta se on sellaista jauhamista, vääntämistä ja kääntämistä. Tiukkoja pelejä, joita on kiva pelata ja joissa on kova tunnelma. Innoissani odotan, ihan jo pelkästään tuon auringonpaisteen takia.
Entä mitä ajatuksia herättää vastustaja HIFK?
- HIFK on kova vastustaja eikä ikinä helppo. Koko ajan joka ilta täytyy raataa omaa peliä. Kyllähän se vaarallinen vastustaja on, laituri toteaa.
Yleisesti ajatellaan, että kokemuksen merkitys korostuu pudotuspeleissä. Peltola ei kuitenkaan täysin allekirjoita tätä näkemystä.
- Suurin merkitys on sillä, pystytkö playoffien aikaan elämään vain siinä hetkessä. Ei ole mitään muuta kuin se yksi ja peli yksi vaihto. Ei ole väliä oletko pelannut esimerkiksi 50 pudotuspeliottelua ja toinen on pelannut nolla. Siinä samassa aloituksessa kuitenkin ollaan vastakkain.
Läpi haastattelun tiiviin joukkuepelin nimeen vannonut kirvesrinta pitää jalat tiukasti maassa. Sooloilemaan ei lähdetä ja tarjottu ruutu otetaan vastaan mukisematta. Voisipa joku luonnehtia miestä valmentajan ihannepelaajaksikin.
- Roolini on hieman vaihdellut ja se voi vaihtua illasta toiseen, mutta sillä mennään mikä sillä hetkellä on. Ei sen niin väliä. Sitä pelataan mitä annetaan, vastaa mies tyynesti.
